new covenant

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na new covenant

Jeremiah 31 : 31 – 34
31 Katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettÀ minÀ teen uuden liiton Israelin huoneen kanssa ja Juudan huoneen kanssa.
32 En senkaltaista kuin entinen liitto oli, jonka minÀ heidÀn isÀinsÀ kanssa tein, kun minÀ heidÀn kÀteensÀ rupesin, heitÀ Egyptin maalta johdattaakseni; jota liittoa ei he pitÀneet, ja minÀ vallitsin heitÀ, sanoo Herra.
33 Mutta tÀmÀn pitÀÀ se liitto oleman, jonka minÀ Israelin huoneen kanssa teen tÀmÀn ajan perÀstÀ, sanoo Herra: minÀ tahdon minun lakini antaa heidÀn sydÀmeensÀ ja sen ehidÀn mieliinsÀ kirjoittaa; ja minÀ tahdon olla heidÀn Jumalansa, ja heidÀn pitÀÀ minun kansani oleman.
34 Ja ei pidÀ kenenkÀÀn lÀhimmÀistÀnsÀ opettaman, eikÀ veli veljeÀnsÀ, ja sanoman: tunne Herraa; sillÀ heidÀn pitÀÀ kaikkein minun tunteman, sekÀ pienten ettÀ suurten, sanoo Herra; sillÀ minÀ tahdon hedÀn pahat tekonsa antaa anteeksi, ja en ikinÀ enÀÀn muista heidÀn syntejÀnsÀ.

Kirje heprealaisille 8 : 13
13 SiinÀ kuin hÀn sanoo: uusi, vanhensi hÀn entisen; sillÀ joka vanha ja ijÀllinen on, se on lÀsnÀ loppuansa.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 22 : 20
20 Niin myös kalkin ehtoollisen jÀlkeen, sanoen: tÀmÀ kalkki on uusi Testamentti, minun veressÀni, joka teidÀn edestÀnne vuodatetaan.

Kirje heprealaisille 9 : 15
15 Ja sentÀhden on hÀn myös Uuden Testamentin vÀlimies, ettÀ ne, jotka kutsutut ovat, sen luvatun ijankaikkisen perimisen saisivat, ettÀ hÀnen kuolemansa siinÀ vÀlillÀ kÀvi niiden ylitsekÀymisten lunastukseksi, jotka entisen Testamentin alla olivat.

Kirje heprealaisille 8 : 7 – 8
7 SillÀ jos entinen olis puuttumatoin ollut, niin ei toiselle olisi siaa tehty;
8 SillÀ hÀn nuhtelee heitÀ ja sanoo: katso, pÀivÀt tulevat, sanoo Herra, ettÀ minÀ Israelin huoneelle ja Juudan huoneelle tahdon Uuden Testamentin pÀÀttÀÀ,

EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 11 : 25
25 Niin myös kalkin ehtoollisen jÀlkeen ja sanoi: tÀmÀ kalkki on se Uusi Testamentti minun veressÀni; se tehkÀÀt, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.

Kirje heprealaisille 1 : 1 – 14
1 Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta; nÀinÀ viimeisinÀ pÀivinÀ on hÀn meille puhunut Poikansa kautta,
2 Jonka on hÀn kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hÀnen kauttansa maailman tehnyt;
3 Joka, ettÀ hÀn on hÀnen kunniansa kirkkaus ja hÀnen olemuksensa juurikuva, ja kantaa kaikki voimansa sanalla, ja on itse kauttansa meidÀn synteimme puhdistuksen tehnyt, ja istunut majesteetin oikialla puolella korkeuksissa:
4 On tullut niin paljoa paremmaksi enkeleitÀ, ettÀ hÀn ylimmÀisemmÀn nimen on heidÀn suhteensa perinyt.
5 SillÀ kenelle hÀn on koskaan enkeleistÀ sanonut: sinÀ olet minun Poikani, tÀnÀpÀnÀ minÀ sinun synnytin! ja taas: minÀ olen hÀnen IsÀnsÀ ja hÀn on minun Poikani!
6 Ja taas: koska hÀn tuo esikoisen maailmaan, sanoo hÀn: hÀntÀ pitÀÀ kaikki Jumalan enkelit kumartaen rukoileman?
7 Mutta enkeleistÀ hÀn sanoo: hÀn tekee enkelinsÀ hengeksi ja palveliansa tulenleimaukseksi.
8 Mutta Pojalle: Jumala! sinun istuimes pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen: sinun valtakuntas valtikka on oikeuden valtikka.
9 SinÀ rakastit vanhurskautta ja vihasit vÀÀryyttÀ, sentÀhden on sinun, oi Jumala, sinun Jumalas voidellut ilo-öljyllÀ enempi kuin sinun osaveljes.
10 Ja: sinÀ Herra olet alusta maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kÀsialas:
11 Ne katoovat, mutta sinÀ pysyt; ja he kaikki vanhenevat niinkuin vaate.
12 Ja niinkuin puvun sinÀ heitÀ muuttelet, ja he muuttuvat: mutta sinÀ kohdallasi pysyt ja ei sinun ajastaikas puutu.
13 Mutta kelle enkeleistÀ on hÀn koskaan sanonut: istu minun oikialle kÀdelleni, siihenasti kuin minÀ panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi?
14 Eikö he kaikki ole palvelevaiset henget, palvelukseen lÀhetetyt niille, jotka autuuden perimÀn pitÀÀ?

