Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na corporate prayer
Evankeliumi Matteuksen mukaan 18 : 19 – 20
19 Taas sanon minÀ teille: missÀ ikÀnÀ asiassa kaksi teistÀ sopivat maan pÀÀllÀ; jota he rukoilevat, sen heidÀn pitÀÀ saaman minun IsÀltÀni, joka on taivaissa.
20 SillÀ kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinÀ minÀ olen heidÀn keskellÀnsÀ.
Apostolien teot 2 : 42
42 Ja he pysyivÀt alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivÀn murtamisessa ja rukouksissa.
Apostolien teot 1 : 14
14 NÀmÀt kaikki olivat yksimielisesti pysyvÀiset rukouksessa ja anomisessa, vaimoin kanssa ja Marian Jesuksen Àidin ja hÀnen veljeinsÀ kanssa.
Apostolien teot 12 : 5 – 18
5 Niin Pietari pidettiin tornissa; mutta seurakunnassa tapahtuivat rukoukset hartaasti hÀnen edestÀnsÀ Jumalan tykö.
6 Ja kuin Herodes tahtoi hÀnen ottaa edes, makasi Pietari sinÀ yönÀ kahden sotamiehen vaiheella, sidottuna kaksilla kahleilla, ja vartiat oven edessÀ vartioitsivat tornia.
7 Ja katso, Herran enkeli seisoi hÀnen tykönÀnsÀ ja kirkkaus paisti huoneessa, lykkÀsi Pietaria kylkeen, herÀtti hÀnen ja sanoi: nouse nopiasti. Ja kahleet putosivat hÀnen kÀsistÀnsÀ.
8 Niin enkeli sanoi hÀnelle: sonnusta ja kengitÀ sinus. Ja hÀn teki niin. Ja hÀn sanoi vielÀ hÀnelle: pue itses vaatteisiis ja seuraa minua.
9 Ja hÀn meni ulos ja seurasi hÀntÀ, eikÀ tietÀnyt sitÀ todeksi, mitÀ enkeliltÀ tehtiin, vaan luuli nÀyn nÀkevÀnsÀ.
10 Mutta kuin he menivÀt ensimÀisen ja toisen vartion lÀvitse, ja tulivat rautaiseen porttiin, joka vie kaupunkiin, niin se aukeni heille itsestÀnsÀ; ja he menivÀt siitÀ ulos, kÀyden katua myöten, ja kohta erkani enkeli hÀnestÀ.
11 Ja kuin Pietari tointui entisellensÀ, sanoi hÀn: nyt minÀ totisesti tiedÀn, ettÀ Herra on enkelinsÀ lÀhettÀnyt, ja minun Herodeksen kÀsistÀ pÀÀstÀnyt ja kaikesta Juudan kansan toivosta.
12 Ja kuin hÀn tÀtÀ ajatellut oli, tuli hÀn Marian, Johanneksen Àidin, huoneen tykö, joka Markukseksi kutsuttiin, jossa monta oli koossa, ja rukoilivat.
13 Mutta kuin Pietari porstuan oveen kolkutti, tuli piika, Roode nimeltÀ, kuultelemaan.
14 Ja kuin hÀn Pietartin ÀÀnen tunsi, ei hÀn ovea ilon tÀhden avannutkaan, vaan juoksi sisÀlle ja ilmoitti heille Pietarin porstuan edessÀ seisovan.
15 Niin he sanoivat hÀnelle: oletkos hullu? Vaan hÀn sanoi totisesti niin olevan. Niin he sanoivat: se on hÀnen enkelinsÀ.
16 Mutta Pietari kolkutti lakkaamatta. Kuin he avasivat, niin he nÀkivÀt hÀnen ja hÀmmÀstyivÀt.
17 Mutta hÀn viittasi kÀdellÀnsÀ heitÀ vaikenemaan, ja jutteli heille, kuinka Herra oli hÀnen vankiudesta johdattanut ulos, ja sanoi: ilmoittakaat nÀitÀ Jakobille ja veljille. Ja lÀksi ulos ja meni toiseen paikkaan.
18 Mutta kuin pÀivÀ tuli, niin ei sotamiehillÀ ollut vÀhin kapina, kuhunka Pietari tullut oli.
Apostolien teot 4 : 24 – 31
24 Kuin he sen kuulivat, korottivat he yksimielisesti ÀÀnensÀ Jumalan tykö ja sanoivat: Herra, sinÀ olet Jumala, joka taivaan ja maan ja meren, ja kaikki, mitÀ niissÀ on, tehnyt olet,
25 Joka Davidin sinun palvelias suun kautta puhunut olet: miksi pakanat kiukuitsevat ja kansat turhaa aikovat?
26 Vaan kuninkaat yhteen menevÀt ja pÀÀmiehet kokoovat heitÀnsÀ Herraa vastaan ja hÀnen Kristustansa vastaan?
27 SillÀ he ovat tosin kokoontuneet sinun pyhÀÀ Poikaas Jesusta vastaan, jonka sinÀ voitelit, sekÀ Herodes ettÀ Pontius Pilatus pakanain ja Israelin kansan kanssa,
28 TekemÀÀn mitÀ sinun kÀtes ja neuvos ennen aikonut oli, ettÀ tapahtuman pitÀis.
29 Ja nyt Herra, katso heidÀn uhkaustansa ja anna sinun palveliais kaikella uskalluksella sinun sanaas puhua.
30 Ja ojenna kÀtes parantamaan, ja ettÀ merkit ja ihmeet sinun pyhÀn Poikas Jesuksen nimen kautta tehtÀisiin.
31 Ja kuin he rukoilleet olivat, liikkui se paikka, jossa he koossa olivat, ja he tÀytettiin kaikki PyhÀllÀ HengellÀ ja puhuivat Jumalan sanaa uskalluksella.
Toinen kirje tessalonikalaisille 1 : 1 – 12
1 Paavali ja Silvanus ja Timoteus Tessalonikan seurakunnalle Jumalassa, meidÀn IsÀssÀmme, ja Herrassa Jesuksessa Kristuksessa:
2 Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidÀn IsÀltÀmme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!
3 MeidÀn pitÀÀ aina teidÀn edestÀnne, rakkaat veljet , Jumalaa kiittÀmÀn, niinkuin kohtuullinen on: sillÀ teidÀn uskonne kasvaa jalosti ja kaikkein teidÀn rakkautenne lisÀÀntyy jokaista kohtaan,
4 Niin ettÀ me teistÀ Jumalan seurakunnissa kerskaamme, teidÀn kÀrsivÀllisyydestÀnne ja uskostanne kaikessa teidÀn vainossanne ja vaivassanne, jota te kÀrsitte:
5 Jotka osoittavat, ettÀ Jumala on oikein tuomitseva, ja te Jumalan valtakuntaan soveliaaksi tulette, jonka tÀhden te myös kÀrsitte,
6 EttÀ se on oikein Jumalan edessÀ niitÀ taas vaivata, jotka teitÀ vaivaavat;
7 Mutta teille, jotka vaivataan, antaa levon meidÀn kanssamme, kuin Herra Jesus taivaasta ilmaantuu, voimansa enkelien kanssa.
8 Ja tulen leimauksella, joka niille kostaa, jotka ei Jumalaa tunteneet, ja niille, jotka ei meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen evankeliumia tottele,
9 Jotka vaivaa kÀrsimÀn pitÀÀ, ijankaikkisen kadotuksen, Herran kasvoista ja hÀnen kunniansa vÀkevyydestÀ:
10 Kuin hÀn tuleva on, kirkastettaa pyhÀinsÀ kanssa, ja ihmeelliseksi tulemaan kaikkein uskovaisten kanssa; sillÀ meidÀn todistuksemme teidÀn tykönne siitÀ pÀivÀstÀ olette te uskoneet.
11 Ja sentÀhden me myös aina rukoilemme teidÀn edestÀnne, ettÀ meidÀn Jumalamme teitÀ otolliseksi tekis siihen kutsumiseen, ja tÀyttÀis kaiken hyvyyden suosion ja uskon vaikutuksen, voimassa:
12 EttÀ meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen nimi teissÀ ylistettÀisiin, ja te taas hÀnessÀ, meidÀn Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen armon kautta.
