Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na peter
EnsimmÀinen Pietarin kirje 1 : 1
1 Pietari, Jesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, hajalla asuvaisille Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Asiassa ja Bityniassa,
Toinen Pietarin kirje 1 : 1
1 Simon Pietari, Jesuksen Kristuksen palvelia ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet meidÀn kanssamme yhdenkaltaisen kalliin uskon vanhurskaudessa, jonka meidÀn Jumalamme ja Vapahtajamme Jesus Kristus antaa:
Apostolien teot 10 : 1 – 48
1 Niin oli Kesareassa mies, nimeltÀ Kornelius, sadanpÀÀmies, Italian joukosta,
2 Jumalinen ja Jumalaa pelkÀÀvÀinen kaiken huoneensa kanssa, joka jakoi paljon almua kansalle, ja rukoili alati Jumalaa.
3 HÀn nÀki julkisesti nÀyssÀ, liki yhdeksÀttÀ hetkeÀ pÀivÀstÀ, Jumalan enkelin tulevan tykönsÀ ja sanovan hÀnelle: Kornelius!
4 Ja hÀn katseli hÀnen pÀÀllensÀ, peljÀstyi ja sanoi: Herra, mikÀ on? HÀn sanoi hÀnelle: sinun rukoukses ja almus ovat tulleet muistoon Jumalan edessÀ.
5 Ja nyt lÀhetÀ miehiÀ Joppeen, ja anna noutaa Simonin, jota Pietariksi kutsutaan.
6 HÀn pitÀÀ majaa Simon parkkarilla, jonka huone on meren tykönÀ; hÀn sanoo sinulle, mitÀ sinun pitÀÀ tekemÀn.
7 Ja kuin enkeli, joka Korneliusta puhutteli, meni pois, kutsui hÀn kaksi palveliaansa ja yhden Jumalaa pelkÀÀvÀisen sotamiehen niistÀ, jotka hÀnen tykönÀnsÀ oleskelivat,
8 Ja hÀn jutteli kaikki nÀmÀt niille, ja lÀhetti ne Joppeen.
9 Toisena pÀivÀnÀ, kuin he matkassa olivat ja kaupunkia lÀhestyivÀt, meni Pietari ylös katon pÀÀlle rukoilemaan, liki kuudetta hetkeÀ.
10 Ja kuin hÀn isosi, tahtoi hÀn suurustaa. Mutta kuin he hÀnelle valmistivat, tuli hÀn horroksiin,
11 Ja nÀki taivaan auki, ja tulevan alas tykönsÀ yhden astian, niinkuin suuren liinaisen, neljÀltÀ kulmalta sidotun, joka laskettiin alas taivaasta maan pÀÀlle,
12 Jossa oli kaikkinaisia nelijalkaisia maan elÀimiÀ ja metsillisiÀ, ja matelevaisia, ja taivaan lintuja.
13 Ja ÀÀni tuli hÀnelle: Pietari, nouse, tapa ja syö.
14 Pietari sanoi: en suinkaan, Herra; sillÀ en ole minÀ ikÀnÀ syönyt mitÀÀn yhteistÀ eli saastaista.
15 Ja ÀÀni sanoi taas toisen kerran hÀnelle: mitÀ Jumala on puhdistanut, ÀlÀ sitÀ sinÀ sano yhteiseksi.
16 Ja se tapahtui kolme kertaa ja astia otettiin jÀlleen ylös taivaaseen.
17 Ja kuin Pietari itsellÀnsÀ epÀili, mikÀ nÀky se olis, jonka hÀn nÀki, niin katso, miehet, jotka lÀhetetyt olivat Korneliukselta, kyselivÀt Simonin huonetta ja seisoivat oven edessÀ,
18 Ja kutsuivat yhden ulos ja kysyivÀt, pitikö Simon, joka liialta nimeltÀ Pietariksi kutsutaan, siellÀ majaa.
19 Mutta kuin Pietari sitÀ nÀkyÀ ajatteli, sanoi Henki hÀnelle: katso, kolme miestÀ etsivÀt sinua.
20 Nouse siis, astu alas ja mene ilman epÀilemÀttÀ heidÀn kanssansa; sillÀ minÀ lÀhetin heidÀt.
21 Niin Pietari astui alas miesten tykö, jotka hÀnen tykönsÀ Korneliukselta lÀhetetyt olivat, ja sanoi: katso, minÀ se olen, jota te etsitte; mitÀ varten te tulleet olette?
22 Mutta he sanoivat: sadanpÀÀmies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkÀÀvÀinen mies, jolla on todistus kaikelta Juudan kansalta, on pyhÀltÀ enkeliltÀ kÀskyn saanut, ettÀ hÀnen piti sinun antaman kutsua huoneesensa, sinulta sanoja kuullaksensa,
23 Niin hÀn kutsui heitÀ sisÀlle, ja otti heidÀt majaan. Toisena pÀivÀnÀ meni Pietari heidÀn kanssansa, ja muutamat veljet Jopesta seurasivat myös hÀntÀ.
