idolaters

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na idolaters

Kolmas Mooseksen kirja 20 : 13
13 Jos joku miehenpuolen kanssa makaa, niinkuin jonkun vaimon kanssa, he ovat kauhistuksen tehneet, heidÀn pitÀÀ molemmat totisesti kuoleman: heidÀn verensÀ olkoon heidÀn pÀÀllÀnsÀ.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 6 : 9 – 10
9 Ettekö te tiedĂ€, ettei vÀÀrĂ€t pidĂ€ Jumalan valtakuntaa perimĂ€n? ÄlkÀÀt eksykö; ei huorintekiĂ€in, eikĂ€ epĂ€jumalten palvelijain, eikĂ€ salavuoteisten, eikĂ€ pehmiĂ€in, eikĂ€ miesten kanssa makaajain,
10 EikÀ varasten, eikÀ ahnetten, eikÀ juomarien, eikÀ pilkkaajain eikÀ raateliain pidÀ Jumalan valtakuntaa perimÀn.

Kirje roomalaisille 1 : 26 – 27
26 SentÀhden on Jumala heidÀt antanut ylön hÀpiÀllisiin himoihin, ettÀ myös heidÀn vaimonsa ovat muuttaneet luonnollisen tavan luontoa vastaan,
27 Niin myös miehet ovat antaneet ylön vaimon luonnollisen pitÀmisen, toinen toisensa puoleen himoissansa palaneet, miehet miesten kanssa riettauden tehneet ja saaneet, niinkuin pitikin, eksymisensÀ palkan itsessÀnsÀ.

Kirje kolossalaisille 3 : 5
5 Niin kuolettakaat sentÀhden teidÀn jÀsenenne, jotka maan pÀÀllÀ ovat, huoruus, saastaisuus, hÀpiÀllinen himo, rietas halaus ja ahneus, joka on epÀjumalan palvelus,

Johanneksen ilmestys 21 : 8
8 Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja velhoille, ja epÀjumalisille, ja kaikille valehtelioille pitÀÀ osa oleman siinÀ jÀrvessÀ, joka tulesta ja tulikivestÀ palaa, joka on toinen kuolema.

Kirje roomalaisille 1 : 1 – 32
1 Paavali, Jesuksen Kristuksen palvelia, kutsuttu apostoliksi, eroitettu Jumalan evankeliumiin,
2 (Jonka hÀn on ennen prophetainsa kautta pyhissÀ Raamatuissa luvannut,)
3 HÀnen Pojassansa, (joka on Davidin siemenestÀ lihan puolesta syntynyt,
4 Ja on vÀkevÀsti ilmoitettu Jumalan Pojaksi pyhityksen hengen jÀlkeen, ettÀ hÀn on noussut ylös kuolleista,) se on, Jesuksesta Kristuksesta meidÀn Herrastamme,
5 Jonka kautta me olemme armon ja apostolin viran saaneet, uskon kuuliaisuudeksi, kaikkein pakanain seassa, hÀnen nimensÀ pÀÀlle,
6 Joista tekin olette Jesuksen Kristuksen kutsutut:
7 Kaikille, jotka Roomissa ovat, Jumalan rakkaille ja kutsutuille pyhille: armo olkoon teidÀn kanssanne, ja rauha Jumalalta meidÀn IsÀltÀmme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!
8 Ensin kiitÀn minÀ Jumalaani, Jesuksen Kristuksen kautta, teidÀn kaikkein tÀhtenne, ettÀ teidÀn uskoanne kaikessa maailmassa mainitaan.
9 SillÀ Jumala on minun todistajani, jota minÀ hengessÀni hÀnen Poikansa evankeliumissa palvelen, ettÀ minÀ lakkaamatta teitÀ muistan,
10 Rukoillen aina minun rukouksissani, ettÀ minÀ saisin jollakin tavalla vihdoin joskus, jos Jumala tahtoo, onnellisen tien tulla teidÀn tykönne.
11 SillÀ minÀ ikÀvöitsen teitÀ nÀhdÀ, ettÀ minÀ jotain hengellistÀ lahjaa teille jakaisin, ettÀ te vahvistetuksi tulisitte,
12 Se on, ettÀ minÀ saisin ynnÀ teidÀn kanssanne lohdutuksen, uskon kautta, joka meillÀ keskenÀmme on, sekÀ teidÀn ettÀ minun.
13 Mutta en minÀ tahdo salata teiltÀ, rakkaat veljet, ettÀ minÀ olen usein aikonut tulla teidÀn tykönne, (ja olen tÀhÀn asti estetty) ettÀ minÀ teidÀnkin seassanne jonkun hedelmÀn saisin, niinkuin muidenkin pakanain seassa.
14 MinÀ olen velkapÀÀ GrekilÀisille ja muukalaisille, viisaille ja tyhmille.
15 SentÀhden niin paljo kuin minussa on, olen minÀ teillekin, jotka Roomissa olette, valmis evankeliumia saarnaamaan.
16 SillÀ en minÀ hÀpee Kristuksen evankeliumia; sillÀ se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös GrekilÀiselle.
17 SillÀ siinÀ se vanhurskaus, joka Jumalan edessÀ kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitÀÀ elÀmÀn uskosta.
18 SillÀ Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden ja vÀÀryyden tÀhden, jotka totuuden vÀÀryydessÀ pitÀvÀt.
19 SentÀhden se, mikÀ taidetaan Jumalasta tuta, on heille tiettÀvÀ; sillÀ Jumala ilmoitti sen heille.
20 SillÀ hÀnen nÀkymÀttömÀt menonsa, nimittÀin, ijankaikkinen voimansa ja jumaluutensa nÀhdÀÀn hamasta maailman luomisesta, jotka ymmÀrretÀÀn niistÀ, jotka tehdyt ovat: ettei he taitaisi itseÀnsÀ syyttömiksi sanoa.
21 EttÀ he tunsivat Jumalan, ja ei ylistÀneet hÀntÀ niinkuin Jumalaa eikÀ kiittÀneet, vaan vilpistelivÀt omissa ajatuksissansa, ja heidÀn jÀrjetöin sydÀmensÀ on pimennyt.
22 Kuin he itsensÀ viisaiksi luulivat, niin he ovat tyhmiksi tulleet,
23 Ja ovat katoomattoman Jumalan kunnian muuttaneet katoovaisen ihmisen ja lintuin ja neljÀjalkaisten ja matelevaisten kuvan muotoiseksi.
24 SentÀhden on myös Jumala heidÀt laskenut sydÀmensÀ himoihin, saastauteen, hÀpÀisemÀÀn keskenÀnsÀ omaa ruumistansa,
25 Jotka Jumalan totuuden ovat valheeksi muuttaneet ja ovat kunnioittaneet ja palvelleet enemmÀn luontokappaletta kuin Luojaa, joka on siunattu ijankaikkisesti, amen!
26 SentÀhden on Jumala heidÀt antanut ylön hÀpiÀllisiin himoihin, ettÀ myös heidÀn vaimonsa ovat muuttaneet luonnollisen tavan luontoa vastaan,
27 Niin myös miehet ovat antaneet ylön vaimon luonnollisen pitÀmisen, toinen toisensa puoleen himoissansa palaneet, miehet miesten kanssa riettauden tehneet ja saaneet, niinkuin pitikin, eksymisensÀ palkan itsessÀnsÀ.
28 Ja niinkuin ei he tahtoneet Jumalaa tuta, niin Jumala laski heidÀt hÀijyyn mieleen tekemÀÀn niitÀ, mitÀ ei sovi tehdÀ,
29 TÀynnÀnsÀ kaikkea vÀÀryyttÀ, salavuoteutta, koiruutta, ahneutta, pahuutta: tÀynnÀ kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahan suomuutta:
30 Korvankuiskutteliat, panetteliat, Jumalaa vihaajat, hÀpÀisiÀt, ylpiÀt öykkÀrit, pahain neuvoin pesÀt, vanhemmillensa tottelemattomat,
31 Tomppelit, liiton rikkojat, haluttomat, sovittamattomat, armottomat.
32 Jotka Jumalan oikeuden tietÀvÀt, (ettÀ ne, jotka nÀitÀ tekevÀt, ovat kuoleman ansainneet) ei ainoastaan niitÀ tee, mutta myös suostuvat niihin, jotka niitÀ tekevÀt.

Kolmas Mooseksen kirja 18 : 22
22 Ei sinun pidÀ miehenpuolen kanssa makaaman, niinkuin vaimon kanssa; sillÀ se on kauhistus.

Kirje galatalaisille 5 : 19 – 21
19 Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus,
20 EpÀjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,
21 Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minÀ teille edellÀ sanon, niinkuin minÀ ennenkin sanonut olen, ettÀ ne, jotka senkaltaisia tekevÀt, ei pidÀ Jumalan valtakuntaa perimÀn.

Juudaksen kirje 1 : 7
7 Niinkuin Sodoma ja Gomorra ja ne lÀhikaupungit, jotka sillÀ muotoa kuin hekin huorin tehneet olivat ja muukalaisen lihan jÀlkeen menneet, ovat pannut muille opiksi, ijankaikkisen tulen vaivaa kÀrsimÀÀn.

Jaakobin kirje 1 : 14 – 15
14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hÀn omalta himoltansa vietellÀÀn ja houkutellaan.
15 Sitte kuin himo on siittÀnyt, niin hÀn synnyttÀÀ synnin; mutta kuin synti tÀytetty on, niin se synnyttÀÀ kuoleman.

EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 19 : 1 – 38
1 Ja kaksi enkeliÀ tulivat ehtoona Sodomaan, ja Lot istui Sodoman portissa: ja kuin hÀn nÀki heidÀt, nousi hÀn heitÀ vastaan, ja kumarsi kasvoillensa maahan.
2 Ja sanoi: katso, minun Herrani, poiketkaat teidÀn palvelianne huoneeseen yöksi, ja antakaat pestÀ jalkanne, ja aamulla varhain noustuanne menette matkaan. Ja he sanoivat: ei suinkaan, vaan kadulla me yötÀ pidÀmme.
3 Ja hÀn kovin vaati heitÀ, ja he poikkesivat hÀnen tykönsÀ, ja tulivat hÀnen huoneeseensa. Ja hÀn valmisti heille aterian, ja leipoi happamattomia leipiÀ, ja he söivÀt.
4 Ennenkuin he levÀtÀ panivat, tulivat kaupungin miehet, Sodomalaiset, nuoret ja vanhat: kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivÀt huoneen.
5 Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hÀnelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllÀ tulivat? tuo heitÀ meidÀn tykömme tutaksemme heitÀ.
6 Silloin Lot meni ulos heidÀn tykönsÀ oven eteen, ja sulki oven jÀlkeensÀ.
7 Ja sanoi: ÀlkÀÀt te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin.
8 Katso, minulla on kaksi tytÀrtÀ, jotka ei vielÀ miehestÀ mitÀÀn tiedÀ: ne minÀ tuotan teille, tehkÀÀt heille mitÀ te tahdotte: ainoastansa nÀille miehille ÀlkÀÀt mitÀÀn pahaa tehkö; sillÀ sentÀhden ovat he tulleet minun kattoni varjon ala.
9 Mutta he sanoivat: tule tÀnne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemmÀn pahaa sinulle kuin heille: ja he tekivÀt suurella vÀkivallalla miehelle Lotille yllÀkön, ja juoksivat ovea sÀrkemÀÀn.
10 Niin miehet ojensivat kÀtensÀ ulos, ja tempasivat Lotin tykönsÀ huoneesen, ja paiskasivat oven kiinni.
11 Ja miehet, kuin huoneen oven edessÀ olivat, löivÀt he sokeudella, pienet ja suuret, niin ettÀ he vÀsyivÀt ovea etseissÀnsÀ.
12 Ja miehet sanoivat Lotille: onko sinulla vielÀ tÀssÀ jouku? vÀvyjÀ, eli poikia taikka tyttÀriÀ, eli kaikkia mitÀ sinulla on tÀssÀ kaupungissa? vie ne ulos tÀstÀ siasta.
13 SillÀ me hukutamme tÀmÀn paikan: ettÀ heidÀn huutonsa on suuri Herran edessÀ, niin Herra lÀhetti meidÀt heitÀ hukuttamaan.
14 Niin Lot meni ulos ja puhutteli vÀvyjÀnsÀ, jotka piti saaman hÀnen tyttÀrensÀ, ja sanoi: nouskaat ja lÀhtekÀÀt tÀstÀ siasta: sillÀ Herra hukuttaa tÀmÀn kaupungin: mutta hÀn oli niinkuin leikkiÀ tekevÀ hÀnen vÀvyinsÀ silmÀin edessÀ.
15 Koska aamurusko kÀvi ylös, kiiruhtivat enkelit Lotin joutumaan, ja sanoivat: nouse, ota emÀntÀs, ja kaksi tytÀrtÀs, jotka saapuvilla ovat, ettet sinÀ myös hukkuisi tÀmÀn kaupungin pahuudessa.
16 Koska hÀn viipyi, tarttuivat miehet hÀnen kÀteensÀ, ja hÀnen emÀntÀnsÀ, ja hÀnen kahden tyttÀrensÀ kÀteen, sillÀ Herra tahtoi sÀÀstÀÀ heitÀ: ja taluttivat hÀnen ulos ja jÀttivÀt hÀnen ulkopuolelle kaupunkia.
17 Ja koska he johdattivat heitÀ ulos, sanoivat he: pelasta sinun sielus, ja ÀlÀ katsahda taakses, ja ÀlÀ myös seisahda koko tÀlle lakeudelle; vaan turvaa sinuas vuorelle, ettes hukkuisi.
18 Ja Lot sanoi heille: Ei Herra.
19 Katso, sinun palvelias on löytÀnyt armon sinun edessÀs, sinÀ olet tehnyt sinun laupeutes suureksi, jonkas minulle osotit, pelastaakses minun sieluani: en taida minÀ pelastaa minuani vuorella, ettei minulle jotakuta pahaa tapahtuisi, ja kuolisin.
20 Katsos, tuo kaupunki on lÀsnÀ, paeta sinne: ja hÀn on vÀhÀ: salli minua siellÀ pelastettaa: eikö hÀn ole vÀhÀinen? ettÀ minun sieluni siellÀ elÀvÀnÀ pysyis.
21 Niin sanoi hÀn hÀnelle: katso, tÀssÀ asiassa olen minÀ myös sinun rukoukses pÀÀlle katsonut: etten minÀ kukista sitÀ kaupunkia, jostas puhuit.
22 RiennÀ, pelasta sinuas siellÀ: sillÀ en minÀ taida tehdÀ mitÀÀn, siihenasti ettÀs sinne sisÀlle tulet. SentÀhden kutsui hÀn sen kaupungin Zoar.
23 Aurinko oli nousnut maan pÀÀlle, ja Lot tuli Zoariin sisÀlle.
24 Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran pÀÀlle tulikiveÀ ja tulta: Herralta taivaasta.
25 Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin myös kaikki niiden kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon.
26 Ja Lotin emÀntÀ kÀÀnsi kasvonsa takaisin hÀnestÀ; ja muuttui suolapatsaaksi.
27 Mutta Abraham nousi varhain aamulla, ja meni siihen paikkaan, kussa hÀn oli ennen seisonut Herran edessÀ.
28 Ja katsahti Sodomaa ja Gomorraa pÀin, ja kaiken sen maan lakeuteen; ja nÀki ettÀ savu nousi maasta niinkuin pÀtsin savu.
29 Ja tapahtui, koska Jumala kukisti sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Abrahamin: ja johdatti Lotin ulos hÀvityksen keskeltÀ, koska hÀn kukisti ne kaupungit, joissa Lot asui.
30 Ja Lot lÀksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi hÀnen tytÀrtÀnsÀ hÀnen kanssansa; sillÀ hÀn pelkÀsi asua Zoarissa: ja oli luolassa ja kaksi hÀnen tytÀrtÀnsÀ hÀnen kanssansa.
31 Niin sanoi vanhempi nuoremmalle: meidÀn isÀmme on vanha: eikÀ ole muuta miestÀ maan pÀÀllÀ, makaamaan meidÀn kanssamme, koko maan tavan jÀlkeen.
32 KÀykÀÀmme, juottakaamme meidÀn isÀmme viinalla, ja maatkaamme hÀnen kanssansa, herÀttÀÀksemme isÀstÀmme siementÀ.
33 Niin he juottivat isÀnsÀ sinÀ yönÀ viinalla. Ja vanhempi tuli ja makasi isÀnsÀ kanssa, ja ei hÀn huomainnut koska hÀn levÀtÀ tuli, ja koska hÀn nousi.
34 Toisena pÀivÀnÀ sanoi vanhempi nuoremmalle: katso, minÀ makasin menneenÀ yönÀ isÀni kanssa: juottakaamme hÀntÀ tÀnÀkin yönÀ viinalla, ja mene sinÀ ja makaa hÀnen kanssansa, herÀttÀÀksemme isÀstÀmme siementÀ.
35 Niin he juottivat myös sinÀ yönÀ isÀnsÀ viinalla: ja nuorempi meni ja makasi hÀnen kanssansa, ja ei hÀn huomainnut koska hÀn levÀtÀ tuli, ja koska hÀn nousi.
36 Ja niin molemmat Lotin tyttÀret tulivat isÀstÀnsÀ raskaaksi.
37 Ja vanhempi synnytti pojan, ja kutsui hÀnen nimensÀ Moab: hÀnestÀ ovat Moabilaiset tulleet, hamaan tÀhÀn pÀivÀÀn asti.
38 Ja nuorempi myös synnytti pojan, ja kutsui hÀnen nimensÀ BenAmmi: hÀnestÀ tulivat Ammonin lapset, hamaan tÀhÀn pÀivÀÀn asti.

Johanneksen ilmestys 9 : 21
21 Ja ei tehneet parannusta murhistansa, eikÀ velhoudestansa, eikÀ huoruudestansa, ei myös varkaudestansa.

Kirje heprealaisille 13 : 4
4 AviokÀsky pitÀÀ kunniallisesti kaikkein seassa pidettÀmÀn ja aviovuode saastatoinna; mutta huorintekiÀt ja salavuoteiset Jumala tuomitsee.

EnsimmĂ€inen kirje tessalonikalaisille 4 : 3 – 5
3 SillÀ se on Jumalan tahto, teidÀn pyhyytenne, ettÀ te huoruutta vÀltÀtte,
4 EttÀ jokainen tietÀis pitÀÀ astiansa pyhyydessÀ ja kunniassa,
5 Ei himoin halauksissa niinkuin pakanat, jotka ei Jumalasta mitÀÀn tiedÀ,

Johanneksen ilmestys 22 : 15
15 Mutta ulkona ovat koirat ja velhot, ja huorintekiÀt ja murhaajat, ja epÀjumalan palveliat, ja kaikki ne, jotka valhetta rakastavat ja tekevÀt.

EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 1 : 10
10 Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitÀ muuta senkaltaista sitÀ terveellistÀ oppia on:

Kirje roomalaisille 9 : 27
27 Mutta Jesaias huutaa Israelin edestÀ: jos Israelin lasten luku olis niinkuin santa meressÀ, niin kuitenkin tÀhteet autuaaksi tulevat.

Johanneksen ilmestys 22 : 14
14 Autuaat ovat ne, jotka hÀnen kÀskynsÀ pitÀvÀt, ettÀ heidÀn voimansa elÀmÀn puussa olis ja he porteista kaupunkiin sisÀlle menisivÀt.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *