Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na goals
Kirje filippilĂ€isille 3 : 13 – 14
13 Minun veljeni! enpÀ minÀ pidÀ itseni sitÀ kÀsittÀneen;
14 Mutta yksi on se: minÀ unohdan ne, mitkÀ takaperin ovat, ja kokotan niiden perÀÀn, jotka edessÀ ovat, ja samoan eteenpannun mÀÀrÀn jÀlkeen, sen kalliin tavaran jÀlkeen, joka Jumalan kutsumisen kautta ylhÀÀltÀ Kristuksessa Jesuksessa ilmoitetaan.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 33
33 Vaan etsikÀÀt ensin Jumalan valtakuntaa ja hÀnen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nÀmÀt teille annetaan.
Viides Mooseksen kirja 28 : 1 – 68
1 Ja jos sinÀ olet Herran sinun Jumalas ÀÀnelle ahkerasti kuuliainen, ettÀs pidÀt ja teet kaikki hÀnen kÀskynsÀ, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinulle kÀsken, niin Herra sinun Jumalas tekee sinun korkiammaksi kaikkia kansoja maan pÀÀllÀ.
2 Ja kaikki nÀmÀt siunaukset tulevat sinun pÀÀlles, saavuttavat sinun, ettÀs Herran sinun Jumalas ÀÀnelle kuuliainen olit.
3 Siunattu olet sinÀ kaupungissa, siunattu pellolla.
4 Siunattu on ruumiis hedelmÀ, ja maas hedelmÀ, ja karjas hedelmÀ, elÀintes hedelmÀ, ja lammaslaumas hedelmÀt.
5 Siunattu on koris ja tÀhtees.
6 Siunattu olet sinÀ kÀydessÀs sisÀlle, ja siunattu kÀydessÀs ulos.
7 Ja Herra langettaa vihollises sinun edessÀs, jotka sinua vastaan nousevat; yhtÀ tietÀ he tulevat sinua vastaan, ja seitsemÀÀ tietÀ pitÀÀ heidÀn pakeneman sinun edestÀs.
8 Herra kÀskee siunauksen olla sinun kanssas sinun riihessÀs ja kaikissa mitÀ sinÀ aiot, ja siunaa sinun siinÀ maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.
9 Herra asettaa sinun itsellensÀ pyhÀksi kansaksi, niinkuin hÀn vannoi sinulle, koskas pidÀt Herran sinun Jumalas kÀskyt ja hÀnen teissÀnsÀ vaellat,
10 EttÀ kaikki kansat maan pÀÀllÀ nÀkevÀt sinun olevan Herran nimeen nimitetyn, ja pitÀÀ sinua pelkÀÀmÀn.
11 Ja Herra lahjoittaa sinun runsaasti hyvyydellÀ, sekÀ kohtus hedelmÀllÀ, karjas hedelmÀllÀ, ja maas hedelmÀllÀ, siinÀ maassa, jonka Herra vannoi sinun isilles, sinulle antaaksensa,
12 Herra avaa sinulle hyvÀn tavaransa, taivaan, antaaksensa maalles sateen ajallansa ja siunataksensa kaikki sinun kÀsialas; ja sinÀ lainaat monelle kansalle, mutta et sinÀ keneltÀkÀÀn lainaksi ota.
13 Ja Herra asettaa sinun pÀÀksi, eikÀ hÀnnÀksi: sinÀ olet aina ylimmÀinen etkÀ alimmainen, koskas olet Herran sinun Jumalas kÀskyille kuuliainen, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinun kÀsken pitÀÀ ja tehdÀ,
14 Ja et luovu niistÀ sanoista, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ teille kÀsken, ei oikialle eikÀ vasemmalle puolelle, muiden jumalain jÀlkeen vaeltaakses ja heitÀ palvellakses.
15 Mutta ellet sinÀ kuule Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ, pitÀÀkses ja tehdÀkses kaikki hÀnen kÀskyjÀnsÀ ja sÀÀtyjÀnsÀ, jotka minÀ tÀnÀpÀnÀ sinulle kÀsken, niin kaikki nÀmÀt kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sattuvat sinuun.
16 Kirottu olet sinÀ kaupungissa, kirottu pellolla.
17 Kirottu on koris ja tÀhtees.
18 Kirottu on ruumiis hedelmÀ, maas hedelmÀ, karjas hedelmÀ, lammaslaumas hedelmÀ.
19 Kirottu olet sinÀ kÀydessÀs sisÀlle, kirottu kÀydessÀs ulos.
20 Herra lÀhettÀÀ sinun sekaas kirouksen, tyhmyyden ja rangaistuksen kaikissa sinun aivoituksissas, siihenasti ettÀs hukut ja pian katoat pahain tekois tÀhden, ettÀs minun hylkÀsit.
21 Herra antaa ruttotaudin riippua sinussa, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttais siitÀ maasta, jotas tulet omistamaan.
22 Herra lyö sinua kuivataudilla , lÀmpimÀllÀ taudilla , poltteella , palavuudella, kuivuudella, kuumuudella ja keltataudilla, ja vainoo sinua, siihenasti ettÀ hÀn sinun kadottaa.
23 Ja sinun taivaas, joka sinun pÀÀs pÀÀllÀ on, pitÀÀ niinkuin vasken oleman, ja maan, joka sinun allas on, niinkuin raudan.
24 Herra antaa maalles tomun ja tuhan sateen edestÀ taivaasta sinun pÀÀlles, siihenasti ettÀs hukutetaan.
25 Herra lyö sinun vihollistes edessÀ. YhtÀ tietÀ sinÀ menet heidÀn tykönsÀ, mutta seitsemÀn tien kautta sinÀ heidÀn edellÀnsÀ pakenet, ja sinÀ hajoitetaan kaikkein valtakuntain sekaan maan pÀÀllÀ.
26 Sinun ruumiis on ravinnoksi kaikille taivaan linnuille ja kaikille maan pedoille, ja ei kenkÀÀn heitÀ karkota.
27 Herra lyö sinun Egyptin paisumilla, hÀpiÀllisillÀ veripahkoilla, ruvilla ja syyhelmÀllÀ, niin ettes taida parantua.
28 Herra lyö sinun hourauksella, sokeudella ja sydÀmen tyhmyydellÀ,
29 Ja sinÀ koperoitset puolipÀivÀnÀ niinkuin sokia pimiÀssÀ koperoitsee, ja et menesty teissÀs, ja sinÀ kÀrsit vÀkivaltaa ja vÀÀryyttÀ, niinkauvan kuin elÀt, ja ei kenkÀÀn sinua auta.
30 Vaimon sinÀ kihlaat, mutta toinen sen makaa; huoneen sinÀ rakennat, mutta et sinÀ saa hÀnessÀ asua; viinamÀen sinÀ istutat, mutta et sinÀ saa sitÀ yhteiseksi tehdÀ.
31 Sinun hÀrkÀs teurastetaan silmÀis nÀhden, mutta et sinÀ saa hÀnestÀ syödÀ. Aasis otetaan vÀkivallalla sinun nÀhtes, ja ei sinulle anneta sitÀ jÀlleen. Lampaas annetaan vihollisilles, ja ei kenkÀÀn sinua auta.
32 Sinun poikas ja tyttÀres annetaan toiselle kansalle, niin ettÀ sinun silmÀs sen nÀkevÀt, ja hiveltyvÀt heistÀ joka pÀivÀ, ja ei yhtÀÀn vÀkevyyttÀ pidÀ sinun kÀsissÀs oleman.
33 Sinun maas hedelmÀn ja kaikki sinun työs se kansa syö, jota et tunne, ja sinun tÀytyy ainoastansa vÀÀryyttÀ kÀrsiÀ ja sorrettuna olla koko sinun elinaikanas.
34 Ja sinÀ tulet mielettömÀksi niistÀ, mitÀ silmÀs nÀkevÀt.
35 Herra lyö sinua pahoilla paisumilla polvissas ja pohkeissas, niin ettes taida parantua jalkapöydÀstÀ niin pÀÀs lakeen asti.
36 Herra antaa sinun ja sinun kuninkaas, jonka itselles asettanut olet, vaeltaa sen kansan tykö, jota et sinÀ tunne, eikÀ sinun isÀs, ja siellÀ sinÀ palvelet muukalaisia jumalia, puita ja kiviÀ.
37 Ja sinun pitÀÀ tuleman kauhistukseksi, sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa, joihin Herra ajaa sinun.
38 SinÀ kylvÀt paljo siementÀ peltoon, mutta tuot vÀhÀn sisÀlle; sillÀ heinÀsirkat syövÀt sen.
39 ViinamÀen sinÀ istutat ja ruokkoat, mutta et saa siitÀ juoda viinaa, et myös koota; sillÀ madot sen syövÀt.
40 Ăljypuita on sinulla kaikissa sinun maas paikoissa, mutta ei sinun pidĂ€ voiteleman sinuas öljyllĂ€; sillĂ€ öljypuus revitÀÀn ylös.
41 Poikia ja tyttÀriÀ sinÀ siitÀt, ja et kuitenkaan niitÀ nautitse; sillÀ ne viedÀÀn vangittuna pois.
42 Kaikki sinun puus ja maas hedelmÀn omistavat sirkat .
43 Muukalainen, joka sinun tykönÀs on, ylennetÀÀn sinun ylitses, ja on alati ylinnÀ; mutta sinÀ alennetaan ja alati alinna olet.
44 HÀn lainaa sinulle, mutta ei sinÀ voi hÀnelle lainata. HÀn on pÀÀ, ja sinun pitÀÀ hÀnnÀn oleman.
45 Ja kaikki nÀmÀt kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sinua vainoovat, ja sinuun sattuvat, siihenasti ettÀs hukut; ettes Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ kuullut, pitÀÀkses hÀnen kÀskynsÀ ja sÀÀtynsÀ, jotka hÀn sinulle on kÀskenyt.
46 SentÀhden ovat ne sinussa merkiksi ja ihmeiksi ja sinun siemenessÀs ijankaikkisesti,
47 Ettes palvellut Herraa sinun Jumalaas iloisella ja riemuisella sydÀmellÀ, koska sinulla kaikkinaista kyllÀ oli.
48 Ja sinun pitÀÀ palveleman vihollisias, jotka Herra lÀhettÀÀ sinun pÀÀlles, nÀlÀssÀ ja janossa, alastomuudessa ja kaikkinaisessa puutteessa. Ja hÀn panee sinun kaulaas rautaisen ikeen, siihenasti ettÀ hÀn sinun hukuttaa.
49 Herra lÀhettÀÀ kansan sinun pÀÀlles taampaa maailman ÀÀrestÀ, niinkuin kotka lentÀis, kansan, jonka puhetta et sinÀ ymmÀrrÀ,
50 HÀpeemÀttömÀn kansan, joka ei karta vanhaa eikÀ armaitse nuorukaista,
51 Ja syö karjas hedelmÀn ja maas hedelmÀn, siihenasti ettÀs hukut, eikÀ jÀtÀ sinulle mitÀkÀÀn jyvistÀ, viinasta, öljystÀ, karjan eli lammasten hedelmÀstÀ, siihenasti ettÀ hÀn sinun kadottaa,
52 Ja ahdistaa sinua kaikissa porteissas, siihenasti ettÀ hÀn kukistaa maahan korkiat ja vahvat muuris, joihin sinÀ luotat, kaikissa maakunnissas; ja sinÀ ahdistetaan kaikissa porteissas, koko sinun maassas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on.
53 Sinun tÀytyy syödÀ ruumiis hedelmÀn, poikais ja tytÀrtes lihan, jotka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on, siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla sinun vihollises sinua ahdistavat.
54 Se mies, joka ennen sangen herkullisesti ja hekumassa teidÀn seassanne eli, ei pidÀ suoman veljellensÀ ja vaimollensa, joka on hÀnen sylissÀnsÀ, ja sille joka on vielÀ jÀÀnyt hÀnen pojistansa, jÀÀneitÀ tÀhteitÀnsÀ,
55 Annettaa jonkun niistÀ hÀnen poikainsa lihasta, jota hÀn syö; ettei hÀnellÀ mitÀkÀÀn muuta ole kaikesta hyvyydestÀnsÀ siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistaa sinua kaikissa porteissas.