24 Ja toisena pÀivÀnÀ tulivat he Kesareaan; ja Kornelius odotti heitÀ, ja oli kutsunut kokoon lankonsa ja parhaat ystÀvÀnsÀ.
25 Mutta kuin Pietari tuli sisÀlle, meni Kornelius hÀntÀ vastaan, ja lankesi hÀnen jalkainsa juureen, ja rukoili hÀntÀ.
26 Mutta Pietari nosti hÀntÀ ja sanoi: nouse! minÀkin olen ihminen.
27 Ja kuin hÀn oli hÀntÀ puhutellut, meni hÀn sisÀlle ja löysi monta tulleen kokoon.
28 Ja hÀn sanoi heille: te tiedÀtte, ettei ole ollut luvallinen Juudalaisen olla jonkun muukalaisen tykönÀ eli hÀnen tykönsÀ mennÀ; mutta minulle osoitti Jumala, etten minÀ ketÀÀn ihmistÀ yhteisenÀ eli saastaisena pitÀisi.
29 SentÀhden minÀ myös epÀilemÀttÀ tulin, teiltÀ kutsuttu. Niin minÀ siis teiltÀ kysyn: mitÀ varten te minua kutsuitte?
30 Ja Kornelius sanoi: minÀ olen neljÀ pÀivÀÀ sitten paastonnut tÀhÀn hetkeen asti, ja rukoilin huoneessani yhdeksÀnnellÀ hetkellÀ, ja katso, mies seisoi kiiltÀvissÀ vaatteissa minun edessÀni,
31 Ja sanoi: Kornelius, rukoukses on kuultu ja almus ovat Jumalan edessÀ muistetut.
32 Niin lÀhetÀ Joppeen ja kutsuta Simonin, joka Pietariksi kutsutaan; hÀn pitÀÀ majaa Simon Parkkarin huoneessa, meren tykönÀ: se puhuttelee sinua, kuin hÀn tulee.
33 Niin minÀ lÀhetin kohta sinun tykös, ja sinÀ teit hyvin, ettÀs tulit. Ja me olemme siis kaikki nyt Jumalan edessÀ, kuulemassa kaikkia, mitÀ sinulle on Jumalalta kÀsketty.
34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: nyt minÀ todeksi löydÀn, ettei Jumala katso ihmisen muotoa:
35 Vaan kaikissa kansoissa, joka hÀntÀ pelkÀÀ ja tekee vanhurskautta, se on Jumalalle otollinen.
36 Sen sanan, jonka Jumala Israelin lapsille lÀhetti ja julisti rauhan Jesuksen Kristuksen kautta, joka kaikkein Herra on,
37 Te tiedÀtte sen sanan, joka on tapahtunut ympÀri kaiken Juudean, ensin alkain Galileasta, sen kasteen jÀlkeen, josta Johannes saarnasi:
38 Kuinka Jumala oli voidellut Jesuksen Nasaretista PyhÀllÀ HengellÀ ja voimalla, joka vaelsi ympÀri, teki hyvÀÀ ja paransi kaikki, jotka perkeleeltÀ vaivattiin; sillÀ Jumala oli hÀnen kanssansa.
39 Ja me olemme kaikkien niiden todistajat, mitkÀ hÀn Juudean maakunnassa ja Jerusalemissa teki, jonka he tappoivat ja ripustivat puuhun:
40 Sen Jumala herÀtti kolmantena pÀivÀnÀ, ja ilmoitti hÀnen,
41 Ei kaikelle kansalle, vaan meille, jotka Jumala oli ennen todistajiksi valinnut, me jotka söimme ja joimme hÀnen kanssansa, sittenkuin hÀn nousi kuolleista.
42 Ja hÀn kÀski meitÀ kansalle saarnaamaan ja todistamaan, ettÀ hÀn on se, joka Jumalalta on sÀÀtty elÀvien ja kuolleiden tuomariksi.
43 HÀnestÀ kaikki prophetat todistavat, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, pitÀÀ hÀnen nimensÀ kautta synnit anteeksi saaman.
44 Kuin Pietari vielÀ nÀitÀ puhui, lankesi PyhÀ Henki kaikkein niiden pÀÀlle, jotka puheen kuulivat.
45 Niin ne uskovaiset ympÀrileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hÀmmÀstyivÀt, ettÀ pakanainkin pÀÀlle PyhÀn Hengen lahja vuodatettiin.
