Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na head coverings
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 11 : 1 – 34
1 Olkaat minun seuraajani, niinkuin minÀkin Kristuksen.
2 Mutta minÀ kiitÀn teitÀ, rakkaat veljeni, ettÀ te minua kaikissa muistatte, ja ettÀ te pidÀtte ne sÀÀdyt, jotka minÀ teille annoin.
3 Mutta minÀ tahdon, ettÀ teidÀn pitÀÀ tietÀmÀn, ettÀ Kristus on jokaisen miehen pÀÀ; mutta mies on vaimon pÀÀ, ja Jumala on Kristuksen pÀÀ.
4 Jokainen mies, joka rukoilee eli propheteeraa, ja pitÀÀ jotakin pÀÀnsÀ pÀÀllÀ, se hÀpÀisee pÀÀnsÀ.
5 Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee eli propheteeraa peittÀmÀttömÀllÀ pÀÀllÀ, se hÀpÀisee pÀÀnsÀ; sillÀ se on niinkuin se ajeltu olis.
6 SillÀ ellei vaimo anna itsiÀnsÀ peittÀÀ, niin kerittÀkÀÀn myös hÀnen hiuksensa; vaan ettÀ se on ruma, ettÀ vaimon pitÀis keritty eli ajeltu oleman, niin peittÀkÀÀn pÀÀnsÀ.
7 Mutta ei miehen pidÀ pÀÀtÀnsÀ peittÀmÀn, sillÀ hÀn on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
8 SillÀ ei mies ole vaimosta, mutta vaimo on miehestÀ.
9 Ja ei mies ole luotu vaimon tÀhden, mutta vaimo on luotu miehen tÀhden.
10 SentÀhden pitÀÀ vaimon pitÀmÀn voiman pÀÀnsÀ pÀÀllÀ enkelitten tÀhden;
11 Muutoin ei ole mies paitsi vaimoa, eikÀ vaimo paitsi miestÀ, Herrassa,
12 SillÀ niinkuin vaimo on miehestÀ, niin on myös mies vaimon kautta; mutta kaikki Jumalasta.
13 Tuomitkaat itse keskenÀnne: onko se kaunis, ettÀ vaimo avopÀin Jumalaa rukoilee?
14 Eikö luontokin sitÀ teille opeta, ettÀ se on miehelle hÀpiÀksi, jos hÀnellÀ on pitkÀt hiukset?
15 Mutta vaimolle on se kunniaksi, ettÀ hÀnellÀ on pitkÀt hiukset; sillÀ hiukset ovat hÀnelle peitteeksi annetut.
16 Mutta jos joku nÀkyy riitainen olevan, ei meillÀ eikÀ Jumalan seurakunnilla se tapa ole.
17 Mutta kuin minÀ tÀtÀ teille ilmoitan, en minÀ teitÀ kiitÀ, ettette kokoon tule parannukseksi, vaan pahennukseksi.
18 SillÀ ensin, kuin te seurakuntaan tulette, niin minÀ kuulen eripuraisuudet olevan seassanne; jonka minÀ myös puolittain uskon.
19 SillÀ teidÀn seassanne pitÀÀ myös eriseurat oleman, ettÀ ne, jotka koetellut ovat, teidÀn seassanne ilmoitettaisiin.
20 Kuin te siis kokoon tulette yhteen, ei se ole Herran ehtoollista pitÀÀ.
21 SillÀ jokainen ennÀttÀÀ syödÀ oman ehtoollisensa, yksi isoo, toinen juovuksissa on.
22 Vai eikö teillÀ huoneita ole, joissa te syödÀ ja juoda saatte? Taikka katsotteko te ylön Jumalan seurakunnan ja hÀpÀisette ne, joilla ei mitÀÀn ole? MitÀ minun pitÀÀ teille sanoman? PitÀÀkö minun teitÀ kiittÀmÀn? TÀssÀ en minÀ kiitÀ.
23 SillÀ minÀ olen sen Herralta saanut, jonka minÀ myös teille annoin. SillÀ Herra Jesus, sinÀ yönÀ, jona hÀn petettiin, otti leivÀn,
24 Ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat, syökÀÀt! tÀmÀ on minun ruumiini, joka teidÀn edestÀnne murretaan: se tehkÀÀt minun muistokseni;
25 Niin myös kalkin ehtoollisen jÀlkeen ja sanoi: tÀmÀ kalkki on se Uusi Testamentti minun veressÀni; se tehkÀÀt, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.
26 SillÀ niin usein kuin te syötte tÀstÀ leivÀstÀ ja juotte tÀstÀ kalkista, pitÀÀ teidÀn Herran kuoleman julistaman, siihenasti kuin hÀn tulee.
27 SentÀhden joka kelvottomasti syö tÀstÀ leivÀstÀ ja juo Herran kalkista, se on vikapÀÀ Herran ruumiiseen ja vereen.
28 Mutta koetelkaan ihminen itsiÀnsÀ, ja niin syökÀÀn tÀstÀ leivÀstÀ ja juokaan tÀstÀ kalkista.
29 SillÀ joka syö taikka juo kelvottomasti, hÀn syö ja juo tuomion itsellensÀ, ettei hÀn Herran ruumista eroita.
30 SentÀhden on myös monta heikkoa ja sairasta teidÀn seassanne, ja moni makaa.
31 SillÀ jos me itsemme tuomitsisimme, niin emme ensinkÀÀn tuomittaisi.
32 Vaan kuin me tuomitaan, niin me Herralta kuritetaan, ettemme maailman kanssa kadotettaisi.
33 SentÀhden, rakkaat veljeni! kuin te kokoon tulette syömÀÀn, niin odottakaat toinen toistanne.
34 Mutta jos joku isoo, hÀn syököön kotonansa, ettette kokoon tulisi kadotukseksi. Ne muut minÀ tultuani tahdon toimittaa.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 11 : 5
5 Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee eli propheteeraa peittÀmÀttömÀllÀ pÀÀllÀ, se hÀpÀisee pÀÀnsÀ; sillÀ se on niinkuin se ajeltu olis.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 11 : 15
15 Mutta vaimolle on se kunniaksi, ettÀ hÀnellÀ on pitkÀt hiukset; sillÀ hiukset ovat hÀnelle peitteeksi annetut.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 11 : 3 – 16
3 Mutta minÀ tahdon, ettÀ teidÀn pitÀÀ tietÀmÀn, ettÀ Kristus on jokaisen miehen pÀÀ; mutta mies on vaimon pÀÀ, ja Jumala on Kristuksen pÀÀ.
4 Jokainen mies, joka rukoilee eli propheteeraa, ja pitÀÀ jotakin pÀÀnsÀ pÀÀllÀ, se hÀpÀisee pÀÀnsÀ.
5 Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee eli propheteeraa peittÀmÀttömÀllÀ pÀÀllÀ, se hÀpÀisee pÀÀnsÀ; sillÀ se on niinkuin se ajeltu olis.
6 SillÀ ellei vaimo anna itsiÀnsÀ peittÀÀ, niin kerittÀkÀÀn myös hÀnen hiuksensa; vaan ettÀ se on ruma, ettÀ vaimon pitÀis keritty eli ajeltu oleman, niin peittÀkÀÀn pÀÀnsÀ.
