having a bad day

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na having a bad day

Jaakobin kirje 1 : 2 – 7
2 Minun rakkaat veljeni, pitÀkÀÀt se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin lankeatte,
3 TietÀen, ettÀ teidÀn uskonne koettelemus vaikuttaa kÀrsivÀllisyyden.
4 Mutta olkoon kÀrsivÀllisyydellÀ tÀydellinen työ, ettÀ te tÀydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missÀÀn puuttuvaiset.
5 Mutta jos joltain teistÀ viisautta puuttuis, hÀn anokaan sitÀ Jumalalta, joka hÀnelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hÀnelle annetaan.
6 Mutta anokaan uskossa epÀilemÀttÀ; sillÀ joka epÀilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan,
7 ÄlkÀÀn se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa.

Jeremiah 29 : 11
11 SillÀ minÀ kyllÀ tiedÀn, mitkÀ teistÀ minun ajatukseni ovat, sanoo Herra: rauhan ja ei murheen ajatukset; ettÀ minÀ olen antava teille sen lopun, jonka te toivotte.

EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 10 : 13
13 EipÀ yksikÀÀn kiusaus ole teitÀ kÀsittÀnyt, vaan inhimillinen; mutta Jumala on uskollinen, joka ei salli teitÀ kiusattaa ylitse teidÀn voimanne; vaan hÀn tekee myös kiusauksesta lopun, ettÀ te sen voisitte kÀrsiÀ.

Toinen kirje Timoteukselle 3 : 1 – 5
1 Mutta sen sinun pitÀÀ tietÀmÀn, ettÀ viimeisinÀ pÀivinÀ vaaralliset ajat lÀhenevÀt;
2 SillÀ ne ihmiset, jotka itsiÀnsÀ rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiÀt, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittÀmÀttömÀt, jumalattomat,
3 Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet,
4 PettÀjÀt, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat,
5 Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltÀvÀt pois. Karta siis senkaltaisia.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 16 : 33
33 NÀitÀ olen minÀ teille puhunut, ettÀ teillÀ minussa rauha olis. Maailmassa on teillÀ tuska; mutta olkaat hyvÀssÀ turvassa, minÀ voitin maailman.

EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 2 : 15 – 17
15 ÄlkÀÀt maailmaa rakastako eli mitÀÀn mitĂ€ maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hĂ€nessĂ€ ole IsĂ€n rakkaus.
16 SillÀ kaikki, mitÀ maailmassa on, lihan himo, silmÀin pyyntö ja elÀmÀn koreus, ei se ole IsÀstÀ, vaan se on maailmasta.
17 Ja maailma katoo ja hÀnen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti.

Psalmien kirja 139 : 23 – 24
23 Tutki minua, Jumala, ja koettele sydÀmeni: kiusaa minua, ja ymmÀrrÀ, kuinka minÀ ajattelen.
24 Ja katsos, jos minÀ pahalla tiellÀ lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 6 : 20 – 21
20 Ja hÀn nosti silmÀnsÀ opetuslastensa puoleen, ja sanoi: autuaat te vaivaiset; sillÀ teidÀn on Jumalan valtakunta.
21 Autuaat, jotka nyt isootte; sillÀ teidÀt ravitaan. Autuaat, jotka nyt itkette; sillÀ teidÀn pitÀÀ nauraman.

Kirje filippilÀisille 4 : 4
4 Iloitkaat aina Herrassa, ja taas minÀ sanon: iloitkaat.

Kirje heprealaisille 4 : 15 – 16
15 SillÀ ei meillÀ ole se ylimmÀinen pappi, joka ei taida meidÀn heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiÀ.
16 SentÀhden kÀykÀÀmme edes uskalluksella armoistuimen tykö, ettÀ me laupiuden saisimme ja löytÀisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.

Sananlaskujen kirja 3 : 5 – 6
5 Luota Herraan kaikesta sydÀmestÀs, ja ÀlÀ luota ymmÀrryksees;
6 Mutta ajattele hÀntÀ kaikissa teissÀs, niin hÀn sinua oikein johdattaa.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 14 : 12 – 14
12 Mutta hÀn sanoi myös sille, joka hÀnen kutsunut oli: kuin pÀivÀllistÀ tai ehtoollista teet, niin ÀlÀ kutsu ystÀviÀs, eli veljiÀs, ei lankojas, taikka rikkaita kylÀnmiehiÀs: ettei he joskus sinua myös jÀlleen kutsu, ja sinulle maksa.
13 Mutta kuin pidot teet, niin kutsut köyhiÀ, raajarikkoja, ontuvia, sokeita:
14 Niin sinÀ olet autua; sillÀ ei heillÀ ole varaa sinulle maksaa, sillÀ sinulle pitÀÀ maksettaman vanhurskasten ylösnousemisessa.

Jeremiah 9 : 23 – 24
23 NÀin sanoo Herra: ÀlkÀÀn viisas kerskatko viisaudestansa, ÀlkÀÀn vÀkevÀ kerskatko vÀkevyydestÀnsÀ, ÀlkÀÀn myös rikas kerskatko rikkaudestansa;
24 Vaan joka tahtoo kerskata, niin kerskatkaan siitÀ, ettÀ hÀn tietÀÀ ja tuntee minun, ettÀ minÀ olen Herra, joka teen laupiuden, oikeuden ja vanhurskauden maan pÀÀllÀ; sillÀ se minulle kelpaa, sanoo Herra.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 12 : 33 – 34
33 MyykÀÀt, mitÀ teillÀ on, ja antakaat almua. TehkÀÀt teillenne sÀkit, jotka ei vanhene, puuttumatoin tavara taivaissa, kuhunka ei varas ulotu, ja kusssa ei koi raiskaa.
34 SillÀ kussa teidÀn tavaranne on, siellÀ on myös teidÀn sydÀmenne.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 1 – 29
1 Mutta kuin hÀn nÀki kansan, astui hÀn ylös vuorelle, ja kuin hÀn oli istunut, tulivat hÀnen opetuslapsensa hÀnen tykönsÀ.
2 Niin hÀn avasi suunsa, opetti heitÀ ja sanoi:
3 Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillÀ heidÀn on taivaan valtakunta.
4 Autuaat ovat murheelliset; sillÀ he saavat lohdutuksen.
5 Autuaat ovat siviÀt; sillÀ he saavat maan periÀ.
6 Autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta; sillÀ he ravitaan.
7 Autuaat ovat laupiaat; sillÀ he saavat laupiuden.
8 Autuaat ovat puhtaat sydÀmestÀ; sillÀ he saavat nÀhdÀ Jumalan.
9 Autuaat ovat rauhan tekiÀt; sillÀ ne pitÀÀ Jumalan pojiksi kutsuttaman.
10 Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tÀhden vainotaan; sillÀ heidÀn on taivaan valtakunta.
11 Autuaat olette te, kuin he pilkkaavat ja vainoovat teitÀ, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitÀ vastaan, valhetellen minun tÀhteni.
12 Iloitkaat ja riemuitkaat; sillÀ teidÀn palkkanne on suuri taivaissa. SillÀ nÀin he vainosivat prophetaita, jotka teidÀn edellÀnne olivat.
13 Te olette maan suola: jos siis suola tulee mauttomaksi, millÀ sitte suolataan? ei se enÀÀn kelpaa mihinkÀÀn, vaan heitettÀÀ pois ja ihmisiltÀ tallattaa.
14 Te olette maailman valkeus. Ei sitÀ kaupunkia taideta peittÀÀ, joka vuorella on,
15 EikÀ kynttilÀÀ sytytetÀ ja panna vakan alle, vaan kynttilÀjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.
16 NÀin valistakoon teidÀn valkeutenne ihmisten edessÀ, ettÀ he nÀkisivÀt teidÀn hyvÀt työnne, ja kunnioittaisivat teidÀn IsÀÀnne, joka on taivaissa.
17 ÄlkÀÀt luulko, ettĂ€ minĂ€ tulin lakia ja prophetaita pÀÀstĂ€mÀÀn: en minĂ€ tullut pÀÀstĂ€mÀÀn, vaan tĂ€yttĂ€mÀÀn.
18 SillÀ totisesti sanon minÀ teille: siihenasti kuin taivas ja maa katoo, ei pidÀ vÀhinkÀÀn piirto eikÀ joku rahtu laista katooman, siihenasti kuin kaikki tapahtuvat.
19 Kuka siis jonkun nÀistÀ vÀhimmistÀ kÀskyistÀ pÀÀstÀÀ, ja nÀin ihmisiÀ opettaa, hÀn pitÀÀ taivaan valtakunnassa vÀhimmÀksi kutsuttaman; mutta joka sen tekee ja opettaa, se pitÀÀ suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman.
20 SillÀ minÀ sanon teille: ellei teidÀn vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan.
21 Te kuulitte mitÀ sanottu oli vanhoille: ei sinun pidÀ tappaman; mutta jokainen, joka tappaa, hÀnen pitÀÀ tuomioon vikapÀÀ oleman.
22 Mutta minÀ sanon teille: ettÀ jokainen, joka tyhmÀsti vihastuu veljellensÀ, hÀnen pitÀÀ tuomioon vikapÀÀ oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellensÀ: raka, hÀnen pitÀÀ neuvon alle vikapÀÀ oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sinÀ tyhmÀ, hÀnen pitÀÀ helvetin tuleen vikapÀÀ oleman.
23 SentÀhden, jos sinÀ uhraat lahjas alttarille, ja siellÀ muistat, ettÀ veljellÀs on jotakin sinua vastaan:
24 Niin jÀtÀ sinne lahjas alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljes kanssa, ja tule sitte lahjas uhraamaan.
25 Sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koskas vielÀ hÀnen kanssansa tiellÀ olet, ettei riitaveljes anna sinua joskus tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelialle, ja sinÀ heitetÀÀn torniin.
26 Totisesti sanon minÀ sinulle: et sinÀ suinkaan pÀÀse sieltÀ ulos, siihenasti kuin sinÀ maksat viimeisen rovon.
27 Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidÀ huorin tekemÀn.
28 Mutta minÀ sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon pÀÀlle himoitaksensa hÀntÀ, hÀn teki jo huorin hÀnen kanssansa sydÀmessÀnsÀ.
29 Jos oikia silmÀs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitÀ pois tyköÀs; sillÀ parempi on sinulle, ettÀ yksi jÀsenistÀs hukutetaan, kuin ettÀ koko ruumis pitÀis heitettÀmÀn helvettiin.

Jesajan kirja 1 : 1 – 31
1 Jesaian, Amotsin pojan nÀky, jonka hÀn nÀki Juudasta ja Jerusalemista, Ussian, Jotamin, Ahaksen ja Jehiskian, Juudan kuningasten aikana.
2 Kuulkaat taivaat,ja maa ota korviis, sillÀ Herra puhuu: minÀ olen lapsia kasvattanut ja korottanut, ja he ovat minusta luopuneet.
3 HÀrkÀ tuntee omistajansa ja aasi isÀntÀnsÀ seimen; mutta Israel ei tunne, ja minun kansani ei ymmÀrrÀ.
4 Voi syntistÀ kansaa, kansaa suuresta pahasta teosta, pahanilkistÀ siementÀ, vahingollisia lapsia, jotka Herran hylkÀsivÀt ja Israelin PyhÀÀ pilkkasivat, he poikkesivat takaperin.
5 MitÀ varten teitÀ enempi lyödÀÀn, koska te aina harhailette? Koko pÀÀ on sairas, ja koko sydÀn on vÀsynyt.
6 Hamasta kantapÀÀstÀ niin kiireeseen asti ei hÀnessÀ ole tervettÀ; vaan haavat, sinimarjat ja veripahat, jotka ei ole puserretut, eikÀ sidotut, taikka öljyllÀ sivellyt.
7 TeidÀn maanne on autiona, teidÀn kaupunkinne ovat tulella poltetut; muukalaiset syövÀt peltonne silmÀin edessÀ; ja on autio, niinkuin se, joka muukalaisilta raadeltu on.
8 Mutta mitÀ vielÀ Zionin tyttÀrestÀ jÀÀnyt on, se on niinkuin maja viinamÀessÀ, ja niinkuin hakomaja yrttitarhassa, niinkuin hÀvitetty kaupunki.
9 Ellei Herra Zebaot meille jotakin vÀhÀÀ jÀttÀisi, niin me olisimme kuin Sodoma, ja olisimme Gomorran kaltaiset.
10 Te Sodoman pÀÀmiehet, kuulkaat Herran sanaa: ottakaat korviinne meidÀn Jumalamme laki, sinÀ Gomorran kansa.
11 MitÀ minulle on teidÀn uhrienne paljoudesta? sanoo Herra: minÀ olen oinasten polttouhrista ja syöttilÀin rasvasta ravittu, ja en tottele vasikkain, lammasten ja kauristen verta.
12 Kuin te tulette ja ilmestytte minun kasvoini eteen, kuka senkaltaisia vaatii teidÀn kÀsistÀnne, ettÀ te vaeltaisitte minun esihuoneessani?
13 ÄlkÀÀt silleen turhaa ruokauhrianne tuoko edes, se suitsutus on minulle kauhistus: uudella kuulla ja sabbatina, kuin kokous kuulutetaan, en minĂ€ voi kĂ€rsiĂ€ vÀÀryyttĂ€ ja julhapĂ€ivÀÀ yhdessĂ€.
14 Minun sieluni vihaa uusia kuitanne ja juhlapÀiviÀnne, minÀ olen niistÀ suuttunut; minÀ vÀsyn niitÀ kÀrseissÀni.
15 Ja kuin te parhaallansa kÀsiÀnne nostatte , niin minÀ kuitenkin kÀÀnnÀn silmÀni teistÀ pois; ja vaikka te paljon rukoilisitte, en minÀ kuitenkaan teitÀ kuule; teidÀn kÀtenne ovat verenvikoja tÀynnÀ.
16 PeskÀÀt teitÀnne, puhdistakaat teitÀnne, pankaat paha menonne pois minun silmÀini edestÀ, lakatkaat pahaa tekemÀstÀ.
17 Oppikaat tekemÀÀn hyvÀÀ, ja etsikÀÀt oikeutta, auttakaat alaspainettua, saattakat orvoille oikeus, ja auttakaat lesken asiaa.
18 Ja sitte tulkaat, ja katsokaamme, kummalla oikeus on, sanoo Herra. Jos teidÀn syntinne veriruskiat olisivat, niin heidÀn pitÀÀ lumivalkiaksi tuleman; ja vaikka he olisivat niinkuin ruusunkarvaiset, pitÀÀ heidÀn kuitenkin niinkuin villa tuleman.
19 Jos te tahtoisitte ja (minua) kuulisitte, niin te maan hyvyyden nautita saisitte.
20 Mutta jos te estelette teitÀnne ja olette kovakorvaiset, niin miekan pitÀÀ teitÀ syömÀn; sillÀ Herran suu puhuu sen.
21 Kuinka se tapahtuu, ettÀ hurskas kaupunki on portoksi tullut? HÀn oli tÀynnÀ oikeutta, vanhurskaus asui hÀnessÀ; mutta nyt murhaajat.
22 Sinun hopias on karreksi tullut, sinun juomas on vedellÀ sekoitettu.
23 Sinun pÀÀmiehes ovat vilpistelleet ja varasten kumppanit; kaikki he mielellÀnsÀ lahjoja ottavat, ja pyytÀvÀt antimia. Ei he orvoille oikeutta tee, ja leskein asia ei tule heidÀn eteensÀ.
24 SentÀhden sanoo Herra, Herra Zebaot, vÀkevÀ Israelissa: voi! minÀ tahdon itseni lohduttaa vihollisistani, ja vihamiehissÀni vihani sammuttaa;
25 Ja kÀÀnnÀn kÀteni sinua vastaan, ja sinun kartes puhtaammaksi selitÀn, ja vien pois kaiken sinun tinas.
26 Ja saatan sinun tuomaris entisellensÀ, ja neuvonantajas niinkuin alustakin: sitte sinÀ kutsutaan vanhurskaaksi ja uskolliseksi kaupungiksi.
27 Zion lunastetaan oikeudella, ja sen kÀÀntyvÀiset vanhurskaudella,
28 EttÀ ylitsekÀymÀrit ja syntiset ynnÀ sÀrjetÀÀn, ja jotka Herran hylkÀÀvÀt, hukutetaan.
29 SillÀ heidÀn tÀytyy hÀpiÀÀn tulla tammien tÀhden, joita he himoitsevat, ja hÀvÀistyksi tuleman yrttitarhain tÀhden, jotka he valitsivat.
30 Ja te tulette niinkuin joku tammi surkastuneilla lehdillÀ, ja niinkuin joku vedetöin yrttitarha.
31 Ja vÀkevÀ tulee niinkuin rohdin, ja hÀnen tekonsa niinkuin kipinÀ. Ja he sytytetÀÀn ynnÀ molemmat, jota ei kenkÀÀn sammuta.

Joelin kirja 2 : 28
28 Ja sitte pitÀÀ tapahtuman, ettÀ minÀ tahdon vuodattaa minun Henkeni kaiken lihan pÀÀlle; ja teidÀn poikanne ja tyttÀrenne pitÀÀ ennustaman, teidÀn vanhimpanne pitÀÀ unia uneksuman, ja teidÀn nuorukaisenne pitÀÀ nÀkyjÀ nÀkemÀn.

Kirje Titukselle 3 : 5
5 Ei vanhurskauden töiden kautta, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hÀn meidÀt autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja PyhÀn Hengen uudistuksen kautta,

Apostolien teot 2 : 1 – 456

1 Ja kuin viideskymmenes pÀivÀ tÀytettiin, olivat he kaikki yksimielisesti koossa.
2 Ja humaus tapahtui Àkisti taivaasta, niinkuin suuri tuulispÀÀ olis tullut, ja tÀytti koko huoneen, kussa he olivat istumassa.
3 Ja heille nÀkyivÀt viileskellyt kielet, niinkuin tuliset, ja istuivat kunkin heidÀn pÀÀllensÀ.
4 Ja he tÀytettiin kaikki PyhÀllÀ HengellÀ ja rupesivat puhumaan muilla kielillÀ, senjÀlkeen kuin Henki antoi heidÀn puhua.
5 Niin Jerusalemissa asui Juudalaisia, Jumalaa pelkÀÀvÀisiÀ miehiÀ, kaikkinaisesta kansasta, joka taivaan alla on.
6 Ja kuin tÀmÀ ÀÀni tapahtui, niin kokoontui suuri kansan paljous, ja hÀmmÀstyivÀt; sillÀ kukin kuuli niiden puhuvan omalla kielellÀnsÀ.
7 Ja he tyhmistyivÀt kaikki ja ihmettelivÀt, sanoen keskenÀnsÀ: katso, eikö nÀmÀt kaikki, jotka puhuvat, ole Galilealaiset?
8 Ja kuinka me kukin kuulemme heidÀn puhuvan meidÀn omalla kielellÀmme, jossa me syntyneet olemme?
9 Partilaiset ja MedilÀiset ja Elamilaiset, ja jotka asumme Mesopotamiassa ja Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Asiassa,
10 Phrygiassa ja Pamphiliassa, EgyptissÀ ja Libian maan rajoilla, liki KyreniÀ, ja muukalaiset Roomista, Juudalaiset ja uudet Juudalaiset.
11 Kretalaiset ja Arabialaiset, me kuulemme heidÀn puhuvan meidÀn kielillÀmme Jumalan suuria tekoja.
12 Niin he kaikki tyhmistyivÀt ja epÀilivÀt, sanoen toinen toisellensa: mitÀs luulet tÀmÀn olevan?
13 Vaan muut nauroivat heitÀ ja sanoivat: he ovat tÀynnÀnsÀ makiaa viinaa.
14 Niin Pietari seisoi yhdentoistakymmenen kanssa, korotti ÀÀnensÀ ja puhui heille: te Juudan miehet ja kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! tÀmÀ olkoon teille tiettÀvÀ, ja ottakaat minun sanani teidÀn korviinne.
15 SillÀ ei nÀmÀt juovuksissa ole, niinkuin te luulette; sillÀ nyt on kolmas hetki pÀivÀstÀ.
16 Vaan tÀmÀ on se, mikÀ ennen sanottu on Joelin prophetan kautta:
17 Ja pitÀÀ tapahtuman viimeisinÀ pÀivinÀ (sanoo Jumala), ettÀ minÀ tahdon vuodattaa minun HengestÀni kaiken lihan pÀÀlle: ja teidÀn poikanne ja tyttÀrenne pitÀÀ ennustaman, ja teidÀn nuorukaisenne pitÀÀ nÀkyjÀ nÀkemÀn, ja teidÀn vanhimpanne pitÀÀ unia uneksuman.
18 Ja myös minun palveliaini pÀÀlle ja minun piikaini pÀÀlle niinÀ pÀivinÀ vuodatan minÀ minun HengestÀni, ja heidÀn pitÀÀ ennustaman.
19 Ja minÀ annan tunnustÀhtiÀ ylhÀÀllÀ taivaassa ja merkkejÀ alhaalla maan pÀÀllÀ, veren ja tulen ja savun ja suitsun.
20 Auringon pitÀÀ muuttuman pimeydeksi ja kuun vereksi, ennenkuin se suuri ja julkinen Herran pÀivÀ on tuleva.
21 Ja pitÀÀ tapahtuman, ettÀ jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeÀ, se tulee autuaaksi.
22 :22. Te Israelin miehet! kuulkaat nÀitÀ sanoja: Jesuksen Natsarelaisen, sen miehen, joka teidÀn tykönÀnne on Jumalalta vahvistettu voimallisten tekoin, ihmetten ja merkkein kanssa, jotka Jumala hÀnen kauttansa teidÀn keskellÀnne teki, niinkuin te itsekin tiedÀtte,
23 Sen, joka Jumalan aivotun neuvon ja sÀÀnnön jÀlkeen oli annettu ulos, te otitte ja vÀÀrÀin miesten kÀtten kautta ristiinnaulitsitte ja surmasitte,
24 Jonka Jumala herÀtti ylös ja pÀÀsti kuoleman kivuista, ettÀ se oli mahdotoin, ettÀ hÀn piti siltÀ pidettÀmÀn.
25 SillÀ David sanoo hÀnestÀ: minÀ olen aina Herran minun kasvoini eteen pannut, sillÀ hÀn on minun oikialla puolellani, etten minÀ horjahtaisi.
26 SentÀhden iloitsi minun sydÀmeni, ja minun kieleni riemuitsi, ja minun lihani on myös lepÀÀvÀ toivossa.
27 SillÀ et sinÀ anna ylön minun sieluani helvetissÀ, etkÀ salli sinun pyhÀs nÀkevÀn turmelusta.
28 SinÀ olet minulle tiettÀvÀksi tehnyt elÀmÀn tiet, sinÀ tÀytÀt minun ilolla sinun kasvois edessÀ.
29 Te miehet, rakkaat veljet, olkoon lupa rohkiasti teille puhua patriarkasta Davidista! hÀn on sekÀ kuollut ettÀ haudattu ja hÀnen hautansa on meidÀn tykönÀmme hamaan tÀhÀn pÀivÀÀn asti:
30 EttÀ hÀn siis oli propheta ja tiesi Jumalan hÀnelle valalla vannoneen, ettÀ hÀn oli hÀnen kupeensa hedelmÀstÀ lihan jÀlkeen herÀttÀvÀ Kristuksen hÀnen istuimellansa istumaan,
31 NÀki hÀn ennen ja puhui Kristuksen ylösnousemisesta, ettei hÀnen sieluansa annettu ylön helvetissÀ, eikÀ hÀnen lihansa nÀhnyt turmelusta.
32 TÀmÀn Jesuksen on Jumala herÀttÀnyt, jonka todistajat me kaikki olemme.
33 HÀn on siis Jumalan oikialle kÀdelle korotettu ja on IsÀltÀ saanut lupauksen PyhÀstÀ HengestÀ: hÀn on tÀmÀn vuodattanut, kuin te nyt nÀette ja kuulette.
34 SillÀ ei David ole taivaasen astunut, vaan hÀn sanoo: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kÀdelleni,
35 Siihenasti kuin minÀ panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
36 Niin pitÀÀ siis totisesti kaiken Israelin huoneen tietÀmÀn, ettÀ Jumala on tÀmÀn Jesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, Herraksi ja Kristukseksi tehnyt.
37 Mutta kuin he nÀmÀt kuulivat, kÀvi se lÀpi heidÀn sydÀmensÀ, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: te miehet, rakkaat veljet! mitÀ meidÀn pitÀÀ tekemÀn?
38 Vaan Pietari sanoi heille: tehkÀÀt parannus, ja antakaan jokainen itsensÀ kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte PyhÀn Hengen lahjan.
39 SillÀ teille ja teidÀn lapsillenne on tÀmÀ lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikÀnÀ Herra meidÀn Jumalamme kutsuu.
40 Ja monilla muillakin sanoilla todisti hÀn, ja neuvoi heitÀ, sanoen: antakaat teitÀnne autettaa tÀstÀ pahanilkisestÀ suvusta.
41 Jotka siis mielellÀnsÀ hÀnen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinÀ pÀivÀnÀ lisÀÀntyi lÀhes kolmetuhatta sielua.
42 Ja he pysyivÀt alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivÀn murtamisessa ja rukouksissa.
43 Mutta jokaiselle sielulle tuli pelko; ja tehtiin apostolien kautta monta ihmettÀ ja merkkiÀ.
44 Mutta kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessÀ ja pitivÀt kaikki yhteisenÀ.
45 Ja he myivÀt hyvyytensÀ ja tavaransa, ja jakoivat ne kaikille, sen jÀlkeen kuin kukin tarvitsi.
46 Ja he pysyivÀt joka pÀivÀ yksimielisesti templissÀ, ja mursivat huoneessa leipÀÀ, ja ottivat ruokaa riemulla ja sydÀmen yksinkertaisuudella,
47 Ja kiittÀin Jumalaa olivat kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisÀsi joka pÀivÀ autuaaksi tulevaisia seurakunnalle.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *