Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na healing the body
Evankeliumi Matteuksen mukaan 9 : 22
22 Niin Jesus kÀÀnsi itsensÀ, nÀki hÀnen ja sanoi: ole hyvÀssÀ turvassa, tyttÀreni! sinun uskos on sinun terveeksi tehnyt. Ja vaimo tuli sillÀ hetkellÀ terveeksi.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 17 : 19
19 Ja hÀn sanoi hÀnelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
Evankeliumi Markuksen mukaan 9 : 23
23 Niin sanoi Jesus hÀnelle: jos sinÀ sen voit uskoa, kaikki ovat uskovaiselle mahdolliset.
Psalmien kirja 147 : 3
3 HÀn parantaa murretut sydÀmet, ja sitoo heidÀn kipunsa.
Kolmas Johanneksen kirje 1 : 2
2 Minun rakkaani! ylitse kaikkein minÀ toivotan, ettÀs menestyisit ja terveenÀ olisit, niinkuin sinun sielus menestyy.
Jaakobin kirje 5 : 14
14 Jos joku sairastaa teidÀn seassanne, hÀn kutsukaan tykönsÀ seurakunnan papit, ja ne rukoilkaan hÀnen edestÀnsÀ, voidellen hÀntÀ öljyllÀ Herran nimeen.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 2 : 24
24 Joka meidÀn syntimme itse uhrasi omassa ruumiissansa puun pÀÀllÀ, ettÀ me synneistÀ pois kuolleet elÀisimme vanhurskaudelle; jonka haavain kautta te olette terveiksi tulleet.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 17 : 20
20 Niin Jesus sanoi heille: epÀuskonne tÀhden. SillÀ totisesti minÀ sanon teille: jos teillÀ olis usko niinkuin sinapin siemen, niin te taitaisitte sanoa tÀlle vuorelle: siirry tÀstÀ sinne, niin se siirtyis, ja ei teille mitÀÀn olisi mahdotointa.
Viides Mooseksen kirja 28 : 1 – 68
1 Ja jos sinÀ olet Herran sinun Jumalas ÀÀnelle ahkerasti kuuliainen, ettÀs pidÀt ja teet kaikki hÀnen kÀskynsÀ, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinulle kÀsken, niin Herra sinun Jumalas tekee sinun korkiammaksi kaikkia kansoja maan pÀÀllÀ.
2 Ja kaikki nÀmÀt siunaukset tulevat sinun pÀÀlles, saavuttavat sinun, ettÀs Herran sinun Jumalas ÀÀnelle kuuliainen olit.
3 Siunattu olet sinÀ kaupungissa, siunattu pellolla.
4 Siunattu on ruumiis hedelmÀ, ja maas hedelmÀ, ja karjas hedelmÀ, elÀintes hedelmÀ, ja lammaslaumas hedelmÀt.
5 Siunattu on koris ja tÀhtees.
6 Siunattu olet sinÀ kÀydessÀs sisÀlle, ja siunattu kÀydessÀs ulos.
7 Ja Herra langettaa vihollises sinun edessÀs, jotka sinua vastaan nousevat; yhtÀ tietÀ he tulevat sinua vastaan, ja seitsemÀÀ tietÀ pitÀÀ heidÀn pakeneman sinun edestÀs.
8 Herra kÀskee siunauksen olla sinun kanssas sinun riihessÀs ja kaikissa mitÀ sinÀ aiot, ja siunaa sinun siinÀ maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.
9 Herra asettaa sinun itsellensÀ pyhÀksi kansaksi, niinkuin hÀn vannoi sinulle, koskas pidÀt Herran sinun Jumalas kÀskyt ja hÀnen teissÀnsÀ vaellat,
10 EttÀ kaikki kansat maan pÀÀllÀ nÀkevÀt sinun olevan Herran nimeen nimitetyn, ja pitÀÀ sinua pelkÀÀmÀn.
11 Ja Herra lahjoittaa sinun runsaasti hyvyydellÀ, sekÀ kohtus hedelmÀllÀ, karjas hedelmÀllÀ, ja maas hedelmÀllÀ, siinÀ maassa, jonka Herra vannoi sinun isilles, sinulle antaaksensa,
12 Herra avaa sinulle hyvÀn tavaransa, taivaan, antaaksensa maalles sateen ajallansa ja siunataksensa kaikki sinun kÀsialas; ja sinÀ lainaat monelle kansalle, mutta et sinÀ keneltÀkÀÀn lainaksi ota.
13 Ja Herra asettaa sinun pÀÀksi, eikÀ hÀnnÀksi: sinÀ olet aina ylimmÀinen etkÀ alimmainen, koskas olet Herran sinun Jumalas kÀskyille kuuliainen, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinun kÀsken pitÀÀ ja tehdÀ,
14 Ja et luovu niistÀ sanoista, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ teille kÀsken, ei oikialle eikÀ vasemmalle puolelle, muiden jumalain jÀlkeen vaeltaakses ja heitÀ palvellakses.
15 Mutta ellet sinÀ kuule Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ, pitÀÀkses ja tehdÀkses kaikki hÀnen kÀskyjÀnsÀ ja sÀÀtyjÀnsÀ, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinulle kÀsken, niin kaikki nÀmÀt kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sattuvat sinuun.
16 Kirottu olet sinÀ kaupungissa, kirottu pellolla.
17 Kirottu on koris ja tÀhtees.
18 Kirottu on ruumiis hedelmÀ, maas hedelmÀ, karjas hedelmÀ, lammaslaumas hedelmÀ.
19 Kirottu olet sinÀ kÀydessÀs sisÀlle, kirottu kÀydessÀs ulos.
20 Herra lÀhettÀÀ sinun sekaas kirouksen, tyhmyyden ja rangaistuksen kaikissa sinun aivoituksissas, siihenasti ettÀs hukut ja pian katoat pahain tekois tÀhden, ettÀs minun hylkÀsit.
21 Herra antaa ruttotaudin riippua sinussa, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttais siitÀ maasta, jotas tulet omistamaan.
22 Herra lyö sinua kuivataudilla , lÀmpimÀllÀ taudilla , poltteella , palavuudella, kuivuudella, kuumuudella ja keltataudilla, ja vainoo sinua, siihenasti ettÀ hÀn sinun kadottaa.
23 Ja sinun taivaas, joka sinun pÀÀs pÀÀllÀ on, pitÀÀ niinkuin vasken oleman, ja maan, joka sinun allas on, niinkuin raudan.
24 Herra antaa maalles tomun ja tuhan sateen edestÀ taivaasta sinun pÀÀlles, siihenasti ettÀs hukutetaan.
25 Herra lyö sinun vihollistes edessÀ. YhtÀ tietÀ sinÀ menet heidÀn tykönsÀ, mutta seitsemÀn tien kautta sinÀ heidÀn edellÀnsÀ pakenet, ja sinÀ hajoitetaan kaikkein valtakuntain sekaan maan pÀÀllÀ.
26 Sinun ruumiis on ravinnoksi kaikille taivaan linnuille ja kaikille maan pedoille, ja ei kenkÀÀn heitÀ karkota.
27 Herra lyö sinun Egyptin paisumilla, hÀpiÀllisillÀ veripahkoilla, ruvilla ja syyhelmÀllÀ, niin ettes taida parantua.
28 Herra lyö sinun hourauksella, sokeudella ja sydÀmen tyhmyydellÀ,
29 Ja sinÀ koperoitset puolipÀivÀnÀ niinkuin sokia pimiÀssÀ koperoitsee, ja et menesty teissÀs, ja sinÀ kÀrsit vÀkivaltaa ja vÀÀryyttÀ, niinkauvan kuin elÀt, ja ei kenkÀÀn sinua auta.
30 Vaimon sinÀ kihlaat, mutta toinen sen makaa; huoneen sinÀ rakennat, mutta et sinÀ saa hÀnessÀ asua; viinamÀen sinÀ istutat, mutta et sinÀ saa sitÀ yhteiseksi tehdÀ.
31 Sinun hÀrkÀs teurastetaan silmÀis nÀhden, mutta et sinÀ saa hÀnestÀ syödÀ. Aasis otetaan vÀkivallalla sinun nÀhtes, ja ei sinulle anneta sitÀ jÀlleen. Lampaas annetaan vihollisilles, ja ei kenkÀÀn sinua auta.
32 Sinun poikas ja tyttÀres annetaan toiselle kansalle, niin ettÀ sinun silmÀs sen nÀkevÀt, ja hiveltyvÀt heistÀ joka pÀivÀ, ja ei yhtÀÀn vÀkevyyttÀ pidÀ sinun kÀsissÀs oleman.
33 Sinun maas hedelmÀn ja kaikki sinun työs se kansa syö, jota et tunne, ja sinun tÀytyy ainoastansa vÀÀryyttÀ kÀrsiÀ ja sorrettuna olla koko sinun elinaikanas.
34 Ja sinÀ tulet mielettömÀksi niistÀ, mitÀ silmÀs nÀkevÀt.
35 Herra lyö sinua pahoilla paisumilla polvissas ja pohkeissas, niin ettes taida parantua jalkapöydÀstÀ niin pÀÀs lakeen asti.
36 Herra antaa sinun ja sinun kuninkaas, jonka itselles asettanut olet, vaeltaa sen kansan tykö, jota et sinÀ tunne, eikÀ sinun isÀs, ja siellÀ sinÀ palvelet muukalaisia jumalia, puita ja kiviÀ.
37 Ja sinun pitÀÀ tuleman kauhistukseksi, sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa, joihin Herra ajaa sinun.
38 SinÀ kylvÀt paljo siementÀ peltoon, mutta tuot vÀhÀn sisÀlle; sillÀ heinÀsirkat syövÀt sen.
39 ViinamÀen sinÀ istutat ja ruokkoat, mutta et saa siitÀ juoda viinaa, et myös koota; sillÀ madot sen syövÀt.
40 Ăljypuita on sinulla kaikissa sinun maas paikoissa, mutta ei sinun pidĂ€ voiteleman sinuas öljyllĂ€; sillĂ€ öljypuus revitÀÀn ylös.
41 Poikia ja tyttÀriÀ sinÀ siitÀt, ja et kuitenkaan niitÀ nautitse; sillÀ ne viedÀÀn vangittuna pois.
42 Kaikki sinun puus ja maas hedelmÀn omistavat sirkat .
43 Muukalainen, joka sinun tykönÀs on, ylennetÀÀn sinun ylitses, ja on alati ylinnÀ; mutta sinÀ alennetaan ja alati alinna olet.
44 HÀn lainaa sinulle, mutta ei sinÀ voi hÀnelle lainata. HÀn on pÀÀ, ja sinun pitÀÀ hÀnnÀn oleman.
45 Ja kaikki nÀmÀt kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sinua vainoovat, ja sinuun sattuvat, siihenasti ettÀs hukut; ettes Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ kuullut, pitÀÀkses hÀnen kÀskynsÀ ja sÀÀtynsÀ, jotka hÀn sinulle on kÀskenyt.
46 SentÀhden ovat ne sinussa merkiksi ja ihmeiksi ja sinun siemenessÀs ijankaikkisesti,
47 Ettes palvellut Herraa sinun Jumalaas iloisella ja riemuisella sydÀmellÀ, koska sinulla kaikkinaista kyllÀ oli.
48 Ja sinun pitÀÀ palveleman vihollisias, jotka Herra lÀhettÀÀ sinun pÀÀlles, nÀlÀssÀ ja janossa, alastomuudessa ja kaikkinaisessa puutteessa. Ja hÀn panee sinun kaulaas rautaisen ikeen, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttaa.
49 Herra lÀhettÀÀ kansan sinun pÀÀlles taampaa maailman ÀÀrestÀ, niinkuin kotka lentÀis, kansan, jonka puhetta et sinÀ ymmÀrrÀ,
50 HÀpeemÀttömÀn kansan, joka ei karta vanhaa eikÀ armaitse nuorukaista,
51 Ja syö karjas hedelmÀn ja maas hedelmÀn, siihenasti ettÀs hukut, eikÀ jÀtÀ sinulle mitÀkÀÀn jyvistÀ, viinasta, öljystÀ, karjan eli lammasten hedelmÀstÀ, siihenasti ettÀ hÀn sinun kadottaa,
52 Ja ahdistaa sinua kaikissa porteissas, siihenasti ettÀ hÀn kukistaa maahan korkiat ja vahvat muuris, joihin sinÀ luotat, kaikissa maakunnissas; ja sinÀ ahdistetaan kaikissa porteissas, koko sinun maassas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on.
53 Sinun tÀytyy syödÀ ruumiis hedelmÀn, poikais ja tytÀrtes lihan, jotka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on, siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla sinun vihollises sinua ahdistavat.
54 Se mies, joka ennen sangen herkullisesti ja hekumassa teidÀn seassanne eli, ei pidÀ suoman veljellensÀ ja vaimollensa, joka on hÀnen sylissÀnsÀ, ja sille joka on vielÀ jÀÀnyt hÀnen pojistansa, jÀÀneitÀ tÀhteitÀnsÀ,
55 Annettaa jonkun niistÀ hÀnen poikainsa lihasta, jota hÀn syö; ettei hÀnellÀ mitÀkÀÀn muuta ole kaikesta hyvyydestÀnsÀ siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistaa sinua kaikissa porteissas.
56 Vaimo teidÀn seassanne, joka ennen herkullisesti ja hekumassa elÀnyt on, niin ettei hÀn malttanut jalkaansa laskea maan pÀÀlle herkun ja hekuman tÀhden, ei pidÀ suoman miehellensÀ, joka hÀnen sylissÀnsÀ lepÀÀ, ja pojallensa ja tyttÀrellensÀ
57 JÀlkimmÀisiÀ, jotka hÀnen kohdustansa lÀhteneet ovat, eikÀ myös poikiansa joita hÀn synnyttÀÀ; sillÀ hÀn syö ne kaikkein tarvetten puuttumisessa salaisesti, siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistavat sinua porteissas.
58 Elles pidÀ ja tee kaikkia nÀitÀ lain sanoja, jotka tÀssÀ kirjassa ovat kirjoitetut, niin ettÀ pelkÀÀt tÀtÀ kunniallista ja peljÀttÀvÀÀ nimeÀ, Herraa sinun Jumalaas;
59 Niin Herra ihmeelliseksi tekee sinun ja sinun siemenes rangaistukset, suurilla ja pitkÀllisillÀ vitsauksilla, pahoilla ja pitkÀllisillÀ taudeilla,
60 Ja kÀÀntÀÀ sinun pÀÀlles kaikkinaiset Egyptin taudit, joita pelkÀsit, ja ne pitÀÀ sinuun tarttuman.
61 Siihen myös kaikki sairaudet ja kaikki rangaistukset, jotka ei kirjoitetut ole tÀssÀ lakiraamatussa, laskee Herra sinun pÀÀlles, siihenasti ettÀs hukut.
62 Ja teistÀ, jotka ennen olitte niinkuin tÀhdet taivaassa paljouden tÀhden, jÀÀ vÀhÀinen kansa, ettes kuullut Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ.
63 Ja tapahtuu, ettÀ niinkuin Herra ennen iloitsi teistÀ, teille hyvÀÀ tehdessÀnsÀ ja enentÀissÀnsÀ teitÀ, niin Herra on iloitseva teistÀ, hukuttaissansa ja kadottaissansa teitÀ; ja te syöstÀÀn siitÀ maasta pois, jota te menette omistamaan.
64 Ja Herra hajoittaa sinun kaikkein kansain sekaan, yhdestÀ maan ÀÀrestÀ toiseen; ja siellÀ sinÀ palvelet muukalaisia jumalia, joita et sinÀ tunne, eikÀ isÀskÀÀn, kantoja ja kiviÀ.
65 Siihen myös ei pidÀ sinulla sen kansan seassa yhtÀÀn vahvaa kotoa oleman, eikÀ jalkais pöytÀ yhtÀÀn lepoa saaman; sillÀ Herra antaa sinulle siellÀ vapisevaisen sydÀmen, hiveltyneet silmÀt ja murheellisen mielen,
66 Niin ettÀ sinun elÀmÀs riippuu sinun edessÀs: yöllÀ ja pÀivÀllÀ sinun pitÀÀ pelkÀÀmÀn ja elÀmÀstÀs tietÀmÀtöin oleman.
67 Aamulla sinÀ sanot: ah, jospa minÀ ehtoosen elÀisin! ehtoona sinÀ sanot: ah, jospa minÀ aamuun elÀisin! sinun sydÀmes suuren pelvon tÀhden, joka sinua peljÀttÀÀ, ja sen tÀhden, jota sinun silmÀs nÀkemÀn pitÀÀ.
