Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na new creation in Christ
Toinen kirje korinttilaisille 5 : 17
17 SentÀhden jos joku on Kristuksessa, niin hÀn on uusi luontokappale; sillÀ vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
Kirje galatalaisille 2 : 20
20 MinÀ olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minÀ elÀn, en silleen minÀ, vaan Kristus elÀÀ minussa; sillÀ jota minÀ nyt elÀn lihassa, sen minÀ elÀn Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensÀ minun edestÀni.
Jesajan kirja 43 : 18 – 19
18 ĂlkÀÀt muistelko entisiĂ€, ja Ă€lkÀÀt pitĂ€kö lukua vanhoista.
19 SillÀ katso, minÀ teen uutta, juuri nyt pitÀÀ sen tuleman edes; ettekö te ymmÀrrÀ sitÀ? minÀ teen tietÀ korpeen, ja virtoja erÀmaihin.
Kirje kolossalaisille 3 : 9 – 10
9 ĂlkÀÀt valehdelko keskenĂ€nne, ja riisukaat pois teistĂ€nne vanha ihminen tekoinensa,
10 Ja pukekaat pÀÀllenne uusi, joka hÀnen tuntemiseensa uudistetaan, hÀnen kuvansa jÀlkeen, joka sen luonut on.
Toinen kirje korinttilaisille 5 : 17 – 21
17 SentÀhden jos joku on Kristuksessa, niin hÀn on uusi luontokappale; sillÀ vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
18 Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitÀ on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19 SillÀ Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidÀn syntiÀnsÀ, ja on meissÀ sovintosaarnan sÀÀtÀnyt.
20 Niin olemme me Kristuksen puolesta kÀskylÀiset; sillÀ Jumala neuvoo meidÀn kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, ettÀ te Jumalan kanssa sovitte.
21 SillÀ hÀn on sen, joka ei mitÀÀn synnistÀ tietÀnyt, meidÀn edestÀmme synniksi tehnyt, ettÀ me hÀnessÀ tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessÀ kelpaa.
Toinen Pietarin kirje 1 : 4
4 Joidenka kautta meille ne suurimmat ja kalliit lupaukset lahjoitetut ovat, ettÀ te niiden kautta Jumalan luonnosta osalliseksi tulisitte, jos te katoovaisen maailman himon vÀltÀtte.
Hesekielin kirja 11 : 19 – 20
19 Ja minÀ tahdon antaa heille yhden sydÀmen, ja antaa teihin uuden hengen, ja tahdon ottaa pois kivisen sydÀmen heidÀn lihastansa, ja antaa heille lihaisen sydÀmen;
20 EttÀ heidÀn pitÀÀ vaeltaman minun sÀÀdyissÀni, ja pitÀmÀn minun oikeuteni, ja tekemÀn sen jÀlkeen; ja heidÀn pitÀÀ oleman minun kanssani, ja minÀ tahdon olla heidÀn Jumalansa.
Kirje roomalaisille 6 : 1 – 23
1 MitÀs siis meidÀn pitÀÀ sanoman? PitÀÀkö meidÀn vielÀ synnissÀ oleman, ettÀ armo suuremmaksi tulis?
2 Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidÀn vielÀ pitÀis siinÀ elÀmÀn?
3 Ettekö te tiedÀ, ettÀ me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hÀnen kuolemaansa kastetut?
4 Niin me olemme siis hÀnen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: ettÀ niinkuin Kristus on kuolleista IsÀn kunnian kautta herÀtetty, niin pitÀÀ meidÀnkin uudessa elÀmÀssÀ vaeltaman.
5 SillÀ jos me ynnÀ hÀnen kanssansa olemme istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me myös tulemme yhdenkaltaiseksi ylösnousemisessa,
6 TietÀen sen, ettÀ meidÀn vanha ihminen on ristiinnaulittu hÀnen kanssansa, ettÀ synnin ruumis pitÀÀ turmeltaman, ettemme tÀstedes syntiÀ palvelisi.
7 SillÀ se, joka kuollut on, hÀn on synnistÀ vanhurskaaksi tehty.
8 Mutta jos me olemme Kristuksen kanssa kuolleet, niin me uskomme, ettÀ me saamme myös elÀÀ hÀnen kanssansa,
9 Ja tiedÀmme, ettei Kristus, joka kuolleista herÀtetty on, silleen kuole, eikÀ kuolema saa tÀstedes hÀnen pÀÀllensÀ valtaa.
