Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na conscience
Jesajan kirja 30 : 21
21 Ja korvas kuulevat sanan takanas, sanoen: tÀmÀ on tie kÀykÀÀt sitÀ, kuin te oikialle eli vasemmalle kÀdelle eksyneet olette.
Kirje roomalaisille 2 : 15
15 EttÀ he osoittavat lain työn olevan kirjoitetun sydÀmiinsÀ, ja niin heidÀn omatuntonsa ynnÀ todistaa, ja heidÀn ajatuksensa keskenÀnsÀ itse pÀÀllensÀ kantavat eli myös heitÀnsÀ syyttömÀksi tekevÀt,
Sananlaskujen kirja 3 : 5 – 6
5 Luota Herraan kaikesta sydÀmestÀs, ja ÀlÀ luota ymmÀrryksees;
6 Mutta ajattele hÀntÀ kaikissa teissÀs, niin hÀn sinua oikein johdattaa.
Kirje heprealaisille 10 : 22
22 Niin kÀykÀÀmme hÀnen tykönsÀ totisella sydÀmellÀ, tÀydellÀ uskolla, priiskotetut meidÀn sydÀmissÀmme, (ja pÀÀstetyt) pahasta omastatunnosta,
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 2 : 27
27 Ja se voide, jonka te hÀneltÀ saaneet olette, pysyy teissÀ, ja ette tarvitse, ettÀ joku teitÀ opettaa; vaan niinkuin se voide teitÀ kaikista opettaa, niin on se tosi ja ei valhe, ja niinkuin se teitÀ opetti, niin myös te hÀnessÀ pysykÀÀt,
EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 1 : 5
5 Mutta kÀskyn pÀÀtös on rakkaus puhtaasta sydÀmestÀ, ja hyvÀstÀ omastatunnosta, ja vilpittömÀstÀ uskosta.
Kirje roomalaisille 14 : 1 – 23
1 Heikkouskoista korjatkaat, ei kamppausten riidoissa.
2 Yksi kyllÀ uskoo saavansa kaikkinaista syödÀ, vaan heikko syö kaalia.
3 Joka syö, ÀlkÀÀn sitÀ katsoko ylön, joka ei syö; ja se, joka ei syö, ÀlkÀÀn tuomitko sitÀ, joka syö; sillÀ Jumala on hÀnen ottanut vastaan.
4 Kuka sinÀ olet, joka toisen palveliaa tuomitse? Omalle isÀnnÀllensÀ hÀn seisoo eli lankee. Mutta hÀn taidetaan ojentaa ylös; sillÀ Jumala on voimallinen hÀntÀ ojentamaan.
5 Yksi eroittaa yhden pÀivÀn toisesta, toinen pitÀÀ kaikki pÀivÀt yhtÀlÀisenÀ: jokainen olkoon vahva mielessÀnsÀ.
6 Joka pÀivÀÀ tottelee, sen hÀn Herralle tekee; ja joka ei pÀivÀÀ tottele, se myös sen Herralle tekee. Joka syö, hÀn syö Herralle; sillÀ hÀn kiittÀÀ Jumalaa: ja joka ei syö, se ei syö Herralle, ja kiittÀÀ Jumalaa.
7 SillÀ ei yksikÀÀn meistÀ itsellensÀ elÀ, eikÀ yksikÀÀn itsellensÀ kuole.
8 SillÀ jos me elÀmme niin me Herralle elÀmme; jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. SentÀhden joko me elÀmme tai kuolemme, niin me Herran omat olemme.
9 SillÀ sentÀhden on myös Kristus kuollut ja noussut ylös ja jÀlleen elÀvÀksi tullut, ettÀ hÀn olis kuolleiden ja elÀvien Herra.
10 Mutta miksi sinÀ veljes tuomitset? Eli miksi sinÀ veljes katsot ylön? sillÀ me asetetaan kaikki Kristuksen tuomio-istuimen eteen.
11 SillÀ kirjoitettu on: niin totta kuin minÀ elÀn, sanoo Herra, minua pitÀÀ kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet pitÀÀ Jumalaa tunnustaman.
12 SentÀhden jokaisen meistÀ pitÀÀ edestÀnsÀ Jumalalle luvun tekemÀn.
13 ĂlkÀÀmme siis tĂ€stedes toinen toistamme tuomitko, vaan tuomitkaat paremmin niin, ettei yksikÀÀn veljensĂ€ eteen pane loukkausta eli pahennusta.
14 MinÀ tiedÀn ja olen vahva Herrassa Jesuksessa, ettei mitÀÀn itsestÀnsÀ yhteistÀ ole, vaan joka jotakin yhteiseksi luulee, hÀnelle se on yhteinen.
15 Mutta jos sinun veljes sinun ruastas surulliseksi tulee, niin et sinĂ€ enÀÀn vaella rakkaudessa. ĂlĂ€ sitĂ€ ruallas kadota, jonka tĂ€hden Kristus on kuollut.
16 SentÀhden sovittakaat niin, ettei teidÀn hyvyyttÀnne laitettaisi.
17 SillÀ ei Jumalan valtakunta ole ruoka ja juoma, mutta vanhurskaus, ja rauha, ja ilo PyhÀssÀ HengessÀ.
18 SillÀ joka niissÀ Kristusta palvelee, hÀn on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19 SentÀhden noudattakaamme niitÀ, mitkÀ rauhaan sopivat, ja sitÀ, mikÀ keskenÀmme parannukseksi tulee.
20 ĂlĂ€ ruan tĂ€hden Jumalan työtĂ€ turmele. Kaikki tosin ovat puhtaat; vaan sille ihmiselle on se paha, joka syö omantuntonsa pahennuksen kanssa.
21 Se on hyvÀ, ettet lihaa söisi etkÀ viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikkÀ heikoksi tulee.
22 Jos sinulla on usko, niin pidÀ se itsessÀs Jumalan edessÀ. Autuas on, joka ei tee itsellensÀ omaatuntoa niissÀ, mitkÀ hÀn koettelee.
23 Mutta joka siitÀ epÀilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillÀ ei hÀn syönyt uskossa, mutta kaikki, mikÀ ei uskosta ole, se on synti.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 1 : 9
9 Jos me tunnustamme meidÀn syntimme, niin hÀn on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitÀ kaikesta vÀÀryydestÀ,
EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 1 : 19
19 Ja pitÀisit uskon ja hyvÀn omantunnon, jonka muutamat ovat hyljÀnneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet,
EnsimmĂ€inen kirje Timoteukselle 4 : 1 – 2
1 Mutta Henki sanoo selkiÀsti, ettÀ viimeisillÀ ajoilla muutamat luopuvat uskosta ja ottavat vaarin viettelevistÀ hengistÀ ja perkeleiden opetuksista,
2 Niiden kautta, jotka ulkokullaisuudessa valheenpuhujat ovat, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty,
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7 : 1 – 2
1 ĂlkÀÀt tuomitko, ettei teitĂ€ tuomittaisi.
2 SillÀ millÀ tuomiolla te tuomitsette, pitÀÀ teitÀ tuomittaman, ja sillÀ mitalla, jolla te mittaatte, pitÀÀ teille jÀlleen mitattaman.
Evankeliumi Markuksen mukaan 12 : 28 – 31
28 Ja kuin yksi kirjanoppineista tuli, joka kuuli heidÀn kamppailevan keskenÀnsÀ, ja nÀki, ettÀ hÀn hyvÀsti vastasi heitÀ, kysyi hÀn hÀneltÀ: kuka on kaikkein suurin kÀsky?
29 Mutta Jesus vastasi hÀntÀ: tÀmÀ on kaikkein suurin kÀsky: kuule, Israel, Herra meidÀn Jumalamme on yksi Herra.
30 Ja sinun pitÀÀ rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sydÀmestÀs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun mielestÀs, ja kaikesta sinun voimastas. TÀmÀ on suurin kÀsky.
31 Ja toinen senkaltainen on tÀmÀ: sinun pitÀÀ rakastaman sinun lÀhimmÀistÀs niinkuin itse sinuas. Ei ole nÀitÀ suurempaa kÀskyÀ.
Kirje roomalaisille 13 : 5
5 SentÀhden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tÀhden, vaan myös omantunnon tÀhden.
Kirje kolossalaisille 2 : 8
8 Katsokaat, ettei joku teitÀ viettele philosophian ja turhain jaaritusten kautta, ihmisten opin ja maailmallisten sÀÀtyin jÀlkeen, ja ei Kristuksen jÀlkeen.
Evankeliumi Markuksen mukaan 2 : 8
8 Ja kohta kuin Jesus tunsi hengessÀnsÀ, ettÀ he niin itsellÀnsÀ ajattelivat, sanoi hÀn heille: mitÀ te nÀitÀ ajattelette teidÀn sydÀmessÀnne?
EnsimmÀinen Pietarin kirje 3 : 16
16 Ja pitÀkÀÀt hyvÀ omatunto, ettÀ ne, jotka teitÀ panettelevat niinkuin pahantekiöitÀ, hÀpeÀisivÀt, ettÀ he ovat hÀvÀisseet teidÀn hyvÀn menonne Kristuksessa.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 14 : 26
26 Mutta Lohduttaja, PyhÀ Henki, jonka IsÀ on lÀhettÀvÀ minun nimeeni, hÀn opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitÀ minÀ teille sanonut olen.
Toinen kuninkaiden kirja 4 : 8 – 16
8 Ja se tapahtui siihen aikaan, ettÀ Elisa meni Sunemiin, ja siellÀ oli varallinen vaimo, joka vaati hÀntÀ syömÀÀn tykönÀnsÀ. Ja niin usein kuin hÀn sen kautta vaelsi, poikkesi hÀn sinne syömÀÀn leipÀÀ.
9 Ja hÀn sanoi miehellensÀ: katso, minÀ ymmÀrrÀn tÀmÀn Jumalan miehen olevan pyhÀn, joka tÀssÀ meidÀn kauttamme aina vaeltaa:
10 TehkÀÀmme siis tÀhÀn ylistupa, ja pankaamme hÀnelle sinne vuode, pöytÀ, istuin ja kynttilÀjalka, ettÀ hÀn sinne menis, kuin hÀn meidÀn tykömme tulee.
11 Niin tapahtui siihen aikaan, ettÀ hÀn tuli sinne; ja hÀn meni ylistupaan ja makasi siellÀ.
12 Ja hÀn sanoi palveliallensa Gehatsille: kutsu Sunemin vaimo tÀnne. Ja kuin hÀn oli kutsunut hÀnen, astui hÀn hÀnen eteensÀ.
13 Niin hÀn sanoi hÀnelle: sano hÀnelle: katso, sinÀ olet tehnyt meille kaiken tÀmÀn palveluksen, mitÀ minun pitÀÀ sinulle tekemÀn? Onko sinulla asiaa kuninkaan taikka sodanpÀÀmiehen tykö? HÀn sanoi: minÀ asun keskellÀ minun kansaani.
14 HÀn sanoi hÀnelle: mitÀstÀ siis hÀnelle pitÀis tehtÀmÀn? Gehatsi sanoi: ei ole hÀnellÀ poikaa, ja hÀnen miehensÀ on vanha.
15 HÀn sanoi: kutsu hÀntÀ; ja kuin hÀn meni hÀntÀ kutsumaan, niin hÀn tuli omissa.
16 Ja hÀn sanoi: tÀhÀn mÀÀrÀttyyn aikaan vuoden perÀstÀ pitÀÀ sinun syleilemÀn poikaa. HÀn sanoi: ei, minun herrani, sinÀ Jumalan mies, ÀlÀ vÀÀryttele piikas edessÀ!
Kirje heprealaisille 13 : 18
18 Rukoilkaat meidÀn edestÀmme; sillÀ se on meidÀn uskalluksemme, ettÀ meillÀ on hyvÀ omatunto, ja ettÀ me ahkeroitsemme pitÀÀ hyvÀÀ menoa kaikkein seassa.
EnsimmÀinen kirje Timoteukselle 2 : 4
4 Joka tahtoo kaikkia ihmisiÀ autuaaksi, ja ettÀ he totuuden tuntoon tulisivat.
Leave a Reply