Kirje heprealaisille 8 : 6
6 Mutta nyt on hÀn paremman viran saanut, niinkuin hÀn paremman Testamentinkin vÀlimies on, joka parempain lupausten pÀÀllÀ seisoo.

Kirje roomalaisille 8 : 1 – 39
1 Niin ei ole nyt yhtÀÀn kadotusta niissÀ, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jÀlkeen.
2 SillÀ hengen laki, joka elÀvÀksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.
3 SillÀ se, mikÀ laille oli mahdotoin, ettÀ hÀn lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lÀhetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:
4 EttÀ lain vanhurskaus tÀytetyksi tulis meissÀ, jotka emme lihan jÀlkeen vaella, vaan hengen jÀlkeen.
5 SillÀ ne, jotka lihan jÀlkeen ovat, ajattelevat niitÀ, mitkÀ lihan ovat; mutta ne, jotka hengen jÀlkeen ovat, ajattelevat hengellisiÀ.
6 SillÀ lihan halu on kuolema, ja hengen halu on elÀmÀ ja rauha.
7 EttÀ lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillÀ ei se voikaan.
8 Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessÀ, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissÀ; mutta jolla ei ole Kristuksen HenkeÀ, ei se ole hÀnen omansa.
10 Jos siis Kristus teissÀ on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tÀhden, mutta henki on elÀmÀ vanhurskauden tÀhden.
11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herÀtti, asuu teissÀ, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herÀtti, on teidÀn kuolevaiset ruumiinne elÀvÀksi tekevÀ, sen teissÀ asuvaisen hengen kautta.
12 Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapÀÀt lihalle, lihan jÀlkeen elÀmÀÀn.
13 SillÀ jos te lihan jÀlkeen elÀtte, niin teidÀn pitÀÀ kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elÀÀ.
14 SillÀ kaikki, jotka Jumalan HengeltÀ vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
15 SillÀ ette ole saaneet orjuuden henkeÀ, ettÀ teidÀn vielÀ pitÀis pelkÀÀmÀn, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas IsÀ.
16 Se Henki todistaa meidÀn henkemme kanssa, ettÀ me olemme Jumalan lapset.
17 Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittÀin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnÀ kÀrsimme, ettÀ me ynnÀ hÀnen kanssansa kunniaan tulisimme.
18 SillÀ siksi minÀ sen pidÀn, ettei tÀmÀn nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.
19 SillÀ ikÀvÀ luontokappaleen ikÀvöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta,
20 EttÀ luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei mielellÀnsÀ, vaan sentÀhden, joka ne alle antanut on,
21 Toivossa, ettÀ myös itse luontokappale pitÀÀ turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.
22 SillÀ me tiedÀmme, ettÀ jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tÀhÀn asti meidÀn kanssamme.
23 Mutta ei ainoastaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellÀmme, odottain sitÀ lapseksi ottamista, meidÀn ruumiimme lunastusta.
24 SillÀ me olemme toivossa vapahdetut. Mutta jos toivo nÀkyy, niin ei se ole toivo; sillÀ kuinka joku taitaa toivoa jota hÀn nÀkee?
25 Mutta jos me sitÀ toivomme, jota emme nÀe, niin me odotamme sitÀ kÀrsivÀllisyydessÀ.
26 Mutta niin myös Henki auttaa meidÀn heikkouttamme; sillÀ emmepÀ me tiedÀ mitÀÀn rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meidÀn edestÀmme sanomattomilla huokauksilla.
27 Mutta joka sydÀmet tutkii, hÀn tietÀÀ, mitÀ Hengen mielessÀ on; sillÀ hÀn rukoilee pyhÀin edestÀ Jumalan tahdon jÀlkeen.
28 Mutta me tiedÀmme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnÀ parhaaksi kÀÀntyvÀn, niille, jotka aivoituksen jÀlkeen kutsutut ovat.
29 SillÀ jotka hÀn on katsonut edes, ne hÀn on Poikansa kuvan kaltaiseksi sÀÀtÀnyt, ettÀ hÀn olis esikoinen monen veljen keskellÀ.
30 Mutta jotka hÀn on sÀÀtÀnyt, ne hÀn on myös kutsunut, ja jotka hÀn kutsunut on, ne hÀn on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hÀn vanhurskaiksi teki, ne hÀn on myös kunniallisiksi tehnyt.
31 MitÀs me siis nÀihin sanomme? Jos Jumala on meidÀn edestÀmme, kuka voi meitÀ vastaan olla?
32 Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi hÀnen kaikkein meidÀn edestÀmme, eikös hÀn myös lahjoita meille kaikkia hÀnen kanssansa?
33 Kuka tahtoo Jumalan valittuin pÀÀlle kantaa? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi.
34 Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut. Ja, hÀn on myös herÀtetty ylös, on myös Jumalan oikialla kÀdellÀ, joka myös rukoilee meidÀn edestÀmme.
35 Kuka pitÀÀ meitÀ Kristuksen rakkaudesta eroittaman? vaivako, eli ahdistus, eli vaino, eli nÀlkÀ, eli alastomuus, eli hÀtÀ, eli miekka?
36 Niinkuin kirjoitettu on: sinun tÀhtes me kuoletetaan yli pÀivÀÀ: me pidetÀÀn niinkuin teurastettavat lampaat.
37 Mutta niissÀ kaikissa me voitamme hÀnen kauttansa, joka meitÀ on rakastanut.
38 SillÀ minÀ olen vahva siitÀ, ettei kuolema, eikÀ elÀmÀ, eikÀ enkelit, eikÀ esivallat, eikÀ vÀkevyydet, eikÀ nykyiset, eikÀ tulevaiset,
39 EikÀ korkeus, eikÀ syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitÀ Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidÀn Herrassamme.

Jeremiah 31 : 31
31 Katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettÀ minÀ teen uuden liiton Israelin huoneen kanssa ja Juudan huoneen kanssa.

Toinen kirje korinttilaisille 3 : 6
6 Joka meitÀ soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitÀmÀÀn, ei puustavin, vaan Hengen; sillÀ puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee elÀvÀksi.

Kirje roomalaisille 7 : 6
6 Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hÀnelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: ettÀ me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa.

Evankeliumi Markuksen mukaan 14 : 24
24 Ja hÀn sanoi heille: tÀmÀ on minun vereni, sen Uuden Testamentin, joka monen edestÀ vuodatetaan.

Jeremiah 31 : 33
33 Mutta tÀmÀn pitÀÀ se liitto oleman, jonka minÀ Israelin huoneen kanssa teen tÀmÀn ajan perÀstÀ, sanoo Herra: minÀ tahdon minun lakini antaa heidÀn sydÀmeensÀ ja sen ehidÀn mieliinsÀ kirjoittaa; ja minÀ tahdon olla heidÀn Jumalansa, ja heidÀn pitÀÀ minun kansani oleman.

Kirje heprealaisille 9 : 11 – 15
11 Mutta Kristus on tullut tulevaisten tavarain ylimmÀiseksi Papiksi, suuremman ja tÀydellisemmÀn majan kautta, joka ei kÀsillÀ tehty ole, se on: joka ei nÀin ole rakennettu;
12 EikÀ kauristen taikka vasikkain veren kautta, vaan hÀn on kerran oman verensÀ kautta mennyt pyhÀÀn, ja ijankaikkisen lunastuksen löytÀnyt.
13 SillÀ jos hÀrkÀin ja kauristen veri, ja hehkoisen tuhka, priiskotettu saastaisten pÀÀlle, pyhittÀÀ lihalliseen puhtauteen,
14 Kuinka paljoa enemmin Kristuksen veri, joka itsensÀ ilman kaiketa viata iankaikkisen hengen kautta Jumalalle uhrannut on, on puhdistava omantuntomme kuolevaisista töistÀ, elÀvÀÀ Jumalaa palvelemaan?
15 Ja sentÀhden on hÀn myös Uuden Testamentin vÀlimies, ettÀ ne, jotka kutsutut ovat, sen luvatun ijankaikkisen perimisen saisivat, ettÀ hÀnen kuolemansa siinÀ vÀlillÀ kÀvi niiden ylitsekÀymisten lunastukseksi, jotka entisen Testamentin alla olivat.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 24 : 44
44 Niin hÀn sanoi heille: nÀmÀt ovat ne sanat, jotka minÀ puhuin teille, kuin minÀ vielÀ tiedÀn kanssanne olin; sillÀ kaikki pitÀÀ tÀytettÀmÀn, mitÀ kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.

Apostolien teot 24 : 14
14 Mutta sen minÀ sinulle tunnustan, ettÀ minÀ tÀmÀn tien kautta, jonka he eriseuraksi kutsuvat, niin palvelen minun isÀini Jumalaa, ettÀ minÀ uskon kaikki, mitkÀ laissa ja prophetaissa kirjoitetut ovat,

Kirje kolossalaisille 2 : 16 – 17
16 ÄlkÀÀn siis kenkÀÀn teitĂ€ tuomitko ruasta eli juomasta, taikka mÀÀrĂ€tyistĂ€ pyhĂ€pĂ€ivistĂ€, ei uudesta kuusta, eikĂ€ sabbateista,
17 Jotka ovat tulevaisten varjo, mutta itse ruumis on Kristuksessa.

Kirje heprealaisille 12 : 24
24 Ja uuden Testamentin vÀlimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri).

Kirje roomalaisille 6 : 1 – 232

1 MitÀs siis meidÀn pitÀÀ sanoman? PitÀÀkö meidÀn vielÀ synnissÀ oleman, ettÀ armo suuremmaksi tulis?
2 Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidÀn vielÀ pitÀis siinÀ elÀmÀn?
3 Ettekö te tiedÀ, ettÀ me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hÀnen kuolemaansa kastetut?
4 Niin me olemme siis hÀnen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: ettÀ niinkuin Kristus on kuolleista IsÀn kunnian kautta herÀtetty, niin pitÀÀ meidÀnkin uudessa elÀmÀssÀ vaeltaman.
5 SillÀ jos me ynnÀ hÀnen kanssansa olemme istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me myös tulemme yhdenkaltaiseksi ylösnousemisessa,
6 TietÀen sen, ettÀ meidÀn vanha ihminen on ristiinnaulittu hÀnen kanssansa, ettÀ synnin ruumis pitÀÀ turmeltaman, ettemme tÀstedes syntiÀ palvelisi.
7 SillÀ se, joka kuollut on, hÀn on synnistÀ vanhurskaaksi tehty.
8 Mutta jos me olemme Kristuksen kanssa kuolleet, niin me uskomme, ettÀ me saamme myös elÀÀ hÀnen kanssansa,
9 Ja tiedÀmme, ettei Kristus, joka kuolleista herÀtetty on, silleen kuole, eikÀ kuolema saa tÀstedes hÀnen pÀÀllensÀ valtaa.
10 SillÀ sen, kuin hÀn kuollut on, sen hÀn synnille kuoli yhden kerran; vaan sen, kuin hÀn elÀÀ, sen hÀn elÀÀ Jumalalle.
11 Niin myös te siksi teitÀnne pitÀkÀÀt, ettÀ te olette kuolleet synnille, mutta elÀtte Jumalalle, Jesuksen Kristuksen meidÀn Herran kautta.
12 Niin ÀlkÀÀt salliko synnin vallita kuolevaisessa ruumiissanne, niin ettÀ te hÀntÀ kuulisitte hÀnen himoissansa.
13 Ja ÀlkÀÀt antako teidÀn jÀseniÀnne vÀÀryyden sota-aseiksi synnille, mutta antakaat teitÀnne Jumalalle, niinkuin kuolleista elÀviksi tulleet, ja teidÀn jÀsenenne Jumalalle vanhurskauden sota-aseiksi.
14 SillÀ ei synnin pidÀ teitÀ vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla.
15 Kuinkas siis? PitÀÀkö meidÀn syntiÀ tekemÀn, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se!
16 Ettekö te tiedÀ, ettÀ jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?
17 Mutta Jumalan olkoon kiitos, ettÀ olitte synnin palveliat, mutta nyt te olette sydÀmestÀnne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette.
18 Ja ettÀ te olette vapahdetut synnistÀ, niin te olette vanhurskauden palvelioiksi tulleet.
19 MinÀ puhun ihmisten tavalla, teidÀn lihanne heikkouden tÀhden. SillÀ niinkuin te ennen annoitte jÀsenenne saastaisuutta ja vÀÀryyttÀ palvelemaan vÀÀryyteen, niin antakaat nyt jÀsenenne vanhurskautta palvelemaan pyhitykseen.
20 SillÀ koska te olitte synnin palveliat, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21 MitÀ hedelmÀÀ siis teidÀn silloin niistÀ oli, joita te nyt hÀpeÀtte? SillÀ niiden loppu on kuolema.
22 Mutte ettÀ te nyt olette synnistÀ vapautetut ja Jumalan palvelioiksi tulleet, niin teillÀ on teidÀn hedelmÀnne pyhyyteen, mutta lopuksi ijankaikkinen elÀmÀ.
23 SillÀ kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen elÀmÀ on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meidÀn Herrassamme.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *