Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Johanneksen ilmestys 20 : 11 – 15
11 Ja minÀ nÀin suuren valkian istuimen ja senpÀÀllÀ istuvan, jonka kasvoin edestÀ maa ja taivas pakeni; ja ei heille löydetty siaa.
12 Ja minÀ nÀin kuolleet, sekÀ pienet ettÀ suuret, seisovan Jumalan kasvoin edessÀ, ja kirjat avattiin, ja toinen kirja avattiin, joka on elÀmÀn, ja kuolleet tuomittiin niistÀ, mitkÀ kirjoissa kirjoitetut olivat, töittensÀ jÀlkeen.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hÀnessÀ olivat, ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissÀ olivat: ja ne tuomittiin jokainen töittensÀ jÀlkeen.
14 Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen jÀrveen. TÀmÀ on toinen kuolema.
15 Ja joka ei löydetty elÀmÀn kirjassa kirjoitetuksi, se heitettiin tuliseen jÀrveen.
Johanneksen ilmestys 1 : 20
20 Se salaisuus niistÀ seitsemÀstÀ tÀhdestÀ, jotka sinÀ minun oikiassa kÀdessÀni nÀhnyt olet, ja seitsemÀn kultaista kynttilÀjalkaa. Ne seitsemÀn tÀhteÀ ovat seitsemÀn seurakunnan enkelit: ja ne seitsemÀn kynttilÀjalkaa, jotka sinÀ nÀhnyt olet, ovat seitsemÀn seurakuntaa.
Johanneksen ilmestys 2 : 1 – 29
1 Kirjoita Epheson seurakunnan enkelille: nÀitÀ sanoo se, joka seitsemÀn tÀhteÀ pitÀÀ oikiassa kÀdessÀnsÀ, joka kÀy seitsemÀn kultaisen kynttilÀjalan keskellÀ:
2 MinÀ tiedÀn sinun työs ja tekos ja sinun kÀrsivÀllisyytes, ettet sinÀ voi kÀrsiÀ pahoja: sinÀ olet niitÀ jo kiusannut, jotka itsensÀ apostoleiksi sanovat ja ei ole, ja löysit heidÀt valehtelioiksi.
3 Ja sinÀ kannoit ja kÀrsit, ja minun nimeni tÀhden sinÀ työtÀ teit ja et vÀsynyt.
4 Mutta minulla on sinua vastaan, ettÀ sinÀ sinun ensimÀisen rakkautes annoit ylön.
5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitÀ ensimÀisiÀ töitÀ; vaan jos ei, niin minÀ tulen sinulle pian ja syöksen kynttilÀjalkas pois sialtansa, ellet sinÀ tee parannusta.
6 Mutta se sinulla on, ettÀs vihaat Nikolailaisten töitÀ, joita minÀkin vihaan.
7 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan minÀ elÀmÀn puusta syödÀ, joka keskellÀ Jumalan paradisia on.
8 Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: nÀitÀ sanoo ensimÀinen ja viimeinen, joka oli kuollut ja elÀÀ:
9 MinÀ tiedÀn sinun tekos ja vaivas ja köyhyytes, (mutta sinÀ olet rikas,) ja niiden pilkan, jotka itsensÀ Juudalaisiksi sanovat ja ei olekaan, vaan ovat saatanan joukko.
10 ĂlĂ€ sinĂ€ ensinkÀÀn pelkÀÀ, mitĂ€ sinun kĂ€rsimĂ€n pitÀÀ. Katso, perkele on muutamia teistĂ€ heittĂ€vĂ€ vankiuteen, kiusattaa; ja teillĂ€ pitÀÀ oleman vaiva kymmenen pĂ€ivÀÀ. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minĂ€ sinulle elĂ€mĂ€n kruunun annan.
11 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo: Joka voittaa, ei se toiselta kuolemalta vahingoiteta.
12 Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: nÀitÀ sanoo se, jolla on kaksiterÀinen terÀvÀ miekka:
13 MinÀ tiedÀn sinun tekos, ja kussas asut, kussa saatanan istuin on: ja sinÀ pidÀt minun nimeni ja et kieltÀnyt minun uskoani niinÀkÀÀn pÀivinÀ, joina Antipas, minun uskollinen todistajani, teidÀn tykönÀnne tapettu on, kussa saatana asuu.
14 Mutta minulla on vÀhÀ sinua vastaan: ettÀ sinulla siellÀ on niitÀ, jotka Balaamin oppia pitÀvÀt, joka opetti Balakin antamaan pahennusta Israelin lasten edessÀ, epÀjumalten uhria syödÀ ja salavuoteudessa maata.
15 Niin myös sinulla on niitÀ, jotka Nikolailaisten oppia pitÀvÀt, jota minÀ vihaan.
16 Tee parannus; vaan jos ei, niin minÀ tulen sinulle pian, ja tappelen heidÀn kanssansa minun suuni miekalla.
17 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo: sen, joka voittaa, annan minÀ syödÀ siitÀ salatusta mannasta, ja tahdon hÀnelle hyvÀn todistuksen antaa, ja sillÀ todistuksella uuden kirjoitetun nimen, jota ei yksikÀÀn tiedÀ, vaan se, joka sen saa.
18 Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: nÀitÀ sanoo Jumalan Poika, jonka silmÀt ovat niinkuin tulen liekki ja hÀnen jalkansa valantovasken kaltaiset:
19 MinÀ tiedÀn sinun tekos ja rakkautes, ja palvelukses ja uskos, ja sinun kÀrsivÀllisyytes ja sinun tekos, ja ne viimeiset usiammat kuin ensimÀiset.
20 Vaan minulla on vÀhÀ sinua vastaan, ettÀs sallit sen vaimon Jesabelin, joka itsensÀ prophetaksi sanoo, opettavan ja minun palvelioitani viettelevÀn, salavuoteudessa makaavan ja epÀjumalan uhria syövÀn.
21 Ja minÀ annoin hÀnelle ajan parannusta tehdÀ salavuoteudestansa, mutta ei hÀn tehnytkÀÀn.
22 Katso, minÀ panen hÀnen vuoteesen ja ne, jotka hÀnen kanssansa huorin tekevÀt, suureen vaivaan, ellei he tee parannusta töistÀnsÀ.
23 Ja hÀnen lapsensa minÀ tapan kuolemalla. Ja jokaisen seurakunnan pitÀÀ tietÀmÀn, ettÀ minÀ olen se, joka munaskuut ja sydÀmet tutkin, ja annan kullekin teistÀ teidÀn työnne jÀlkeen.
24 Mutta teille minÀ sanon ja muille, jotka Tyatirassa olette, joilla ei tÀmÀ oppi ole ja jotka ei saatanan syvyyttÀ tunteneet, niinkuin he sanovat: en minÀ laske teidÀn pÀÀllenne muuta kuormaa;
25 Kuitenkin se, mikÀ teillÀ on, pitÀkÀÀt siihenasti kuin minÀ tulen,
26 Ja joka voittaa ja minun tekoni hamaan loppuun asti pitÀÀ, sille minÀ annan voiman pakanain ylitse,
27 Ja hÀnen pitÀÀ heitÀ rautaisella vitsalla hallitseman ja niinkuin savenvalajan astioita heitÀ sÀrkemÀn, niinkuin minÀkin IsÀltÀni sain;
28 Ja annan hÀnelle kointÀhden.
29 Jolla korva on, se kuulkaan, mitÀ Henki seurakunnille sanoo.
Johanneksen ilmestys 13 : 1 – 18
1 (H12:18) Ja minÀ seisoin meren sannalla. (H13:1) Ja minÀ nÀin pedon merestÀ astuvan ylös, jolla oli seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea, ja hÀnen sarvissansa kymmenen kruunua, ja hÀnen pÀissÀnsÀ pilkan nimi.
2 Ja peto, jonka minÀ nÀin, oli pardin muotoinen, ja hÀnen jalkansa olivat niinkuin karhun kÀpÀlÀt, ja hÀnen suunsa oli niinkuin jalopeurain suu; ja lohikÀrme antoi sille voimansa, ja istuimensa, ja suuren vallan.
3 Ja minÀ nÀin yhden hÀnen pÀistÀnsÀ niinkuin se olis kuoliaaksi haavoitettu ollut, ja hÀnen kuolemahaavansa parani, ja koko maan piiri ihmetteli sitÀ petoa,
4 Ja kumarsivat lohikÀrmettÀ, joka pedolle voiman antoi. Ja he kumarsivat petoa ja sanoivat: kuka on tÀmÀn pedon kaltainen? kuka voi sotia hÀntÀ vastaan?
5 Ja hÀnelle annettiin suu puhua suuria asioita ja pilkkoja, ja hÀnelle annettiin valta pitÀÀ sotaa kaksiviidettÀ kuukautta.
6 Ja hÀn avasi suunsa pilkkoja puhumaan Jumalaa vastaan, pilkkaamaan hÀnen nimeÀnsÀ, ja hÀnen majaansa, ja niitÀ, jotka taivaassa asuvat.
7 Ja hÀnen sallittiin sotia pyhÀin kanssa ja voittaa heitÀ. Ja hÀnelle annettiin valta kaikkein sukukuntain pÀÀlle, ja kansain, ja kielten, ja pakanain.
8 Ja kaikki, jotka maassa asuvat, kumarsivat hÀntÀ, joiden nimet ei ole kirjoitetut Karitsan elÀmÀn kirjassa, joka maailman alusta tapettu on.
9 Jos jollakin korva on, se kuulkaan.
10 Joka vankiuteen vie, se vankiuteen menee, joka miekalla tappaa, se miekalla tapetaan. TÀssÀ on pyhÀin kÀrsivÀllisyys ja usko.
11 Ja minÀ nÀin toisen pedon maasta astuvan ylös, ja hÀnellÀ oli kaksi sarvea niinkuin lampaalla, ja hÀn puhui niinkuin lohikÀrme.
12 Ja se tekee kaiken entisen pedon voiman, sen nÀhden, ja saattaa maan ja sen asuvaiset ensimÀistÀ petoa kumartamaan, jonka kuolemahaava parantunut oli.
13 Ja tekee suuria ihmeitÀ, niin ettÀ hÀn saattaa tulenkin putoomaan taivaasta alas maan pÀÀlle, ihmisten edestÀ;
14 Ja viettelee maan asuvia niillÀ ihmeillÀ, joita hÀnen oli annettu pedon edessÀ tehdÀ, sanoen maan asuville, ettÀ he tekisivÀt pedon kuvan, jolla miekan haava on, ja joka virkosi.
15 Ja sallittiin hÀnelle antaa hengen pedon kuvalle, ettÀ pedon kuva myös puhuis, ja tekis, ettÀ jokainen, joka ei pedon kuvaa kumarra, pitÀÀ tapettaman.
16 Ja se saattaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhÀt, vapaat ja palveliat, ottamaan merkin oikiaan kÀteensÀ taikka otsiinsa;
17 Ja ettei kenkÀÀn taitanut ostaa eikÀ myydÀ, jolla ei se merkki ollut, taikka pedon nimi, eli hÀnen nimensÀ luku.
18 TÀssÀ on viisaus. Jolla on ymmÀrrys, laskekaan pedon luvun; sillÀ se on ihmisen luku, ja hÀnen lukunsa on kuusisataa kuusikymmentÀ ja kuusi.