46 SillÀ he kuulivat heidÀn kielillÀ puhuvan ja Jumalaa ylistÀvÀn. Niin vastasi Pietari:
47 Taitaako joku kieltÀÀ nÀitÀ, jotka ovat niin PyhÀn Hengen saaneet kuin mekin, vedellÀ kastamasta?
48 Ja hÀn kÀski kastaa heitÀ Herran nimeen. Silloin he rukoilivat hÀntÀ siellÀ muutamia pÀiviÀ viipymÀÀn.
Apostolien teot 12 : 3 – 19
3 Ja kuin hÀn nÀki sen Juudalaisille kelpaavan, pyysi hÀn myös Pietaria kÀsittÀÀ, (ja se oli makian leivÀn pÀivÀnÀ.)
4 Jonka hÀn myös kÀsitti, ja pani vankiuteen, ja antoi hÀnen neljÀn sotamiesten neljÀnneksen haltuun vartioida hÀntÀ, ja ajatteli pÀÀsiÀisen jÀlkeen asettaa hÀnen kansan eteen.
5 Niin Pietari pidettiin tornissa; mutta seurakunnassa tapahtuivat rukoukset hartaasti hÀnen edestÀnsÀ Jumalan tykö.
6 Ja kuin Herodes tahtoi hÀnen ottaa edes, makasi Pietari sinÀ yönÀ kahden sotamiehen vaiheella, sidottuna kaksilla kahleilla, ja vartiat oven edessÀ vartioitsivat tornia.
7 Ja katso, Herran enkeli seisoi hÀnen tykönÀnsÀ ja kirkkaus paisti huoneessa, lykkÀsi Pietaria kylkeen, herÀtti hÀnen ja sanoi: nouse nopiasti. Ja kahleet putosivat hÀnen kÀsistÀnsÀ.
8 Niin enkeli sanoi hÀnelle: sonnusta ja kengitÀ sinus. Ja hÀn teki niin. Ja hÀn sanoi vielÀ hÀnelle: pue itses vaatteisiis ja seuraa minua.
9 Ja hÀn meni ulos ja seurasi hÀntÀ, eikÀ tietÀnyt sitÀ todeksi, mitÀ enkeliltÀ tehtiin, vaan luuli nÀyn nÀkevÀnsÀ.
10 Mutta kuin he menivÀt ensimÀisen ja toisen vartion lÀvitse, ja tulivat rautaiseen porttiin, joka vie kaupunkiin, niin se aukeni heille itsestÀnsÀ; ja he menivÀt siitÀ ulos, kÀyden katua myöten, ja kohta erkani enkeli hÀnestÀ.
11 Ja kuin Pietari tointui entisellensÀ, sanoi hÀn: nyt minÀ totisesti tiedÀn, ettÀ Herra on enkelinsÀ lÀhettÀnyt, ja minun Herodeksen kÀsistÀ pÀÀstÀnyt ja kaikesta Juudan kansan toivosta.
12 Ja kuin hÀn tÀtÀ ajatellut oli, tuli hÀn Marian, Johanneksen Àidin, huoneen tykö, joka Markukseksi kutsuttiin, jossa monta oli koossa, ja rukoilivat.
13 Mutta kuin Pietari porstuan oveen kolkutti, tuli piika, Roode nimeltÀ, kuultelemaan.
14 Ja kuin hÀn Pietartin ÀÀnen tunsi, ei hÀn ovea ilon tÀhden avannutkaan, vaan juoksi sisÀlle ja ilmoitti heille Pietarin porstuan edessÀ seisovan.
15 Niin he sanoivat hÀnelle: oletkos hullu? Vaan hÀn sanoi totisesti niin olevan. Niin he sanoivat: se on hÀnen enkelinsÀ.
16 Mutta Pietari kolkutti lakkaamatta. Kuin he avasivat, niin he nÀkivÀt hÀnen ja hÀmmÀstyivÀt.
17 Mutta hÀn viittasi kÀdellÀnsÀ heitÀ vaikenemaan, ja jutteli heille, kuinka Herra oli hÀnen vankiudesta johdattanut ulos, ja sanoi: ilmoittakaat nÀitÀ Jakobille ja veljille. Ja lÀksi ulos ja meni toiseen paikkaan.
18 Mutta kuin pÀivÀ tuli, niin ei sotamiehillÀ ollut vÀhin kapina, kuhunka Pietari tullut oli.
19 Ja kuin Herodes piti sanan hÀnen perÀssÀnsÀ, eikÀ hÀntÀ löytÀnyt, antoi hÀn vartiat tutkia ja kÀski heitÀ rangaista. Ja meni Juudeasta alas Kesareaan ja viipyi siellÀ.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 13 : 36 – 38
36 Sanoi Simon Pietari hÀnelle: Herra, kuhunkas menet? Jesus vastasi hÀntÀ: kuhunka minÀ menen, et sinÀ taida nyt minua seurata, mutta tÀstÀlÀhin sinÀ olet minua seuraava.
37 Pietari sanoi hÀnelle: Herra, miksi en minÀ nyt taida sinua seurata? minÀ panen henkeni sinun edestÀs.
38 Jesus vastasi hÀntÀ: sinÀ panet henkes minun edestÀni? Totisesti, totisesti sanon minÀ sinulle: ei laula kukko ennenkuin sinÀ olet kolmasti minun kieltÀnyt.
Leave a Reply