disciplining a child

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na disciplining a child

Sananlaskujen kirja 22 : 15
15 Hulluus riippuu nuorukaisen sydÀmessÀ, vaan kurituksen vitsa ajaa sen kauvas hÀnestÀ.

Sananlaskujen kirja 29 : 17
17 Kurita poikaas, niin hÀn sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.

Sananlaskujen kirja 13 : 24
24 Joka vitsaansa sÀÀstÀÀ, hÀn vihaa lastansa; vaan joka hÀntÀ rakastaa, hÀn aikanansa sitÀ kurittaa.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 15 : 11 – 32
11 Ja hÀn sanoi: yhdellÀ miehellÀ oli kaksi poikaa,
12 Ja nuorempi heistÀ sanoi isÀllensÀ: isÀ, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hÀn jakoi heille tavaran.
13 Ja ei kauvan sen jÀlkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hÀn kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellÀ tavaransa irstaisuudessa.
14 Mutta kuin hÀn kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nÀlkÀ kaikkeen siihen maakuntaan; ja hÀn rupesi hÀtÀÀntymÀÀn,
15 Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hÀnen lÀhetti maakyliinsÀ kaitsemaan sikojansa.
16 Ja hÀn pyysi vatsaansa ravalla tÀyttÀÀ, jota siat söivÀt, ja ei kenkÀÀn hÀnelle sitÀkÀÀn antanut.
17 Mutta kuin hÀn mielensÀ malttoi, sanoi hÀn: kuinka monella minun isÀni palkollisella on kyllÀ leipÀÀ, ja minÀ kuolen nÀlkÀÀn!
18 MinÀ nousen ja kÀyn minun isÀni tykö ja sanon hÀnelle: isÀ, minÀ olen syntiÀ tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessÀs,
19 Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.
20 Ja hÀn nousi ja tuli isÀnsÀ tykö. Mutta kuin hÀn vielÀ taampana oli, nÀki hÀnen isÀnsÀ hÀnen, ja armahti hÀnen pÀÀllensÀ, ja juosten lankesi hÀnen kaulaansa, ja suuta antoi hÀnen.
21 Mutta poika sanoi hÀnelle: isÀ, minÀ olen syntiÀ tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessÀs, ja en ole mahdollinen tÀstedes sinun pojakses kutsuttaa.
22 Niin sanoi isÀ palvelioillensa: tuokaat tÀnne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hÀnen yllensÀ, ja antakaat sormus hÀnen kÀteensÀ, ja kengÀt hÀnen jalkoihinsa,
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökÀÀmme ja riemuitkaamme;
24 SillÀ tÀmÀ minun poikani oli kuollut, ja virkosi jÀlleen: hÀn oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.
25 Mutta hÀnen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hÀn tuli ja huonettÀ lÀhestyi, kuuli hÀn laulun ja hypyt.
26 Niin hÀn kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikÀ se on?
27 Niin se sanoi hÀnelle: sinun veljes tuli, ja isÀs antoi tappaa syötetyn vasikan, ettÀ hÀn sai hÀnen terveenÀ jÀlleen.
28 Niin hÀn vihastui eikÀ tahtonut mennÀ sisÀlle; hÀnen isÀnsÀ meni siis ulos, ja neuvoi hÀntÀ.
29 Mutta hÀn vastasi ja sanoi isÀllensÀ: katso, niin monta vuotta minÀ palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun kÀskyÀs kÀynyt ylitse, ja et sinÀ ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystÀvÀini kanssa.
30 Mutta ettÀ tÀmÀ sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinÀ hÀnelle syötetyn vasikan.
31 Mutta hÀn sanoi hÀnelle: poikani! sinÀ olet aina minun tykönÀni, ja kaikki mitÀ minun on, se on sinun.
32 Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillÀ tÀmÀ sinun veljes oli kuollut ja virkosi jÀlleen, hÀn oli kadonnut ja on taas löydetty.

Sananlaskujen kirja 22 : 6
6 Niinkuin sinÀ lapsen totutat nuoruudessa, niin ei hÀn siitÀ luovu, kuin hÀn vanhenee.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *