Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na Jesus rejected at nazareth
Evankeliumi Markuksen mukaan 6 : 1 – 6
1 Ja hÀn lÀksi sieltÀ ja meni isÀnsÀ maalle, ja hÀnen opetuslapsensa seurasivat hÀntÀ.
2 Ja kuin sabbati tuli, rupesi hÀn synagogassa opettamaan; ja monta, jotka kuulivat, hÀmmÀstyivÀt, sanoen: kusta tÀllÀ nÀmÀt ovat? ja mikÀ viisaus hÀnelle annettu on, ettÀ myös senkaltaiset vÀkevÀt työt hÀnen kÀttensÀ kautta tapahtuvat?
3 Eikö tÀmÀ ole se seppÀ, Marian poika, Jakobin ja Joseen ja Juudaan ja Simonin veli? eikö myös hÀnen sisarensa ole tÀssÀ meidÀn kanssamme? ja he pahenivat hÀnessÀ.
4 Mutta Jesus sanoi heille: ei propheta muualla ole katsottu ylön kuin isÀnsÀ maalla ja lankoinsa seassa ja kotonansa.
5 Ja ei hÀn voinut siellÀ yhtÀÀn vÀkevÀÀ työtÀ tehdÀ, vaan ainoastaan pani kÀtensÀ harvain sairasten pÀÀlle ja paransi heitÀ;
6 Ja ihmetteli heidÀn epÀuskoansa. Ja hÀn vaelsi ympÀri kyliÀ, opettain ympÀristöllÀ,
Evankeliumi Luukkaan mukaan 4 : 16 – 30
16 Ja tuli Natsaretiin, kussa hÀn kasvatettu oli, ja meni tapansa jÀlkeen sabbatin pÀivÀnÀ synagogaan, ja nousi lukemaan.
17 Ja hÀnelle annettiin Jesaias prophetan Raamattu. Ja kuin hÀn Raamatun avasi, löysi hÀn sen paikan, kussa kirjoitettu on:
18 Herran Henki on minun pÀÀllÀni, sentÀnden on hÀn minut voidellut ja lÀhettÀnyt minun saarnaamaan köyhille hyvÀÀ sanomaa, parantamaan sÀrjetyitÀ sydÀmiÀ, saarnaamaan vangeille lunastusta ja sokeille nÀkönsÀ jÀlleen saamista, sÀrjetyitÀ vapauteen saattamaan,
19 Saarnaamaan Herran otollista vuotta.
20 Ja kun hÀn pani Raamatun kiinni, antoi hÀn sen palvelialle ja istui, ja kaikkein silmÀt, jotka synagogassa olivat, katselivat hÀnen pÀÀllensÀ.
21 Ja hÀn rupesi heille sanomaan: tÀnÀpÀnÀ on tÀmÀ kirjoitus tÀytetty, jonka te nyt kuulette.
22 Ja kaikki antoivat hÀnelle todistuksen ja ihmettelivÀt niitÀ armon sanoja, jotka hÀnen suustansa lÀksivÀt ulos, ja he sanoivat: eikö tÀmÀ ole Josephin poika?
23 Ja hÀn sanoi heille: sanokaat kaiketi minulle tÀmÀ sananlasku: parantaja, paranna itses; ne mitkÀ me kuulimme tapahtuneen Kapernaumissa, tee myös tÀssÀ isÀs maalla!
24 Mutta hÀn sanoi: totisesti sanon minÀ teille: ei yksikÀÀn propheta ole isÀnsÀ maalla otollinen.
25 Vaan minÀ sanon teille totuudessa: monta leskeÀ oli Israelissa Eliaan ajalla, kuin taivas oli suljettu kolme vuotta ja kuusi kuukautta, niin ettÀ suuri nÀlkÀ tapahtui kaikessa maakunnassa,
26 Ja ei Elias lÀhetetty yhdenkÀÀn heidÀn tykönsÀ, vaan leskivaimon tykö Sidonin Sareptaan.
27 Ja monta spitalista oli Israelissa Elisa prophetan ajalla, ja ei yksikÀÀn heistÀ puhdistettu, vaan Naeman Syrialainen.
28 Ja kaikki jotka synagogassa olivat, tulivat vihoja tÀyteen, kuin he nÀmÀt kuulivat,
29 Ja he nousivat ylös ja ajoivat hÀnen ulos kaupungista, ja veivÀt hÀnen hamaan vuoren kukkulalle, jonka pÀÀlle heidÀn kaupunkinsa rakettu oli, syöstÀksensÀ hÀntÀ alas.
30 Mutta hÀn kÀvi ohitse heidÀn keskeltÀnsÀ ja meni pois,
Evankeliumi Johanneksen mukaan 7 : 5
5 SillÀ ei hÀnen veljensÀkÀÀn uskoneet hÀnen pÀÀllensÀ.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 13 : 1 – 58
1 Mutta sinÀ pÀivÀnÀ lÀksi Jesus huoneesta ja istui meren tykönÀ.
2 Ja hÀnen tykönsÀ kokoontui paljo kansaa, niin ettÀ hÀn meni haahteen, ja istui: ja kaikki kansa seisoi rannalla.
3 Ja hÀn puhui heille paljon vertauksilla, sanoen: katso, kylvÀjÀ meni kylvÀmÀÀn.
4 Ja hÀnen kylvÀissÀnsÀ lankesivat muutamat tien oheen, ja linnut tulivat ja söivÀt ne.
5 Muutamat taas lankesivat kivistöön, kussa ei heillÀ ollut paljo maata, ja nousivat pian pÀÀlle, ettei heillÀ ollut syvÀÀ maata;
6 Mutta kuin aurinko nousi, niin he poudittiin, ja ettei heillÀ ollut juurta, niin he kuivettuivat.
7 Mutta muutamat lankesivat orjantappuroihin, ja orjantappurat kÀvivÀt ylös, ja tukahuttivat ne.
8 Muutamat taas lankesivat hyvÀÀn maahan, ja tekivÀt hedelmÀn, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen ja muutama kolmenkymmenen kertaisen.
9 Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!
10 Niin opetuslapset tulivat ja sanoivat hÀnelle: miksi sinÀ puhut heille vertauksilla?
11 Mutta hÀn vastasi ja sanoi: teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet, vaan ei heille ole annettu.
12 SillÀ jolla on, hÀnelle pitÀÀ annettaman, ja hÀnellÀ pitÀÀ kyllÀ oleman; mutta siltÀ, jolla ei ole, pitÀÀ sekin otettaman pois, mikÀ hÀnellÀ on.
13 SentÀhden minÀ puhun heille vertauksilla, ettei he nÀhden nÀe, eikÀ kuullen kuule, ei myös ymmÀrrÀ.
14 Ja heissÀ tÀytetÀÀn Jesaiaan ennustus, joka sanoo: korvillanne pitÀÀ teidÀn kuuleman, ja ei ymmÀrtÀmÀn, ja nÀhden nÀkemÀn, ja ei ÀkkÀÀmÀn.
15 SillÀ tÀmÀn kansan sydÀn on kovettunut, ja he korvillansa työlÀÀsti kuulivat, ja silmÀnsÀ panivat umpeen, ettei he joskus nÀkisi silmillÀnsÀ, ja kuulisi korvillansa, ja ymmÀrtÀisi sydÀmellÀnsÀ, ja palajaisivat, ja minÀ parantaisin heitÀ.
16 Mutta autuaat ovat teidÀn silmÀnnne, sillÀ he nÀkevÀt, ja teidÀn korvanne, sillÀ he kuulevat.
17 SillÀ totisesti sanon minÀ teille: monta prophetaa ja vanhurskasta pyysi nÀhdÀ, joita te nÀette, ja ei nÀhneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet.
18 Niin kuulkaat siis te kylvÀjÀn vertaus:
19 Kuin joku kuulee valtakunnan sanan ja ei ymmÀrrÀ, niin tulee pahuus ja tempaa pois sen mikÀ hÀnen sydÀmeensÀ kylvettiin. TÀmÀ on se, joka tien oheen oli kylvetty.
20 Mutta kivistöön kylvetty on se, joka kuulee sanan, ja kohta ilolla sen vastaan ottaa;
21 Mutta ei ole hÀnellÀ juurta itsessÀnsÀ, vaan ajan pysyy: kuin siis vaiva eli vaino tulee sanan tÀhden, niin hÀn kohta pahenee.
22 Mutta orjantappurain sekaan kylvetty on se, joka sanan kuulee; ja tÀmÀn mailman suru ja rikkauden petos tukahuttaa sanan, ja hÀn tulee hedelmÀttömÀksi.
23 Mutta hyvÀÀn maahan kylvetty on se, joka kuulee sanan ja ymmÀrtÀÀ, joka tosin tuottaa hedelmÀn ja tekee, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen, muutama kolmenkymmenen kertaisen.
24 Toisen vertauksen pani hÀn heidÀn eteensÀ, sanoen: taivaan valtakunta on ihmisen vertainen, joka kylvi hyvÀn siemenen peltoonsa.
25 Mutta ihmisten maatessa tuli hÀnen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisuin sekaan, ja meni pois.
26 Mutta kuin oras rupesi kasvamaan ja hedelmÀn kantoi, silloin nÀkyivÀt myös ohdakkeet.
27 Mutta perheen isÀnnÀn palvelijat tulivat ja sanoivat hÀnelle: Herra, etkös hyvÀÀ siementÀ kylvÀnyt peltoos? kusta siis sillÀ on ohdakkeet?
28 Niin sanoi hÀn heille: vihamies sen teki. Mutta palveliat sanoivat hÀnelle: tahdotkos, ettÀ me menemme ja kokoomme ne?
29 Mutta hÀn sanoi: en, ettette ohdakkeita kootessanne myös tempaisi ynnÀ heidÀn kanssansa nisuja pois.
30 Sallikaat molemmat kasvaa elon-aikaan asti; ja elon-ajalla sanon minÀ elomiehille: kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heitÀ lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaat minun aittaani.
31 Toisen vertauksen pani hÀn heidÀn eteensÀ, sanoen: taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi peltoonsa;
32 Joka on pienin kaikkia siemeniÀ, mutta kuin se kasvanut on, niin hÀn on suurin kaalein seassa, ja tulee puuksi, niin ettÀ taivaan linnut tulevat ja tekevÀt pesÀnsÀ sen oksille.
33 Toisen vertauksen sanoi hÀn heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani.
34 NÀmÀt kaikki puhui Jesus kansalle vertauksilla, ja ilman vertauksia ei hÀn mitÀÀn puhunut heille,
35 EttÀ tÀytettÀisiin mitÀ oli prophetan kautta sanottu, joka sanoo: minÀ avaan suuni vertauksiin ja puhun ulos salatut maailman alusta.
36 Silloin laski Jesus kansan menemÀÀn, ja tuli kotia. Ja hÀnen opetuslapsensa tulivat hÀnen tykönsÀ, sanoen: selitÀ meille sen vertaus pellon ohdakkeista.
37 Niin hÀn vastasi ja sanoi heille: joka kylvÀÀ hyvÀn siemenen, se on Ihmisen Poika.
38 Mutta pelto on maailma; vaan hyvÀ siemen, ne ovat valtakunnan lapset; mutta ohdakkeet ovat pahan lapset.
39 Vihollinen, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu; mutta elomiehet ovat enkelit.
40 Niinkuin siis ohdakkeet haetaan kokoon ja tulella poltetaan, niin pitÀÀ myös tÀmÀn maailman lopulla oleman.
41 Ihmisen Poika lÀhettÀÀ enkelinsÀ, ja heidÀn pitÀÀ kokooman hÀnen valtakunnastansa kaikki pahennukset, ja ne jotka vÀÀryyttÀ tekevÀt,
42 Ja heittÀvÀt heidÀt tuliseen pÀtsiin: siellÀ pitÀÀ oleman itku ja hammasten kiristys.
43 Silloin pitÀÀ vanhurskaat kiiltÀmÀn niinkuin aurinko isÀnsÀ valtakunnassa. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!
44 Taas on taivaan valtakunta tavaran vertainen, joka on peltoon kÀtketty, jonka ihminen löysi, ja kÀtki sen: ja ilon tÀhden, mikÀ hÀnellÀ siitÀ oli, meni hÀn pois ja myi kaikki mitÀ hÀnellÀ oli ja osti sen pellon.
45 Taas on taivaan valtakunta kauppamiehen vertainen, joka etsi hyviÀ pÀÀrlyjÀ.
46 Ja kuin hÀn löysi yhden kalliin pÀÀrlyn, meni hÀn pois, myi kaikki, mitÀ hÀnellÀ oli, ja osti sen.
47 Taas on taivaan valtakunta verkon vertainen, joka on mereen heitetty, ja kaikenlaisia kokosi.
48 Kuin se tÀyteen tuli, vetivÀt he sen rannalle, ja istuivat ja eroittivat hyvÀt astioihinsa, mutta mÀdÀnneet he heittivÀt pois.
49 NÀin on tapahtuva maailman lopulla: Enkelit menevÀt ulos ja eroittavat pahat vanhurskasten keskeltÀ,
50 Ja heittÀvÀt heidÀt tuliseen pÀtsiin: siellÀ pitÀÀ oleman itku ja hammasten kiristys.
51 Sanoi Jesus heille: ymmÀrsittekö te nÀmÀt kaikki? He sanoivat hÀnelle: ymmÀrsimme, Herra.
52 Mutta hÀn sanoi heille: sentÀhden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenisÀnnÀn vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja.
53 Ja tapahtui, kuin Jesus lopetti nÀmÀt vertaukset, lÀksi hÀn sieltÀ.
54 Ja kuin hÀn tuli isÀnsÀ maalle, opetti hÀn heitÀ heidÀn synagogassansa, niin ettÀ he hÀmmÀstyivÀt ja sanoivat: kusta tÀllÀ on tÀmÀ viisaus ja nÀmÀt vÀkevÀt työt?
55 Eikö tÀmÀ ole tuo sepÀn poika? eikö hÀnen ÀitinsÀ kutsuta Mariaksi ja hÀnen veljensÀ Jakob ja Joses, ja Simon ja Juudas?
56 Ja hÀnen sisarensa, eikö ne kaikki ole meidÀn tykönÀmme? Kusta siis tÀllÀ on nÀmÀt kaikki?
57 Ja he pahenivat hÀnessÀ. Niin sanoi Jesus heille: ei prophetaa kussakaan halvempana pidetÀ kuin isÀnsÀ maalla ja kotonansa.
58 Ja ei hÀn siellÀ monta vÀkevÀÀ työtÀ tehnyt, heidÀn epÀuskonsa tÀhden.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 4 : 23
23 Ja hÀn sanoi heille: sanokaat kaiketi minulle tÀmÀ sananlasku: parantaja, paranna itses; ne mitkÀ me kuulimme tapahtuneen Kapernaumissa, tee myös tÀssÀ isÀs maalla!
Evankeliumi Luukkaan mukaan 4 : 24
24 Mutta hÀn sanoi: totisesti sanon minÀ teille: ei yksikÀÀn propheta ole isÀnsÀ maalla otollinen.
Leave a Reply