eternal security

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na eternal security

Evankeliumi Johanneksen mukaan 10 : 27 – 29
27 Minun lampaani kuulevat minun ÀÀneni, ja minÀ tunnen heidÀt, ja he seuraavat minua:
28 Ja minÀ annan heille ijankaikkisen elÀmÀn, ja ei heidÀn pidÀ hukkuman ijankaikkisesti, eikÀ pidÀ yhdenkÀÀn repÀisemÀn heitÀ minun kÀdestÀni.
29 Minun isÀni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia: ja ei kenkÀÀn taida heitÀ revÀistÀ minun IsÀni kÀdestÀ.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 6 : 37
37 Kaikki, mitÀ minun IsÀni antaa minulle, se tulee minun tyköni: ja joka minun tyköni tulee, sitÀ en minÀ heitÀ ulos.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 10 : 28
28 Ja minÀ annan heille ijankaikkisen elÀmÀn, ja ei heidÀn pidÀ hukkuman ijankaikkisesti, eikÀ pidÀ yhdenkÀÀn repÀisemÀn heitÀ minun kÀdestÀni.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 5 : 24
24 Totisesti, totisesti sanon minÀ teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lÀhetti, hÀnellÀ on ijankaikkinen elÀmÀ, ja ei hÀn tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elÀmÀÀn.

Toinen kirje korinttilaisille 1 : 22
22 Joka myös on meitÀ lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidÀn sydÀmiimme.

Kirje roomalaisille 11 : 29
29 SillÀ ei Jumala lahjojansa ja kutsumistansa kadu.

Kirje efesolaisille 2 : 8
8 SillÀ armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissÀnne: Jumalan lahja se on:

EnsimmÀinen Johanneksen kirje 5 : 13
13 NÀitÀ minÀ teille kirjoitin, jotka Jumalan Pojan nimen pÀÀlle uskotte: ettÀ te tietÀisitte teillÀnne ijankaikkisen elÀmÀn olevan, ja ettÀ te uskoisitte Jumalan Pojan nimen pÀÀlle.

EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 5 : 10 – 13
10 Joka uskoo Jumalan Pojan pÀÀlle, hÀnellÀ on todistus itsessÀnsÀ: joka ei usko Jumalaa, hÀn tekee hÀnen valehteliaksi; sillÀ ei hÀn uskonut sitÀ todistusta, jonka Jumala on Pojastansa todistanut.
11 Ja tÀmÀ on se todistus, ettÀ Jumala on meille ijankaikkisen elÀmÀn antanut, ja se elÀmÀ on hÀnen Pojassansa.
12 Jolla Jumalan Poika on, hÀnellÀ on elÀmÀ; jolla ei Jumalan Poika ole, ei hÀnellÀ ole elÀmÀÀ.
13 NÀitÀ minÀ teille kirjoitin, jotka Jumalan Pojan nimen pÀÀlle uskotte: ettÀ te tietÀisitte teillÀnne ijankaikkisen elÀmÀn olevan, ja ettÀ te uskoisitte Jumalan Pojan nimen pÀÀlle.

Kirje roomalaisille 8 : 34
34 Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut. Ja, hÀn on myös herÀtetty ylös, on myös Jumalan oikialla kÀdellÀ, joka myös rukoilee meidÀn edestÀmme.

Kirje filippilÀisille 1 : 6
6 Sen totisesti tietÀen, ettÀ se, joka teissÀ on hyvÀn työn alkanut, on sen Jesuksen Kristuksen pÀivÀÀn asti pÀÀttÀvÀ:

Kirje roomalaisille 11 : 6
6 Mutta jos se armosta on, niin ei se ole enÀÀn töistÀ, sillÀ ei armo muutoin armo olisikaan. Mutta jos se on töistÀ, niin ei se silleen armo ole; muutoin ei työ enÀÀn ole työ.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 6 : 40
40 TÀmÀ on sen tahto, joka minun lÀhetti, ettÀ jokainen koka nÀkee Pojan ja uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, hÀnellÀ pitÀÀ ijankaikkinen elÀmÀ oleman, ja minÀ herÀtÀn hÀnen viimeisenÀ pÀivÀnÀ.

Kirje efesolaisille 2 : 8 – 9
8 SillÀ armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissÀnne: Jumalan lahja se on:
9 Ei töistÀ, ettei yksikÀÀn kerskaisi.

Kirje roomalaisille 8 : 38 – 39
38 SillÀ minÀ olen vahva siitÀ, ettei kuolema, eikÀ elÀmÀ, eikÀ enkelit, eikÀ esivallat, eikÀ vÀkevyydet, eikÀ nykyiset, eikÀ tulevaiset,
39 EikÀ korkeus, eikÀ syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitÀ Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidÀn Herrassamme.

Apostolien teot 2 : 38 – 39
38 Vaan Pietari sanoi heille: tehkÀÀt parannus, ja antakaan jokainen itsensÀ kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte PyhÀn Hengen lahjan.
39 SillÀ teille ja teidÀn lapsillenne on tÀmÀ lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikÀnÀ Herra meidÀn Jumalamme kutsuu.

EnsimmÀinen Johanneksen kirje 2 : 19
19 He ovat meistÀ lÀhteneet, mutta ei he olleet meistÀ; sillÀ jos he meistÀ olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidÀn kanssamme pysyneet: mutta ettÀ ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistÀ.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 36
36 Joka uskoo Pojan pÀÀlle, hÀnellÀ on ijankaikkinen elÀmÀ; mutta joka ei usko Pojan pÀÀlle, ei hÀnen pidÀ elÀmÀÀ nÀkemÀn, mutta Jumalan viha pysyy hÀnen pÀÀllÀnsÀ.

EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 3 : 1 – 232

1 Katsokaat, minkÀkaltaisen rakkauden IsÀ on meille osoittanut, ettÀ me Jumalan lapsiksi nimitetÀÀn. SentÀhden ei maailma teitÀ tunne; sillÀ ei hÀn hÀntÀkÀÀn tunne.
2 Minun rakkaani! nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei ole se vielÀ ilmestynyt, miksi me tulemme; mutta me tiedÀmme, kuin se ilmestyy, niin me hÀnen kaltaisiksensa tulemme; sillÀ me saamme hÀnen nÀhdÀ niinkuin hÀn on.
3 Ja jokainen, jolla tÀmÀ toivo on hÀnen tykönsÀ, puhdistaa itsensÀ, niinkuin hÀnkin puhdas on.
4 Jokainen, joka syntiÀ tekee, se myös tekee vÀÀryyttÀ, ja synti on vÀÀryys.
5 Ja te tiedÀtte hÀnen ilmestyneen, ettÀ hÀn meidÀn syntimme ottais pois; ja ei hÀnessÀ ole syntiÀ.
6 Jokainen, joka hÀnessÀ pysyy, ei hÀn syntiÀ tee; mutta jokainen, joka syntiÀ tekee, ei se ole hÀntÀ nÀhnyt eikÀ hÀntÀ tuntenut.
7 Lapsukaiset, ÀlkÀÀt antako kenenkÀÀn teitÀnne vietellÀ. Joka vanhurskautta tekee, se on vanhurskas, niinkuin hÀnkin vanhurskas on.
8 Joka syntiÀ tekee, hÀn on perkeleestÀ; sillÀ perkele tekee syntiÀ alusta. SitÀ varten Jumalan Poika ilmestyi, ettÀ hÀn perkeleen työt sÀrkis.
9 Jokainen, joka Jumalasta syntynyt on, ei se syntiÀ tee; sillÀ hÀnen siemenensÀ pysyy hÀnessÀ, ja ei hÀn taida syntiÀ tehdÀ, sillÀ hÀn on Jumalasta syntynyt.
10 SiitÀ ilmaantuvat Jumalan lapset ja perkeleen lapset. Jokainen, joka ei tee vanhurskautta, ei se ole Jumalasta, ja joka ei rakasta veljeÀnsÀ.
11 SillÀ tÀmÀ on ilmoitus, jonka te alusta kuulitte, ettÀ me toinen toistamme rakastaisimme.
12 Ei niinkuin Kain, joka pahasta oli, ja tappoi veljensÀ; ja minkÀtÀhden hÀn tappoi hÀnen? SillÀ hÀnen työnsÀ olivat pahat, ja hÀnen veljensÀ vanhurskaat.
13 ÄlkÀÀt ihmetelkö, minun veljeni, jos teitĂ€ maailma vihaa.
14 Me tiedÀmme, ettÀ me olemme kuolemasta elÀmÀÀn siirretyt, sillÀ me rakastamme veljiÀ. Joka ei veljeÀnsÀ rakasta, se pysyy kuolemassa.
15 Jokainen, joka veljeÀnsÀ vihaa, hÀn on murhaaja; ja te tiedÀtte, ettei yhdessÀkÀÀn murhaajassa ole ijankaikkinen elÀmÀ pysyvÀ.
16 SiitÀ me tunsimme rakkauden, ettÀ hÀn on henkensÀ meidÀn edestÀmme pannut; niin pitÀÀ meidÀn veljeimme edestÀ henkemme paneman.
17 Mutta jos jollakin olis tÀmÀn maailman hyvyyttÀ, ja nÀkis veljensÀ tarvitseman, ja sulkee sydÀmensÀ hÀneltÀ, kuinkas Jumalan rakkaus pysyy hÀnessÀ?
18 Lapsukaiseni, ÀlkÀÀmme rakastako sanalla eli kielellÀ, vaan työllÀ ja totuudella.
19 SiitÀ me tiedÀmme, ettÀ me totuudesta olemme ja taidamme hÀnen edessÀnsÀ meidÀn sydÀmemme hillitÀ,
20 EttÀ jos meidÀn sydÀmemme tuomitsee meitÀ, niin on Jumala suurempi kuin meidÀn sydÀmemme ja tietÀÀ kaikki.
21 Te rakkahimmat! jos ei meidÀn sydÀmemme tuomitse meitÀ, niin meillÀ on turva Jumalaan.
22 Ja mitÀ me anomme, niin me saamme hÀneltÀ, ettÀ me hÀnen kÀskynsÀ pidÀmme ja teemme, mitÀ hÀnelle kelpaa.
23 Ja tÀmÀ on hÀnen kÀskynsÀ, ettÀ me hÀnen Poikansa Jesuksen Kristuksen nimen pÀÀlle uskoisimme, ja rakastaisimme toinen toistamme, niinkuin hÀn kÀskyn meille antoi.
24 Ja joka hÀnen kÀskynsÀ pitÀÀ, se pysyy hÀnessÀ ja hÀn siinÀ, ja siitÀ me tiedÀmme, ettÀ hÀn meissÀ pysyy, siitÀ HengestÀ, jonka hÀn meille antoi.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *