Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na hurt feelings
Kirje roomalaisille 12 : 19
19 ĂlkÀÀt itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. SillĂ€ kirjoitettu on: minun on kosto, minĂ€ tahdon kostaa, sanoo Herra.
Toinen Mooseksen kirja 14 : 14
14 Herra sotii teidÀn puolestanne, ja teidÀn pitÀÀ alallanne oleman.
Kirje efesolaisille 4 : 32
32 Mutta olkaat keskenÀnne ystÀvÀlliset ja laupiaat, ja anteeksi antakaat toinen toisellenne niinkuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 44
44 Mutta minÀ sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitÀ, jotka teitÀ sadattavat; tehkÀÀt niille hyvin, jotka teitÀ vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestÀ, jotka teitÀ vainoovat ja vahingoittavat,
Evankeliumi Matteuksen mukaan 11 : 28 – 30
28 Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtÀ teette ja olette raskautetut, ja minÀ tahdon teitÀ virvoittaa.
29 Ottakaat minun ikeeni teidÀn pÀÀllenne, ja oppikaat minusta, ettÀ minÀ olen siviÀ ja nöyrÀ sydÀmestÀ: ja te löydÀtte levon teidÀn sieluillenne;
30 SillÀ minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keviÀ.
Kirje kolossalaisille 3 : 13
13 Ja kÀrsikÀÀt toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkÀÀt.
Kirje roomalaisille 5 : 3 – 5
3 Mutta ei ainoasti siitÀ, vaan me kerskaamme myös vaivoissa; sillÀ me tiedÀmme, ettÀ vaiva saattaa kÀrsivÀllisyyden,
4 Mutta kÀrsivÀllisyys koettelemuksen, koettelemus toivon.
5 Mutta toivo ei anna hÀpiÀÀn tulla, ettÀ Jumalan rakkaus on vuodatettu meidÀn sydÀmiimme PyhÀn Hengen kautta, joka meille annettu on.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 13 : 1 – 13
1 Jos minÀ ihmisten ja enkelein kielillÀ puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minÀ olisin kuin helisevÀ vaski tai kilisevÀ kulkuinen.
2 Ja jos minÀ propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietÀisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin ettÀ minÀ vuoret siirtÀisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minÀ mitÀÀn olisi.
3 Ja jos minÀ kaiken tavarani kuluttaisin köyhÀin ravinnoksi, ja jos minÀ antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitÀÀn hyödyllinen.
4 Rakkaus on kÀrsivÀllinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hÀn paisu:
5 Ei hÀn kÀytÀ itsiÀnsÀ sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hÀn vihaan syty, ei hÀn pahaa ajattele,
6 Ei hÀn vÀÀryydestÀ iloitse, mutta hÀn iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hÀn peittÀÀ, kaikki hÀn uskoo, kaikki hÀn toivoo, kaikki hÀn kÀrsii.
8 Ei rakkaus koskaan vÀsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9 SillÀ me ymmÀrrÀmme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
10 Mutta kuin tÀydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11 Kuin minÀ olin lapsi, niin minÀ puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minÀ mieheksi tulin, niin minÀ hylkÀsin lapselliset.
12 SillÀ nyt me nÀemme niinkuin peilistÀ tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minÀ tunnen puolittain, vaan silloin minÀ tunnen niiinkuin minÀ tuttu olen.
13 Mutta nyt pysyvÀt usko, toivo, rakkaus, nÀmÀt kolme; vaan rakkaus on suurin niistÀ.
Miikan kirja 7 : 8
8 ĂlĂ€ iloitse, minun viholliseni, minusta, ettĂ€ minĂ€ lankesin, minĂ€ olen taas nouseva, ja vaikka minĂ€ pimeydessĂ€ istun, niin Herra on kuitenkin minun valkeuteni.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 22
22 Mutta minÀ sanon teille: ettÀ jokainen, joka tyhmÀsti vihastuu veljellensÀ, hÀnen pitÀÀ tuomioon vikapÀÀ oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellensÀ: raka, hÀnen pitÀÀ neuvon alle vikapÀÀ oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sinÀ tyhmÀ, hÀnen pitÀÀ helvetin tuleen vikapÀÀ oleman.
Kirje heprealaisille 13 : 5
5 TeidÀn menonne olkoon ilman ahneutta, ja tyytyvÀt niihin, mitkÀ teillÀ on; sillÀ hÀn on sanonut: en suinkaan minÀ sinua anna ylön, enkÀ ikÀnÀ sinua hylkÀÀ;
Kirje heprealaisille 12 : 15
15 Ja ottakaat vaari, ettei joku Jumalan armosta tulisi pois, ettei joskus kasvaisi joku karvas juuri jotakuta vastahakoisuutta tekemÀÀn ja monta sen kautta tulisi saastutetuksi;
Jaakobin kirje 1 : 19
19 SentÀhden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;
Evankeliumi Matteuksen mukaan 18 : 21 – 35
21 Silloin Pietari tuli hÀnen tykönsÀ, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitÀÀ veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemÀssÀ kerrassa kyllÀ?
22 Sanoi Jesus hÀnelle: en minÀ sano sinulle ainoastaan seitsemÀn kertaa, mutta seitsemÀnkymmentÀ kertaa seitsemÀn.
23 SentÀhden on taivaan valtakunta kuninkaaseen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa.
24 Ja kuin hÀn rupesi laskemaan, tuli yksi hÀnen eteensÀ, joka oli hÀnelle velkaa kymmenentuhatta leiviskÀÀ.
25 Mutta ettei hÀnellÀ ollut varaa maksaa, kÀski hÀnen herransa hÀnen myytÀÀ, ja hÀnen emÀntÀnsÀ ja lapsensa, ja kaikki mitÀ hÀnellÀ oli, ja maksettaa.
26 Niin palvelia lankesi maahan ja rukoili hÀntÀ, sanoen: herra, ole kÀrsivÀllinen minun kanssani, ja minÀ maksan kaikki sinulle.
27 Niin armahti herra palveliaa, pÀÀsti hÀnen, ja antoi hÀnelle velan anteeksi.
28 Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hÀnelle oli velkaa sata penninkiÀ; ja hÀn tarttui hÀneen, ja kiristi hÀntÀ kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas.
29 Niin hÀnen kanssapalveliansa lankesi maahan hÀnen jalkainsa juureen, ja rukoili hÀntÀ, sanoen: ole kÀrsivÀllinen minun kanssani, ja minÀ maksan kaikki sinulle.
30 Mutta ei hÀn tahtonut, vaan meni ja heitti hÀnen torniin, siihenasti kuin hÀn velan maksais.
31 Mutta kuin muut hÀnen kanssapalveliainsa nÀkivÀt mitÀ tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitÀ tehty oli.
32 Silloin kutsui herra hÀnen eteensÀ, ja sanoi hÀnelle: sinÀ paha palvelia, minÀ annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ettÀs minua rukoilit:
33 Eikö myös sinun pitÀnyt armahtaman kanssapalveliaas, niinkuin minÀkin armahdin sinua?
34 Ja hÀnen herransa vihastui, ja antoi hÀnen pyöveleille, siihenasti kuin hÀn maksais kaikki, mitÀ hÀn oli hÀnelle velkaa.
35 Niin myös minun taivaallinen IsÀni tekee teille, jollette kukin veljellensÀ teidÀn sydÀmistÀnne anna anteeksi heidÀn rikoksiansa.
Jaakobin kirje 4 : 6
6 Ja antaa runsaasti armon; sentÀhden hÀn sanoo: Jumala seisoo ylpeitÀ vastaan, mutta nöyrille antaa hÀn armon.
Kirje kolossalaisille 3 : 17
17 Ja kaikki, mitÀ te teette puheella eli työllÀ, niin tehkÀÀt kaikki Herran Jesuksen nimeen, ja kiittÀkÀÀt Jumalaa ja IsÀÀ hÀnen kauttansa.
Toinen kirje korinttilaisille 4 : 1 – 18
1 SentÀhden, ettÀ meillÀ senkaltainen virka on, sen jÀlkeen kuin armo meidÀn kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
2 Vaan vÀltÀmme salaiset hÀpiÀt ja emme vaella kavaluudella, emmekÀ petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitÀmme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessÀ osoitamme.
3 Jos nyt meidÀn evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan,
4 Joissa tÀmÀn maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pitÀisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva.
5 SillÀ emme itse meistÀmme saarnaa, vaan Kristuksesta Jesuksesta, ettÀ hÀn on Herra; mutta me olemme teidÀn palvelianne Jesuksen tÀhden.
6 EttÀ Jumala, joka kÀski valkeuden pimeydestÀ paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidÀn sydÀmissÀmme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa.
7 Mutta meillÀ on tÀmÀ tavara savisissa astioissa, ettÀ se ylönpalttinen voima pitÀÀ oleman Jumalalta ja ei meistÀ.
8 MeillÀ on joka paikassa ahdistus, mutta emme sitÀ sure: meillÀ on pakko, mutta emme epÀile.
9 Me kÀrsimme vainoa, mutta ei meitÀ anneta ylön; me painetaan alas, mutta emme huku.
10 Me viemme ympÀri aina Herran Jesuksen kuoleman meidÀn ruumiissamme, ettÀ Herran Jesuksen elÀmÀkin meidÀn ruumiissamme ilmoitettaisiin.
11 SillÀ me, jotka elÀmme, annetaan ylön aina kuolemaan Jesuksen tÀhden, ettÀ Jesuksen elÀmÀkin meidÀn kuolevaisessa lihassamme ilmoitettaisiin.
12 SentÀhden on kuolema meissÀ voimallinen, mutta teissÀ elÀmÀ.
13 Mutta ettÀ meillÀ on yksi uskon henki, niinkuin kirjoitettu on: minÀ uskoin, sentÀhden minÀ puhuin; niin me myös uskomme, ja sentÀhden me myös puhumme,
14 Ja tiedÀmme sen, ettÀ joka Herran Jesuksen herÀtti, hÀn meidÀtkin Jesuksen kautta herÀttÀÀ ja asettaa meitÀ teidÀn kanssanne.
15 SillÀ kaikki teidÀn tÀhtenne tapahtuu, ettÀ se ylönpalttinen armo monen kiitoksen kautta runsaasti Jumalan ylistykseksi tulis.
16 SentÀhden emme vÀsy; sillÀ vaikka meidÀn ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisÀllinen kuitenkin pÀivÀ pÀivÀltÀ uudistetaan;
17 SillÀ meidÀn vaivamme, joka ajallinen ja keviÀ on, saattaa meille ijankaikkisen ja mÀÀrÀttömÀn kunnian:
18 Jotka emme nÀkyvÀisiÀ katso, vaan nÀkymÀttömiÀ; sillÀ nÀkyvÀiset ovat ajalliset, mutta nÀkymÀttömÀt ijankaikkiset.
Sananlaskujen kirja 4 : 23
23 Varjele sydÀmes kaikella ahkeruudella: sillÀ siitÀ elÀmÀ tulee.
Sananlaskujen kirja 3 : 34
34 HÀn pilkkaa pilkkaajia; mutta nöyrille hÀn antaa armon.
Leave a Reply