Jesus is our husband

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na Jesus is our husband

Jesajan kirja 54 : 5
5 SillÀ joka sinun tehnyt on, hÀn on sinun miehes, Herra Zebaot on hÀnen nimensÀ; ja Israelin PyhÀ sinun lunastajas, joka kaiken maailman Jumalaksi kutsutaan.

Jesajan kirja 54 : 1 – 17
1 Riemuitse sinÀ hedelmÀtöin, joka et synnytÀ: iloitse riemulla ja ihastu sinÀ, joka et raskas ole; sillÀ yksinÀisellÀ on enempi lapsia kuin sillÀ, jolla mies on, sanoo Herra.
2 LevitÀ majas sia, ja venytÀ asumises vaate, ÀlÀ sÀÀstÀ; pitennÀ köytes, ja kiinnitÀ vaajas lujasti.
3 SillÀ sinun pitÀÀ oikialle ja vasemmalle puolelle levenemÀn, ja sinun siemenes pitÀÀ pakanat perimÀn, ja aukeissa kaupungeissa asuman.
4 ÄlĂ€ pelkÀÀ, sillĂ€ et sinĂ€ tule hĂ€piÀÀn; Ă€lĂ€ ole kaino, sillĂ€ ei sinun pidĂ€ hĂ€piÀÀn tuleman. Vaan sinun pitÀÀ nuoruutes hĂ€piĂ€n unohtaman, ja sinun leskeytes kainoutta ei enÀÀn muistaman.
5 SillÀ joka sinun tehnyt on, hÀn on sinun miehes, Herra Zebaot on hÀnen nimensÀ; ja Israelin PyhÀ sinun lunastajas, joka kaiken maailman Jumalaksi kutsutaan.
6 SillÀ Herra on kutsunut sinun niinkuin hyljÀtyn ja sydÀmestÀ murheellisen vaimon; ja sinÀ olit niinkuin nuori emÀntÀ, joka hyljÀtty on, sanoo sinun Jumalas.
7 MinÀ olen vÀhÀksi silmÀnrÀpÀykseksi sinun hyljÀnnyt, mutta minÀ tahdon sinua suurella laupiudella koota.
8 MinÀ olen vihassani vÀhÀksi silmÀnrÀpÀykseksi kasvoni kÀtkenyt sinulta; mutta minÀ tahdon armahtaa sinua ijankaikkisessa armossa, sanoo Herra, sinun lunastajas.
9 SillÀ tÀmÀ on minulle oleva niinkuin Noan vesi, josta minÀ vannoin, ettei Noan vedet pitÀnyt enÀÀn kÀymÀn maan ylitse: juuri niin olen minÀ nyt vannonut, ettei minun enÀÀn pidÀ sinulle vihastuman, eikÀ sinua rankaiseman.
10 SillÀ vuoret pitÀÀ vÀlttÀmÀn ja kukkulat lankeeman; mutta minun armoni ei pidÀ sinusta poikkeeman, ja minun rauhani liitto ei pidÀ lankeeman pois, sanoo Herra sinun armahtajas.
11 SinÀ raadollinen, kovalta tuulelta hÀÀlytetty, ja sinÀ turvatoin! katso, minÀ panen sinun kives niinkuin kaunistuksen, ja tahdon sinun perustukses saphireilla laskea,
12 Ja sinun akkunas kristallista rakentaa, ja sinun porttis rubinista, ja kaikki sinun rajas valituista kivistÀ.
13 Ja kaikki sinun lapses pitÀÀ oleman opetetut Herralta, ja suuri rauha sinun lapsilles.
14 Vanhurskaudella pitÀÀ sinun valmistetuksi tuleman: sinun pitÀÀ oleman kaukana vÀkivallasta, ettei sinun pidÀ pelkÀÀmÀn, ja hÀmmÀstyksestÀ; sillÀ ei sen pidÀ sinua lÀhestymÀn.
15 Katso, kuka tahtoo sinua vastaan koota ja sortaa sinua, jos he ilman minua kokoontuvat?
16 Katso, minÀ teen sepÀn, joka hiilet tulessa lietsoo, ja tekee aseen työtÀnsÀ varten: niin minÀ myös teen raatelian hukuttamaan.
17 Ei yksikÀÀn ase, joka valmistetaan sinua vastaan, pidÀ menestymÀn; ja kaikki kielet, jotka heitÀnsÀ asettavat sinua vastaan, pitÀÀ sinun tuomiollas kadotettaman. TÀmÀ on Herran palveliain perimys, ja heidÀn vanhurskautensa minusta, sanoo Herra.

Toinen kirje korinttilaisille 11 : 2
2 SillÀ minÀ kiivaan teitÀ Jumalan kiivaudella. SillÀ minÀ olen teitÀ kihlannut yhdelle miehelle, ettÀ minÀ puhtaan neitseen Kristukselle tuottaisin.

Hoosean kirja 2 : 19
19 MinÀ kihlaan sinun itselleni ijankaikkisesti; ja minÀ kihlaan sinun itselleni vanhurskaudessa, tuomiossa, armossa ja laupiudessa.

Hoosean kirja 2 : 20
20 MinÀ kihlaan tosin sinun itselleni uskossa, ja sinun pitÀÀ Herran tunteman.

Hoosean kirja 2 : 14 – 17
14 SentÀhden katso, minÀ tahdon hÀntÀ houkutella, viedÀ hÀnen korpeen ja puhua suloisesti hÀnen kanssansa.
15 Silloin annan minÀ hÀnelle hÀnen viinamÀkensÀ ja Akorin laakson, ja tahdon toivon avata; siellÀ hÀn on lauleskeleva, niinkuin nuorella ijÀllÀnsÀ ja niinkuin sinÀ pÀivÀnÀ, jona hÀn Egyptin maalta lÀksi.
16 Ja sinÀ pÀivÀnÀ pitÀÀ tapahtuman, sanoo Herra, ettÀs minun kutsut miehekses, ja et enÀÀn minua kutsu Baalimiksi.
17 SillÀ minÀ tahdon Baalimin nimet ottaa pois hÀnen suustansa, niin ettei kenenkÀÀn pidÀ sitÀ nimeÀ enÀÀn muistaman.

Johanneksen ilmestys 19 : 7 – 9
7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hÀnelle, sillÀ Karitsan hÀÀt ovat tulleet, ja sen emÀntÀ valmisti itsensÀ.
8 Ja hÀnen annettiin pukea itsensÀ puhtaalla ja kiiltÀvÀllÀ kalliilla liinalla, joka kallis liina on pyhÀin vanhurskaus.
9 Ja hÀn sanoi minulle: kirjoita: autuaat ovat ne, jotka ovat Karitsan hÀihin ehtoolliselle kutsutut. Ja hÀn sanoi minulle: nÀmÀt Jumalan sanat ovat totiset.

Johanneksen ilmestys 21 : 1 – 27
1 Ja minÀ nÀin uuden taivaan ja uuden maan, sillÀ ensimÀinen taivas ja ensimÀinen maa katosi, ja ei meri silleen ole.
2 Ja minÀ Johannes nÀin pyhÀn kaupungin, uuden Jerusalemin, astuvan alas taivaasta, Jumalalta valmistetun, niinkuin morsiamen kaunistetun hÀnen miehellensÀ.
3 Ja kuulin suuren ÀÀnen taivaasta sanovan: katso Jumalan maja ihmisten seassa, ja hÀn on asuva heidÀn kanssansa, ja he tulevat hÀnen kansaksensa, ja itse Jumala on oleva heidÀn kanssansa ja heidÀn Jumalansa.
4 Ja Jumala on pyyhkivÀ pois kaikki kyyneleet heidÀn silmistÀnsÀ, ja ei kuolemaa pidÀ silleen oleman, eikÀ itkua, eikÀ parkua, eikÀ kipua pidÀ silleen oleman; sillÀ ne entiset poismenivÀt.
5 Ja se, joka istuimella istui, sanoi: katso, minÀ uudistan kaikki. Ja sanoi minulle: kirjoita! sillÀ nÀmÀ sanat ovat totiset ja vahvat.
6 Ja hÀn sanoi minulle: Se on tapahtunut. MinÀ olen A ja O, alku ja loppu. MinÀ annan janoovalle elÀmÀn veden lÀhteestÀ lahjaksi.
7 Joka voittaa, sen pitÀÀ kaikki nÀmÀt perimÀn, ja minÀ olen hÀnen Jumalansa, ja hÀnen pitÀÀ oleman minun poikani.
8 Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja velhoille, ja epÀjumalisille, ja kaikille valehtelioille pitÀÀ osa oleman siinÀ jÀrvessÀ, joka tulesta ja tulikivestÀ palaa, joka on toinen kuolema.
9 Ja minun tyköni tuli yksi seitsemÀstÀ enkelistÀ, joilla oli seitsemÀn maljaa tÀynnÀ seitsentÀ viimeistÀ vitsausta, ja puhui minun kanssani, sanoen: tule, minÀ osoitan sinulle morsiamen, Karitsan emÀnnÀn.
10 Ja hÀn vei minun hengessÀ suurelle ja korkialle vuorelle, ja osoitti minulle suuren kaupungin, pyhÀn Jerusalemin, astuvan alas taivaasta Jumalalta,
11 Jolla oli Jumalan kirkkaus; ja sen valkeus oli kaikkein kalleimman kiven muotoinen, niinkuin kirkas jaspis.
12 Ja hÀnellÀ oli suuri ja korkia muuri, jolla oli kaksitoistakymmentÀ porttia, ja porteissa kaksitoistakymmentÀ enkeliÀ, ja nimet kirjoitetut, jotka ovat kahdentoistakymmenen Israelin lasten sukukuntain nimet:
13 IdÀssÀ kolme porttia, pohjoisessa kolme porttia, etelÀssÀ kolme porttia, lÀnnessÀ kolme porttia.
14 Ja sen kaupungin muurilla oli kaksitoistakymmentÀ perustusta, ja niissÀ Karitsan kahdentoistakymmenen apostolin nimet.
15 Ja sillÀ, joka minun kanssani puhui, oli kultainen ruoko, kaupunkia mitataksensa ja hÀnen porttejansa ja muuriansa.
16 Ja kaupunki on pantu nelikulmaiseksi, ja hÀnen pituutensa on niin suuri kuin hÀnen leveytensÀ. Ja hÀn mittasi kaupungin ruovolla kaksitoistakymmentÀ tuhatta vakomittaa; ja hÀnen pituutensa ja leveytensÀ ja korkeutensa ovat yhtÀlÀiset.
17 Ja mittasi hÀnen muurinsa, sata ja neljÀviidettÀkymmentÀ kyynÀrÀÀ ihmisen mitan jÀlkeen, joka enkelillÀ oli.
18 Ja muurin rakennus oli jaspiksesta, ja itse kaupunki puhtaasta kullasta, puhtaan lasin kaltainen.
19 Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaikkinaisilla kalliilla kivillÀ kaunistetut: ensimÀinen perustus oli jaspis, toinen saphiri, kolmas kalkedoni, neljÀs smaragdi,
20 Viides sardoniks, kuudes sardius, seitsemÀs krysoliti, kahdeksas berilli, yhdeksÀs topasis, kymmenes krysoprasi, yksitoistakymmenes hyakinti, kaksitoistakymmenes ametysti.
21 Ja ne kaksitoistakymmentÀ porttia olivat kaksitoistakymmentÀ pÀÀrlyÀ, ja kukin portti oli yhdestÀ pÀÀrlystÀ; ja kaupungin kadut olivat puhdas kulta, niinkuin lÀvitse paistavainen lasi.
22 Ja en minÀ hÀnessÀ templiÀ nÀhnyt; sillÀ Herra kaikkivaltias Jumala on hÀnen templinsÀ, ja Karitsa.
23 Ja ei se kaupunki tarvitse aurinkoa eikÀ kuuta hÀnessÀ valistamaan; sillÀ Jumalan kirkkaus valistaa hÀnessÀ, ja hÀnen valkeutensa on Karitsa.
24 Ja pakanat, jotka autuaaksi tulevat, pitÀÀ hÀnen valkeudessansa vaeltaman, ja maan kuninkaat tuovat kunniansa ja ylistyksensÀ siihen.
25 Ja ei sen portteja suljeta pÀivillÀ; sillÀ ei siellÀ yötÀ pidÀ oleman.
26 Ja pakanain ylistys ja kunnia tuodaan siihen.
27 Ja ei pidÀ hÀneen mitÀÀn saastuttavaa tuleman sisÀlle, taikka sitÀ, mikÀ kauhistuksen eli valheen saattaa; vaan ne, jotka Karitsan elÀmÀn kirjassa kirjoitetut ovat.

Juudaksen kirje 1 : 3 – 19
3 Te rakkaat! ettÀ minulla oli suuri ahkeruus teille yhteisestÀ autuudesta kirjoittaa, pidin minÀ sen tarpeellisena teitÀ kirjoituksella neuvoa, ettÀ te uskon puolesta kilvoittelisitte, joka kerta pyhille annettu on.
4 SillÀ muutamat ihmiset ovat luikahtaneet sisÀlle, jo muinen kirjoitetut tÀhÀn tuomioon, jumalattomat, jotka meidÀn Jumalan armon vetÀvÀt haureuteen ja kieltÀvÀt Jumalan, joka ainoa hallitsia on, ja meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen.
5 Mutta minÀ tahdon teille muistuttaa, ettÀ te sen kerran tietÀisitte, ettÀ koska Herra kansansa EgyptistÀ terveenÀ pelastanut oli, hukkasi hÀn sitte ne, jotka ei uskoneet.
6 Ja ne enkelit, jotka ei alkuansa pitÀneet, vaan antoivat ylön kotonsa, on hÀn kÀtkenyt pimeyteen ijankaikkisilla kahleilla suuren pÀivÀn tuomioon asti,
7 Niinkuin Sodoma ja Gomorra ja ne lÀhikaupungit, jotka sillÀ muotoa kuin hekin huorin tehneet olivat ja muukalaisen lihan jÀlkeen menneet, ovat pannut muille opiksi, ijankaikkisen tulen vaivaa kÀrsimÀÀn.
8 Niin ovat myös nÀmÀt unennÀkiÀt, jotka lihan saastuttavat, hallitukset katsovat ylön ja majesteetteja pilkkaavat.
9 Mutta Mikael, ylimmÀinen enkeli, kuin hÀn perkeleen kanssa riiteli ja kamppaili Moseksen ruumiista, ei rohjennut sanoa sen pilkan tuomiota, vaan sanoi: Herra sinua rangaiskoon!
10 Mutta nÀmÀt pilkkaavat niitÀ, joista ei he mitÀÀn tiedÀ; vaan mitÀ he luonnon kautta tietÀvÀt niinkuin muut jÀrjettömÀt elÀimet, niissÀ he turmeltuvat.
11 Voi heitÀ! sillÀ he kÀyvÀt Kainin tiellÀ ja lankeevat Balaamin eksytykseen palkan tÀhden, ja hukkuvat Koren kapinassa.
12 NÀmÀt ovat hÀpiÀpilkut vieraana ollessansa teidÀn rakkaus-aterioissanne, jotka ravitsevat itsiÀnsÀ pelkÀÀmÀttÀ: he ovat vedettömÀt pilvet, jotka tuulelta ajetaan ympÀri, paljaat, hedelmÀttömÀt puut, kahdesti kuolleet, juurinensa revÀistyt ylös;
13 Meren julmat aallot, jotka oman hÀpiÀnsÀ vaahtuvat; eksyvÀiset tÀhdet, joille pimeyden kauheus on ijankaikkisesti tÀhdelle pantu.
14 Niin on myös Enok, seitsemÀs Adamista, senkaltaisista ennustanut ja sanonut: katso, Herra tulee monen tuhannen pyhÀinsÀ kanssa,
15 TekemÀÀn kaikkein tuomiota, ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia heidÀn seassansa, kaikkein heidÀn jumalattomain töittensÀ tÀhden, joilla he pahaa tehneet ovat, ja kaikkea sitÀ kovaa, jota ne jumalattomat syntiset hÀntÀ vastaan puhuneet ovat.
16 NÀmÀt ovat napisiat ja valittajat, omain himoinsa jÀlkeen vaeltavaiset, ja heidÀn suunsa puhuu röyhkeitÀ sanoja ja he ihmettelevÀt ihmisiÀ hyödytyksen tÀhden.
17 Mutta te, rakkaat veljet, muistakaat niitÀ sanoja, joita ennen meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen apostoleilta sanottiin:
18 EttÀ viimeisellÀ ajalla tulevat pilkkaajat, jotka jumalattomissa himoissansa vaeltavat.
19 NÀmÀt ovat ne, jotka eriseurat tekevÀt, lihalliset, joilla ei henkeÀ ole.

Johanneksen ilmestys 2 : 1 – 22
1 Kirjoita Epheson seurakunnan enkelille: nÀitÀ sanoo se, joka seitsemÀn tÀhteÀ pitÀÀ oikiassa kÀdessÀnsÀ, joka kÀy seitsemÀn kultaisen kynttilÀjalan keskellÀ:
2 MinÀ tiedÀn sinun työs ja tekos ja sinun kÀrsivÀllisyytes, ettet sinÀ voi kÀrsiÀ pahoja: sinÀ olet niitÀ jo kiusannut, jotka itsensÀ apostoleiksi sanovat ja ei ole, ja löysit heidÀt valehtelioiksi.
3 Ja sinÀ kannoit ja kÀrsit, ja minun nimeni tÀhden sinÀ työtÀ teit ja et vÀsynyt.
4 Mutta minulla on sinua vastaan, ettÀ sinÀ sinun ensimÀisen rakkautes annoit ylön.
5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitÀ ensimÀisiÀ töitÀ; vaan jos ei, niin minÀ tulen sinulle pian ja syöksen kynttilÀjalkas pois sialtansa, ellet sinÀ tee parannusta.
6 Mutta se sinulla on, ettÀs vihaat Nikolailaisten töitÀ, joita minÀkin vihaan.
7 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan minÀ elÀmÀn puusta syödÀ, joka keskellÀ Jumalan paradisia on.
8 Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: nÀitÀ sanoo ensimÀinen ja viimeinen, joka oli kuollut ja elÀÀ:
9 MinÀ tiedÀn sinun tekos ja vaivas ja köyhyytes, (mutta sinÀ olet rikas,) ja niiden pilkan, jotka itsensÀ Juudalaisiksi sanovat ja ei olekaan, vaan ovat saatanan joukko.
10 ÄlĂ€ sinĂ€ ensinkÀÀn pelkÀÀ, mitĂ€ sinun kĂ€rsimĂ€n pitÀÀ. Katso, perkele on muutamia teistĂ€ heittĂ€vĂ€ vankiuteen, kiusattaa; ja teillĂ€ pitÀÀ oleman vaiva kymmenen pĂ€ivÀÀ. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minĂ€ sinulle elĂ€mĂ€n kruunun annan.
11 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo: Joka voittaa, ei se toiselta kuolemalta vahingoiteta.
12 Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: nÀitÀ sanoo se, jolla on kaksiterÀinen terÀvÀ miekka:
13 MinÀ tiedÀn sinun tekos, ja kussas asut, kussa saatanan istuin on: ja sinÀ pidÀt minun nimeni ja et kieltÀnyt minun uskoani niinÀkÀÀn pÀivinÀ, joina Antipas, minun uskollinen todistajani, teidÀn tykönÀnne tapettu on, kussa saatana asuu.
14 Mutta minulla on vÀhÀ sinua vastaan: ettÀ sinulla siellÀ on niitÀ, jotka Balaamin oppia pitÀvÀt, joka opetti Balakin antamaan pahennusta Israelin lasten edessÀ, epÀjumalten uhria syödÀ ja salavuoteudessa maata.
15 Niin myös sinulla on niitÀ, jotka Nikolailaisten oppia pitÀvÀt, jota minÀ vihaan.
16 Tee parannus; vaan jos ei, niin minÀ tulen sinulle pian, ja tappelen heidÀn kanssansa minun suuni miekalla.
17 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo: sen, joka voittaa, annan minÀ syödÀ siitÀ salatusta mannasta, ja tahdon hÀnelle hyvÀn todistuksen antaa, ja sillÀ todistuksella uuden kirjoitetun nimen, jota ei yksikÀÀn tiedÀ, vaan se, joka sen saa.
18 Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: nÀitÀ sanoo Jumalan Poika, jonka silmÀt ovat niinkuin tulen liekki ja hÀnen jalkansa valantovasken kaltaiset:
19 MinÀ tiedÀn sinun tekos ja rakkautes, ja palvelukses ja uskos, ja sinun kÀrsivÀllisyytes ja sinun tekos, ja ne viimeiset usiammat kuin ensimÀiset.
20 Vaan minulla on vÀhÀ sinua vastaan, ettÀs sallit sen vaimon Jesabelin, joka itsensÀ prophetaksi sanoo, opettavan ja minun palvelioitani viettelevÀn, salavuoteudessa makaavan ja epÀjumalan uhria syövÀn.
21 Ja minÀ annoin hÀnelle ajan parannusta tehdÀ salavuoteudestansa, mutta ei hÀn tehnytkÀÀn.
22 Katso, minÀ panen hÀnen vuoteesen ja ne, jotka hÀnen kanssansa huorin tekevÀt, suureen vaivaan, ellei he tee parannusta töistÀnsÀ.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *