Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na molestation
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 6 : 13
13 Ruoka on vatsalle sÀÀtty ja vatsa rualle; mutta Jumala on tÀmÀn ja sen hukuttava. Ei ruumis ole sÀÀtty huoruuteen, vaan Herralle, ja Herra ruumiille.
Evankeliumi Markuksen mukaan 9 : 42
42 Ja kuka ikÀnÀ pahentaa yhden vÀhimmistÀ, jotka uskovat minun pÀÀlleni, parempi olis hÀnelle, jos myllyn kivi pantaisiin hÀnen kaulaansa ja heitettÀisiin mereen.
Kirje galatalaisille 5 : 16
16 Mutta minÀ sanon: vaeltakaat HengessÀ, niin ette lihan himoa tÀytÀ;
Kirje galatalaisille 5 : 19 – 21
19 Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus,
20 EpÀjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,
21 Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minÀ teille edellÀ sanon, niinkuin minÀ ennenkin sanonut olen, ettÀ ne, jotka senkaltaisia tekevÀt, ei pidÀ Jumalan valtakuntaa perimÀn.
Johanneksen ilmestys 11 : 1 – 19
1 Ja minulle annettiin ruoko niinkuin sauva, ja enkeli seisoi ja sanoi: nouse ja mittaa Jumalan templi ja alttari, ja ne, jotka siinÀ rukoilevat.
2 Mutta syökse sisÀlmÀinen kuori ulos templistÀ, ja ÀlÀ sitÀ mittaa; sillÀ se on pakanoille annettu, ja he tallaavat pyhÀÀ kaupunkia kaksiviidettÀkymmentÀ kuukautta.
3 Ja minÀ annan kahdelle minun todistajalleni, ja heidÀn pitÀÀ tuhannen kaksisataa ja kuusikymmentÀ pÀivÀÀ propheteeraaman, sÀkeissÀ puetettuna.
4 NÀmÀt ovat kaksi öljypuuta ja kaksi kynttilÀjalkaa, jotka maan Jumalan edessÀ seisovat.
5 Ja jos joku heitÀ tahtoo vahingoittaa, niin tuli kÀy ulos heidÀn suustansa, ja syö heidÀn vihollisensa; ja jos joku tahtoo heitÀ vahingoittaa, niin se tapetaan.
6 NÀillÀ on valta taivasta sulkea, ettei niinÀ pÀivinÀ, joina he propheteeraavat, sataman pidÀ; ja heillÀ on valta vesiÀ vereksi muuttaa, ja löydÀ maata kaikkinaisella vitsauksella, niin usein kuin he tahtovat.
7 Ja koska he todistuksensa lopettaneet ovat, niin peto, joka astui ylös syvyydestÀ, on heidÀn kanssansa sotiva, ja heitÀ voittava ja tappava heidÀt.
8 Ja heidÀn ruumiinsa pitÀÀ makaavan sen suuren kaupungin kaduilla, joka hengellisesti kutsutaan Sodoma ja Egypti, kussa myös meidÀn Herramme ristiinnaulittu on.
9 Ja muutamat sukukunnista, ja kansoista, ja kielistÀ, ja pakanoista pitÀÀ nÀkemÀn heidÀn ruumiinsa kolme pÀivÀÀ ja puolen, ja ei he salli heidÀn ruumiitansa haudattaa.
10 Ja jotka maan pÀÀllÀ asuvat, ne iloitsevat heistÀ, ja riemuitsevat, ja lahjoja keskenÀnsÀ lÀhettelevÀt, sillÀ nÀmÀt kaksi prophetaa ahdistelivat niitÀ, jotka maan pÀÀllÀ asuivat.
11 Ja kolmen pÀivÀn perÀstÀ ja puolen meni Jumalalta elÀmÀn henki heihin: ja he seisoivat jaloillansa, ja suuri pelko tuli niiden pÀÀlle, jotka heidÀt nÀkivÀt.
12 Ja he kuulivat suuren ÀÀnen taivaasta sanovan heille: astukaat tÀnne. Ja he astuivat taivaasen pilvessÀ, ja heidÀn vihollisensa nÀkivÀt heidÀt.
13 Ja sillÀ hetkellÀ tapahtui suuri maanjÀristys, ja kymmenes osa kaupungista lankesi maahan. Ja siinÀ maanjÀristyksessÀ tapettiin seitsemÀntuhannen ihmisten nimi, ja ne muut hÀmmÀstyivÀt ja antoivat kunnian taivaan Jumalalle.
14 Toinen voi on mennyt edes, ja katso, kolmas voi pian tulee.
15 Ja seitsemÀs enkeli soitti basunalla, ja suuret ÀÀnet kuuluivat taivaassa, sanoen: maailman valtakunnat ovat meidÀn Herrallemme ja hÀnen Kristuksellensa tulleet, ja hÀn on hallitseva ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
16 Ja neljÀkolmattakymmentÀ vanhinta, jotka Jumalan edessÀ istuimillansa istuvat, lankesivat kasvoillensa ja kumarsivat Jumalaa,
17 Sanoen: me kiitÀmme sinua Herra, kaikkivaltias Jumala, joka olet, ja olit, ja tuleva olet: ettÀ sinÀ olet saanut sinun suuren voimas, ja hallinnut;
18 Ja pakanat ovat vihastuneet, ja sinun vihas on tullut, ja kuolleitten aika heitÀ tuomittaa, ja sinun palveliais prophetain palkka maksettaa, ja pyhÀin, ja niiden, jotka sinun nimeÀs pelkÀÀvÀt, pienten ja suurten, ja kadottaa niitÀ, jotka maan turmelleet ovat.
19 Ja Jumalan templi aukeni taivaassa, ja hÀnen testamenttinsa arkki nÀhtiin hÀnen templissÀnsÀ; ja tapahtuivat leimaukset, ja ÀÀnet ja pitkÀiset, ja maanjÀristykset, ja suuret rakeet.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 6 : 9 – 10
9 Ettekö te tiedĂ€, ettei vÀÀrĂ€t pidĂ€ Jumalan valtakuntaa perimĂ€n? ĂlkÀÀt eksykö; ei huorintekiĂ€in, eikĂ€ epĂ€jumalten palvelijain, eikĂ€ salavuoteisten, eikĂ€ pehmiĂ€in, eikĂ€ miesten kanssa makaajain,
10 EikÀ varasten, eikÀ ahnetten, eikÀ juomarien, eikÀ pilkkaajain eikÀ raateliain pidÀ Jumalan valtakuntaa perimÀn.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 17 : 2
2 Se olis hÀnelle parempi, ettÀ myllyn kivi ripustettaisiin hÀnen kaulaansa, ja heitettÀisiin mereen, kuin ettÀ hÀn jonkun nÀistÀ pienistÀ pahentais.
Viides Mooseksen kirja 22 : 25 – 27
25 Jos joku löytÀÀ kihlatun piian kedolla, ryövÀÀ ja makaa hÀnen, niin mies pitÀÀ yksin tapettaman, joka makasi hÀnen;
26 Vaan piialle ei sinun pidÀ mitÀÀn tekemÀn; sillÀ ei piika yhtÀÀn kuoleman syntiÀ tehnyt, vaan niinkuin joku karkais lÀhimmÀistÀnsÀ vastaan, ja löis hÀnen kuoliaaksi, niin on myös tÀmÀ asia.
27 SillÀ hÀn löysi hÀnen kedolla: se kihlattu piika huusi, mutta ei ollut hÀnellÀ auttajaa.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 18 : 6
6 Mutta joka pahentaa yhden nÀistÀ pienimmistÀ, jotka uskovat minun pÀÀlleni, parempi hÀnen olis, ettÀ myllyn kivi ripustettaisiin hÀnen kaulaansa, ja hÀn upotettaisiin meren syvyyteen.
Kirje efesolaisille 4 : 22 – 24
22 Niin pankaat pois vanha ihminen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, joka himoin kautta eksyksissÀ itsensÀ turmelee;
23 Mutta uudistakaat teitÀnne teidÀn mielenne hengessÀ,
24 Ja pukekaat pÀÀllenne uusi ihminen, joka Jumalan jÀlkeen luotu on, totisessa vahurskaudessa ja pyhyydessÀ.
Johanneksen ilmestys 21 : 8
8 Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja velhoille, ja epÀjumalisille, ja kaikille valehtelioille pitÀÀ osa oleman siinÀ jÀrvessÀ, joka tulesta ja tulikivestÀ palaa, joka on toinen kuolema.
Johanneksen ilmestys 13 : 1 – 18
1 (H12:18) Ja minÀ seisoin meren sannalla. (H13:1) Ja minÀ nÀin pedon merestÀ astuvan ylös, jolla oli seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea, ja hÀnen sarvissansa kymmenen kruunua, ja hÀnen pÀissÀnsÀ pilkan nimi.
2 Ja peto, jonka minÀ nÀin, oli pardin muotoinen, ja hÀnen jalkansa olivat niinkuin karhun kÀpÀlÀt, ja hÀnen suunsa oli niinkuin jalopeurain suu; ja lohikÀrme antoi sille voimansa, ja istuimensa, ja suuren vallan.
3 Ja minÀ nÀin yhden hÀnen pÀistÀnsÀ niinkuin se olis kuoliaaksi haavoitettu ollut, ja hÀnen kuolemahaavansa parani, ja koko maan piiri ihmetteli sitÀ petoa,
4 Ja kumarsivat lohikÀrmettÀ, joka pedolle voiman antoi. Ja he kumarsivat petoa ja sanoivat: kuka on tÀmÀn pedon kaltainen? kuka voi sotia hÀntÀ vastaan?
5 Ja hÀnelle annettiin suu puhua suuria asioita ja pilkkoja, ja hÀnelle annettiin valta pitÀÀ sotaa kaksiviidettÀ kuukautta.
6 Ja hÀn avasi suunsa pilkkoja puhumaan Jumalaa vastaan, pilkkaamaan hÀnen nimeÀnsÀ, ja hÀnen majaansa, ja niitÀ, jotka taivaassa asuvat.
7 Ja hÀnen sallittiin sotia pyhÀin kanssa ja voittaa heitÀ. Ja hÀnelle annettiin valta kaikkein sukukuntain pÀÀlle, ja kansain, ja kielten, ja pakanain.
8 Ja kaikki, jotka maassa asuvat, kumarsivat hÀntÀ, joiden nimet ei ole kirjoitetut Karitsan elÀmÀn kirjassa, joka maailman alusta tapettu on.
9 Jos jollakin korva on, se kuulkaan.
10 Joka vankiuteen vie, se vankiuteen menee, joka miekalla tappaa, se miekalla tapetaan. TÀssÀ on pyhÀin kÀrsivÀllisyys ja usko.
11 Ja minÀ nÀin toisen pedon maasta astuvan ylös, ja hÀnellÀ oli kaksi sarvea niinkuin lampaalla, ja hÀn puhui niinkuin lohikÀrme.
12 Ja se tekee kaiken entisen pedon voiman, sen nÀhden, ja saattaa maan ja sen asuvaiset ensimÀistÀ petoa kumartamaan, jonka kuolemahaava parantunut oli.
13 Ja tekee suuria ihmeitÀ, niin ettÀ hÀn saattaa tulenkin putoomaan taivaasta alas maan pÀÀlle, ihmisten edestÀ;
14 Ja viettelee maan asuvia niillÀ ihmeillÀ, joita hÀnen oli annettu pedon edessÀ tehdÀ, sanoen maan asuville, ettÀ he tekisivÀt pedon kuvan, jolla miekan haava on, ja joka virkosi.
15 Ja sallittiin hÀnelle antaa hengen pedon kuvalle, ettÀ pedon kuva myös puhuis, ja tekis, ettÀ jokainen, joka ei pedon kuvaa kumarra, pitÀÀ tapettaman.
16 Ja se saattaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhÀt, vapaat ja palveliat, ottamaan merkin oikiaan kÀteensÀ taikka otsiinsa;
17 Ja ettei kenkÀÀn taitanut ostaa eikÀ myydÀ, jolla ei se merkki ollut, taikka pedon nimi, eli hÀnen nimensÀ luku.
18 TÀssÀ on viisaus. Jolla on ymmÀrrys, laskekaan pedon luvun; sillÀ se on ihmisen luku, ja hÀnen lukunsa on kuusisataa kuusikymmentÀ ja kuusi.
Leave a Reply