Johanneksen ilmestys 17 : 1 – 18
1 Ja tuli yksi seitsemÀstÀ enkelistÀ, joilla seitsemÀn maljaa oli, ja puhui minun kanssani ja sanoi minulle: tule, minÀ osoitan sinulle sen suuren porton tuomion, joka paljoin vetten pÀÀllÀ istuu,
2 Jonka kanssa maan kuninkaat huorin tehneet ovat, ja ne, jotka maan pÀÀllÀ asuvat, ovat hÀnen huoruutensa viinasta juopuneet.
3 Ja hÀn vei minun hengessÀ korpeen. Ja minÀ nÀin vaimon istuvan verenkarvaisen pedon pÀÀllÀ, tÀynnÀnsÀ pilkkanimiÀ, jolla oli seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea.
4 Ja vaimo oli vaatetettu purpuralla ja verenkarvaisella, ja oli kullalla kullattu, ja kalliilla kivillÀ ja pÀÀrlyillÀ, ja piti kÀdessÀnsÀ kultaisen maljan, tÀynnÀ kauhistuksia ja hÀnen huoruutensa riettautta.
5 Ja hÀnen otsassansa oli nimi kirjoitettu: salaus: suuri Babylon, huoruuden ja maan kauhistuksen Àiti.
6 Ja minÀ nÀin vaimon juopuneena pyhÀin ja Jesuksen todistajain verestÀ; ja minÀ ihmettelin suuresti, kuin minÀ sen nÀin.
7 Ja enkeli sanoi minulle, miksis ihmettelet? MinÀ sanon sinulle vaimon salaisuuden ja pedon salaisuuden, joka hÀntÀ kantaa, ja jolla on seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea.
8 Peto, jonkas nÀit, on ollut ja ei ole, ja se on syvyydestÀ tuleva ylös ja on kadotukseen menevÀ: ja ne, jotka maan pÀÀllÀ asuvat, (joidenka nimet ei ole elÀmÀn kirjassa maailman alusta kirjoitetut,) ihmettelevÀt, kuin he nÀkevÀt pedon, joka oli ja ei ole, vaikka hÀn kuitenkin on.
9 Ja tÀssÀ on mieli, jolla viisaus on. Ne seitsemÀn pÀÀtÀ ovat seitsemÀn vuorta, joidenka pÀÀllÀ vaimo istuu.
10 Ja ovat seitsemÀn kuningasta: viisi ovat langenneet, ja yksi on, ja toinen ei ole vielÀ tullut, ja kuin hÀn tulee, niin hÀnen pitÀÀ vÀhÀn aikaa pysymÀn.
11 Ja peto, joka oli ja ei ole, on itse kahdeksas, ja on niistÀ seitsemÀstÀ, ja menee kadotukseen.
12 Ja ne kymmenen sarvea, jotkas nÀit, ovat kymmenen kuningasta, jotka ei vielÀ valtakuntaa saaneet ole, mutta niinkuin kuninkaat saavat voiman yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.
13 NÀillÀ on yksi neuvo, ja he antavat pedolle voimansa ja valtansa.
14 NĂ€mĂ€t sotivat Karitsan kanssa, ja Karitsa on heidĂ€t voittava; sillĂ€ hĂ€n on herrain’ Herra, ja kuningasten Kuningas: ja ne, jotka hĂ€nen kanssansa ovat, kutsutut ja valitut ja uskolliset.
15 Ja hÀn sanoi minulle: vedet, jotkas nÀit, kussa portto istuu, ovat kansat ja joukot, ja pakanat ja kielet.
16 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinÀ pedossa nÀit, ne pitÀÀ porttoa vihaaman, ja pitÀÀ hÀnen hÀvittÀmÀn ja alastomaksi tekevÀn, ja heidÀn pitÀÀ syömÀn hÀnen lihansa, ja sen tulella polttavat.
17 SillÀ Jumala on antanut heidÀn sydÀmeensÀ, ettÀ he hÀnen suosionsa jÀlkeen tekevÀt, ja ettÀ he sen yhdestÀ tahdosta tekevÀt, ja antavat valtakuntansa pedolle, siihenasti kuin Jumalan sanat tÀytetyksi tulevat.
18 Ja vaimo, jonka sinÀ nÀit, on suuri kaupunki, jolla on valta maan kuningasten ylitse.
Johanneksen ilmestys 20 : 4
4 Ja minÀ nÀin istuimet, ja he istuivat niiden pÀÀllÀ, ja heille annettiin tuomio; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tÀhden mestatut olivat, ja jotka ei petoa kumartaneet eikÀ hÀnen kuvaansa, ja ei ottaneet hÀnen merkkiÀnsÀ otsiinsa taikka kÀsiinsÀ; ja he elivÀt ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
Johanneksen ilmestys 13 : 8
8 Ja kaikki, jotka maassa asuvat, kumarsivat hÀntÀ, joiden nimet ei ole kirjoitetut Karitsan elÀmÀn kirjassa, joka maailman alusta tapettu on.
Johanneksen ilmestys 1 : 1
1 Jesuksen Kristuksen Ilmestys, jonka Jumala hÀnelle antoi, ilmoittaa palvelioillensa niitÀ, mitkÀ pian tapahtuman pitÀÀ, ja on tiettÀvÀksi tehnyt ja lÀhettÀnyt enkelinsÀ kautta palveliallensa Johannekselle.
Johanneksen ilmestys 1 : 3
3 Autuas on se, joka lukee, ja ne, jotka kuulevat prophetian sanat ja pitÀvÀt ne, mitkÀ siinÀ kirjoitetut ovat; sillÀ aika on lÀsnÀ.
Toinen kirje Timoteukselle 2 : 15
15 PyydÀ itses Jumalalle osoittaa toimelliseksi ja laittamattomaksi työntekijÀksi, joka oikein totuuden sanan jakaa.
Johanneksen ilmestys 20 : 7
7 Ja kuin tuhannen vuotta kuluneet ovat, niin saatana pÀÀstetÀÀn vankiudestansa.
Johanneksen ilmestys 7 : 1 – 17
1 Ja sitte nÀin minÀ neljÀ enkeliÀ seisovan neljÀn maan kulman pÀÀllÀ, ja neljÀÀ maan tuulta pitÀvÀn, ettei tuuli oisi puhaltanut maan pÀÀlle, eikÀ meren pÀÀlle, eikÀ yhdenkÀÀn puun pÀÀlle.
2 Ja minÀ nÀin toisen enkelin auringon koitosta tulevan ylös jolla oli elÀvÀn Jumalan sinetti, ja hÀn huusi suurella ÀÀnellÀ niille neljÀlle enkelille, joiden maata ja merta oli annettu vahingoittaa.
3 Ja sanoi: ÀlkÀÀt maata eikÀ merta eikÀ puita vahingoittako siihenasti kuin me merkitsemme meidÀn Jumalamme palveliat heidÀn otsissansa.
4 Ja minÀ kuulin, ettÀ merkittyin luku oli sata ja neljÀviidettÀkymmentÀ tuhatta, jotka kaikkein Israelin lasten sukukunnista merkityt olivat:
5 Juudan sukukunnasta kaksitoistakymmentÀ tuhatta merkityt Rubenin sukukunnasta kaksitoistakymmentÀtuhatta merkityt, Gadin sukukunnasta kaksitoistakymmentÀtuhatta merkityt:
6 Asserin sukukunnasta kaksitoistakymmentÀ tuhatta merkityt, Naphtalin sukukunnasta kaksitoistakymmentÀ tuhatta merkityt, Manassen sukukunnasta kaksitoistakymmentÀ tuhatta merkityt:
7 Simeonin sukukunnasta kaksitoistakymmentÀ tuhatta merkityt, Levin sukukunnasta kaksitoistakymmentÀ tuhatta merkityt, Isaskarin sukukunnasta kaksitoistakymmentÀ tuhatta merkityt:
8 Zebulonin sukukunnasta kaksitoistakymmentÀ tuhatta merkityt, Josephin sukukunnasta kaksitoistakymmentÀ tuhatta merkityt, Benjaminen sukukunnasta kaksitoistakymmentÀ tuhatta merkityt.
9 Sen jÀlkeen nÀin minÀ, ja katso, suuri joukko, jota ei yksikÀÀn lukea taitanut, kaikista pakanoista, ja sukukunnista, ja kansoista ja kielistÀ, seisovan istuimen edessÀ ja Karitsan edessÀ, valkeilla vaatteilla puetetut, ja palmut heidÀn kÀsissÀnsÀ.
10 Ja he huusivat suurella ÀÀnellÀ, sanoen: autuus olkoon meidÀn Jumalallemme, joka istuimella istuu, ja Karitsalle!
11 Ja kaikki enkelit seisoivat ympÀri istuinta, ja vanhimpia, ja neljÀÀ elÀintÀ, ja lankesivat kasvoillensa istuimen eteen, kumarsivat ja rukoilivat Jumalaa,
12 Sanoen: amen! Siunaus, ja ylistys, ja viisaus, ja kiitos, ja kunnia, ja voima, ja vÀkevyys olkoon meidÀn Jumalallemme ijankaikkisesta ijankaikkiseen. Amen!
13 Ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka nÀmÀt valkeilla vaatteilla puetetut ovat, ja kusta he tulleet ovat?
14 Ja minÀ sanoin hÀnelle: herra, sinÀpÀ sen tiedÀt. Ja hÀn sanoi minulle: nÀmÀt ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressÀ valaisseet.
15 SentÀhden ovat he Jumalan istuimen edessÀ ja palvelevat hÀntÀ pÀivÀllÀ ja yöllÀ hÀnen templissÀnsÀ. Ja se, joka istuimella istuu, asuu heidÀn pÀÀllÀnsÀ.
16 Ei heidÀn pidÀ enÀÀn isooman, eikÀ enÀÀn janooman, eikÀ aurinko lankee heidÀn pÀÀllensÀ, ei myös yksikÀÀn palavuus.
17 SillÀ Karitsa, joka istuimen keskellÀ on, kaitsee heitÀ ja johdattaa heitÀ elÀvÀin vesilÀhdetten tykö, ja Jumala on kuivaava kaikki kyyneleet heidÀn silmistÀnsÀ.
Johanneksen ilmestys 1 : 7
7 Katso, hÀn tulee pilvien kanssa, ja jokaisen silmÀn pitÀÀ hÀnen nÀkemÀn ja ne, jotka hÀntÀ pistÀneet ovat ja kaikki maan sukukunnat pitÀÀ parkuman. Niin, amen!
Johanneksen ilmestys 11 : 3
3 Ja minÀ annan kahdelle minun todistajalleni, ja heidÀn pitÀÀ tuhannen kaksisataa ja kuusikymmentÀ pÀivÀÀ propheteeraaman, sÀkeissÀ puetettuna.
Johanneksen ilmestys 2 : 4 – 5
4 Mutta minulla on sinua vastaan, ettÀ sinÀ sinun ensimÀisen rakkautes annoit ylön.
5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitÀ ensimÀisiÀ töitÀ; vaan jos ei, niin minÀ tulen sinulle pian ja syöksen kynttilÀjalkas pois sialtansa, ellet sinÀ tee parannusta.
Johanneksen ilmestys 18 : 20
20 Ihastu, taivas, hÀnestÀ, ja te pyhÀt apostolit ja prophetat! sillÀ Jumala tuomitsee teidÀn tuomionne hÀnen pÀÀllensÀ.
Johanneksen ilmestys 22 : 12
12 Ja katso, minÀ tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antamaan kullekin niinkuin hÀnen työnsÀ on.
Leave a Reply