Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na repetitious prayer
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 7
7 Ja kuin te rukoilette, niin ÀlkÀÀ olko paljon puhuvaiset, niinkuin pakanat; sillÀ he luulevat heitÀ paljon puheensa tÀhden kuultavan.
EnsimmÀinen kirje tessalonikalaisille 5 : 17
17 Rukoilkaat lakkaamatta.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 1 – 34
1 Kavahtakaat, ettette anna almujanne ihmisten edessÀ, ettÀ te heiltÀ nÀhtÀisiin: niin ette saa palkkaa IsÀltÀnne, joka on taivaissa.
2 Kuin siis almua annat, niin ÀlÀ edellÀs torvella soita, niinkuin ulkokullatut synagogissa ja kujilla tekevÀt, ettÀ he ihmisiltÀ kunnioitettaisiin. Totisesti sanon minÀ teille: he ovat saaneet palkkansa.
3 Mutta kuin sinÀ almua annat, niin Àlköön vasen kÀtes tietÀkö, mitÀ oikia kÀtes tekee,
4 EttÀ almus olis salaisuudessa, ja IsÀs, joka salaisuudessa nÀkee, maksais sinulle julkisesti.
5 Ja kuin rukoilet, niin ei sinun pidÀ oleman niinkuin ulkokullatut; sillÀ he mielellÀnsÀ seisovat ja rukoilevat synagogissa ja kujain kulmissa, ettÀ he ihmisiltÀ nÀhtÀisiin. Totisesti sanon minÀ teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan kuin sinÀ rukoilet, niin mene kammioos, ja sulje oves, ja rukoile IsÀÀs, joka on salaisuudessa: ja IsÀs, joka salaisuudessa nÀkee, maksaa sinulle julkisesti.
7 Ja kuin te rukoilette, niin ÀlkÀÀ olko paljon puhuvaiset, niinkuin pakanat; sillÀ he luulevat heitÀ paljon puheensa tÀhden kuultavan.
8 SentÀhden ÀlkÀÀt olko heidÀn kaltaisensa; sillÀ IsÀnne tietÀÀ kyllÀ, mitÀ tarvitsette, ennen kuin te hÀneltÀ rukoilettekaan.
9 NÀin teidÀn siis pitÀÀ rukoileman: IsÀ meidÀn, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimes.
10 LÀhestyköön sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa.
11 Anna meille tÀnÀpÀivÀnÀ meidÀn jokapÀivÀinen leipÀmme.
12 Ja anna meille meidÀn velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidÀn velvollistemme.
13 Ja ÀlÀ johdata meitÀ kiusaukseen. Mutta pÀÀstÀ meitÀ pahasta. SillÀ sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!
14 SillÀ jos te anteeksi annatte ihmisille heidÀn rikoksensa, niin myös teidÀn taivaallinen IsÀnne antaa teille anteeksi.
15 Vaan jollette anteeksi anna ihmisille heidÀn rikoksiansa, niin ei myös teidÀn IsÀnne anteeksi anna teidÀn rikoksianne.
16 Mutta kuin te paastootte, niin ÀlkÀÀt olko surulliset niinkuin ulkokullatut; sillÀ he muuttavat muotonsa, ettÀ he ihmisiltÀ nÀhtÀisiin paastoovan. Totisesti sanon minÀ teille: he ovat saaneet palkkansa.
17 Vaan sinÀ kuin paastoot, niin voitele pÀÀs ja pese kasvos,
18 Ettet ihmisiltÀ nÀhtÀis paastoovan, mutta IsÀltÀs, joka on salaisuudessa: ja IsÀs, joka salaisuudessa nÀkee, maksaa sinulle julkisesti.
19 ĂlkÀÀt tavaraa kootko maan pÀÀllĂ€, kussa koi ja ruoste raiskaavat, ja kussa varkaat kaivavat ja varastavat;
20 Vaan kootkaat teillenne tavaraa taivaassa, kussa ei koi eikÀ ruoste raiskaa, ja kussa ei varkaat kaiva eikÀ varasta.
21 SillÀ kussa teidÀn tavaranne on, siellÀ on myös teidÀn sydÀmenne.
22 SilmÀ on ruumin valkeus; jos siis silmÀs on yksinkertainen, niin koko ruumiis on valaistu.
23 Mutta jos silmÀs on paha, niin koko ruumiis on pimiÀ. Jos siis se valkeus, joka sinussa on, on pimeys, kuinka suuri on itse pimeys?
24 Ei kenkÀÀn voi palvella kahta herraa; sillÀ taikka hÀn tÀtÀ vihaa ja toista rakastaa, taikka hÀn tÀhÀn suostuu ja toisen ylönkatsoo. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25 SentÀhden sanon minÀ teille: ÀlkÀÀt murehtiko henkenne tÀhden, mitÀ te syötte ja mitÀ te juotte, eikÀ ruumiinne tÀhden, millÀ te teitÀnne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?
26 Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvÀ eikÀ niitÀ, ei myös kokoa riiheen, ja teidÀn taivaallinen IsÀnne ruokkii heidÀt. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?
