Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na killing in self defense
Toinen Mooseksen kirja 22 : 2 – 3
2 Jos varas kÀsitetÀÀn, koska hÀn itsensÀ sisÀlle kangottaa, ja hÀn lyödÀÀn kuoliaaksi, niin ei pidÀ tappajan vereen vikapÀÀn oleman.
3 Vaan jos aurinko on noussut hÀnen ylitsensÀ, niin pitÀÀ tappajan kuolemaan vikapÀÀn oleman: kaiketi pitÀÀ hÀnen jÀllensÀ maksaman; jollei hÀnellÀ ole varaa, niin myytÀkÀÀn hÀn varkautensa tÀhden.
Kirje roomalaisille 12 : 19
19 ĂlkÀÀt itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. SillĂ€ kirjoitettu on: minun on kosto, minĂ€ tahdon kostaa, sanoo Herra.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 38 – 39
38 Te kuulitte sanotuksi: silmÀ silmÀstÀ, ja hammas hampaasta.
39 Mutta minÀ sanon teille: ÀlkÀÀt olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin kÀÀnnÀ myös hÀnelle toinen.
Kirje roomalaisille 13 : 1 – 14
1 Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen; sillÀ ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne sÀÀdetyt ovat.
2 SentÀhden jokainen, joka itsensÀ esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan sÀÀtyÀ vastaan; mutta ne, jotka vastaan ovat, saavat tuomion pÀÀllensÀ.
3 SillÀ ne, jotka vallan pÀÀllÀ ovat, ei ole hyvintekiöille, vaan pahoille pelvoksi. Ellet tahdo esivaltaa peljÀtÀ, niin tee hyvÀÀ, ja sinÀ saat hÀneltÀ kiitoksen.
4 SillÀ hÀn on Jumalan palvelia sinun hyvÀkses. Vaan jos sinÀ pahaa teet, niin pelkÀÀ; sillÀ ei hÀn miekkaa hukkaan kanna; sillÀ hÀn on Jumalan palvelia ja kostaja sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee.
5 SentÀhden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tÀhden, vaan myös omantunnon tÀhden.
6 SillÀ sentÀhden te myös veron maksatte; sillÀ he ovat Jumalan palveliat, joiden senkaltaisista tulee lukua pitÀÀ.
7 Niin antakaat siis kaikille, mitÀ te velvolliset olette: sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee.
8 ĂlkÀÀt kellenkÀÀn velvolliset olko, vaan ainoastaan ettĂ€ te toinen toistanne rakastatte; sillĂ€ joka toista rakastaa, se on tĂ€yttĂ€nyt lain.
9 SillÀ se: ei sinun pidÀ huorin tekemÀn; ei sinun pidÀ tappaman; ei sinun pidÀ varastaman; ei sinun pidÀ vÀÀrÀÀ todistusta sanoman; ei sinun pidÀ himoitseman, ja mitÀ muuta kÀskyÀ on, se tÀhÀn sanaan suljetaan: sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs niinkuin itsiÀs.
10 Ei rakkaus tee lÀhimmÀiselle mitÀÀn pahaa; sentÀhden on rakkaus lain tÀyttÀmys.
11 Ja ettÀ me sen tiedÀmme, nimittÀin ajan, ettÀ nyt on aika unesta nousta; sillÀ meidÀn autuutemme on nyt lÀhempÀnÀ kuin silloin, kuin me uskoimme.
12 Yö on kulunut ja pÀivÀ on tullut; sentÀhden hyljÀtkÀÀmme pimeyden työt ja pukekaamme meitÀmme valkeuden sota-aseilla.
13 Vaeltakaamme soveliaasti, niinkuin pÀivÀllÀ: ei ylönsyömisessÀ, eikÀ juopumisessa, ei kammioissa, eikÀ haureudessa, ei riidassa ja kateudessa,
14 Vaan pukekaat pÀÀllenne Herra Jesus Kristus ja ÀlkÀÀt holhoko ruumistannen haureuteen.
Toinen Mooseksen kirja 22 : 1 – 31
1 Jos joku varastaa hÀrjÀn taikka lampaan ja teurastaa eli myy sen; hÀnen pitÀÀ antaman viisi hÀrkÀÀ yhdestÀ hÀrjÀstÀ, ja neljÀ lammasta yhdestÀ lampaasta.
2 Jos varas kÀsitetÀÀn, koska hÀn itsensÀ sisÀlle kangottaa, ja hÀn lyödÀÀn kuoliaaksi, niin ei pidÀ tappajan vereen vikapÀÀn oleman.
3 Vaan jos aurinko on noussut hÀnen ylitsensÀ, niin pitÀÀ tappajan kuolemaan vikapÀÀn oleman: kaiketi pitÀÀ hÀnen jÀllensÀ maksaman; jollei hÀnellÀ ole varaa, niin myytÀkÀÀn hÀn varkautensa tÀhden.
4 Jos varkaan kappale löydetÀÀn tÀydellisesti hÀnen tyköÀnsÀ, hÀrkÀ, aasi, eli lammas; niin pitÀÀ hÀnen jÀllensÀ kaksikertaisesti maksaman.
5 Jos joku syöttÀÀ toisen pellon eli viinamÀen, niin ettÀ hÀn pÀÀstÀÀ sisÀlle karjansa, ja syöttÀÀ toisen pellossa, hÀnen pitÀÀ siitÀ parhaasta, kuin hÀnen omassa pellossansa eli viinamÀessÀnsÀ löydetÀÀn maksaman.
6 Jos valkia vallallensa pÀÀsee, ja orjantappuroihin syttyy, niin ettÀ kykÀÀt eli laiho, eli pelto poltetaan, niin sen pitÀÀ maksaman, kuin valkian pÀÀsti.
7 Jos joku antaa lÀhimmÀisellensÀ rahaa, eli muuta kalua kÀtköön, ja se varastetaan hÀnen huoneestansa: jos se varas löydetÀÀn, niin hÀnen pitÀÀ sen kaksikertaisesti maksaman.
8 Ja jos ei varas löydetÀ, niin pitÀÀ huoneen isÀntÀ tuotaman tuomarien eteen vannotettaa, jos ei hÀn ole kÀsiÀnsÀ satuttanut lÀhimmÀisensÀ kaluun.
9 Kaiken vÀÀrÀn asian tÀhden hÀrjÀstÀ eli aasista, taikka lampaasta, eli vaatteesta ja kaiken sen tÀhden kuin pois tullut on, josta joku sanoo: tÀmÀ se on, niin pitÀÀ heidÀn molempain asiansa tuleman tuomarien eteen; jonka tuomarit vikapÀÀksi löytÀvÀt, sen pitÀÀ lÀhimmÀisellensÀ kaksikertaisesti maksaman.
10 Jos joku antaa lÀhimmÀisellensÀ aasin, eli hÀrjÀn, eli lampaan, taikka mikÀ elÀin se olis, tÀhteelle, ja se kuolee, taikka saa muutoin vamman, taikka ajetaan pois, ettei yksikÀÀn sitÀ nÀe:
11 Niin pitÀÀ valan heidÀn molempain vÀlillÀnsÀ kÀymÀn Herran kautta, ettei hÀn ole satuttanut kÀttÀnsÀ lÀhimmÀisensÀ kaluun; ja sen jonka kalu oma oli, pitÀÀ siihen tyytymÀn, ja toisen ei pidÀ sitÀ maksaman.
12 Jos varas sen varastaa hÀneltÀ, niin pitÀÀ hÀnen sen maksaman sen isÀnnÀlle.
13 Mutta jos se raadeltu on, niin pitÀÀ hÀnen todistajat tuoman, ja ei mitÀÀn jÀlleen antaman.
14 Jos joku ottaa lainaksi lÀhimmÀiseltÀnsÀ, ja se tulee rivinomaksi eli kuolee, niin ettei sen isÀntÀ ole lÀsnÀ, niin hÀnen pitÀÀ sen kokonansa maksaman.
15 Mutta jos sen isÀntÀ on siihen tykönÀ, niin ei hÀnen pidÀ sitÀ maksaman; jos se palkalla oli, niin saakoon palkkansa.
16 Jos joku viettelee neitseen, joka ei vielÀ ole kihlattu, ja makaa hÀnen, sen pitÀÀ kaiketi hÀnelle antaman huomenlahjan, ja ottaman hÀnen emÀnnÀksensÀ.
17 Jos hÀnen isÀnsÀ ei tahdo hÀntÀ antaa hÀnelle, niin hÀnen pitÀÀ antaman rahaa, niin paljo kuin neitseen huomenlahja on.
18 Velhonaista ei sinun pidÀ salliman elÀÀ.
19 Joka jÀrjettömÀin luontokappalten kanssa yhteyntyy, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.
20 Se joka uhraa jumalille, ja ei ainoalle Herralle, hÀnen pitÀÀ kirottu oleman.
21 Muukalaisia ei sinun pidÀ ahdistaman, eikÀ myös polkuna pitÀmÀn: sillÀ te olette myös olleet muukalaisna Egyptin maalla.
22 Ei teidÀn pidÀ yhtÀÀn leskeÀ eli orpolasta murheelliseksi saattaman.
23 Koska sinÀ jonkun heistÀ murheelliseksi saatat: jos hÀn hartaasti huutaa minun tyköni, niin minÀ tahdon totisesti kuulla hÀnen huutonsa.
24 Ja minun vihani julmistuu, niin ettÀ minÀ tapan heidÀt miekalla; ja teidÀn emÀntÀnne pitÀÀ tuleman leskiksi, ja teidÀn lapsenne orvoiksi.
25 Koska sinÀ lainaat minun kansalleni rahaa, köyhÀlle kuin sinun tykönÀs on, ei sinun pidÀ oleman hÀntÀ vastaan niinkuin kasvon ottaja, eli korkoa hÀnen pÀÀllensÀ paneman.
26 Koska sinÀ lÀhimmÀiseltÀs vaatteet otat pantiksi, niin sinun pitÀÀ antaman sen hÀnelle jÀllensÀ, ennen kuin aurinko laskee.