7 Mutta ei miehen pidÀ pÀÀtÀnsÀ peittÀmÀn, sillÀ hÀn on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
8 SillÀ ei mies ole vaimosta, mutta vaimo on miehestÀ.
9 Ja ei mies ole luotu vaimon tÀhden, mutta vaimo on luotu miehen tÀhden.
10 SentÀhden pitÀÀ vaimon pitÀmÀn voiman pÀÀnsÀ pÀÀllÀ enkelitten tÀhden;
11 Muutoin ei ole mies paitsi vaimoa, eikÀ vaimo paitsi miestÀ, Herrassa,
12 SillÀ niinkuin vaimo on miehestÀ, niin on myös mies vaimon kautta; mutta kaikki Jumalasta.
13 Tuomitkaat itse keskenÀnne: onko se kaunis, ettÀ vaimo avopÀin Jumalaa rukoilee?
14 Eikö luontokin sitÀ teille opeta, ettÀ se on miehelle hÀpiÀksi, jos hÀnellÀ on pitkÀt hiukset?
15 Mutta vaimolle on se kunniaksi, ettÀ hÀnellÀ on pitkÀt hiukset; sillÀ hiukset ovat hÀnelle peitteeksi annetut.
16 Mutta jos joku nÀkyy riitainen olevan, ei meillÀ eikÀ Jumalan seurakunnilla se tapa ole.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 11 : 10
10 SentÀhden pitÀÀ vaimon pitÀmÀn voiman pÀÀnsÀ pÀÀllÀ enkelitten tÀhden;
Viides Mooseksen kirja 22 : 5
5 Vaimon ei pidÀ miehen asetta kantaman, eikÀ myös miehen pukeman yllensÀ vaimon vaatteita; sillÀ jokainen, joka sen tekee, on Herralle sinun Jumalalles kauhistus.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 11 : 4
4 Jokainen mies, joka rukoilee eli propheteeraa, ja pitÀÀ jotakin pÀÀnsÀ pÀÀllÀ, se hÀpÀisee pÀÀnsÀ.
EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 2 : 9
9 Niin myös ettÀ vaimot kohtuullisissa vaatteissa olisivat ja kaunistaisivat itsensÀ hÀvyllÀ ja kainoudella, ei kahara-hiuksilla, eli kullalla, eli pÀÀrlyillÀ, eli kalliilla vaatteilla,
Kirje Titukselle 2 : 3 – 5
3 Vanhat vaimot myös kÀyttÀisivÀt itsensÀ niin kuin pyhÀin sopii, ei panetteliat, eikÀ juomarit, mutta hyvin opettavaiset:
4 EttÀ nuoret vaimot heiltÀ hyviÀ tapoja oppisivat, miehiÀnsÀ rakastaisivat, lapsensa rakkaina pitÀisivÀt,
5 Olisivat siviÀt, puhtaat, kotonansa pysyvÀiset, hyvÀt, miehillensÀ alamaiset, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 14 : 34
34 TeidÀn vaimonne pitÀÀ seurakunnissa ÀÀneti oleman; sillÀ ei heille ole sallittu puhua, vaan ettÀ he ovat alamaiset, niinkuin myös laki sanoo.
EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 2 : 1 – 29
1 Minun lapsukaiseni! nÀitÀ minÀ teille kirjoitan, ettette syntiÀ tekisi. Ja jos joku syntiÀ tekee, niin meillÀ on edesvastaaja IsÀn tykönÀ, Jesus Kristus, joka vanhurskas on,
2 Ja hÀn on sovinto meidÀn synteimme edestÀ, ei ainoastaan meidÀn, vaan myös kaiken maailman edestÀ.
3 Ja siitÀ me ymmÀrrÀmme, ettÀ me hÀnen tunnemme, jos me hÀnen kÀskynsÀ pidÀmme.
4 Joka sanoo: minÀ tunnen hÀnen, ja ei pidÀ hÀnen kÀskyjÀnsÀ, hÀn on valehtelia, ja ei hÀnessÀ ole totuus.
5 Mutta joka hÀnen sanansa pitÀÀ, totisesti on Jumalan rakkaus hÀnessÀ tÀydellinen. SiitÀ me tiedÀmme, ettÀ me hÀnessÀ olemme.
6 Joka sanoo itsensÀ hÀnessÀ pysyvÀn, hÀnen pitÀÀ niin vaeltaman kuin hÀnkin vaelsi.
7 Rakkaat veljet, en minÀ uutta kÀskyÀ teille kirjoita, vaan vanhan kÀskyn, joka teillÀ alusta oli. Vanha kÀsky on se sana, jonka te alusta kuulitte.
8 MinÀ kirjoitan teille taas uuden kÀskyn, se mikÀ hÀnessÀ totinen on, ja teissÀ myös; sillÀ pimeys on mennyt pois ja totinen valkeus nyt paistaa.
9 Joka sanoo valkeudessa olevansa ja vihaa veljeÀnsÀ, hÀn on vielÀ pimeydessÀ.
10 Joka veljeÀnsÀ rakastaa, se pysyy valkeudessa ja ei hÀnessÀ ole pahennusta.
11 Mutta joka veljeÀnsÀ vihaa, hÀn on pimeydessÀ ja vaeltaa pimeydessÀ, eikÀ tiedÀ, kuhunka hÀn menee; sillÀ pimeydet ovat hÀnen silmÀnsÀ soaisseet.
12 Rakkaat poikaseni, minÀ kirjoitan teille, ettÀ teille synnit anteeksi annetaan hÀnen nimensÀ tÀhden.
13 MinÀ kirjoitan teille, isÀt; sillÀ te tunsitte hÀnen, joka alusta on. MinÀ kirjoitan teille nuorukaiset, sillÀ te voititte pahan. MinÀ kirjoitan teille, lapsukaiseni; sillÀ te tunsitte IsÀn.
14 MinÀ kirjoitin teille, isÀt; sillÀ te tunsitte sen, joka alusta on. MinÀ kirjoitin teille, nuorukaiset; sillÀ te olette vÀkevÀt, ja Jumalan sana pysyy teissÀ, ja te olette pahan voittaneet.
15 ĂlkÀÀt maailmaa rakastako eli mitÀÀn mitĂ€ maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hĂ€nessĂ€ ole IsĂ€n rakkaus.
16 SillÀ kaikki, mitÀ maailmassa on, lihan himo, silmÀin pyyntö ja elÀmÀn koreus, ei se ole IsÀstÀ, vaan se on maailmasta.
17 Ja maailma katoo ja hÀnen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti.
18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niinkuin te olette kuulleet, ettÀ antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; sillÀ me tunnemme, ettÀ viimeinen aika on.
19 He ovat meistÀ lÀhteneet, mutta ei he olleet meistÀ; sillÀ jos he meistÀ olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidÀn kanssamme pysyneet: mutta ettÀ ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistÀ.
20 Ja teillÀ on voide hÀneltÀ, joka pyhÀ on, ja te tiedÀtte kaikki.
21 En minÀ teille kirjoittanut niinkuin totuuden tietÀmÀttömille, vaan niinkuin sen tietÀville, ja ettei yksikÀÀn valhe ole totuudesta.
22 Kuka on valehtelia, vaan se joka kieltÀÀ Jesuksen olevan Kristuksen? Se on antikristus, joka kieltÀÀ IsÀn ja Pojan.
23 Jokainen joka kieltÀÀ Pojan, ei hÀnellÀ IsÀÀkÀÀn ole.
24 MitÀ te siis alusta kuulitte, se teissÀ pysykÀÀn: jos se teissÀ pysyy, minkÀ te alusta kuulitte, niin te myös Pojassa ja IsÀssÀ pysytte.
25 Ja tÀmÀ on se lupaus, jonka hÀn meille luvannut on, sen ijankaikkisen elÀmÀn.
26 NÀmÀt minÀ teille niistÀ kirjoitin, jotka teitÀ viettelevÀt.
27 Ja se voide, jonka te hÀneltÀ saaneet olette, pysyy teissÀ, ja ette tarvitse, ettÀ joku teitÀ opettaa; vaan niinkuin se voide teitÀ kaikista opettaa, niin on se tosi ja ei valhe, ja niinkuin se teitÀ opetti, niin myös te hÀnessÀ pysykÀÀt,
28 Ja nyt, lapsukaiseni, pysykÀÀt hÀnessÀ: ettÀ kuin hÀn ilmestyy, meillÀ olis turva, ettemme hÀnen edessÀnsÀ hÀpiÀÀn tulisi hÀnen tulemisessansa.
29 Jos te tiedÀtte, ettÀ hÀn vanhurskas on, niin tietÀkÀÀt myös, ettÀ jokainen, joka vanhurskautta tekee, se on syntynyt hÀnestÀ.
Kirje roomalaisille 8 : 1 – 30
1 Niin ei ole nyt yhtÀÀn kadotusta niissÀ, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jÀlkeen.
2 SillÀ hengen laki, joka elÀvÀksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.
3 SillÀ se, mikÀ laille oli mahdotoin, ettÀ hÀn lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lÀhetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:
4 EttÀ lain vanhurskaus tÀytetyksi tulis meissÀ, jotka emme lihan jÀlkeen vaella, vaan hengen jÀlkeen.
5 SillÀ ne, jotka lihan jÀlkeen ovat, ajattelevat niitÀ, mitkÀ lihan ovat; mutta ne, jotka hengen jÀlkeen ovat, ajattelevat hengellisiÀ.
6 SillÀ lihan halu on kuolema, ja hengen halu on elÀmÀ ja rauha.
7 EttÀ lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillÀ ei se voikaan.
8 Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessÀ, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissÀ; mutta jolla ei ole Kristuksen HenkeÀ, ei se ole hÀnen omansa.
10 Jos siis Kristus teissÀ on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tÀhden, mutta henki on elÀmÀ vanhurskauden tÀhden.
11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herÀtti, asuu teissÀ, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herÀtti, on teidÀn kuolevaiset ruumiinne elÀvÀksi tekevÀ, sen teissÀ asuvaisen hengen kautta.
12 Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapÀÀt lihalle, lihan jÀlkeen elÀmÀÀn.
13 SillÀ jos te lihan jÀlkeen elÀtte, niin teidÀn pitÀÀ kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elÀÀ.
14 SillÀ kaikki, jotka Jumalan HengeltÀ vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
15 SillÀ ette ole saaneet orjuuden henkeÀ, ettÀ teidÀn vielÀ pitÀis pelkÀÀmÀn, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas IsÀ.
16 Se Henki todistaa meidÀn henkemme kanssa, ettÀ me olemme Jumalan lapset.
17 Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittÀin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnÀ kÀrsimme, ettÀ me ynnÀ hÀnen kanssansa kunniaan tulisimme.
18 SillÀ siksi minÀ sen pidÀn, ettei tÀmÀn nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.
19 SillÀ ikÀvÀ luontokappaleen ikÀvöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta,
20 EttÀ luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei mielellÀnsÀ, vaan sentÀhden, joka ne alle antanut on,
21 Toivossa, ettÀ myös itse luontokappale pitÀÀ turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.
22 SillÀ me tiedÀmme, ettÀ jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tÀhÀn asti meidÀn kanssamme.
23 Mutta ei ainoastaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellÀmme, odottain sitÀ lapseksi ottamista, meidÀn ruumiimme lunastusta.
24 SillÀ me olemme toivossa vapahdetut. Mutta jos toivo nÀkyy, niin ei se ole toivo; sillÀ kuinka joku taitaa toivoa jota hÀn nÀkee?
25 Mutta jos me sitÀ toivomme, jota emme nÀe, niin me odotamme sitÀ kÀrsivÀllisyydessÀ.
26 Mutta niin myös Henki auttaa meidÀn heikkouttamme; sillÀ emmepÀ me tiedÀ mitÀÀn rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meidÀn edestÀmme sanomattomilla huokauksilla.
27 Mutta joka sydÀmet tutkii, hÀn tietÀÀ, mitÀ Hengen mielessÀ on; sillÀ hÀn rukoilee pyhÀin edestÀ Jumalan tahdon jÀlkeen.
28 Mutta me tiedÀmme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnÀ parhaaksi kÀÀntyvÀn, niille, jotka aivoituksen jÀlkeen kutsutut ovat.
29 SillÀ jotka hÀn on katsonut edes, ne hÀn on Poikansa kuvan kaltaiseksi sÀÀtÀnyt, ettÀ hÀn olis esikoinen monen veljen keskellÀ.
30 Mutta jotka hÀn on sÀÀtÀnyt, ne hÀn on myös kutsunut, ja jotka hÀn kutsunut on, ne hÀn on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hÀn vanhurskaiksi teki, ne hÀn on myös kunniallisiksi tehnyt.
Leave a Reply