27 Mutta kuka teistÀ voi surullansa lisÀtÀ yhden kyynÀrÀn pituudellensa?
28 Ja mitÀ te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtÀ tee, eikÀ kehrÀÀ.
29 Kuitenkin sanon minÀ teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistÀ.
30 Jos Jumala nÀin vaatettaa pellon ruohon, joka tÀnÀpÀnÀ seisoo ja huomenna pÀtsiin heitetÀÀn, eikö hÀn paljoa enemmin teidÀn sitÀ tee, te vÀhÀuskoiset?
31 ĂlkÀÀt siis surulliset olko, sanoen: mitĂ€ me syömme, taikka mitĂ€ me juomme? eli millĂ€ me meitĂ€mme verhoomme?
32 SillÀ kaikkia nÀitÀ pakanat etsivÀt; sillÀ teidÀn taivaallinen IsÀnne kyllÀ tietÀÀ teidÀn kaikkia nÀitÀ tarvitsevan.
33 Vaan etsikÀÀt ensin Jumalan valtakuntaa ja hÀnen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nÀmÀt teille annetaan.
34 ĂlkÀÀt sentĂ€hden sureko huomisesta pĂ€ivĂ€stĂ€; sillĂ€ huomisella pĂ€ivĂ€llĂ€ on suru itsestĂ€nsĂ€. TyytykÀÀn kukin pĂ€ivĂ€ surullensa.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 18 : 1
1 Niin hÀn sanoi myös heille vertauksen, ettÀ aina tulee rukoilla ja ei vÀsyÀ,
Jaakobin kirje 1 : 1 – 27
1 Jakob, Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palvelia, kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle, jotka hajalla ovat, toivottaa terveyttÀ!
2 Minun rakkaat veljeni, pitÀkÀÀt se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin lankeatte,
3 TietÀen, ettÀ teidÀn uskonne koettelemus vaikuttaa kÀrsivÀllisyyden.
4 Mutta olkoon kÀrsivÀllisyydellÀ tÀydellinen työ, ettÀ te tÀydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missÀÀn puuttuvaiset.
5 Mutta jos joltain teistÀ viisautta puuttuis, hÀn anokaan sitÀ Jumalalta, joka hÀnelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hÀnelle annetaan.
6 Mutta anokaan uskossa epÀilemÀttÀ; sillÀ joka epÀilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan,
7 ĂlkÀÀn se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa.
8 EpÀilevÀinen mies horjuu kaikissa teissÀnsÀ.
9 Mutta veli, joka nöyrÀ on, kehukaan korotuksestansa;
10 Ja taas, joka rikas on, (se kehukaan) alentamisestansa; sillÀ niinkuin ruohon kukoistus pitÀÀ hÀnen katooman pois.
11 SillÀ aurinko nousi helteen kanssa ja kuivasi ruohon, ja sen kukkanen varisi, ja hÀnen kauneutensa katosi; niin myös rikkaan pitÀÀ teissÀnsÀ lakastuman.
12 Autuas on se mies, joka kiusauksen kÀrsii; sillÀ koska hÀn koeteltu on, niin hÀnen pitÀÀ elÀmÀn kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka hÀntÀ rakastavat.
13 ĂlkÀÀn kenkÀÀn sanoko, kuin hĂ€ntĂ€ kiusataan, ettĂ€ hĂ€n Jumalalta kiusataan; sillĂ€ ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hĂ€n ketÀÀn kiusaa,
14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hÀn omalta himoltansa vietellÀÀn ja houkutellaan.
15 Sitte kuin himo on siittÀnyt, niin hÀn synnyttÀÀ synnin; mutta kuin synti tÀytetty on, niin se synnyttÀÀ kuoleman.
16 ĂlkÀÀt eksykö, minun rakkaat veljeni!
17 Kaikkinainen hyvÀ anto ja kaikkinainen tÀydellinen lahja tulee ylhÀÀltÀ valkeuden IsÀltÀ, jonka tykönÀ ei ole muutosta eikÀ valkeuden ja pimeyden vaihetusta.
18 HÀn on meidÀt synnyttÀnyt tahtonsa jÀlkeen totuuden sanalla, ettÀ me uutiset hÀnen luontokappaleistansa olisimme.
19 SentÀhden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;
20 SillÀ miehen viha ei tee Jumalan edessÀ sitÀ, mikÀ oikein on.
21 SentÀhden pankaat pois kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus, ja ottakaat sana siveydellÀ vastaan, joka teissÀ istutettu on ja voi teidÀn sielunne autuaaksi saattaa.
22 Mutta olkaat myös sanantekiÀt ja ei ainoastaan kuuliat, pettÀin teitÀnne.
23 SillÀ jos joku on sanan kuulia ja ei tekiÀ, hÀn on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissÀ kurkistelee,
24 Ja sittekuin hÀn itsensÀ kurkistellut on, niin hÀn menee pois ja unohtaa kohta, millinen hÀn oli.
25 Mutta joka katsoo vapauden tÀydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiÀ, se tulee hÀnen teossansa autuaaksi.
26 Mutta jos joku teistÀ nÀkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltÀnsÀ, vaan viettelee sydÀmensÀ, sen jumalanpalvelus on turha.
27 Se on IsÀlle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiÀ heidÀn murheessansa, ja itsensÀ saatatoinna maailmassa pitÀÀ.
Leave a Reply