Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na greatness
Kirje filippilÀisille 4 : 13
13 MinÀ voin kaikki sen kautta, joka minun vÀkevÀksi tekee, Kristuksen.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 1 : 15
15 SillÀ hÀn tulee suureksi Herran edessÀ, ja viinaa ja vÀkevÀÀ juomaa ei hÀn juo, ja hÀn tÀytetÀÀn PyhÀllÀ HengellÀ jo ÀitinsÀ kohdusta.
Jobin kirja 37 : 5
5 Jumala jylistÀÀ pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitÀ.
Kirje roomalaisille 12 : 2
2 Ja ÀlkÀÀt sovittako teitÀnne tÀmÀn maailman muodon jÀlkeen, vaan muuttakaat teitÀnne teidÀn mielenne uudistuksen kautta, ettÀ te koettelisitte, mikÀ Jumalan hyvÀ, otollinen ja tÀydellinen tahto olis.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 7 : 28
28 SillÀ minÀ sanon teille: niiden seassa, jotka vaimoista syntyneet ovat, ei ole yhtÀÀn suurempaa prophetaa kuin Johannes Kastaja: kuitenkin se, joka vÀhempi on Jumalan valtakunnassa, on suurempi hÀntÀ.
Viides Mooseksen kirja 10 : 17
17 SillÀ Herra teidÀn Jumalanne on kaikkein jumalain Jumala, voimallinen ja peljÀttÀvÀ, joka ei katso muotoa, eikÀ lahjoja ota,
Jesajan kirja 48 : 1 – 22
1 Kuulkaat tÀtÀ, te Jakobin huone, te, joita kutsutaan Israelin nimellÀ, ja olette kulkeneet Juudan vedestÀ, te, jotka vannotte Herran nimeen, ja muistatte Israelin Jumalaa, ei kuitenkaan totuudessa eikÀ vanhurskaudessa.
2 SillÀ he nimittÀvÀt itsensÀ pyhÀstÀ kaupungista, ja luottavat Israelin Jumalaan, jonka nimi on Herra Zebaot.
3 MinÀ olen ennen ilmoittanut tulevaisia, minun suustani on se lÀhtenyt, ja minÀ olen antanut sitÀ kuulla, ja teen sen myös Àkisti, ettÀ se tulee.
4 SillÀ minÀ tiedÀn sinun kovaksi, ja sinun niskas on rautasuoni, ja sinun otsas on vaskesta.
5 MinÀ olen sen ilmoittanut ennen, ja olen sinun antanut kuulla, ennenkuin se tulikaan, ettes sasnoisi: epÀjumalani sen tekee, ja kuvani ja epÀjumalani on sen kÀskenyt.
6 Kaikki nÀmÀt sinÀ kuulit ja nÀit, ja ette ole sitÀ ilmoittaneet; sillÀ minÀ olen edellÀ antanut sinun kuulla uusia ja salaisia, joita et sinÀ tietÀnyt.
7 Mutta nyt on se luotu, ja ei siihen aikaan; ja et sinÀ ole kuullut pÀivÀÀkÀÀn ennen, ettei sinun pitÀisi sanoman: katso, sen minÀ hyvin tiesin;
8 SillÀ et sinÀ sitÀ kuullut, etkÀ sinÀ tietÀnyt, ja sinun korvas ei ollut siihen aikaan avattu; sillÀ minÀ kyllÀ tiesin sinun perÀti sen katsovan ylön, joka olet nimitetty rikkojaksi sinun Àitis kohdusta.
9 Minun nimeni tÀhden olen minÀ pitkÀmielinen, ja minun ylistykseni tÀhden tahdon minÀ sÀÀstÀÀ sinua, ettes tulisi hÀvitetyksi.
10 Katso, minÀ tahdon koetella sinua, mutta ei niinkuin hopiata, vaan minÀ teen sinun valituksi murheen pÀtsissÀ.
11 Minun tÀhteni, tosin minun tÀhteni tahdon minÀ tehdÀ, etten minÀ hÀvÀistyksi tulisi; sillÀ en minÀ anna kunniatani toiselle.
12 Kuule minua, Jakob, ja sinÀ minun kutsuttuni Israel: minÀ olen, minÀ olen ensimmÀinen ja viimeinen.
13 Minun kÀteni on myös perustanut maan ja minun oikia kÀteni on kÀmmenellÀ mitannut taivaan: mitÀ minÀ kutsun, se on kohta valmis.
14 Kootkaat teitÀnne kaiki ja kuulkaat, kuka on heidÀn seassansa nÀitÀ ilmoittanut? Herra rakastaa hÀntÀ, sentÀhden on hÀn osoittava tahtonsa Babelissa, ja kÀsivartensa Kaldealaisissa.