10 SillÀ sen, kuin hÀn kuollut on, sen hÀn synnille kuoli yhden kerran; vaan sen, kuin hÀn elÀÀ, sen hÀn elÀÀ Jumalalle.
11 Niin myös te siksi teitÀnne pitÀkÀÀt, ettÀ te olette kuolleet synnille, mutta elÀtte Jumalalle, Jesuksen Kristuksen meidÀn Herran kautta.
12 Niin ÀlkÀÀt salliko synnin vallita kuolevaisessa ruumiissanne, niin ettÀ te hÀntÀ kuulisitte hÀnen himoissansa.
13 Ja ÀlkÀÀt antako teidÀn jÀseniÀnne vÀÀryyden sota-aseiksi synnille, mutta antakaat teitÀnne Jumalalle, niinkuin kuolleista elÀviksi tulleet, ja teidÀn jÀsenenne Jumalalle vanhurskauden sota-aseiksi.
14 SillÀ ei synnin pidÀ teitÀ vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla.
15 Kuinkas siis? PitÀÀkö meidÀn syntiÀ tekemÀn, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se!
16 Ettekö te tiedÀ, ettÀ jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?
17 Mutta Jumalan olkoon kiitos, ettÀ olitte synnin palveliat, mutta nyt te olette sydÀmestÀnne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette.
18 Ja ettÀ te olette vapahdetut synnistÀ, niin te olette vanhurskauden palvelioiksi tulleet.
19 MinÀ puhun ihmisten tavalla, teidÀn lihanne heikkouden tÀhden. SillÀ niinkuin te ennen annoitte jÀsenenne saastaisuutta ja vÀÀryyttÀ palvelemaan vÀÀryyteen, niin antakaat nyt jÀsenenne vanhurskautta palvelemaan pyhitykseen.
20 SillÀ koska te olitte synnin palveliat, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21 MitÀ hedelmÀÀ siis teidÀn silloin niistÀ oli, joita te nyt hÀpeÀtte? SillÀ niiden loppu on kuolema.
22 Mutte ettÀ te nyt olette synnistÀ vapautetut ja Jumalan palvelioiksi tulleet, niin teillÀ on teidÀn hedelmÀnne pyhyyteen, mutta lopuksi ijankaikkinen elÀmÀ.
23 SillÀ kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen elÀmÀ on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meidÀn Herrassamme.
Kirje galatalaisille 4 : 9 – 10
9 Mutta nyt, sittekuin te Jumalan tunnette ja tosin enemmin Jumalalta tutut olette, kuinka te siis kÀÀnnytte jÀlleen heikkoihin ja köyhiin sÀÀtyihin, joita te vasta-uudesta palvella tahdotte?
10 Te otatte vaarin pÀivistÀ, ja kuukausista, ja ajoista, ja vuosista.
EnsimmĂ€inen Pietarin kirje 3 : 18 – 22
18 SillÀ Kristus myös kerran kÀrsi meidÀn synteimme tÀhden, hurskas vÀÀrÀin edestÀ, ettÀ hÀn meitÀ Jumalalle uhrais: lihan kautta tosin kuoletettu, mutta Hengen kautta elÀvÀksi tehty,
19 Jossa hÀn myös meni pois ja saarnasi hengille vankeudessa,
20 Jotka ei muinen uskoneet, kuin Jumala kerran Noan aikana odotti ja kÀrsivÀinen oli, kuin arkki valmistettiin, jossa harvat (se on: kahdeksan sielua) veden kautta pÀÀstetyksi tulivat.
21 Se nyt meitÀkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitÀ aavisti (ei ettÀ lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan ettÀ se on hyvÀn omantunnon liitto Jumalan tykönÀ) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta,
22 Joka on Jumalan oikialle kÀdelle, taivaasen mennyt, ja hÀnelle ovat enkelit ja vallat ja voimat alamaiset.
Kirje efesolaisille 2 : 10
10 SillÀ me olemme hÀnen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidÀt on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Toinen kirje korinttilaisille 3 : 18
18 Mutta me kaikki avoimilla kasvoilla Herran kirkkautta katselemme, niinkuin peilissÀ, ja me muutetaan siihen kuvaan kirkkaudesta niin kirkkauteen niinkuin Herran HengestÀ.
EnsimmĂ€inen kirje Timoteukselle 2 : 1 – 15
1 Niin minÀ siis neuvon, ettÀ ennen kaikkia pidettÀisiin rukoukset, anomiset, toivotukset ja kiitokset kaikkein ihmisten edestÀ:
2 Kuningasten ja kaiken esivallan edestÀ, ettÀ me rauhassa ja levossa elÀisimme, kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa;
3 SillÀ se on hyvÀ ja otollinen Jumalan meidÀn Vapahtajamme edessÀ,
4 Joka tahtoo kaikkia ihmisiÀ autuaaksi, ja ettÀ he totuuden tuntoon tulisivat.
5 SillÀ yksi on Jumala, ja yksi vÀlimies Jumalan ja ihmisten vÀlillÀ, ihminen Kristus Jesus,
6 Joka itsensÀ kaikkein edestÀ lunastuksen hinnaksi on antanut, ettÀ senkaltaista piti ajallansa saarnattaman:
7 Johonka minÀ myös olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu (minÀ sanon toden Kristuksessa ja en valehtele,) pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.
8 Niin minÀ tahdon siis, ettÀ miehet rukoilisivat joka paikassa ja nostaisivat ylös pyhÀt kÀdet, ilman vihaa ja epÀilystÀ,
9 Niin myös ettÀ vaimot kohtuullisissa vaatteissa olisivat ja kaunistaisivat itsensÀ hÀvyllÀ ja kainoudella, ei kahara-hiuksilla, eli kullalla, eli pÀÀrlyillÀ, eli kalliilla vaatteilla,
10 Vaan niinkuin niille vaimoille sopii, jotka jumalisuuden hyvÀin töiden kautta osoittavat.
11 Oppikaan vaimo hiljaisuudessa, kaikella nöyryydellÀ.
12 Mutta en minÀ salli vaimon opettaa enkÀ miestÀnsÀ vallita, vaan ettÀ hÀn on hiljaisuudessa.
13 SillÀ Adam on ensin luotu ja sitte Eva.
14 Ja ei Adam petetty; mutta vaimo petettiin ja saatti ylitsekÀymisen.
15 Mutta kuitenkin hÀn lasten synnyttÀmisen kautta autuaaksi tulee, jos hÀn pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhyydessÀ siveyden kanssa.
Kirje roomalaisille 14 : 1 – 23
1 Heikkouskoista korjatkaat, ei kamppausten riidoissa.
2 Yksi kyllÀ uskoo saavansa kaikkinaista syödÀ, vaan heikko syö kaalia.
3 Joka syö, ÀlkÀÀn sitÀ katsoko ylön, joka ei syö; ja se, joka ei syö, ÀlkÀÀn tuomitko sitÀ, joka syö; sillÀ Jumala on hÀnen ottanut vastaan.
4 Kuka sinÀ olet, joka toisen palveliaa tuomitse? Omalle isÀnnÀllensÀ hÀn seisoo eli lankee. Mutta hÀn taidetaan ojentaa ylös; sillÀ Jumala on voimallinen hÀntÀ ojentamaan.
5 Yksi eroittaa yhden pÀivÀn toisesta, toinen pitÀÀ kaikki pÀivÀt yhtÀlÀisenÀ: jokainen olkoon vahva mielessÀnsÀ.
6 Joka pÀivÀÀ tottelee, sen hÀn Herralle tekee; ja joka ei pÀivÀÀ tottele, se myös sen Herralle tekee. Joka syö, hÀn syö Herralle; sillÀ hÀn kiittÀÀ Jumalaa: ja joka ei syö, se ei syö Herralle, ja kiittÀÀ Jumalaa.
7 SillÀ ei yksikÀÀn meistÀ itsellensÀ elÀ, eikÀ yksikÀÀn itsellensÀ kuole.
8 SillÀ jos me elÀmme niin me Herralle elÀmme; jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. SentÀhden joko me elÀmme tai kuolemme, niin me Herran omat olemme.
9 SillÀ sentÀhden on myös Kristus kuollut ja noussut ylös ja jÀlleen elÀvÀksi tullut, ettÀ hÀn olis kuolleiden ja elÀvien Herra.
10 Mutta miksi sinÀ veljes tuomitset? Eli miksi sinÀ veljes katsot ylön? sillÀ me asetetaan kaikki Kristuksen tuomio-istuimen eteen.
11 SillÀ kirjoitettu on: niin totta kuin minÀ elÀn, sanoo Herra, minua pitÀÀ kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet pitÀÀ Jumalaa tunnustaman.
12 SentÀhden jokaisen meistÀ pitÀÀ edestÀnsÀ Jumalalle luvun tekemÀn.
13 ĂlkÀÀmme siis tĂ€stedes toinen toistamme tuomitko, vaan tuomitkaat paremmin niin, ettei yksikÀÀn veljensĂ€ eteen pane loukkausta eli pahennusta.
14 MinÀ tiedÀn ja olen vahva Herrassa Jesuksessa, ettei mitÀÀn itsestÀnsÀ yhteistÀ ole, vaan joka jotakin yhteiseksi luulee, hÀnelle se on yhteinen.
15 Mutta jos sinun veljes sinun ruastas surulliseksi tulee, niin et sinĂ€ enÀÀn vaella rakkaudessa. ĂlĂ€ sitĂ€ ruallas kadota, jonka tĂ€hden Kristus on kuollut.
16 SentÀhden sovittakaat niin, ettei teidÀn hyvyyttÀnne laitettaisi.
17 SillÀ ei Jumalan valtakunta ole ruoka ja juoma, mutta vanhurskaus, ja rauha, ja ilo PyhÀssÀ HengessÀ.
18 SillÀ joka niissÀ Kristusta palvelee, hÀn on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19 SentÀhden noudattakaamme niitÀ, mitkÀ rauhaan sopivat, ja sitÀ, mikÀ keskenÀmme parannukseksi tulee.
20 ĂlĂ€ ruan tĂ€hden Jumalan työtĂ€ turmele. Kaikki tosin ovat puhtaat; vaan sille ihmiselle on se paha, joka syö omantuntonsa pahennuksen kanssa.
21 Se on hyvÀ, ettet lihaa söisi etkÀ viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikkÀ heikoksi tulee.
22 Jos sinulla on usko, niin pidÀ se itsessÀs Jumalan edessÀ. Autuas on, joka ei tee itsellensÀ omaatuntoa niissÀ, mitkÀ hÀn koettelee.
23 Mutta joka siitÀ epÀilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillÀ ei hÀn syönyt uskossa, mutta kaikki, mikÀ ei uskosta ole, se on synti.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 6 : 50 – 71
50 TÀmÀ on se leipÀ, joka taivaasta tuli alas, ja joka siitÀ syö, ei hÀnen pidÀ kuoleman.
51 MinÀ olen elÀvÀ leipÀ, joka taivaasta tuli alas: se joka tÀstÀ leivÀstÀ syö, hÀn elÀÀ ijankaikkisesti. Ja se leipÀ, jonka minÀ annan, on minun lihani, jonka minun pitÀÀ antaman maailman elÀmÀn edestÀ.
52 Niin Juudalaiset riitelivÀt keskenÀnsÀ, sanoen: kuinka tÀmÀ taitaa antaa lihansa meille syödÀ?
53 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minÀ teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hÀnen vertansa, niin ei ole elÀmÀ teissÀ.
54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hÀnellÀ on ijankaikkinen elÀmÀ, ja minÀ olen herÀttÀvÀ hÀnen viimeisenÀ pÀivÀnÀ.
55 sillÀ minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hÀn on minussa ja minÀ hÀnessÀ.
57 Niinkuin elÀvÀ IsÀ minun lÀhetti ja minÀ elÀn IsÀni tÀhden, niin myös se, joka minua syö, hÀn elÀÀ minun tÀhteni.
58 TÀmÀ on se leipÀ, joka taivaasta tuli alas: ei niinkuin teidÀn isÀnne söivÀt mannaa ja kuolivat: Joka tÀtÀ leipÀÀ syö, hÀn saa elÀÀ ijankaikkisesti.
59 NÀitÀ sanoi hÀn synagogassa, opettaissansa Kapernaumissa.
60 Niin monta hÀnen opetuslapsistansa, kuin he tÀnÀn kuulivat, sanoivat: tÀmÀ on kova puhe: kuka voi sitÀ kuulla?
61 Mutta kuin Jesus tiesi itsestÀnsÀ, ettÀ hÀnen opetuslapsensa siitÀ napisivat, sanoi hÀn heille: pahoittaako tÀmÀ teitÀ?
62 MitÀ sitte, jos te nÀette Ihmisen Pojan sinne menevÀn ylös, kussa hÀn ennen oli?
63 Henki on se, joka elÀvÀksi tekee, ei liha mitÀÀn auta: ne sanat, jotka minÀ teille puhun, ovat henki ja elÀmÀ.
64 Mutta muutamat teistÀ ovat, jotka ei usko. SillÀ Jesus tiesi alusta, kutka ovat, jotka ei uskoneet, ja kuka hÀnen oli pettÀvÀ.
65 Ja hÀn sanoi: sentÀhden sanoin minÀ teille: ei taida kenkÀÀn tulla minun tyköni, ellei se ole annettu hÀnelle minun IsÀltÀni.
66 SiitÀ ajasta luopuivat monta hÀnen opetuslastansa hÀnestÀ ja menivÀt pois, eikÀ hÀnen kanssansa enempi vaeltaneet.
67 Niin Jesus sanoi niille kahdelletoistakymmenelle: ettekö te myös tahdo mennÀ pois?
68 Simon Pietari vastasi hÀntÀ: Herra, kenenkÀs tykö me menemme? sinulla on ijankaikkisen elÀmÀn sanat,
69 Ja me uskomme ja olemme ymmÀrtÀneet, ettÀ sinÀ olet Kristus, elÀvÀn Jumalan Poika?
70 Jesus vastasi heitÀ: enkö minÀ ole teitÀ kahtatoistakymmentÀ valinnut? ja yksi teistÀ on perkele.
71 Mutta sen hÀn sanoi Juudaasta, Simonin pojasta Iskariotista; sillÀ hÀn oli hÀnen pettÀvÀ, ja oli yksi niistÀ kahdestatoistakymmenestÀ.
Kirje roomalaisille 12 : 1 – 5
1 Niin neuvon minÀ teitÀ, rakkaat veljet, Jumalan sydÀmellisen laupiuden kautta, ettÀ te antaisitte teidÀn ruumiinne elÀvÀksi, pyhÀksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidÀn toimellinen jumalanpalveluksenne.
2 Ja ÀlkÀÀt sovittako teitÀnne tÀmÀn maailman muodon jÀlkeen, vaan muuttakaat teitÀnne teidÀn mielenne uudistuksen kautta, ettÀ te koettelisitte, mikÀ Jumalan hyvÀ, otollinen ja tÀydellinen tahto olis.
3 SillÀ minÀ sanon siitÀ armosta, joka minulle annettu on, jokaiselle, joka teidÀn seassanne on, ettei yksikÀÀn itsestÀnsÀ enempÀÀ pitÀisi kuin hÀnen tulee pitÀÀ; vaan pitÀkÀÀn kohtuullisesti itsestÀnsÀ sen jÀlkeen kuin Jumala on kullekin uskon mitan jakanut.
4 SillÀ niinkuin meillÀ on yhdessÀ ruumiissa monta jÀsentÀ, mutta ei kaikilla jÀsenillÀ ole yhtÀlÀinen työ,
5 Niin mekin olemme monta yksi ruumis Kristuksessa, mutta keskenÀmme olemme me toinen toisemme jÀsenet.
Hesekielin kirja 36 : 25 – 27
25 Ja priiskotan puhdasta vettÀ teidÀn pÀÀllenne, niin ettÀ te tulette puhtaaksi; kaikesta teidÀn saastaisuudestanne ja kaikista teidÀn epÀjumalistanne puhdistan minÀ teitÀ.
26 Ja annan teille uuden sydÀmen, ja uuden hengen annan minÀ teihin; ja otan pois teidÀn lihastanne kivisen sydÀmen, ja annan teille sydÀmen lihasta.
27 Ja annan minun henkeni teihin, ja teen niin, ettÀ te vaellatte minun sÀÀdyissÀni, ja pidÀtte minun oikeuteni, ja teette niiden jÀlkeen.
Leave a Reply