27 SillÀ se on hÀnen ainoa verhonsa, ja vaate hÀnen ihollansa: missÀstÀ hÀn makais? Ja tapahtuu, ettÀ hÀn huutaa minun tyköni, niin minÀ kuulen hÀntÀ; sillÀ minÀ olen laupias.
28 Tuomareita ei sinun pidÀ kiroileman, ja ylimmÀistÀ sinun kansassas ei sinun pidÀ sadatteleman.
29 Sinun uutistas ja pisarias ei sinun pidÀ viivyttelemÀn. Esikoisen sinun pojistas pitÀÀ sinun antaman minulle.
30 Niin pitÀÀ myös sinun tekemÀn hÀrkÀis ja lammastes kanssa. SeitsemÀn pÀivÀÀ anna heidÀn olla emÀinsÀ tykönÀ, kahdeksantena pÀivÀnÀ pitÀÀ sinun sen antaman minulle.
31 TeidÀn pitÀÀ oleman pyhÀ kansa minulle. SentÀhden ei teidÀn pidÀ syömÀn lihaa, joka metsÀn pedoilta raadeltu on, mutta heittÀmÀn sen koirille.
EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 9 : 5 – 6
5 Ja totisesti minÀ tahdon vaatia teidÀn ruumiinne veren, kaikilta elÀimiltÀ minÀ sen tahdon vaatia: ja ihmisen kÀdestÀ, ja myös itsekunkin hÀnen veljensÀ kÀdestÀ tahdon minÀ vaatia ihmisen hengen.
6 Se kuin ihmisen veren vuodattaa, hÀnen verensÀ pitÀÀ ihmisen kautta vuodatettaman: sillÀ Jumala on ihmisen tehnyt kuvaksensa.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 22 : 36
36 Niin hÀn sanoi heille: vaan nyt, jolla sÀkki on, ottakoon sen, niin myös kukkaren; ja jolla ei ole, se myykÀÀn hameensa ja ostakaan miekan.
Kirje roomalaisille 13 : 4
4 SillÀ hÀn on Jumalan palvelia sinun hyvÀkses. Vaan jos sinÀ pahaa teet, niin pelkÀÀ; sillÀ ei hÀn miekkaa hukkaan kanna; sillÀ hÀn on Jumalan palvelia ja kostaja sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee.
Toinen Mooseksen kirja 20 : 13
13 (5) Ei sinun pidÀ tappaman.
Kolmas Mooseksen kirja 26 : 1 – 46
1 Ei teidÀn pidÀ tekemÀn teillenne epÀjumalia, ei kuvia, eikÀ myös patsaita pystyttÀmÀn teillenne, eikÀ myös yhtÀÀn merkkikiveÀ paneman teidÀn maallanne, kumartaaksenne niitÀ; sillÀ minÀ olen Herra teidÀn Jumalanne.
2 PitÀkÀÀt minun sabbatini, ja peljÀtkÀÀt minun pyhyyttÀni: MinÀ olen Herra.
3 Jos te sÀÀdyissÀni vaellatte, ja minun kÀskyni kÀtkette, ja teette ne,
4 Niin minÀ annan teille sateen ajallansa, ja maa antaa kasvunsa, ja kedon puut antavat hedelmÀnsÀ.
5 Ja riihen aika ulottuu viinan uutiseen asti, ja viinan uutinen ulottuu toukoaikaan asti, ja teillÀ pitÀÀ oleman leipÀÀ viljalta, ja saatte asua levollisesti teidÀn maassanne.
6 Ja minÀ annan rauhan teidÀn maallenne, ja te saatte levÀtÀ, ja ei kenkÀÀn teitÀ peljÀtÀ, ja minÀ ajan pahat pedot teidÀn maaltanne pois, ja miekan ei pidÀ kÀymÀn teidÀn maanne lÀvitse.
7 TeidÀn pitÀÀ vihollisianne ajaman takaa, ja heidÀn pitÀÀ kaatuman miekkaan teidÀn edessÀnne.
8 Viisi teistÀ karkottaa sata, ja sata teistÀ karkottaa kymmenentuhatta, ja teidÀn vihollisenne pitÀÀ kaatuman teidÀn edessÀnne miekkaan.
9 Ja minÀ kÀÀnnÀn minuni teidÀn puoleenne, ja teen teidÀt hedelmÀlliseksi ja lisÀÀn teitÀ, ja vahvistan minun liittoni teidÀn kanssanne.
10 Ja te saatte syödÀ sitÀ vanhaa, joka vanhenee, ja vanhat te hylkÀÀtte uuden tÀhden.
11 Ja minÀ panen asumasiani teidÀn keskellenne, ja minun sieluni ei hyljÀÀ teitÀ.
12 Ja minÀ vaellan teidÀn keskellÀnne ja olen teidÀn Jumalanne, ja teidÀn pitÀÀ oleman minun kanssani.
13 SillÀ minÀ olen Herra teidÀn Jumalanne, joka johdatin teidÀt ulos Egyptin maalta, ettei teidÀn pitÀnyt oleman heidÀn orjansa. MinÀ olen taittanut poikki ikeenne vehmerÀn, ja olen antanut tiedÀn kÀydÀ pystyÀllÀ.
14 Mutta jos ette kuule minua, ettekÀ tee kaikkia nÀitÀ kÀskyjÀ,
15 Vaan suututte sÀÀtyihini, ja teidÀn sielunne hyljÀÀ minun oikeuteni, ettekÀ tee kaikkia minun kÀskyjÀni, ja rikotte minun liittoni,
16 Niin minÀ teen teille nÀmÀt: minÀ rankaisen teitÀ vavistuksella, kuivataudilla, ja poltetaudilla, josta kasvonne raukeevat ja ruumiinne nÀÀntyvÀt: ja teidÀn pitÀÀ siemenenne kylvÀmÀn turhaan, ja teidÀn vihollistenne pitÀÀ syömÀn sen.
17 Ja minÀ asetan kasvoni teitÀ vastaan, ja te lyödÀÀn vihamiehiltÀnne, ja ne pitÀÀ hallitseman teitÀ, jotka teitÀ vihaavat, teidÀn pitÀÀ myös pakeneman, koska ei kenkÀÀn teitÀ aja takaa.
18 Jollette vielÀ sittekÀÀn kuule minua, niin minÀ lisÀÀn sen seitsemÀn kertaa, rangaistakseni teitÀ synteinne tÀhden.
19 Ja minÀ sÀrjen teidÀn ylpeytenne uppiniskaisuuden, minÀ teen teidÀn toivonne niinkuin raudan, ja teidÀn maanne niinkuin vasken.
20 Ja teidÀn voimanne pitÀÀ hukkaan kulutettaman, niin ettei teidÀn maanne kasvoansa anna, eikÀ puut maalla hedelmÀÀnsÀ anna.
21 Ja jos te vielÀ minua vastaan vaellatte, ettekÀ tahdo kuulla minua, niin minÀ vielÀ sitte lisÀÀn rangaistuksen teidÀn pÀÀllenne seitsemÀn kertaa, teidÀn synteinne tÀhden.
22 Ja lÀhetÀn teidÀn sekaanne metsÀn pedot syömÀÀn lapsianne, ja karjaanne raatelemaan, ja vÀhentÀmÀÀn teitÀ, ja teidÀn tienne pitÀÀ autioksi tuleman.
23 Jollette vielÀ niillÀ anna kuritettaa teitÀnne, mutta kÀytte minua vastaan,
24 Niin minÀ myös kÀyn teitÀ vastaan, ja lyön teitÀ vielÀ seitsemÀn kertaa enemmin, teidÀn synteinne tÀhden.
25 Ja saatan pÀÀllenne kostomiekan, joka minun liittoni pitÀÀ kostaman, ettÀ te kokootte teitÀnne teidÀn kaupunkeihinne: sitte minÀ lÀhetÀn teidÀn sekaanne ruttotaudin, ja annan teitÀ vihamiestenne kÀteen.
26 Ja minÀ hukutan teiltÀ leivÀn aineen, niin ettÀ yhdessÀ pÀtsissÀ kymmenen vaimoa leipÀnne kypsentÀvÀt, ja punnitsevat leipÀnne vaalla: ja syötyÀnne ette tule ravituksi.
27 Ja jollette vielÀ sitte kuule minua, mutta vaellatte minua vastaan,
28 Niin minÀ myös hirmuisuudessa vaellan teitÀ vastaan, ja minÀ rankaisen teitÀ seitsemÀn kertaa enemmin, teidÀn synteinne tÀhden,
29 EttÀ teidÀn pitÀÀ syömÀn poikainne ja tytÀrtenne lihaa,
30 Ja minÀ kukistan teidÀn kukkulanne ja hÀvitÀn teidÀn kuvanne, ja panen teidÀn raatonne epÀjumalainne raatoin pÀÀlle, ja minun sieluni kuoittaa teitÀ.
31 Ja teen kaupunkinne autioiksi ja kirkkonne hÀvitÀn, enkÀ myös teidÀn lepytyshajuanne haista.
32 Ja minÀ tahdon hÀvittÀÀ maan, niin ettÀ vihollisenne, jotka siinÀ asuvat, pitÀÀ siitÀ hÀmmÀstymÀn.
33 Ja hajoitan teitÀ pakanain sekaan, ja vedÀn ulos miekan teidÀn jÀlkeenne, ja maanne pitÀÀ tuleman kylmille ja kaupunkinne kukistetuksi.
34 Silloin kelpaa maalle hÀnen leponsa, niinkauvan kuin hÀn autiona on, ja te olette vihollisten maalla. Ja silloin vasta maa lepÀÀ ja pyhÀÀ pitÀÀ.
35 Niinkauvan kuin se autiona on, saa hÀn levÀtÀ, ettei hÀn saanut pyhÀÀ pitÀÀ, silloin koska teidÀn piti hÀnen pyhÀÀnsÀ antaman pitÀÀ, koska te asuitte siellÀ.
36 Ja niille, jotka jÀÀvÀt teistÀ, teen minÀ vapisevan sydÀmen heidÀn vihollistensa maalla, niin ettÀ kapisevan lehden ÀÀni karkottaa heitÀ, ja pitÀÀ pakeneman sitÀ niinkuin miekkaa, ja pitÀÀ kaatuman siinÀ, kussa ei kenkÀÀn heitÀ aja takaa.
37 Ja heidÀn pitÀÀ lankeeman toinen toisensa pÀÀlle, niinkuin miekan edestÀ, vaikka ei yksikÀÀn karkota heitÀ, ja ette tohdi nousta vihamiehiÀnne vastaan.
38 Ja teidÀn pitÀÀ hukkuman pakanain seassa, ja vihollisten maa pitÀÀ teitÀ syömÀn.
39 Ne kuin jÀÀvÀt teistÀ, pitÀÀ vaipuman pahuudessansa, teidÀn vihollistenne maalla. Ja isÀinsÀ pahoissa teoissa pitÀÀ teidÀn vaipuman.
40 Silloin pitÀÀ heidÀn tunnustaman pahat tekonsa ja isÀinsÀ pahat teot, joilla he ovat minun mieleni rikkoneet, ja vaeltaneet minua vastaan.
41 SentÀhden minÀ myös vaellan heitÀ vastaan ja vien heitÀ vihollistensa maalle, ettÀ edes silloin heidÀn ympÀrileikkaamatoin sydÀmensÀ nöyryyttÀis itsensÀ; silloin myös heidÀn pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa.
42 Ja minÀ muistan minun liittoni Jakobin kanssa, niin myös minun liittoni Isaakin kanssa, ja myös minun liittoni Abrahamin kanssa muistan minÀ, muistan myös maan,
43 Joka heiltÀ jÀtetty on, ja sille kelpaa lepopÀivÀnsÀ, niinkauvan kuin se autiona on heiltÀ, ja heidÀn pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa, ettÀ he hylkÀsivÀt minun oikeuteni, ja heidÀn sielunsa on kuoittanut minun sÀÀtyjÀni.
44 Ja vaikka he vielÀ vihollistensa maalla ovat, en minÀ kuitenkaan ole heitÀ hyljÀnnyt, ja en heitÀ niin kurittanut, ettÀ minÀ olisin heidÀn perÀti hukuttanut, ja minun liittoni heidÀn kanssansa tyhjÀksi tehnyt; sillÀ minÀ olen Herra heidÀn Jumalansa.
45 Ja minÀ muistan ensimÀisen liittoni heistÀ, koska minÀ johdatin heidÀt Egyptin maalta pakanain silmÀin edestÀ, ollakseni heidÀn Jumalansa: minÀ Herra.
46 NÀmÀt ovat ne sÀÀdyt ja oikeudet ja kÀskyt, jotka Herra antoi itsensÀ ja Israelin lasten vaiheelle, Sinain vuorella, Moseksen kÀden kautta.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 26 : 52 – 54
52 Niin Jesus sanoi hÀnelle: pistÀ miekkas siallensa; sillÀ kaikki, jotka miekkaan rupeevat, ne miekkaan hukkuvat.
53 Taikka luuletkos, etten minÀ voisi vielÀ rukoilla minun IsÀÀni, lÀhettÀmÀÀn minulle enemmÀn kuin kaksitoistakymmentÀ legiota enkeleitÀ?
54 Kuinka siis Raamattu tÀytetÀÀn, ettÀ niin pitÀÀ tapahtuman?
Nehemian kirja 4 : 17 – 18
17 Ne, jotka rakensivat muuria ja kantoivat kuormia, ja jotka sÀlyttivÀt, yhdellÀ kÀdellÀ he tekivÀt työtÀ ja toisessa pitivÀt aseen.
18 Ja jokaisella joka siellÀ rakensi, oli miekka sidottu vyölle, ja niin he rakensivat. Ja se joka soitti vaskitorvea, oli minun tykönÀni.
Psalmien kirja 144 : 1
1 Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka kÀteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,
Toinen Mooseksen kirja 21 : 24 – 25
24 SilmÀn silmÀstÀ, hampaan hampaasta, kÀden kÀdestÀ, jalan jalasta.
25 Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.
Sananlaskujen kirja 25 : 26
26 Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lÀhde.
Viides Mooseksen kirja 28 : 47 – 48
47 Ettes palvellut Herraa sinun Jumalaas iloisella ja riemuisella sydÀmellÀ, koska sinulla kaikkinaista kyllÀ oli.
48 Ja sinun pitÀÀ palveleman vihollisias, jotka Herra lÀhettÀÀ sinun pÀÀlles, nÀlÀssÀ ja janossa, alastomuudessa ja kaikkinaisessa puutteessa. Ja hÀn panee sinun kaulaas rautaisen ikeen, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttaa.
Viides Mooseksen kirja 28 : 1 – 68
1 Ja jos sinÀ olet Herran sinun Jumalas ÀÀnelle ahkerasti kuuliainen, ettÀs pidÀt ja teet kaikki hÀnen kÀskynsÀ, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinulle kÀsken, niin Herra sinun Jumalas tekee sinun korkiammaksi kaikkia kansoja maan pÀÀllÀ.
2 Ja kaikki nÀmÀt siunaukset tulevat sinun pÀÀlles, saavuttavat sinun, ettÀs Herran sinun Jumalas ÀÀnelle kuuliainen olit.
3 Siunattu olet sinÀ kaupungissa, siunattu pellolla.
4 Siunattu on ruumiis hedelmÀ, ja maas hedelmÀ, ja karjas hedelmÀ, elÀintes hedelmÀ, ja lammaslaumas hedelmÀt.
5 Siunattu on koris ja tÀhtees.
6 Siunattu olet sinÀ kÀydessÀs sisÀlle, ja siunattu kÀydessÀs ulos.
7 Ja Herra langettaa vihollises sinun edessÀs, jotka sinua vastaan nousevat; yhtÀ tietÀ he tulevat sinua vastaan, ja seitsemÀÀ tietÀ pitÀÀ heidÀn pakeneman sinun edestÀs.
8 Herra kÀskee siunauksen olla sinun kanssas sinun riihessÀs ja kaikissa mitÀ sinÀ aiot, ja siunaa sinun siinÀ maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.
9 Herra asettaa sinun itsellensÀ pyhÀksi kansaksi, niinkuin hÀn vannoi sinulle, koskas pidÀt Herran sinun Jumalas kÀskyt ja hÀnen teissÀnsÀ vaellat,
10 EttÀ kaikki kansat maan pÀÀllÀ nÀkevÀt sinun olevan Herran nimeen nimitetyn, ja pitÀÀ sinua pelkÀÀmÀn.
11 Ja Herra lahjoittaa sinun runsaasti hyvyydellÀ, sekÀ kohtus hedelmÀllÀ, karjas hedelmÀllÀ, ja maas hedelmÀllÀ, siinÀ maassa, jonka Herra vannoi sinun isilles, sinulle antaaksensa,
12 Herra avaa sinulle hyvÀn tavaransa, taivaan, antaaksensa maalles sateen ajallansa ja siunataksensa kaikki sinun kÀsialas; ja sinÀ lainaat monelle kansalle, mutta et sinÀ keneltÀkÀÀn lainaksi ota.
13 Ja Herra asettaa sinun pÀÀksi, eikÀ hÀnnÀksi: sinÀ olet aina ylimmÀinen etkÀ alimmainen, koskas olet Herran sinun Jumalas kÀskyille kuuliainen, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinun kÀsken pitÀÀ ja tehdÀ,
14 Ja et luovu niistÀ sanoista, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ teille kÀsken, ei oikialle eikÀ vasemmalle puolelle, muiden jumalain jÀlkeen vaeltaakses ja heitÀ palvellakses.
15 Mutta ellet sinÀ kuule Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ, pitÀÀkses ja tehdÀkses kaikki hÀnen kÀskyjÀnsÀ ja sÀÀtyjÀnsÀ, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinulle kÀsken, niin kaikki nÀmÀt kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sattuvat sinuun.
16 Kirottu olet sinÀ kaupungissa, kirottu pellolla.
17 Kirottu on koris ja tÀhtees.
18 Kirottu on ruumiis hedelmÀ, maas hedelmÀ, karjas hedelmÀ, lammaslaumas hedelmÀ.
19 Kirottu olet sinÀ kÀydessÀs sisÀlle, kirottu kÀydessÀs ulos.
20 Herra lÀhettÀÀ sinun sekaas kirouksen, tyhmyyden ja rangaistuksen kaikissa sinun aivoituksissas, siihenasti ettÀs hukut ja pian katoat pahain tekois tÀhden, ettÀs minun hylkÀsit.
21 Herra antaa ruttotaudin riippua sinussa, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttais siitÀ maasta, jotas tulet omistamaan.
22 Herra lyö sinua kuivataudilla , lÀmpimÀllÀ taudilla , poltteella , palavuudella, kuivuudella, kuumuudella ja keltataudilla, ja vainoo sinua, siihenasti ettÀ hÀn sinun kadottaa.
23 Ja sinun taivaas, joka sinun pÀÀs pÀÀllÀ on, pitÀÀ niinkuin vasken oleman, ja maan, joka sinun allas on, niinkuin raudan.
24 Herra antaa maalles tomun ja tuhan sateen edestÀ taivaasta sinun pÀÀlles, siihenasti ettÀs hukutetaan.
25 Herra lyö sinun vihollistes edessÀ. YhtÀ tietÀ sinÀ menet heidÀn tykönsÀ, mutta seitsemÀn tien kautta sinÀ heidÀn edellÀnsÀ pakenet, ja sinÀ hajoitetaan kaikkein valtakuntain sekaan maan pÀÀllÀ.
26 Sinun ruumiis on ravinnoksi kaikille taivaan linnuille ja kaikille maan pedoille, ja ei kenkÀÀn heitÀ karkota.
27 Herra lyö sinun Egyptin paisumilla, hÀpiÀllisillÀ veripahkoilla, ruvilla ja syyhelmÀllÀ, niin ettes taida parantua.
28 Herra lyö sinun hourauksella, sokeudella ja sydÀmen tyhmyydellÀ,
29 Ja sinÀ koperoitset puolipÀivÀnÀ niinkuin sokia pimiÀssÀ koperoitsee, ja et menesty teissÀs, ja sinÀ kÀrsit vÀkivaltaa ja vÀÀryyttÀ, niinkauvan kuin elÀt, ja ei kenkÀÀn sinua auta.
30 Vaimon sinÀ kihlaat, mutta toinen sen makaa; huoneen sinÀ rakennat, mutta et sinÀ saa hÀnessÀ asua; viinamÀen sinÀ istutat, mutta et sinÀ saa sitÀ yhteiseksi tehdÀ.
31 Sinun hÀrkÀs teurastetaan silmÀis nÀhden, mutta et sinÀ saa hÀnestÀ syödÀ. Aasis otetaan vÀkivallalla sinun nÀhtes, ja ei sinulle anneta sitÀ jÀlleen. Lampaas annetaan vihollisilles, ja ei kenkÀÀn sinua auta.
32 Sinun poikas ja tyttÀres annetaan toiselle kansalle, niin ettÀ sinun silmÀs sen nÀkevÀt, ja hiveltyvÀt heistÀ joka pÀivÀ, ja ei yhtÀÀn vÀkevyyttÀ pidÀ sinun kÀsissÀs oleman.
33 Sinun maas hedelmÀn ja kaikki sinun työs se kansa syö, jota et tunne, ja sinun tÀytyy ainoastansa vÀÀryyttÀ kÀrsiÀ ja sorrettuna olla koko sinun elinaikanas.
34 Ja sinÀ tulet mielettömÀksi niistÀ, mitÀ silmÀs nÀkevÀt.
35 Herra lyö sinua pahoilla paisumilla polvissas ja pohkeissas, niin ettes taida parantua jalkapöydÀstÀ niin pÀÀs lakeen asti.
36 Herra antaa sinun ja sinun kuninkaas, jonka itselles asettanut olet, vaeltaa sen kansan tykö, jota et sinÀ tunne, eikÀ sinun isÀs, ja siellÀ sinÀ palvelet muukalaisia jumalia, puita ja kiviÀ.
37 Ja sinun pitÀÀ tuleman kauhistukseksi, sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa, joihin Herra ajaa sinun.
38 SinÀ kylvÀt paljo siementÀ peltoon, mutta tuot vÀhÀn sisÀlle; sillÀ heinÀsirkat syövÀt sen.
39 ViinamÀen sinÀ istutat ja ruokkoat, mutta et saa siitÀ juoda viinaa, et myös koota; sillÀ madot sen syövÀt.
40 Ăljypuita on sinulla kaikissa sinun maas paikoissa, mutta ei sinun pidĂ€ voiteleman sinuas öljyllĂ€; sillĂ€ öljypuus revitÀÀn ylös.
41 Poikia ja tyttÀriÀ sinÀ siitÀt, ja et kuitenkaan niitÀ nautitse; sillÀ ne viedÀÀn vangittuna pois.
42 Kaikki sinun puus ja maas hedelmÀn omistavat sirkat .
43 Muukalainen, joka sinun tykönÀs on, ylennetÀÀn sinun ylitses, ja on alati ylinnÀ; mutta sinÀ alennetaan ja alati alinna olet.
44 HÀn lainaa sinulle, mutta ei sinÀ voi hÀnelle lainata. HÀn on pÀÀ, ja sinun pitÀÀ hÀnnÀn oleman.
45 Ja kaikki nÀmÀt kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sinua vainoovat, ja sinuun sattuvat, siihenasti ettÀs hukut; ettes Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ kuullut, pitÀÀkses hÀnen kÀskynsÀ ja sÀÀtynsÀ, jotka hÀn sinulle on kÀskenyt.
46 SentÀhden ovat ne sinussa merkiksi ja ihmeiksi ja sinun siemenessÀs ijankaikkisesti,
47 Ettes palvellut Herraa sinun Jumalaas iloisella ja riemuisella sydÀmellÀ, koska sinulla kaikkinaista kyllÀ oli.
48 Ja sinun pitÀÀ palveleman vihollisias, jotka Herra lÀhettÀÀ sinun pÀÀlles, nÀlÀssÀ ja janossa, alastomuudessa ja kaikkinaisessa puutteessa. Ja hÀn panee sinun kaulaas rautaisen ikeen, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttaa.
49 Herra lÀhettÀÀ kansan sinun pÀÀlles taampaa maailman ÀÀrestÀ, niinkuin kotka lentÀis, kansan, jonka puhetta et sinÀ ymmÀrrÀ,
50 HÀpeemÀttömÀn kansan, joka ei karta vanhaa eikÀ armaitse nuorukaista,
51 Ja syö karjas hedelmÀn ja maas hedelmÀn, siihenasti ettÀs hukut, eikÀ jÀtÀ sinulle mitÀkÀÀn jyvistÀ, viinasta, öljystÀ, karjan eli lammasten hedelmÀstÀ, siihenasti ettÀ hÀn sinun kadottaa,
52 Ja ahdistaa sinua kaikissa porteissas, siihenasti ettÀ hÀn kukistaa maahan korkiat ja vahvat muuris, joihin sinÀ luotat, kaikissa maakunnissas; ja sinÀ ahdistetaan kaikissa porteissas, koko sinun maassas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on.
53 Sinun tÀytyy syödÀ ruumiis hedelmÀn, poikais ja tytÀrtes lihan, jotka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on, siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla sinun vihollises sinua ahdistavat.
54 Se mies, joka ennen sangen herkullisesti ja hekumassa teidÀn seassanne eli, ei pidÀ suoman veljellensÀ ja vaimollensa, joka on hÀnen sylissÀnsÀ, ja sille joka on vielÀ jÀÀnyt hÀnen pojistansa, jÀÀneitÀ tÀhteitÀnsÀ,
55 Annettaa jonkun niistÀ hÀnen poikainsa lihasta, jota hÀn syö; ettei hÀnellÀ mitÀkÀÀn muuta ole kaikesta hyvyydestÀnsÀ siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistaa sinua kaikissa porteissas.
56 Vaimo teidÀn seassanne, joka ennen herkullisesti ja hekumassa elÀnyt on, niin ettei hÀn malttanut jalkaansa laskea maan pÀÀlle herkun ja hekuman tÀhden, ei pidÀ suoman miehellensÀ, joka hÀnen sylissÀnsÀ lepÀÀ, ja pojallensa ja tyttÀrellensÀ
57 JÀlkimmÀisiÀ, jotka hÀnen kohdustansa lÀhteneet ovat, eikÀ myös poikiansa joita hÀn synnyttÀÀ; sillÀ hÀn syö ne kaikkein tarvetten puuttumisessa salaisesti, siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistavat sinua porteissas.
58 Elles pidÀ ja tee kaikkia nÀitÀ lain sanoja, jotka tÀssÀ kirjassa ovat kirjoitetut, niin ettÀ pelkÀÀt tÀtÀ kunniallista ja peljÀttÀvÀÀ nimeÀ, Herraa sinun Jumalaas;
59 Niin Herra ihmeelliseksi tekee sinun ja sinun siemenes rangaistukset, suurilla ja pitkÀllisillÀ vitsauksilla, pahoilla ja pitkÀllisillÀ taudeilla,
60 Ja kÀÀntÀÀ sinun pÀÀlles kaikkinaiset Egyptin taudit, joita pelkÀsit, ja ne pitÀÀ sinuun tarttuman.
61 Siihen myös kaikki sairaudet ja kaikki rangaistukset, jotka ei kirjoitetut ole tÀssÀ lakiraamatussa, laskee Herra sinun pÀÀlles, siihenasti ettÀs hukut.
62 Ja teistÀ, jotka ennen olitte niinkuin tÀhdet taivaassa paljouden tÀhden, jÀÀ vÀhÀinen kansa, ettes kuullut Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ.
63 Ja tapahtuu, ettÀ niinkuin Herra ennen iloitsi teistÀ, teille hyvÀÀ tehdessÀnsÀ ja enentÀissÀnsÀ teitÀ, niin Herra on iloitseva teistÀ, hukuttaissansa ja kadottaissansa teitÀ; ja te syöstÀÀn siitÀ maasta pois, jota te menette omistamaan.
64 Ja Herra hajoittaa sinun kaikkein kansain sekaan, yhdestÀ maan ÀÀrestÀ toiseen; ja siellÀ sinÀ palvelet muukalaisia jumalia, joita et sinÀ tunne, eikÀ isÀskÀÀn, kantoja ja kiviÀ.
65 Siihen myös ei pidÀ sinulla sen kansan seassa yhtÀÀn vahvaa kotoa oleman, eikÀ jalkais pöytÀ yhtÀÀn lepoa saaman; sillÀ Herra antaa sinulle siellÀ vapisevaisen sydÀmen, hiveltyneet silmÀt ja murheellisen mielen,
66 Niin ettÀ sinun elÀmÀs riippuu sinun edessÀs: yöllÀ ja pÀivÀllÀ sinun pitÀÀ pelkÀÀmÀn ja elÀmÀstÀs tietÀmÀtöin oleman.
67 Aamulla sinÀ sanot: ah, jospa minÀ ehtoosen elÀisin! ehtoona sinÀ sanot: ah, jospa minÀ aamuun elÀisin! sinun sydÀmes suuren pelvon tÀhden, joka sinua peljÀttÀÀ, ja sen tÀhden, jota sinun silmÀs nÀkemÀn pitÀÀ.
68 Ja Herra vie sinua taas haaksilla Egyptiin sitÀ tietÀ, josta minÀ sanoin sinulle: ei sinun pidÀ hÀntÀ silleen nÀkemÀn. Ja te myytte itsenne siellÀ vihollisillenne palvelioiksi ja piioiksi, ja ei yhtÀkÀÀn ostajaa siellÀ oleman pidÀ.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 39
39 Mutta minÀ sanon teille: ÀlkÀÀt olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin kÀÀnnÀ myös hÀnelle toinen.
Leave a Reply