Toinen kirje korinttilaisille 1 : 11
11 YnnÀ myös teidÀn rukoustenne avulla meidÀn edestÀmme, ettÀ meidÀn tÀhtemme, siitÀ lahjasta, joka meille annettu on, pitÀis monelta ihmiseltÀ kiitos tehtÀmÀn.
Nehemian kirja 9 : 1 – 38
1 NeljÀntenÀ pÀivÀnÀ kolmattakymmentÀ tÀtÀ kuuta tulivat Israelin lapset kokoon, paastoten, sÀkeissÀ, ja multaa pÀÀllÀnsÀ.
2 Ja he eroittivat Israelin siemenen kaikista muukalaisista lapsista; ja he tulivat edes ja tunnustivat syntinsÀ ja isÀinsÀ pahat teot.
3 Ja he nousivat ylös siallensa, ja heidÀn edessÀnsÀ luettiin neljÀ kertaa pÀivÀssÀ Herran heidÀn Jumalansa lakikirjasta; ja he tunnustivat, ja rukoilivat Herraa Jumalaansa neljÀ kertaa pÀivÀssÀ.
4 Ja LevilÀisten korkopaikalle nousivat Jesua, Bani, Kadmiel, Sebania, Bunni, Serebia, Bani ja Kenani, ja huusivat suurella ÀÀnellÀ Herran Jumalansa tykö.
5 Ja LevilÀiset Jesua, Bani, Kadmiel, Hasabnea, Serebia, Hodia, Sebania ja Petahia sanoivat: nouskaat, kiittÀkÀÀt Herraa teidÀn Jumalaanne ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Ja sinun kunnias nimi kiitetÀÀn, joka on korotettu ylitse kaiken siunauksen ja kiitoksen.
6 SinÀ olet Herra yksinÀs, sinÀ olet luonut taivaat ja taivasten taivaat kaiken heidÀn sotavÀkensÀ kanssa, maan ja kaikki, mitÀ sen pÀÀllÀ on, meret ja kaikki, mitÀ niissÀ on; ja sinÀ teet kaikki nÀmÀt elÀvÀksi; ja taivaan sotajoukot kumartaen rukoilevat sinua.
7 SinÀ olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin, ja johdatit hÀnen Kaldean Uurista ja nimitit hÀnet Abrahamiksi,
8 Ja löysit hÀnen sydÀmensÀ uskolliseksi sinun edessÀs, ja teit liiton hÀnen kanssansa, antaakses hÀnen siemenellensÀ Kanaanealaisten, HetilÀisten, Amorilaisten, PheresilÀisten, Jebusilaisten ja Girgasilaisten maan, ja olet pitÀnyt sanas, sillÀ sinÀ olet vanhurskas;
9 Ja sinÀ nÀit isÀimme viheliÀisyyden EgyptissÀ, ja kuulit heidÀn huutonsa Punaisen meren tykönÀ,
10 Ja teit tunnustÀhtejÀ ja ihmeitÀ Pharaolle, ja kaikissa hÀnen palvelioissansa, ja kaikessa hÀnen maansa kansassa; sillÀ sinÀ tiesit heidÀn ylpiÀksi heitÀ vastaan; ja teit itselles nimen, niinkuin se tÀnÀkin pÀivÀnÀ on.
11 Ja sinÀ jaoit meren heidÀn edessÀnsÀ, niin ettÀ he kuivalla menivÀt keskitse meren; ja heidÀn vainoojansa heitit sinÀ syvyyteen, niinkuin kiven vÀkeviin vesiin.
12 Ja pÀivÀllÀ sinÀ johdatit heitÀ pilven patsaalla ja yöllÀ tulen patsaalla, valaisten heille tietÀ, jota he vaelsivat.
13 SinÀ tulit Sinain vuorelta alas ja puhuit heidÀn kanssansa taivaasta, ja annoit heille oikiat tuomiot ja totisen lain, hyvÀt sÀÀdyt ja kÀskyt,
14 Ja ilmoitit heille pyhÀn sabbatis, ja annoit heille kÀskyt, sÀÀdyt ja lain palvelias Moseksen kautta.
15 Ja annoit heille leipÀÀ taivaasta, kuin he isosivat, ja annoit veden vuotaa kalliosta, kuin he janosivat; ja puhuit heille, ettÀ heidÀn piti menemÀn ja omistaman maan, jonka tÀhden sinÀ nostit kÀtes antaakses sen heille.
16 Mutta he ja meidÀn isÀmme tulivat ylpeiksi ja kovakorvaisiksi, ettei he totelleet sinun kÀskyjÀs.
17 Ja eipÀ he tahtoneet kuullakaan, ja ei he ajatelleet niitÀ ihmeitÀ, jotka sinÀ teit heidÀn kanssansa; vaan he tulivat uppiniskaisiksi ja asettivat pÀÀmiehen palataksensa takaperin orjuuteensa, vastahakoisuudessansa; mutta sinÀ Jumala olet anteeksiantaja, armollinen, laupias ja pitkÀmielinen, sangen suuri laupiudesta, ja et sinÀ heitÀ hyljÀnnyt.
18 Vaikka he tekivÀt valetun vasikan ja sanoivat: tÀmÀ on sinun Jumalas, joka sinun johdatti EgyptistÀ, ja tekivÀt suuren hÀvÀistyksen;
19 Et sinÀ kuitenkaan heitÀ hyljÀnnyt korvessa, sinun suuren laupiutes tÀhden. Ja pilven patsas ei mennyt heiltÀ pois pÀivÀllÀ, johdattamasta heitÀ tiellÀ, eikÀ tulen patsas yöllÀ, valaisemasta heille tietÀ, jota he vaelsivat.
20 Ja sinÀ annoit heille hyvÀn henkes opettamaan heitÀ; et sinÀ myös kieltÀnyt mannaas heidÀn suustansa, ja sinÀ annoit heille vettÀ heidÀn janossansa.
21 SinÀ ravitsit heitÀ korvessa neljÀkymmentÀ ajastaikaa, ettei heiltÀ mitÀÀn puuttunut; ei heidÀn vaatteensa vanhentuneet, eikÀ heidÀn jalkansa ajettuneet.
22 SinÀ annoit heille valtakunnat ja kansat, ja jaoit heidÀt sinne ja tÀnne, omistamaan Sihonin maata, ja Hesbonin kuninkaan maata ja Ogin Basanin kuninkaan maata.
23 Ja sinÀ enensit heidÀn lapsensa niinkuin tÀhdet taivaassa, ja veit heidÀt siihen maahan, josta sinÀ heidÀn isillensÀ sanonut olit, ettÀ heidÀn piti sinne menemÀn ja omistaman.
24 Ja lapset menivÀt ja omistivat maan; ja sinÀ nöyryytit Kanaanealaisten maan asujamet heidÀn edessÀnsÀ, ja annoit heitÀ heidÀn kÀsiinsÀ, niin myös heidÀn kuninkaansa ja maan kansat, tehdÀ heille oman tahtonsa perÀÀn.
25 Ja he voittivat vahvat kaupungit ja lihavan maan, ja omistivat huoneet tÀynnÀ kaikkinaista viljaa, vuojonkivisiÀ kaivoja, viinamÀkiÀ ja öljymÀkiÀ ja paljon hedelmÀllisiÀ puita. Ja he söivÀt ja ravittiin, ja lihoivat, ja elivÀt herkullisesti sinun suuresta hyvyydestÀs.
26 Mutta he tulivat tottelemattomiksi ja vastahakoisiksi sinua vastaan, ja heittivÀt sinun lakis selkÀnsÀ taa, ja tappoivat sinun prophetas, jotka heidÀn edessÀnsÀ todistivat, ettÀ he olisivat kÀÀntyneet sinun tykös; ja he suuresti hÀpÀisivÀt sinua.
27 SentÀhden sinÀ annoit heitÀ vihollistensa kÀsiin, jotka heitÀ ahdistivat. Ja he huusivat sinua ahdistuksensa aikana, ja sinÀ kuulit taivaasta heitÀ, ja laupiutes tÀhden annoit sinÀ heille pelastajat, jotka heitÀ auttivat vihollistensa kÀsistÀ.
28 Mutta kun he lepoon tulivat, palasivat he pahaa tekemÀÀn sinun edessÀs: niin sinÀ hylkÀsit heitÀ vihollistensa kÀsiin, jotka heitÀ hallitsivat. Niin he kÀÀnsivÀt heitÀnsÀ ja taas huusivat sinua, ja sinÀ kuulit heitÀ taivaasta ja pelastit heitÀ monta aikaa, sinun suuren laupiutes tÀhden.
29 Ja sinÀ annoit heille tiettÀvÀksi tehdÀ, ettÀ heidÀn piti kÀÀntÀmÀn itsensÀ sinun lakis tykö; mutta he olivat ylpiÀt ja ei totelleet sinun kÀskyjÀs, ja syntiÀ tekivÀt sinun tuomiotas vastaan, joita jos ihminen tekee, hÀn elÀÀ niissÀ; ja he kÀÀnsivÀt hartionsa ja kovensivat niskansa, ja ei totelleet.
30 Ja sinÀ kÀrsit heitÀ monta ajastaikaa, ja annoit heille tehdÀ tiettÀvÀksi henkes kautta sinun prophetaissas; mutta ei he ottaneet korviinsa; sentÀhden sinÀ annoit heitÀ maan kansain kÀsiin.
31 Mutta suuren laupiutes tÀhden et sinÀ heitÀ perÀti teloittanut eli hyljÀnnyt; sillÀ sinÀ olet armollinen ja laupias Jumala.
32 Nyt meidÀn Jumalamme! sinÀ suuri Jumala, vÀkevÀ ja peljÀttÀvÀ, joka pidÀt liiton ja laupiuden, ÀlÀ vÀhÀksy kaikkia niitÀ vaivoja, jotka meille ja meidÀn kuninkaillemme, pÀÀmiehillemme, papeillemme, prophetaillemme, isillemme ja kaikelle sinun kansalles, Assurin kuninkaan ajasta niin tÀhÀn pÀivÀÀn asti, tapahtuneet ovat.
33 SinÀ olet vanhurskas kaikissa niissÀ, mitkÀ sinÀ meidÀn pÀÀllemme olet tuonut; sillÀ sinÀ olet oiken tehnyt, mutta me olemme olleet jumalattomat.
34 Ja meidÀn kuninkaamme, pÀÀmiehemme, meidÀn pappimme ja isÀmme ei ole tehneet sinun lakis jÀlkeen, eikÀ lukua pitÀneet sinun kÀskyistÀs ja todistuksistas, joita annoit heille ilmoitettaa.
35 Ja ei he palvelleet sinua valtakunnassansa ja sinun suuressa hyvyydessÀs, jonka sinÀ annoit heille, ja siinÀ avarassa ja lihavassa maassa, jonkas annoit heidÀn eteensÀ; ja ei he palanneet pahoista töistÀnsÀ.
36 Katso, me olemme palveliat tÀnÀpÀnÀ; ja siinÀ maassa, jonka annoit meidÀn isillemme, ettÀ he olisivat syöneet hÀnen hedelmiÀnsÀ ja hyvyyttÀnsÀ, katso, siinÀ me olemme palveliat.
37 Ja se enentÀÀ tulonsa kuninkaille, jotka panit meidÀn pÀÀllemme meidÀn synteimme tÀhden; ja he hallitsevat meidÀn ruumiimme ja karjamme oman tahtonsa jÀlkeen, ja me olemme juuri suuressa tuskassa.
38 Ja nÀissÀ kaikissa teemme me vahvan liiton, ja kirjoitamme sen, ja annamme meidÀn pÀÀmiestemme, LevilÀistemme sen sinetillÀnsÀ vahvistaa.
Kirje galatalaisille 6 : 2
2 Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia tÀyttÀkÀÀt.
Joonan kirja 3 : 1 – 10
1 Niin Herran sana tapahtui toisen kerran Jonalle ja sanoi:
2 Nouse, mene suureen kaupunkiin Niniveen, saarnaamaan siellÀ sitÀ saarnaa, jonka minÀ sinulle sanon.
3 Silloin Jona nousi ja meni Niniveen Herran sanan jÀlkeen. Ja Ninive oli Jumalan suuri kaupunki, kolmen pÀivÀkunnan matka.
4 Ja kuin Jona rupesi siinÀ kÀymÀÀn yhden pÀivÀkunnan matkan, huusi hÀn ja sanoi: vielÀ on neljÀkymmentÀ pÀivÀÀ; niin Niniven pitÀÀ hukkuman.
5 Niin Niniven miehet uskoivat Jumalan pÀÀlle, ja antoivat saarnata, ettÀ paastottaisiin, ja pukivat sÀkit yllensÀ sekÀ pienet ettÀ suuret.
6 Ja kuin Niniven kuningas sen kuuli, nousi hÀn istuimeltansa ja riisui kalliit vaatteensa, kÀÀri itsensÀ sÀkkiin ja istui tuhkaan.
7 Ja antoi kuuluttaa ja sanoa NinivessÀ kuninkaan tahdosta ja hÀnen sankareinsa kÀskystÀ, sanoen: ettei yksikÀÀn ihminen taikka elÀin, karja eli lampaat pidÀ mitÀÀn maistaman eikÀ laitumelle ajettaman, ja ei vettÀkÀÀn juoman;
8 Vaan ihmiset ja elÀimet pitÀÀ sÀkkiin puetettaman, ja heidÀn pitÀÀ lujasti Jumalan tykö huutaman. Ja jokainen palatkaan pahasta tiestÀnsÀ ja kÀtensÀ vÀkivallasta.
9 Kukaties Jumala taitaa kÀÀntyÀ ja katua, ja lakata hirmuisesta vihastansa, ettemme huku.
10 Kuin Jumala nÀki heidÀn työnsÀ, ettÀ he palasivat pahasta tiestÀnsÀ, katui Jumala sitÀ pahaa, jota hÀn oli puhunut heille tehdÀksensÀ, ja ei tehnytkÀÀn.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6 : 5 – 6
5 Ja kuin rukoilet, niin ei sinun pidÀ oleman niinkuin ulkokullatut; sillÀ he mielellÀnsÀ seisovat ja rukoilevat synagogissa ja kujain kulmissa, ettÀ he ihmisiltÀ nÀhtÀisiin. Totisesti sanon minÀ teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan kuin sinÀ rukoilet, niin mene kammioos, ja sulje oves, ja rukoile IsÀÀs, joka on salaisuudessa: ja IsÀs, joka salaisuudessa nÀkee, maksaa sinulle julkisesti.
Kirje kolossalaisille 1 : 1 – 29
1 Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, ja veli Timoteus,
2 Niille, jotka ovat Kolossissa, pyhille ja uskollisille veljille Kristuksessa: armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidÀn isÀltÀmme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!
3 Me kiitÀmme Jumalaa ja meidÀn Herran Jesuksen Kristuksen IsÀÀ, ja rukoilemme aina teidÀn edestÀnne,
4 Sittekuin me kuulimme teidÀn uskonne Kristuksessa Jesuksessa ja teidÀn rakkautenne kaikkia pyhiÀ kohtaan,
5 Sen toivon tÀhden, joka teille taivaissa tallelle pantu on, josta te ennen sen totisen evankeliumin saarnan kautta kuulleet olette,
6 Joka teidÀn tykönne tullut on, niinkuin myös kaikkeen maailmaan, ja hedelmÀn kantaa, niinkuin teissÀkin hamasta siitÀ pÀivÀstÀ, jona te sen kuulleet olette ja Jumalan armon totuudessa tunsitte;
7 Niinkuin te myös meidÀn rakkaalta kanssa palvelialtamme Epaphraalta opitte, joka teidÀn edestÀnne Kristuksen uskollinen palvelia on,
8 Joka myös on meille ilmoittanut teidÀn rakkautenne hengessÀ.
9 SentÀhden myös me siitÀ pÀivÀstÀ, jona me sen kuulimme, emme lakanneet teidÀn edestÀnne rukoilemasta ja anomasta, ettÀ te hÀnen tahtonsa tuntemisella tÀytettÀisiin kaikkinaisessa hengellisessÀ viisaudessa ja toimessa,
10 EttÀ te soveliaasti vaeltaisitte, kelvaten kaikissa Herralle, ja hedelmÀn tekisitte kaikissa hyvissÀ töissÀ ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa,
11 Ja vahvistetuksi tulisitte kaikella voimalla, hÀnen kunniansa vÀkevyyden jÀlkeen, kaikkeen kÀrsivÀllisyyteen ja pitkÀmielisyyteen ilon kanssa.
12 Ja kiittÀkÀÀt IsÀÀ, joka meitÀ soveliaaksi tehnyt on pyhÀin perimisen osallisuuteen valkeudessa,
13 Joka meitÀ pimeyden vallasta pelasti ja on meidÀt siirtÀnyt rakkaan Poikansa valtakuntaan,
14 Jonka kautta meillÀ on lunastus hÀnen verensÀ kautta, nimittÀin syntein anteeksi antamus,
15 Joka nÀkymÀttömÀn Jumalan kuva on, esikoinen ennen kaikkia luontokappaleita.
16 SillÀ hÀnen kauttansa ovat kaikki luodut, jotka taivaassa ja maan pÀÀllÀ ovat, nÀkyvÀiset ja nÀkymÀttömÀt, thronit ja herraudet, vallat ja hallitukset: ne ovat kaikki hÀnen kauttansa ja hÀneen luodut.
17 Ja hÀn on ennen kaikkia ja kaikki ovat hÀnessÀ.
18 Ja hÀn on ruumiin, nimittÀin seurakunnan pÀÀ, joka on alku ja esikoinen kuolleista, ettÀ hÀn kaikkein ylitse kÀvis;
19 SillÀ niin kelpasi IsÀlle, ettÀ hÀnessÀ kokonainen tÀydellisyys asuis,
20 Ja kaikki olisivat hÀnen kauttansa hÀnen itse kanssansa sovitetut, sekÀ ne jotka maassa ettÀ ne jotka taivaissa ovat; sillÀ hÀn teki verensÀ kautta ristin pÀÀllÀ rauhan, itse kauttansa.
21 Ja te olitte muinen oudot ja viholliset ymmÀrryksen puolesta, pahoissa töissÀ; mutta nyt hÀn on teidÀt sovittanut,
22 Lihansa ruumiissa kuoleman kautta, ettÀ hÀn teidÀt saattais pyhÀksi, laittamattomaksi ja nuhteettomaksi kasvoinsa edessÀ.
23 Jos te muutoin uskossa pysytte perustettuna ja vahvana ja horjumattomana evakeliumin toivosta, jonka te kuulitte, joka on saarnattu kaikkein luontokappalten edessÀ, jotka taivaan alla ovat; jonka palveliaksi minÀ Paavali tullut olen,
24 Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minÀ kÀrsin teidÀn edestÀnne, ja tÀytÀn Kristuksen kÀrsimiset minun lihassani hÀnen ruumiinsa edestÀ, joka on seurakunta,
25 Jonka palveliaksi minÀ tullut olen Jumalan toimituksen jÀlkeen, joka minulle teidÀn kohtaanne annettu on, tÀyttÀmÀÀn Jumalan sanaa;
26 SitÀ salaisuutta, joka ijankaikkisesta ja sukukunnista on salattu ollut, mutta nyt hÀnen pyhillensÀ ilmoitettu,
27 Joille Jumala tahtoi sen julistaa, mikÀ tÀmÀn salaisuuden kunniallinen rikkaus pakanain seassa on, joka on Kristus teissÀ, kunnian toivo,
28 Jonka me ilmoitamme, ja kaikkia ihmisiÀ neuvomme, ja kaikkia ihmisiÀ kaikkinaisessa viisaudessa opetamme, ettÀ me jokaisen ihmisen Kristuksessa Jesuksessa tÀydelliseksi saattaisimme:
29 Jota minÀ myös ahkeroitsen ja hÀnen vaikutuksensa jÀlkeen kilvoittelen, joka minussa vÀkevÀsti vaikuttaa.
Leave a Reply