15 MinÀ, minÀ olen sen sanonut; minÀ olen hÀnen kutsunut, ja hÀnen johdattanut, ja hÀnen tiensÀ menestyy hÀnelle.
16 Tulkaat tÀnne minun tyköni, ja kuulkaat tÀtÀ: en minÀ ole ennen salaa puhunut, siitÀ ajasta, kuin se oli puhuttu, olin minÀ siellÀ; ja nyt lÀhetti minun Herra, Herra, ja hÀnen henkensÀ.
17 NÀin sanoo Herra sinun pelastajas, Israelin PyhÀ: minÀ olen Herra sinun Jumalas, joka sinulle opetan mikÀ tarpeellinen on, ja johdatan sinua tietÀ, jotas kÀyt.
18 O jospa sinÀ pitÀisit minun kÀskyistÀni vaarin! niin sinun rauhas olis niinkuin virta, ja vanhurskautes niinkuin meren aalto.
19 Ja sinun siemenes olis niinkuin santa ja kohtus hedelmÀ niinkuin hÀnen someronsa; joiden nimeÀ ei pitÀisi hÀvitettÀmÀn eli pyyhittÀmÀn pois minun edestÀni.
20 LÀhtekÀÀt Babelista, paetkaat Kaldealaisten tyköÀ iloisella ÀÀnellÀ, ilmoittakaat ja kuuluttakaat tÀtÀ, viekÀÀt se aina maailman ÀÀriin, ja sanokaat: Herra on pelastanut palveliansa Jakobin.
21 Ei heitÀ jano vaivannut, kuin hÀn johdatti heitÀ korvessa, hÀn antoi heille vuotaa vettÀ kalliosta; hÀn halkasi kallion, ja siitÀ vuosi vesi.
22 Mutta jumalattomalla, sanoo Herra, ei ole rauhaa.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 16
16 Ja minÀ olen rukoileva IsÀÀ, ja hÀn antaa teille toisen Lohduttajan, ettÀ hÀn teidÀn kanssanne olis ijankaikkisesti:
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 13 : 1 – 13
1 Jos minÀ ihmisten ja enkelein kielillÀ puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minÀ olisin kuin helisevÀ vaski tai kilisevÀ kulkuinen.
2 Ja jos minÀ propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietÀisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin ettÀ minÀ vuoret siirtÀisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minÀ mitÀÀn olisi.
3 Ja jos minÀ kaiken tavarani kuluttaisin köyhÀin ravinnoksi, ja jos minÀ antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitÀÀn hyödyllinen.
4 Rakkaus on kÀrsivÀllinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hÀn paisu:
5 Ei hÀn kÀytÀ itsiÀnsÀ sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hÀn vihaan syty, ei hÀn pahaa ajattele,
6 Ei hÀn vÀÀryydestÀ iloitse, mutta hÀn iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hÀn peittÀÀ, kaikki hÀn uskoo, kaikki hÀn toivoo, kaikki hÀn kÀrsii.
8 Ei rakkaus koskaan vÀsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9 SillÀ me ymmÀrrÀmme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
10 Mutta kuin tÀydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11 Kuin minÀ olin lapsi, niin minÀ puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minÀ mieheksi tulin, niin minÀ hylkÀsin lapselliset.
12 SillÀ nyt me nÀemme niinkuin peilistÀ tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minÀ tunnen puolittain, vaan silloin minÀ tunnen niiinkuin minÀ tuttu olen.
13 Mutta nyt pysyvÀt usko, toivo, rakkaus, nÀmÀt kolme; vaan rakkaus on suurin niistÀ.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 5 : 7
7 Kaikki teidÀn murheenne pankaat hÀnen pÀÀllensÀ; sillÀ hÀn pitÀÀ murheen teistÀ.
Johanneksen ilmestys 20 : 1 – 15
1 Ja minÀ nÀin enkelin astuvan alas taivaasta, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahle hÀnen kÀdessÀnsÀ.
2 Ja hÀn otti lohikÀrmeen kiinni, vanhan madon, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hÀnen tuhanneksi vuodeksi,
3 Ja heitti hÀnen syvyyteen, ja sulki hÀnen, ja lukitsi pÀÀltÀ, ettei hÀnen enempi pitÀisi pakanoita viettelemÀn, siihenasti kuin tuhannen vuotta kuluu; ja sitte pitÀÀ hÀn vÀhÀksi hetkeksi pÀÀstettÀmÀn.
4 Ja minÀ nÀin istuimet, ja he istuivat niiden pÀÀllÀ, ja heille annettiin tuomio; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tÀhden mestatut olivat, ja jotka ei petoa kumartaneet eikÀ hÀnen kuvaansa, ja ei ottaneet hÀnen merkkiÀnsÀ otsiinsa taikka kÀsiinsÀ; ja he elivÀt ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
5 Mutta ne muut ei kuolleista virvonneet siihenasti kuin tuhannen ajastaikaa kului. TÀmÀ on ensimÀinen ylösnousemus.
6 Autuas ja pyhÀ on se, jolla on osa ensimÀisessÀ ylösnousemisessa: niiden ylitse ei ole toisella kuolemalla yhtÀÀn valtaa, vaan he tulevat Jumalan ja Kristuksen papeiksi, ja hallitsevat hÀnen kanssansa tuhannen vuotta.
7 Ja kuin tuhannen vuotta kuluneet ovat, niin saatana pÀÀstetÀÀn vankiudestansa.
8 Ja hÀn menee ulos pakanoita viettelemÀÀn, jotka neljÀllÀ maankulmalla ovat, Gog ja Magog, ettÀ hÀn heitÀ sotaan kokoais, joidenka luku on niinkuin meren santa.
9 Ja he astuivat maan avaruuden pÀÀlle, ja piirittivÀt pyhÀin leirin ja rakkaan kaupungin. Ja tuli lankesi Jumalalta taivaasta ja söi heidÀt.
10 Ja perkele, joka heitÀ vietteli, heitettiin tuliseen ja tulikiviseen jÀrveen, jossa sekÀ peto ettÀ vÀÀrÀ propheta oli; ja ne pitÀÀ vaivattaman pÀivÀÀ ja yötÀ ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
11 Ja minÀ nÀin suuren valkian istuimen ja senpÀÀllÀ istuvan, jonka kasvoin edestÀ maa ja taivas pakeni; ja ei heille löydetty siaa.
12 Ja minÀ nÀin kuolleet, sekÀ pienet ettÀ suuret, seisovan Jumalan kasvoin edessÀ, ja kirjat avattiin, ja toinen kirja avattiin, joka on elÀmÀn, ja kuolleet tuomittiin niistÀ, mitkÀ kirjoissa kirjoitetut olivat, töittensÀ jÀlkeen.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hÀnessÀ olivat, ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissÀ olivat: ja ne tuomittiin jokainen töittensÀ jÀlkeen.
14 Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen jÀrveen. TÀmÀ on toinen kuolema.
15 Ja joka ei löydetty elÀmÀn kirjassa kirjoitetuksi, se heitettiin tuliseen jÀrveen.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 8 : 6
6 Niin on kuitenkin meillÀ yksi Jumala, IsÀ, josta kaikki ovat, ja me hÀnessÀ, ja yksi Herra Jesus Kristus, jonka kautta kaikki ovat, ja me hÀnen kauttansa.
Kirje kolossalaisille 2 : 8
8 Katsokaat, ettei joku teitÀ viettele philosophian ja turhain jaaritusten kautta, ihmisten opin ja maailmallisten sÀÀtyin jÀlkeen, ja ei Kristuksen jÀlkeen.
Apostolien teot 2 : 38
38 Vaan Pietari sanoi heille: tehkÀÀt parannus, ja antakaan jokainen itsensÀ kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte PyhÀn Hengen lahjan.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 4 : 42
42 Ja sanoivat sille vaimolle: emme nyt silleen usko sinun puhees tÀhden; sillÀ me olemme itse kuulleet ja tiedÀmme, ettÀ hÀn on totisesti Kristus, maailman Vapahtaja.
Psalmien kirja 19 : 1
1 Davidin Psalmi, edellÀveisaajalle. (H19:2) Taivaat ilmoittavat Jumalan kunnian, ja vahvuus julistaa hÀnen kÀttensÀ teot.
Kirje galatalaisille 2 : 20
20 MinÀ olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minÀ elÀn, en silleen minÀ, vaan Kristus elÀÀ minussa; sillÀ jota minÀ nyt elÀn lihassa, sen minÀ elÀn Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensÀ minun edestÀni.
Johanneksen ilmestys 21 : 4
4 Ja Jumala on pyyhkivÀ pois kaikki kyyneleet heidÀn silmistÀnsÀ, ja ei kuolemaa pidÀ silleen oleman, eikÀ itkua, eikÀ parkua, eikÀ kipua pidÀ silleen oleman; sillÀ ne entiset poismenivÀt.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 20 : 28
28 Niinkuin ei Ihmisen Poika tullut, ettÀ hÀntÀ piti palveltaman, mutta ettÀ hÀn palvelis, ja antais henkensÀ lunastukseksi monen edestÀ.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 27
27 Rauhan minĂ€ jĂ€tĂ€n teille, minun rauhani minĂ€ annan teille: en minĂ€ anna teille niinkuin maailma antaa. ĂlkÀÀn teidĂ€n sydĂ€menne murheellinen olko, Ă€lkÀÀn myös peljĂ€tkö.
Leave a Reply