68 Ja Herra vie sinua taas haaksilla Egyptiin sitÀ tietÀ, josta minÀ sanoin sinulle: ei sinun pidÀ hÀntÀ silleen nÀkemÀn. Ja te myytte itsenne siellÀ vihollisillenne palvelioiksi ja piioiksi, ja ei yhtÀkÀÀn ostajaa siellÀ oleman pidÀ.
Toinen kirje korinttilaisille 7 : 1
1 EttÀ meillÀ nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, tÀyttÀin pyhyyttÀ Jumalan pelvossa.
Psalmien kirja 103 : 3
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Evankeliumi Johanneksen mukaan 9 : 1 – 41
1 Ja Jesus, kÀyden ohitse, nÀki ihmisen, joka oli sokiana syntynyt.
2 Ja hÀnen opetuslapsensa kysyivÀt hÀneltÀ, sanoen: Mestari, kuka syntiÀ teki, tÀmÀkö eli hÀnen vanhempansa, ettÀ hÀnen piti sokiana syntymÀn?
3 Jesus vastasi: ei tÀmÀ syntiÀ tehnyt eikÀ hÀnen vanhempansa; mutta ettÀ Jumalan työt hÀnessÀ ilmoitettaisiin.
4 Minun tulee tehdÀ hÀnen töitÀnsÀ, joka minun lÀhetti, niin kauvan kuin pÀivÀ on. Yö tulee, koska ei kenkÀÀn taida työtÀ tehdÀ.
5 Niinkauvan kuin minÀ olen maailmassa, niin olen minÀ maailman valkeus.
6 Kuin hÀn tÀmÀn sanonut oli, sylki hÀn maahan ja teki loan syljestÀ ja voiteli sokian silmÀt loalla,
7 Ja sanoi hÀnelle: mene ja pese itses lammikossa Siloam, se on niin paljo kuin: lÀhetetty. Niin hÀn meni ja pesi itsensÀ ja tuli nÀkemÀÀn.
8 Niin kylÀn miehet ja ne, jotka hÀnen ennen olivat nÀhneet sokiana, sanoivat: eikö tÀmÀ se ole, joka istui ja kerjÀsi?
9 Muutamat vastasivat:hÀn se on. Mutta muut sanoivat: hÀn on sen muotoinen; vaan hÀn itse sanoi: minÀ se olen.
10 Niin he sanoivat hÀnelle: kuinka sinun silmÀs aukenivat?
11 Vastasi hÀn ja sanoi: se ihminen, joka Jesukseksi kutsutaan, teki loan, ja voiteli minun silmÀni, ja sanoi minulle: mene ja pese Siloamin lammikossa. Ja kuin minÀ menin ja pesin, niin minÀ sanin nÀköni.
12 Niin he sanoivat hÀnelle: kussas hÀn on? HÀn sanoi: en minÀ tiedÀ.
13 Niin he veivÀt sen, joka ennen sokiana ollut oli, Pharisealaisten tykö.
14 Ja se oli sabbatin pÀivÀ, jona Jesus teki loan ja avasi hÀnen silmÀnsÀ.
15 Niin kysyivÀt taas hÀneltÀ Pharisealaiset, kuinka hÀn nÀkönsÀ saanut oli. HÀn sanoi heille: hÀn pani loan minun silmÀini pÀÀlle, ja minÀ pesin, ja nÀen.
16 Niin muutamat Pharisealaisista sanoivat: ei se ihminen ole Jumalasta, ettei hÀn pidÀ sabbatia. Muut sanoivat: kuinka taitaa joku syntinen ihminen senkaltaisia ihmeitÀ tehdÀ? Ja riita oli heillÀ keskenÀnsÀ.
17 He sanoivat taas sokiallle: mitÀ sinÀ hÀnestÀ sanot, joka sinun silmÀs avasi? HÀn sanoi: hÀn on propheta.
18 Mutta ei Juudalaiset sitÀ uskoneet, ettÀ hÀn oli sokiana ollut ja nÀkemÀÀn tullut, siihenasti kuin he kutsuivat sen vanhemmat, joka nÀkönsÀ saanut oli.
19 Ja he kysyivÀt heiltÀ, sanoen: onko tÀmÀ teidÀn poikanne, jonka te sanotte sokiana syntyneen? kuinka siis hÀn nyt nÀkee?
20 HÀnen vanhempansa vastasivat heitÀ ja sanoivat: me tiedÀmme tÀmÀn meidÀn pojaksemme, ja ettÀ hÀn sokiana syntynyt on.
21 Mutta kuika hÀn nyt nÀkee, sitÀ emme tiedÀ, ja kuka hÀnen silmÀnsÀ avasi, emme tiedÀ; hÀnellÀ on kyllÀ ikÀÀ, kysykÀÀt hÀneltÀ; puhukaan itsestÀnsÀ.
22 Niin sanoivat hÀnen vanhempansa, sillÀ he pelkÀsivÀt Juudalaisia; sillÀ Juudalaiset olivat jo niin keskenÀnsÀ pÀÀttÀneet, ettÀ jos joku hÀnen tunnustais Kristukseksi, sen piti synagogasta oleman suljettu ulos.
23 SentÀhden sanoivat hÀnen vanhempansa: hÀnellÀ on kyllÀ ikÀÀ, kysykÀÀt hÀneltÀ.
24 Niin he kutsuivat toisen kerran sen ihmisen, joka sokiana oli ollut, ja sanoivat hÀnelle: anna Jumalalle kunnia! me tiedÀmme sen ihmisen syntiseksi.
25 HÀn vastasi ja sanoi: jos hÀn on syntinen, sitÀ en minÀ tiedÀ: vaan sen minÀ ainoasti tiedÀn, ettÀ minÀ, joka sokia olin, nyt nÀen.
26 He sanoivat taas hÀnelle: mitÀ hÀn sinulle teki? kuika hÀn sinun silmÀs avasi?
27 HÀn vastasi: jo minÀ sanoin teille, ettekö te kuulleet? Miksi te taas sitÀ tahdotte kuulla? Tahdotteko te myös hÀnen opetuslapsiksensa?
28 Niin he kiroilivat hÀntÀ ja sanoivat: sinÀ olet hÀnen opetuslapsensa; mutta me olemme Moseksen opetuslapset.
29 Me tiedÀmme Jumalan Mosesta puhutelleen: mutta kusta tÀmÀ on, emme tiedÀ.
30 Niin ihminen vastasi ja sanoi heille: se on tosin ihmeellinen, ettette tiedÀ, kusta hÀn on, ja kuitenkin hÀn avasi minun silmÀni.
31 Mutta me tiedÀmme, ettei Jumala kuule syntisiÀ; vaan joka on Jumalan palvelia ja tekee hÀnen tahtonsa, sitÀ hÀn kuulee.
32 Ei ole maailman alusta kuultu, ettÀ joku on sen silmÀt avannut, joka sokiana syntynyt on.
33 Ellei hÀn olisi Jumalasta, niin ei hÀn taitaisi mitÀÀn tehdÀ.
34 He vastasivat ja sanoivat hÀnelle: sinÀ olet pÀÀnÀnsÀ synnissÀ syntynyt, ja sinÀ opetat meitÀ? Ja he ajoivat hÀnen ulos.
35 Ja Jesus sai sen kuulla, ettÀ he olivat hÀnen ajaneet ulos, ja kuin hÀn löysi hÀnen, sanoi hÀn hÀnelle: uskotkos sinÀ Jumalan Pojan pÀÀlle?
36 HÀn vastasi ja sanoi: Herra, kuka se on, ettÀ minÀ hÀnen pÀÀllensÀ uskoisin?
37 Niin Jesus sanoi hÀnelle: sinÀ olet hÀnen nÀhnyt, ja hÀn on se, joka puhuu sinun kanssas.
38 Niin hÀn sanoi: Herra, minÀ uskon. Ja hÀn kumarsi ja rukoili hÀntÀ.
39 Ja Jesus sanoi: minÀ tulin tuomiolle tÀhÀn maailmaan, ettÀ ne, jotka ei nÀe, pitÀÀ nÀkemÀn, ja ne, jotka nÀkevÀt, pitÀÀ sokiaksi tuleman.
40 Ja muutamat Pharisealaisista, jotka hÀnen tykönÀnsÀ olivat, kuulivat nÀmÀt ja sanoivat hÀnelle: olemmeko mekin sokiat?
41 Jesus sanoi heille: jos te sokiat olisitte, niin ei olisi teillÀ syntiÀ; mutta ettÀ te sanotte: me nÀemme, sentÀhden teidÀn syntinne pysyy.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 8 : 43 – 48
43 Ja yksi vaimo, joka oli punaista tautia kaksitoistakymmentÀ vuotta sairastanut, ja oli kaiken saatunsa parantajille kuluttanut, ja ei voitu keltÀÀn parannettaa;
44 Mutta kuin hÀn kÀvi takana ja rupesi hÀnen vaatteensa palteesen, niin kohta hÀnen verensÀ juoksu asettui.
45 Ja Jesus sanoi: kuka on se, joka minuun rupesi? Mutta kuin he kaikki kielsivÀt, sanoi Pietari ja ne, jotka hÀnen kanssansa olivat: Mestari, kansa ahdistaa ja tunkee sinua, ja sinÀ sanot: kuka minuun rupesi?
46 Mutta Jesus sanoi: joku minuun rupesi, sillÀ minÀ tunsin voiman minusta lÀhteneen ulos.
47 Mutta kuin vaimo nÀki, ettei se salaa ollut, tuli hÀn vapisten, ja maahan lankesi hÀnen eteensÀ, ja julisti kaikelle kansalle, minkÀ syyn tÀhden hÀn oli hÀneen ruvennut, ja kuinka hÀn niin Àkisti terveeksi tuli.
48 Mutta hÀn sanoi hÀnelle: ole hyvÀssÀ turvassa, tyttÀreni, sinun uskos on sinua auttanut: mene rauhaan!
Evankeliumi Markuksen mukaan 8 : 22 – 25
22 Ja hÀn tuli Betsaidaan, ja he toivat sokian ja rukoilivat hÀntÀ, ettÀ hÀn rupeais hÀneen.
23 Ja hÀn tarttui sokian kÀteen, ja vei ulos hÀnen kylÀstÀ, ja sylki hÀnen silmiinsÀ, ja pani kÀtensÀ hÀnen pÀÀllensÀ, ja kysyi hÀneltÀ, josko hÀn jotakin nÀkis.
24 Niin hÀn katsoi ylös ja sanoi: minÀ nÀen ihmiset niinkuin puut kÀyskentelevÀn.
25 Sitte hÀn taas pani kÀtensÀ hÀnen silmÀinsÀ pÀÀlle, ja antoi hÀnen taas katsoa. Ja se tuli parannetuksi, niin ettÀ hÀn nÀki kaikki kaukaa ja selkiÀsti.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 8 : 48 – 50
48 Mutta hÀn sanoi hÀnelle: ole hyvÀssÀ turvassa, tyttÀreni, sinun uskos on sinua auttanut: mene rauhaan!
49 Kuin hÀn vielÀ puhui, tuli yksi synagogan pÀÀmiehiltÀ, sanoen hÀnelle: sinun tyttÀres on kuollut: ÀlÀ Mestaria vaivaa.
50 Vaan kuin Jesus sen kuuli, vastasi hÀn hÀntÀ, sanoen: ÀlÀ pelkÀÀ: usko ainoastaan, niin hÀn paranee.
Evankeliumi Markuksen mukaan 5 : 30
30 Ja Jesus tunsi kohta itsessÀnsÀ voiman, joka hÀnestÀ lÀhtenyt oli, ja kÀÀnsi itsensÀ kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?
Evankeliumi Luukkaan mukaan 5 : 15
15 Niin sanoma levisi enemmin hÀnestÀ, ja paljo kansaa kokoontui kuulemaan ja ettÀ he parannettaisiin hÀneltÀ taudeistansa.
Sananlaskujen kirja 17 : 22
22 Iloinen sydÀn tekee elÀmÀn suloiseksi, vaan surullinen sydÀn kaivaa luut.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 11 : 5
5 Sokiat saavat nÀkönsÀ, ja ontuvat kÀyvÀt, spitaliset puhdistetaan, ja kuurot kuulevat, kuolleet herÀtetÀÀn, ja köyhille saarnataan evankeliumi,
Leave a Reply