56 Vaimo teidÀn seassanne, joka ennen herkullisesti ja hekumassa elÀnyt on, niin ettei hÀn malttanut jalkaansa laskea maan pÀÀlle herkun ja hekuman tÀhden, ei pidÀ suoman miehellensÀ, joka hÀnen sylissÀnsÀ lepÀÀ, ja pojallensa ja tyttÀrellensÀ
57 JÀlkimmÀisiÀ, jotka hÀnen kohdustansa lÀhteneet ovat, eikÀ myös poikiansa joita hÀn synnyttÀÀ; sillÀ hÀn syö ne kaikkein tarvetten puuttumisessa salaisesti, siinÀ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistavat sinua porteissas.
58 Elles pidÀ ja tee kaikkia nÀitÀ lain sanoja, jotka tÀssÀ kirjassa ovat kirjoitetut, niin ettÀ pelkÀÀt tÀtÀ kunniallista ja peljÀttÀvÀÀ nimeÀ, Herraa sinun Jumalaas;
59 Niin Herra ihmeelliseksi tekee sinun ja sinun siemenes rangaistukset, suurilla ja pitkÀllisillÀ vitsauksilla, pahoilla ja pitkÀllisillÀ taudeilla,
60 Ja kÀÀntÀÀ sinun pÀÀlles kaikkinaiset Egyptin taudit, joita pelkÀsit, ja ne pitÀÀ sinuun tarttuman.
61 Siihen myös kaikki sairaudet ja kaikki rangaistukset, jotka ei kirjoitetut ole tÀssÀ lakiraamatussa, laskee Herra sinun pÀÀlles, siihenasti ettÀs hukut.
62 Ja teistÀ, jotka ennen olitte niinkuin tÀhdet taivaassa paljouden tÀhden, jÀÀ vÀhÀinen kansa, ettes kuullut Herran sinun Jumalas ÀÀntÀ.
63 Ja tapahtuu, ettÀ niinkuin Herra ennen iloitsi teistÀ, teille hyvÀÀ tehdessÀnsÀ ja enentÀissÀnsÀ teitÀ, niin Herra on iloitseva teistÀ, hukuttaissansa ja kadottaissansa teitÀ; ja te syöstÀÀn siitÀ maasta pois, jota te menette omistamaan.
64 Ja Herra hajoittaa sinun kaikkein kansain sekaan, yhdestÀ maan ÀÀrestÀ toiseen; ja siellÀ sinÀ palvelet muukalaisia jumalia, joita et sinÀ tunne, eikÀ isÀskÀÀn, kantoja ja kiviÀ.
65 Siihen myös ei pidÀ sinulla sen kansan seassa yhtÀÀn vahvaa kotoa oleman, eikÀ jalkais pöytÀ yhtÀÀn lepoa saaman; sillÀ Herra antaa sinulle siellÀ vapisevaisen sydÀmen, hiveltyneet silmÀt ja murheellisen mielen,
66 Niin ettÀ sinun elÀmÀs riippuu sinun edessÀs: yöllÀ ja pÀivÀllÀ sinun pitÀÀ pelkÀÀmÀn ja elÀmÀstÀs tietÀmÀtöin oleman.
67 Aamulla sinÀ sanot: ah, jospa minÀ ehtoosen elÀisin! ehtoona sinÀ sanot: ah, jospa minÀ aamuun elÀisin! sinun sydÀmes suuren pelvon tÀhden, joka sinua peljÀttÀÀ, ja sen tÀhden, jota sinun silmÀs nÀkemÀn pitÀÀ.
68 Ja Herra vie sinua taas haaksilla Egyptiin sitÀ tietÀ, josta minÀ sanoin sinulle: ei sinun pidÀ hÀntÀ silleen nÀkemÀn. Ja te myytte itsenne siellÀ vihollisillenne palvelioiksi ja piioiksi, ja ei yhtÀkÀÀn ostajaa siellÀ oleman pidÀ.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 15
15 Jos te rakastatte minua, niin pitÀkÀÀt minun kÀskyni.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 9 : 24 – 27
24 Ettekö te tiedÀ, ettÀ ne, jotka kiistassa juoksevat, kaikki tosin he juoksevat, vaan yksi palkan ennÀttÀÀ? Juoskaat siis niin, ettÀ te kÀsittÀisitte.
25 Mutta jokainen joka kilvoittelee, kaikista hÀn itsensÀ pitÀÀ pois. Ne tosin sitÀ varten, ettÀ he katoovaisen kruunun saisivat; mutta me katoomattoman.
26 Mutta en minÀ niin juokse kuin tietÀmÀttömÀn puoleen, ja minÀ kilvoittelen, ei niinkuin tuulta pieksÀin.
27 Vaan minÀ kuritan ruumistani ja painan sitÀ alas, etten minÀ, joka muille saarnaan, itse hyljÀttÀvÀksi tulisi.
Kirje filippilÀisille 4 : 13
13 MinÀ voin kaikki sen kautta, joka minun vÀkevÀksi tekee, Kristuksen.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 10 : 27
27 Ja hÀn vastasi ja sanoi: sinun pitÀÀ rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun sydÀmestÀs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun voimastas, ja kaikesta sinun mieleltÀs: ja sinun lÀhimmÀistÀs niinkuin itsiÀs.
Kolmas Mooseksen kirja 26 : 1 – 46
1 Ei teidÀn pidÀ tekemÀn teillenne epÀjumalia, ei kuvia, eikÀ myös patsaita pystyttÀmÀn teillenne, eikÀ myös yhtÀÀn merkkikiveÀ paneman teidÀn maallanne, kumartaaksenne niitÀ; sillÀ minÀ olen Herra teidÀn Jumalanne.
2 PitÀkÀÀt minun sabbatini, ja peljÀtkÀÀt minun pyhyyttÀni: MinÀ olen Herra.
3 Jos te sÀÀdyissÀni vaellatte, ja minun kÀskyni kÀtkette, ja teette ne,
4 Niin minÀ annan teille sateen ajallansa, ja maa antaa kasvunsa, ja kedon puut antavat hedelmÀnsÀ.
5 Ja riihen aika ulottuu viinan uutiseen asti, ja viinan uutinen ulottuu toukoaikaan asti, ja teillÀ pitÀÀ oleman leipÀÀ viljalta, ja saatte asua levollisesti teidÀn maassanne.
6 Ja minÀ annan rauhan teidÀn maallenne, ja te saatte levÀtÀ, ja ei kenkÀÀn teitÀ peljÀtÀ, ja minÀ ajan pahat pedot teidÀn maaltanne pois, ja miekan ei pidÀ kÀymÀn teidÀn maanne lÀvitse.
7 TeidÀn pitÀÀ vihollisianne ajaman takaa, ja heidÀn pitÀÀ kaatuman miekkaan teidÀn edessÀnne.
8 Viisi teistÀ karkottaa sata, ja sata teistÀ karkottaa kymmenentuhatta, ja teidÀn vihollisenne pitÀÀ kaatuman teidÀn edessÀnne miekkaan.
9 Ja minÀ kÀÀnnÀn minuni teidÀn puoleenne, ja teen teidÀt hedelmÀlliseksi ja lisÀÀn teitÀ, ja vahvistan minun liittoni teidÀn kanssanne.
10 Ja te saatte syödÀ sitÀ vanhaa, joka vanhenee, ja vanhat te hylkÀÀtte uuden tÀhden.
11 Ja minÀ panen asumasiani teidÀn keskellenne, ja minun sieluni ei hyljÀÀ teitÀ.
12 Ja minÀ vaellan teidÀn keskellÀnne ja olen teidÀn Jumalanne, ja teidÀn pitÀÀ oleman minun kanssani.
13 SillÀ minÀ olen Herra teidÀn Jumalanne, joka johdatin teidÀt ulos Egyptin maalta, ettei teidÀn pitÀnyt oleman heidÀn orjansa. MinÀ olen taittanut poikki ikeenne vehmerÀn, ja olen antanut tiedÀn kÀydÀ pystyÀllÀ.
14 Mutta jos ette kuule minua, ettekÀ tee kaikkia nÀitÀ kÀskyjÀ,
15 Vaan suututte sÀÀtyihini, ja teidÀn sielunne hyljÀÀ minun oikeuteni, ettekÀ tee kaikkia minun kÀskyjÀni, ja rikotte minun liittoni,
16 Niin minÀ teen teille nÀmÀt: minÀ rankaisen teitÀ vavistuksella, kuivataudilla, ja poltetaudilla, josta kasvonne raukeevat ja ruumiinne nÀÀntyvÀt: ja teidÀn pitÀÀ siemenenne kylvÀmÀn turhaan, ja teidÀn vihollistenne pitÀÀ syömÀn sen.
17 Ja minÀ asetan kasvoni teitÀ vastaan, ja te lyödÀÀn vihamiehiltÀnne, ja ne pitÀÀ hallitseman teitÀ, jotka teitÀ vihaavat, teidÀn pitÀÀ myös pakeneman, koska ei kenkÀÀn teitÀ aja takaa.
18 Jollette vielÀ sittekÀÀn kuule minua, niin minÀ lisÀÀn sen seitsemÀn kertaa, rangaistakseni teitÀ synteinne tÀhden.
19 Ja minÀ sÀrjen teidÀn ylpeytenne uppiniskaisuuden, minÀ teen teidÀn toivonne niinkuin raudan, ja teidÀn maanne niinkuin vasken.
20 Ja teidÀn voimanne pitÀÀ hukkaan kulutettaman, niin ettei teidÀn maanne kasvoansa anna, eikÀ puut maalla hedelmÀÀnsÀ anna.
21 Ja jos te vielÀ minua vastaan vaellatte, ettekÀ tahdo kuulla minua, niin minÀ vielÀ sitte lisÀÀn rangaistuksen teidÀn pÀÀllenne seitsemÀn kertaa, teidÀn synteinne tÀhden.
22 Ja lÀhetÀn teidÀn sekaanne metsÀn pedot syömÀÀn lapsianne, ja karjaanne raatelemaan, ja vÀhentÀmÀÀn teitÀ, ja teidÀn tienne pitÀÀ autioksi tuleman.
23 Jollette vielÀ niillÀ anna kuritettaa teitÀnne, mutta kÀytte minua vastaan,
24 Niin minÀ myös kÀyn teitÀ vastaan, ja lyön teitÀ vielÀ seitsemÀn kertaa enemmin, teidÀn synteinne tÀhden.
25 Ja saatan pÀÀllenne kostomiekan, joka minun liittoni pitÀÀ kostaman, ettÀ te kokootte teitÀnne teidÀn kaupunkeihinne: sitte minÀ lÀhetÀn teidÀn sekaanne ruttotaudin, ja annan teitÀ vihamiestenne kÀteen.
26 Ja minÀ hukutan teiltÀ leivÀn aineen, niin ettÀ yhdessÀ pÀtsissÀ kymmenen vaimoa leipÀnne kypsentÀvÀt, ja punnitsevat leipÀnne vaalla: ja syötyÀnne ette tule ravituksi.
27 Ja jollette vielÀ sitte kuule minua, mutta vaellatte minua vastaan,
28 Niin minÀ myös hirmuisuudessa vaellan teitÀ vastaan, ja minÀ rankaisen teitÀ seitsemÀn kertaa enemmin, teidÀn synteinne tÀhden,
29 EttÀ teidÀn pitÀÀ syömÀn poikainne ja tytÀrtenne lihaa,
30 Ja minÀ kukistan teidÀn kukkulanne ja hÀvitÀn teidÀn kuvanne, ja panen teidÀn raatonne epÀjumalainne raatoin pÀÀlle, ja minun sieluni kuoittaa teitÀ.
31 Ja teen kaupunkinne autioiksi ja kirkkonne hÀvitÀn, enkÀ myös teidÀn lepytyshajuanne haista.
32 Ja minÀ tahdon hÀvittÀÀ maan, niin ettÀ vihollisenne, jotka siinÀ asuvat, pitÀÀ siitÀ hÀmmÀstymÀn.
33 Ja hajoitan teitÀ pakanain sekaan, ja vedÀn ulos miekan teidÀn jÀlkeenne, ja maanne pitÀÀ tuleman kylmille ja kaupunkinne kukistetuksi.
34 Silloin kelpaa maalle hÀnen leponsa, niinkauvan kuin hÀn autiona on, ja te olette vihollisten maalla. Ja silloin vasta maa lepÀÀ ja pyhÀÀ pitÀÀ.
35 Niinkauvan kuin se autiona on, saa hÀn levÀtÀ, ettei hÀn saanut pyhÀÀ pitÀÀ, silloin koska teidÀn piti hÀnen pyhÀÀnsÀ antaman pitÀÀ, koska te asuitte siellÀ.
36 Ja niille, jotka jÀÀvÀt teistÀ, teen minÀ vapisevan sydÀmen heidÀn vihollistensa maalla, niin ettÀ kapisevan lehden ÀÀni karkottaa heitÀ, ja pitÀÀ pakeneman sitÀ niinkuin miekkaa, ja pitÀÀ kaatuman siinÀ, kussa ei kenkÀÀn heitÀ aja takaa.
37 Ja heidÀn pitÀÀ lankeeman toinen toisensa pÀÀlle, niinkuin miekan edestÀ, vaikka ei yksikÀÀn karkota heitÀ, ja ette tohdi nousta vihamiehiÀnne vastaan.
38 Ja teidÀn pitÀÀ hukkuman pakanain seassa, ja vihollisten maa pitÀÀ teitÀ syömÀn.
39 Ne kuin jÀÀvÀt teistÀ, pitÀÀ vaipuman pahuudessansa, teidÀn vihollistenne maalla. Ja isÀinsÀ pahoissa teoissa pitÀÀ teidÀn vaipuman.
40 Silloin pitÀÀ heidÀn tunnustaman pahat tekonsa ja isÀinsÀ pahat teot, joilla he ovat minun mieleni rikkoneet, ja vaeltaneet minua vastaan.
41 SentÀhden minÀ myös vaellan heitÀ vastaan ja vien heitÀ vihollistensa maalle, ettÀ edes silloin heidÀn ympÀrileikkaamatoin sydÀmensÀ nöyryyttÀis itsensÀ; silloin myös heidÀn pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa.
42 Ja minÀ muistan minun liittoni Jakobin kanssa, niin myös minun liittoni Isaakin kanssa, ja myös minun liittoni Abrahamin kanssa muistan minÀ, muistan myös maan,
43 Joka heiltÀ jÀtetty on, ja sille kelpaa lepopÀivÀnsÀ, niinkauvan kuin se autiona on heiltÀ, ja heidÀn pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa, ettÀ he hylkÀsivÀt minun oikeuteni, ja heidÀn sielunsa on kuoittanut minun sÀÀtyjÀni.
44 Ja vaikka he vielÀ vihollistensa maalla ovat, en minÀ kuitenkaan ole heitÀ hyljÀnnyt, ja en heitÀ niin kurittanut, ettÀ minÀ olisin heidÀn perÀti hukuttanut, ja minun liittoni heidÀn kanssansa tyhjÀksi tehnyt; sillÀ minÀ olen Herra heidÀn Jumalansa.
45 Ja minÀ muistan ensimÀisen liittoni heistÀ, koska minÀ johdatin heidÀt Egyptin maalta pakanain silmÀin edestÀ, ollakseni heidÀn Jumalansa: minÀ Herra.
46 NÀmÀt ovat ne sÀÀdyt ja oikeudet ja kÀskyt, jotka Herra antoi itsensÀ ja Israelin lasten vaiheelle, Sinain vuorella, Moseksen kÀden kautta.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 5 : 8
8 Olkaat raittiit, valvokaat; sillÀ teidÀn vihollisenne perkele kÀy ympÀri niinkuin kiljuva jalopeura, ja etsii, kenen hÀn nielis.
Kirje filippilĂ€isille 3 : 14 – 16
14 Mutta yksi on se: minÀ unohdan ne, mitkÀ takaperin ovat, ja kokotan niiden perÀÀn, jotka edessÀ ovat, ja samoan eteenpannun mÀÀrÀn jÀlkeen, sen kalliin tavaran jÀlkeen, joka Jumalan kutsumisen kautta ylhÀÀltÀ Kristuksessa Jesuksessa ilmoitetaan.
15 Niin monta siis, jotka meistÀ tÀydellistÀ on, ajatelkaamme niin, ja jos te toisin ajattelette, niin Jumala on sen teille ilmoittava.
16 Kuitenkin ettÀ me yhden mitan jÀlkeen siinÀ vaellamme, johon me joutuneet olemme, ja ettÀ me yksimieliset olisimme.
Leave a Reply