Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na dreamers
Kirje heprealaisille 4 : 12
12 SillÀ Jumalan sana on elÀvÀ ja voimallinen, ja terÀvÀmpi kuin joku kaksiterÀinen miekka, ja tunkee lÀvitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jÀsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydÀmen aivoitusten tuomari,
Jesajan kirja 14 : 1 – 32
1 SillÀ Herra armahtaa Jakobia ja valitsee vielÀ nyt Israelin, ja panee heitÀ heidÀn maahansa; ja muukalaisten pitÀÀ antaman itsensÀ heidÀn allensa, ja suostuman Jakobin huoneeseen.
2 Ja kansat ottavat heidÀt, ja vievÀt heitÀ heidÀn paikkaansa, ja Israelin huone on omistava heitÀ Herran maassa palvelioiksi ja piioiksi; ja pitÀÀ heitÀ vankina pitÀmÀn, joilta he olivat vangitut, ja niin he vallitsevat vaivaajiansa.
3 Ja pitÀÀ tapahtuman siihen aikaan kuin Herra on antava sinulle levon sinun surustas ja vaivastas, ja siitÀ kovasta orjuudesta, jossas orjana pidettiin;
4 EttÀ sinun pitÀÀ puhuman nÀin Babelin kuningasta vastaan ja sanoman: kuinka vaivaaja on tullut perikatoon, ja veron laskemus on loppuun joutunut.
5 Herra on taittanut jumalattomain sauvan, vallitsiain vitsan.
6 Joka löi kansaa julmuudessa ilman lakkaamata, ja vallitsi pakanoita ankaruudella, ja vaivasi heitÀ ilman laupiutta.
7 Nyt on kuitenkin koko maailmalla lepo, ja on alallansa ja riemuitsee ilossa.
8 Ja hongat myös riemuitsevat sinusta, ja sedrit Libanonissa, (ja sanovat): ettÀs makaat, niin ei nouse yhtÀÀn, joka meitÀ maahan hakkaa.
9 Helvetti vapisi alhaalla sinua, sinun tulemisestas; se herÀttÀÀ sinulle kuolleet, kaiken maailman pÀÀmiehet, ja kÀski kaikkia pakanain kuninkaita nousta heidÀn istuimiltansa.
10 Kaikkein pitÀÀ vastaaman ja sanoman sinulle: sinÀ olet myös lyöty niinkuin mekin, ja sinun kÀtees kÀy niinkuin meidÀnkin.
11 Sinun ylpeytes on joutunut helvettiin alas, sinun kanteleis kilisemisellÀ; koin pitÀÀ oleman sinun vuotees, ja madot sinun peittees.
12 Kuinka sinÀ kaunis kointÀhti olet pudonnut taivaasta? kuinkas olet maan pÀÀlle langennut, joka pakanat teit heikoksi?
13 Vaan sinÀ ajattelit sydÀmessÀs: minÀ astun taivaaseen, ja korotan istuimeni Jumalan tÀhtien ylitse: minÀ istutan itseni todistuksen vuorelle, sille puolelle pohjaa pÀin.
14 MinÀ tahdon vaeltaa korkeiden pilvien pÀÀllÀ, ja olla kaikkein Korkeimman vertainen.
15 Kuitenkin sinÀ sysÀtÀÀn helvettiin, luolan puolelle.
16 Joka sinun nÀkee, hÀnen pitÀÀ katseleman sinua ja katsoman pÀÀlles, (ja sanoman): onko tÀmÀ se mies, joka maailman saatti vÀrisemÀÀn, ja valtakunnat vapisemaan?
17 Joka maan piirin autioksi saatti, ja kukisti siellÀ kaupungit, ja ei pÀÀstÀnyt vankejansa kotia?
18 Kaikki pakanain kuninkaat makaavat kuitenkin kunnialla, jokainen huoneessansa;
19 Mutta sinÀ olet hyljÀtty haudastas niinkuin kauhia vesa, niinkuin lyötyin vaatteet, jotka miekalla ovat kuoliaaksi pistetyt, jotka menevÀt alas kivikuoppaan, niinkuin tallattu raato.
20 Ei sinua pidÀ niin haudattaman kuin ne; sillÀ sinÀ olet hÀvittÀnyt maas, ja tappanut kansas; sentÀhden ei pidÀ ikÀnÀ muistettaman ilkiÀin siementÀ.
21 Valmistakaat teurastamaan hÀnen lapsiansa, heidÀn isÀinsÀ pahain tekoin tÀhden, ettei he nousisi eli perisi maata, eikÀ tÀyttÀisi maan piiriÀ kaupungeilla.
22 Ja minÀ tulen heidÀn pÀÀllensÀ, sanoo Herra Zebaot, ja hÀvitÀn Babelissa hÀnen nimensÀ, hÀnen jÀÀneensÀ, sikiÀnsÀ ja sukukuntansa, sanoo Herra,
23 Ja teen hÀnen tarhapöllöin perinnöksi ja vesikuljuksi; ja kÀvÀisen hÀnen hÀvityksen luudalla, sanoo Herra Zebaot.
24 Herra Zebaot on vannonut ja sanonut: mitÀmaks, ettÀ sen pitÀÀ niin tapahtuman kuin minÀ ajattelen, ja pitÀÀ niin pysymÀn kuin minun mielessÀni on:
25 EttÀ Assur telataan minun maassani, ja minÀ tallaan hÀnen minun vuorellani; ettÀ hÀnen ikeensÀ heiltÀ otettaisiin, ja hÀnen kuormansa heidÀn kaulastansa tulis pois.
26 NÀmÀt ovat hÀnen juonensa, joita hÀn pitÀÀ kaikissa maan paikoissa; ja se on se kohotettu kÀsi kaikkein pakanain ylitse.
27 SillÀ Herra Zebaot on sen pÀÀttÀnyt, kuka tahtoo tyhjÀksi tehdÀ? ja hÀnen kÀtensÀ on kokotettu, kuka voi sen vÀÀntÀÀ pois?
28 SinÀ vuonna kuin kuningas Ahas kuoli, nÀhtiin tÀmÀ kuorma:
29 SinÀ Philistea, ÀlÀ niin kovin riemuitse, ettÀ se vitsa, joka sinua löi, on taitettu; sillÀ kÀÀrmeen juuresta on tuleva basiliski, ja hÀnen hedelmÀnsÀ on tulinen lentÀvÀ kÀrme.
30 SillÀ tarvitsevaisten esikoiset pitÀÀ korjaaman itsiÀnsÀ, ja köyhÀt suruttomasti lepÀÀmÀn; mutta sinun juures tapan minÀ nÀlÀllÀ, ja suretan sinun jÀÀnees.
31 Surkuttele sinuas, portti, huuda sinÀ kaupunki, koko Philistealaisten maa on marras! sillÀ pohjoisesta tulee savu, ja ei yksikÀÀn ole majassansa.
32 Ja mitÀ pakanain sanansaattajia vastataan? nimittÀin, ettÀ Herra on perustanut Zionin, ja siellÀ pitÀÀ hÀnen kansansa raadollisilla turva oleman.
Apostolien teot 10 : 1 – 48
1 Niin oli Kesareassa mies, nimeltÀ Kornelius, sadanpÀÀmies, Italian joukosta,
2 Jumalinen ja Jumalaa pelkÀÀvÀinen kaiken huoneensa kanssa, joka jakoi paljon almua kansalle, ja rukoili alati Jumalaa.
3 HÀn nÀki julkisesti nÀyssÀ, liki yhdeksÀttÀ hetkeÀ pÀivÀstÀ, Jumalan enkelin tulevan tykönsÀ ja sanovan hÀnelle: Kornelius!
4 Ja hÀn katseli hÀnen pÀÀllensÀ, peljÀstyi ja sanoi: Herra, mikÀ on? HÀn sanoi hÀnelle: sinun rukoukses ja almus ovat tulleet muistoon Jumalan edessÀ.
5 Ja nyt lÀhetÀ miehiÀ Joppeen, ja anna noutaa Simonin, jota Pietariksi kutsutaan.
6 HÀn pitÀÀ majaa Simon parkkarilla, jonka huone on meren tykönÀ; hÀn sanoo sinulle, mitÀ sinun pitÀÀ tekemÀn.
7 Ja kuin enkeli, joka Korneliusta puhutteli, meni pois, kutsui hÀn kaksi palveliaansa ja yhden Jumalaa pelkÀÀvÀisen sotamiehen niistÀ, jotka hÀnen tykönÀnsÀ oleskelivat,
8 Ja hÀn jutteli kaikki nÀmÀt niille, ja lÀhetti ne Joppeen.
9 Toisena pÀivÀnÀ, kuin he matkassa olivat ja kaupunkia lÀhestyivÀt, meni Pietari ylös katon pÀÀlle rukoilemaan, liki kuudetta hetkeÀ.
10 Ja kuin hÀn isosi, tahtoi hÀn suurustaa. Mutta kuin he hÀnelle valmistivat, tuli hÀn horroksiin,
11 Ja nÀki taivaan auki, ja tulevan alas tykönsÀ yhden astian, niinkuin suuren liinaisen, neljÀltÀ kulmalta sidotun, joka laskettiin alas taivaasta maan pÀÀlle,
12 Jossa oli kaikkinaisia nelijalkaisia maan elÀimiÀ ja metsillisiÀ, ja matelevaisia, ja taivaan lintuja.
13 Ja ÀÀni tuli hÀnelle: Pietari, nouse, tapa ja syö.
14 Pietari sanoi: en suinkaan, Herra; sillÀ en ole minÀ ikÀnÀ syönyt mitÀÀn yhteistÀ eli saastaista.
15 Ja ÀÀni sanoi taas toisen kerran hÀnelle: mitÀ Jumala on puhdistanut, ÀlÀ sitÀ sinÀ sano yhteiseksi.
16 Ja se tapahtui kolme kertaa ja astia otettiin jÀlleen ylös taivaaseen.
17 Ja kuin Pietari itsellÀnsÀ epÀili, mikÀ nÀky se olis, jonka hÀn nÀki, niin katso, miehet, jotka lÀhetetyt olivat Korneliukselta, kyselivÀt Simonin huonetta ja seisoivat oven edessÀ,
18 Ja kutsuivat yhden ulos ja kysyivÀt, pitikö Simon, joka liialta nimeltÀ Pietariksi kutsutaan, siellÀ majaa.
19 Mutta kuin Pietari sitÀ nÀkyÀ ajatteli, sanoi Henki hÀnelle: katso, kolme miestÀ etsivÀt sinua.
20 Nouse siis, astu alas ja mene ilman epÀilemÀttÀ heidÀn kanssansa; sillÀ minÀ lÀhetin heidÀt.
21 Niin Pietari astui alas miesten tykö, jotka hÀnen tykönsÀ Korneliukselta lÀhetetyt olivat, ja sanoi: katso, minÀ se olen, jota te etsitte; mitÀ varten te tulleet olette?
22 Mutta he sanoivat: sadanpÀÀmies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkÀÀvÀinen mies, jolla on todistus kaikelta Juudan kansalta, on pyhÀltÀ enkeliltÀ kÀskyn saanut, ettÀ hÀnen piti sinun antaman kutsua huoneesensa, sinulta sanoja kuullaksensa,
23 Niin hÀn kutsui heitÀ sisÀlle, ja otti heidÀt majaan. Toisena pÀivÀnÀ meni Pietari heidÀn kanssansa, ja muutamat veljet Jopesta seurasivat myös hÀntÀ.
24 Ja toisena pÀivÀnÀ tulivat he Kesareaan; ja Kornelius odotti heitÀ, ja oli kutsunut kokoon lankonsa ja parhaat ystÀvÀnsÀ.
25 Mutta kuin Pietari tuli sisÀlle, meni Kornelius hÀntÀ vastaan, ja lankesi hÀnen jalkainsa juureen, ja rukoili hÀntÀ.
26 Mutta Pietari nosti hÀntÀ ja sanoi: nouse! minÀkin olen ihminen.
27 Ja kuin hÀn oli hÀntÀ puhutellut, meni hÀn sisÀlle ja löysi monta tulleen kokoon.
28 Ja hÀn sanoi heille: te tiedÀtte, ettei ole ollut luvallinen Juudalaisen olla jonkun muukalaisen tykönÀ eli hÀnen tykönsÀ mennÀ; mutta minulle osoitti Jumala, etten minÀ ketÀÀn ihmistÀ yhteisenÀ eli saastaisena pitÀisi.
29 SentÀhden minÀ myös epÀilemÀttÀ tulin, teiltÀ kutsuttu. Niin minÀ siis teiltÀ kysyn: mitÀ varten te minua kutsuitte?
30 Ja Kornelius sanoi: minÀ olen neljÀ pÀivÀÀ sitten paastonnut tÀhÀn hetkeen asti, ja rukoilin huoneessani yhdeksÀnnellÀ hetkellÀ, ja katso, mies seisoi kiiltÀvissÀ vaatteissa minun edessÀni,
31 Ja sanoi: Kornelius, rukoukses on kuultu ja almus ovat Jumalan edessÀ muistetut.
32 Niin lÀhetÀ Joppeen ja kutsuta Simonin, joka Pietariksi kutsutaan; hÀn pitÀÀ majaa Simon Parkkarin huoneessa, meren tykönÀ: se puhuttelee sinua, kuin hÀn tulee.
33 Niin minÀ lÀhetin kohta sinun tykös, ja sinÀ teit hyvin, ettÀs tulit. Ja me olemme siis kaikki nyt Jumalan edessÀ, kuulemassa kaikkia, mitÀ sinulle on Jumalalta kÀsketty.
34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: nyt minÀ todeksi löydÀn, ettei Jumala katso ihmisen muotoa:
35 Vaan kaikissa kansoissa, joka hÀntÀ pelkÀÀ ja tekee vanhurskautta, se on Jumalalle otollinen.
36 Sen sanan, jonka Jumala Israelin lapsille lÀhetti ja julisti rauhan Jesuksen Kristuksen kautta, joka kaikkein Herra on,
37 Te tiedÀtte sen sanan, joka on tapahtunut ympÀri kaiken Juudean, ensin alkain Galileasta, sen kasteen jÀlkeen, josta Johannes saarnasi:
38 Kuinka Jumala oli voidellut Jesuksen Nasaretista PyhÀllÀ HengellÀ ja voimalla, joka vaelsi ympÀri, teki hyvÀÀ ja paransi kaikki, jotka perkeleeltÀ vaivattiin; sillÀ Jumala oli hÀnen kanssansa.
39 Ja me olemme kaikkien niiden todistajat, mitkÀ hÀn Juudean maakunnassa ja Jerusalemissa teki, jonka he tappoivat ja ripustivat puuhun:
40 Sen Jumala herÀtti kolmantena pÀivÀnÀ, ja ilmoitti hÀnen,
41 Ei kaikelle kansalle, vaan meille, jotka Jumala oli ennen todistajiksi valinnut, me jotka söimme ja joimme hÀnen kanssansa, sittenkuin hÀn nousi kuolleista.
42 Ja hÀn kÀski meitÀ kansalle saarnaamaan ja todistamaan, ettÀ hÀn on se, joka Jumalalta on sÀÀtty elÀvien ja kuolleiden tuomariksi.
43 HÀnestÀ kaikki prophetat todistavat, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, pitÀÀ hÀnen nimensÀ kautta synnit anteeksi saaman.
44 Kuin Pietari vielÀ nÀitÀ puhui, lankesi PyhÀ Henki kaikkein niiden pÀÀlle, jotka puheen kuulivat.
45 Niin ne uskovaiset ympÀrileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hÀmmÀstyivÀt, ettÀ pakanainkin pÀÀlle PyhÀn Hengen lahja vuodatettiin.
46 SillÀ he kuulivat heidÀn kielillÀ puhuvan ja Jumalaa ylistÀvÀn. Niin vastasi Pietari:
47 Taitaako joku kieltÀÀ nÀitÀ, jotka ovat niin PyhÀn Hengen saaneet kuin mekin, vedellÀ kastamasta?
48 Ja hÀn kÀski kastaa heitÀ Herran nimeen. Silloin he rukoilivat hÀntÀ siellÀ muutamia pÀiviÀ viipymÀÀn.
Kirje galatalaisille 6 : 1
1 Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessÀ: ja katso itsiÀs, ettes sinÀ myös kiusattaisi.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 1
1 (Ja hÀn sanoi opetuslapsillensa:) Àlkööt teidÀn sydÀmenne murheellinen olko; jos te uskotte Jumalan pÀÀlle, niin uskokaat myös minun pÀÀlleni.
Viides Mooseksen kirja 18 : 20 – 22
20 Mutta jos joku propheta ylpeydestÀ puhuu minun nimeeni sitÀ mitÀ en minÀ hÀnen kÀskenyt puhua, ja se joka puhuu muiden jumalain nimeen, sen prophetan pitÀ kuoleman.
21 Jos sanot sydÀmessÀs: kuinka me tiedÀmme, mitÀ sanoja ei Herra ole puhunut?
22 Kuin propheta puhuu Herran nimeen, ja ei siitÀ mitÀÀn ole, eikÀ niin tapahdu, niin ne ovat ne sanat, joita ei Herra ole puhunut: se propheta on sen puhunut ylpeydestÀnsÀ, ÀlÀ pelkÀÀ hÀntÀ.
Juudaksen kirje 1 : 8
8 Niin ovat myös nÀmÀt unennÀkiÀt, jotka lihan saastuttavat, hallitukset katsovat ylön ja majesteetteja pilkkaavat.
Leave a Reply