Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na Jesus love
Kirje roomalaisille 5 : 8
8 Mutta Jumala ylistÀÀ rakkauttansa meidÀn kohtaamme, ettÀ kuin me vielÀ syntiset olimme, on Kristus meidÀn edestÀmme kuollut.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 4 : 19
19 Me rakastamme hÀntÀ; sillÀ hÀn rakasti meitÀ ensin.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 4 : 16
16 Ja me tunsimme ja uskoimme sen rakkauden, jolla Jumala meitÀ rakastaa. Jumala on rakkaus, ja joka rakkaudessa pysyy, hÀn pysyy Jumalassa ja Jumala hÀnessÀ.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 22 : 37 – 39
37 Niin Jesus sanoi hÀnelle: sinun pitÀÀ rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydÀmestÀs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestÀs:
38 TÀmÀ on ensimÀinen ja suurin kÀsky.
39 Toinen on tÀmÀn kaltainen: sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs niinkuin itse sinuas.
Kirje roomalaisille 8 : 1 – 39
1 Niin ei ole nyt yhtÀÀn kadotusta niissÀ, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jÀlkeen.
2 SillÀ hengen laki, joka elÀvÀksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.
3 SillÀ se, mikÀ laille oli mahdotoin, ettÀ hÀn lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lÀhetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:
4 EttÀ lain vanhurskaus tÀytetyksi tulis meissÀ, jotka emme lihan jÀlkeen vaella, vaan hengen jÀlkeen.
5 SillÀ ne, jotka lihan jÀlkeen ovat, ajattelevat niitÀ, mitkÀ lihan ovat; mutta ne, jotka hengen jÀlkeen ovat, ajattelevat hengellisiÀ.
6 SillÀ lihan halu on kuolema, ja hengen halu on elÀmÀ ja rauha.
7 EttÀ lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillÀ ei se voikaan.
8 Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessÀ, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissÀ; mutta jolla ei ole Kristuksen HenkeÀ, ei se ole hÀnen omansa.
10 Jos siis Kristus teissÀ on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tÀhden, mutta henki on elÀmÀ vanhurskauden tÀhden.
11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herÀtti, asuu teissÀ, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herÀtti, on teidÀn kuolevaiset ruumiinne elÀvÀksi tekevÀ, sen teissÀ asuvaisen hengen kautta.
12 Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapÀÀt lihalle, lihan jÀlkeen elÀmÀÀn.
13 SillÀ jos te lihan jÀlkeen elÀtte, niin teidÀn pitÀÀ kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elÀÀ.
14 SillÀ kaikki, jotka Jumalan HengeltÀ vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
15 SillÀ ette ole saaneet orjuuden henkeÀ, ettÀ teidÀn vielÀ pitÀis pelkÀÀmÀn, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas IsÀ.
16 Se Henki todistaa meidÀn henkemme kanssa, ettÀ me olemme Jumalan lapset.
17 Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittÀin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnÀ kÀrsimme, ettÀ me ynnÀ hÀnen kanssansa kunniaan tulisimme.
18 SillÀ siksi minÀ sen pidÀn, ettei tÀmÀn nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.
19 SillÀ ikÀvÀ luontokappaleen ikÀvöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta,
20 EttÀ luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei mielellÀnsÀ, vaan sentÀhden, joka ne alle antanut on,
21 Toivossa, ettÀ myös itse luontokappale pitÀÀ turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.
22 SillÀ me tiedÀmme, ettÀ jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tÀhÀn asti meidÀn kanssamme.
23 Mutta ei ainoastaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellÀmme, odottain sitÀ lapseksi ottamista, meidÀn ruumiimme lunastusta.
24 SillÀ me olemme toivossa vapahdetut. Mutta jos toivo nÀkyy, niin ei se ole toivo; sillÀ kuinka joku taitaa toivoa jota hÀn nÀkee?
25 Mutta jos me sitÀ toivomme, jota emme nÀe, niin me odotamme sitÀ kÀrsivÀllisyydessÀ.
26 Mutta niin myös Henki auttaa meidÀn heikkouttamme; sillÀ emmepÀ me tiedÀ mitÀÀn rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meidÀn edestÀmme sanomattomilla huokauksilla.
27 Mutta joka sydÀmet tutkii, hÀn tietÀÀ, mitÀ Hengen mielessÀ on; sillÀ hÀn rukoilee pyhÀin edestÀ Jumalan tahdon jÀlkeen.
28 Mutta me tiedÀmme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnÀ parhaaksi kÀÀntyvÀn, niille, jotka aivoituksen jÀlkeen kutsutut ovat.
29 SillÀ jotka hÀn on katsonut edes, ne hÀn on Poikansa kuvan kaltaiseksi sÀÀtÀnyt, ettÀ hÀn olis esikoinen monen veljen keskellÀ.
30 Mutta jotka hÀn on sÀÀtÀnyt, ne hÀn on myös kutsunut, ja jotka hÀn kutsunut on, ne hÀn on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hÀn vanhurskaiksi teki, ne hÀn on myös kunniallisiksi tehnyt.
31 MitÀs me siis nÀihin sanomme? Jos Jumala on meidÀn edestÀmme, kuka voi meitÀ vastaan olla?
32 Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi hÀnen kaikkein meidÀn edestÀmme, eikös hÀn myös lahjoita meille kaikkia hÀnen kanssansa?
33 Kuka tahtoo Jumalan valittuin pÀÀlle kantaa? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi.
34 Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut. Ja, hÀn on myös herÀtetty ylös, on myös Jumalan oikialla kÀdellÀ, joka myös rukoilee meidÀn edestÀmme.
35 Kuka pitÀÀ meitÀ Kristuksen rakkaudesta eroittaman? vaivako, eli ahdistus, eli vaino, eli nÀlkÀ, eli alastomuus, eli hÀtÀ, eli miekka?
36 Niinkuin kirjoitettu on: sinun tÀhtes me kuoletetaan yli pÀivÀÀ: me pidetÀÀn niinkuin teurastettavat lampaat.
37 Mutta niissÀ kaikissa me voitamme hÀnen kauttansa, joka meitÀ on rakastanut.
38 SillÀ minÀ olen vahva siitÀ, ettei kuolema, eikÀ elÀmÀ, eikÀ enkelit, eikÀ esivallat, eikÀ vÀkevyydet, eikÀ nykyiset, eikÀ tulevaiset,
39 EikÀ korkeus, eikÀ syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitÀ Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidÀn Herrassamme.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 6
6 Jesus sanoi hÀnelle: minÀ olen tie, totuus ja elÀmÀ. Ei kenkÀÀn tule IsÀn tykö, vaan minun kauttani.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 10 : 10
10 Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minÀ tulin, ettÀ heillÀ pitÀÀ elÀmÀ oleman ja yltÀkyllÀ oleman.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 2 : 1 – 12
1 Ja kolmantena pÀivÀnÀ olivat hÀÀt Galilean Kaanassa, ja Jesuksen Àiti oli siellÀ;
2 Niin Jesus ja hÀnen opetuslapsensa kutsuttiin myös hÀihin.
3 Ja kun viina puuttui, sanoi Jesuksen Àiti hÀnelle: ei heillÀ ole viinaa.
4 Jesus sanoi hÀnelle: vaimo! mitÀ minun on sinun kanssas? ei minun aikani ole vielÀ tullut.
5 HÀnen ÀitinsÀ sanoi palvelijoille: mitÀ hÀn teille sanoo, se tehkÀÀt.
6 Niin siellÀ oli kuusi kivistÀ vesi-astiaa pantuna Juudalaisten puhdistamisen tavan jÀlkeen, ja kukin veti kaksi eli kolme mittaa.
7 Jesus sanoi heille: tÀyttÀkÀÀt vesi-astiat vedellÀ. Ja he tÀyttivÀt ne ylen tÀyteen.
8 Ja hÀn sanoi heille: pankaat nyt sisÀlle ja viekÀÀt edeskÀyvÀlle. Ja he veivÀt.
9 Mutta kuin edeskÀypÀ maisti sitÀ vettÀ, joka viinaksi tullut oli, (eikÀ tietÀnyt, kusta se tuli, mutta palveliat tiesivÀt, jotka veden ammensivat,) kutsui edeskÀypÀ yljÀn,
10 Ja sanoi hÀnelle: jokainen antaa ensisti hyvÀÀ viinaa, ja kuin juovutaan, niin sitte huonompaa: sinÀ kÀtkit hyvÀn viinan tÀhÀn asti.
11 TÀmÀ on ensimÀinen tunnustÀhti, jonka Jesus teki Galilean Kaanassa, ja ilmoitti kunniansa. Ja hÀnen opetuslapsensa uskoivat hÀnen pÀÀllensÀ.
12 Sitte meni hÀn alas Kapernaumiin ja hÀnen ÀitinsÀ ja hÀnen veljensÀ ja hÀnen opetuslapsensa, eikÀ siellÀ kauvan viipyneet.
EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 2 : 5
5 SillÀ yksi on Jumala, ja yksi vÀlimies Jumalan ja ihmisten vÀlillÀ, ihminen Kristus Jesus,
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 13 : 1 – 13
1 Jos minÀ ihmisten ja enkelein kielillÀ puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minÀ olisin kuin helisevÀ vaski tai kilisevÀ kulkuinen.
2 Ja jos minÀ propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietÀisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin ettÀ minÀ vuoret siirtÀisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minÀ mitÀÀn olisi.
3 Ja jos minÀ kaiken tavarani kuluttaisin köyhÀin ravinnoksi, ja jos minÀ antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitÀÀn hyödyllinen.
4 Rakkaus on kÀrsivÀllinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hÀn paisu:
5 Ei hÀn kÀytÀ itsiÀnsÀ sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hÀn vihaan syty, ei hÀn pahaa ajattele,
6 Ei hÀn vÀÀryydestÀ iloitse, mutta hÀn iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hÀn peittÀÀ, kaikki hÀn uskoo, kaikki hÀn toivoo, kaikki hÀn kÀrsii.
8 Ei rakkaus koskaan vÀsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9 SillÀ me ymmÀrrÀmme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
10 Mutta kuin tÀydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11 Kuin minÀ olin lapsi, niin minÀ puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minÀ mieheksi tulin, niin minÀ hylkÀsin lapselliset.
12 SillÀ nyt me nÀemme niinkuin peilistÀ tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minÀ tunnen puolittain, vaan silloin minÀ tunnen niiinkuin minÀ tuttu olen.
13 Mutta nyt pysyvÀt usko, toivo, rakkaus, nÀmÀt kolme; vaan rakkaus on suurin niistÀ.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 3 : 15 – 17
15 Jos jonkun teko palaa, niin hÀn saa vahingon; mutta hÀn tulee itse autuaaksi, kuitenkin niinkuin tulen kautta.
16 Ettekö te tiedÀ teitÀnne Jumalan templiksi, ja ettÀ Jumalan Henki asuu teissÀ?
17 Jos joku Jumalan templin turmelee, sen Jumala turmelee; sillÀ Jumalan templi on pyhÀ, niinkuin tekin olette.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 13 : 13
13 Mutta nyt pysyvÀt usko, toivo, rakkaus, nÀmÀt kolme; vaan rakkaus on suurin niistÀ.
EnsimmÀinen kirje tessalonikalaisille 5 : 21
21 Koetelkaat kaikki, ja pitÀkÀÀt se mikÀ hyvÀ on.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 20 : 1 – 31
1 Mutta ensimmÀisenÀ pÀivÀnÀ viikossa tuli Maria Magdalena varhain, kuin vielÀ pimiÀ oli, haudalle ja nÀki kiven otetuksi pois haudalta.
2 Niin hÀn juoksi ja tuli Simon Pietarin tykö ja sen opetuslapsen tykö, jota Jesus rakasti, ja sanoi heille: he ovat Herran ottaneet pois haudasta, ja emme tiedÀ, kuhunka he hÀnen panivat.
3 Niin Pietari meni ulos ja toinen opetuslapsi, ja tulivat haudalle.
4 Mutta he juoksivat kahden ynnÀ, ja toinen opetuslapsi juoksi edellÀ nopeammin kuin Pietari, ja tuli ensin haudalle.
5 Ja kuin hÀn itsensÀ kumarsi, nÀki hÀn liinaiset pantuna, mutta ei hÀn kuitenkaan mennyt sisÀlle.
6 Niin Simon Pietari tuli seuraten hÀntÀ, ja meni hautaan, ja nÀki kÀÀriliinat pantuna.
7 Ja hikiliinan, joka hÀnen pÀÀnsÀ pÀÀllÀ oli ollut, ei kÀÀriliinan kanssa, vaan erinÀnsÀ kÀÀrittynÀ yhteen paikkaan.
8 Niin meni myös toinen opetuslapsi sisÀlle, joka ensin haudalle tullut oli, ja nÀki sen ja uskoi.
9 SillÀ ei he vielÀ Raamattua ymmÀrtÀneet, ettÀ hÀn oli nouseva kuolleista.
10 Niin ne opetuslapset menivÀt taas yhteen.
11 Mutta Maria seisoi ulkona haudan edessa ja itki. Ja kuin hÀn niin itki, kumarsi hÀn itsensÀ hautaan.
12 Ja nÀki kaksi enkeliÀ valkeissa vaatteissa istuvan, yhden pÀÀn puolessa ja toisen jalkain puolessa, siinÀ missÀ Jesuksen ruumis pantu oli.
13 Ne sanoivat hÀnelle: vaimo, mitÀs itket? HÀn sanoi heille: he ovat minun Herrani ottaneet pois, ja en tiedÀ, kuhunka he hÀnen ovat panneet.
14 Ja kuin hÀn nÀmÀt sanonut oli, kÀÀnsi hÀn itsensÀ taapÀin, ja nÀki Jesuksen seisovan, eikÀ tietÀnyt, ettÀ se oli Jesus.
15 Sanoi Jesus hÀnelle: vaimo, mitÀs itket? ketÀs etsit? Mutta hÀn luuli sen yrttitarhan haltiaksi, ja sanoi hÀnelle: Herra, jos sinÀ hÀnen kannoit pois, niin sano minulle, kuhunkas hÀnen panit, ja minÀ tahdon hÀnen ottaa.
16 Jesus sanoi hÀnelle: Maria! niin hÀn kÀÀnsi itsensÀ ja sanoi hÀnelle: Rabboni, se on: Mestari.
17 Jesus sanoi hÀnelle: ÀlÀ minuun rupee; sillÀ en minÀ ole vielÀ mennyt ylös minun IsÀni tykö, vaan mene minun veljeini tykö ja sano heille: minÀ menen ylös minun IsÀni tykö ja teidÀn IsÀnne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidÀn Jumalanne tykö.
18 Maria Magdalena tuli ja ilmoitti opetuslapsille, ettÀ hÀn oli nÀhnyt Herran, ja ettÀ hÀn nÀitÀ hÀnelle sanoi.
19 Kuin siis sen sabbatin pÀivÀn ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon tÀhden, tuli Jesus ja seisoi heidÀn keskellÀnsÀ ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
20 Ja kuin hÀn sen sanonut oli, osoitti hÀn heille kÀtensÀ ja kylkensÀ. Niin opetuslapset ihastuivat, ettÀ he nÀkivÀt Herran.
21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin IsÀ minun lÀhetti, niin minÀ myös lÀhetÀn teidÀt.
22 Ja kuin hÀn nÀmÀt sanonut oli, puhalsi hÀn heidÀn pÀÀllensÀ ja sanoi heille: ottakaat PyhÀ Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidÀtte, niille ne ovat pidetyt.
24 Mutta Toomas, yksi kahdestatoistakymmenestÀ, joka kaksoiseksi kutsutaan, ei ollut heidÀn kanssansa, kuin Jesus tuli.
25 Niin muut opetuslapset sanoivat hÀnelle: me nÀimme Herran. Mutta hÀn sanoi heille: ellen minÀ nÀe hÀnen kÀsissÀnsÀ naulan reikÀÀ, ja pistÀ sormeani naulain siaan, ja pistÀ kÀttÀni hÀnen kylkeensÀ, en minÀ usko.
26 Ja kahdeksan pÀivÀn perÀstÀ olivat opetuslapset taas sisÀllÀ, ja Toomas heidÀn kanssansa. Niin Jesus tuli, kuin ovet suljetut olivat, ja seisoi heidÀn keskellÀnsÀ, ja sanoi: rauha olkoon teille!
27 Sitte sanoi hÀn Toomaalle: pistÀ sormes tÀnne, ja katso minun kÀsiÀni, ja ojenna tÀnne kÀtes, ja pistÀ minun kylkeeni, ja ÀlÀ ole epÀuskoinen, vaan uskovainen.
28 Toomas vastasi ja sanoi hÀnelle: minun Herrani ja minun Jumalani!
29 Jesus sanoi hÀnelle: ettÀs nÀit minun, Toomas, niin sinÀ uskoit: autuaat ovat ne, jotka ei nÀe, ja kuitenkin uskovat.
30 Niin teki myös Jesus monta muuta merkkiÀ opetuslastensa nÀhden, jotka ei tÀssÀ kirjassa ole kirjoitetut.
31 Mutta nÀmÀt ovat kirjoitetut, ettÀ te uskoisitte, ettÀ Jesus on Kristus, Jumalan Poika, ja ettÀ te saisitte elÀmÀn uskon kautta hÀnen nimeensÀ.
Kirje filippilÀisille 2 : 5
5 Kullakin olkoon se ajatus, joka Kristuksella Jesuksella oli,
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 28
28 Te kuulitte minun sanovan: minÀ menen pois ja tulen jÀlleen teidÀn tykönne. Jos te minua rakastaisitte, niin te tosin iloitsisitte, ettÀ minÀ sanoin: minÀ menen IsÀn tykö; sillÀ IsÀ on suurempi minua.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 1 : 18
18 Ei ole kenkÀÀn koskaan Jumalaa nÀhnyt: ainokainen Poika, joka on IsÀn helmassa, hÀn ilmoitti meille.
Kirje kolossalaisille 1 : 15
15 Joka nÀkymÀttömÀn Jumalan kuva on, esikoinen ennen kaikkia luontokappaleita.
Leave a Reply