Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Kirje filippilÀisille 4 : 19
19 Mutta minun Jumalani on teille antava, rikkaudestansa kaikki teidÀn tarpeenne, kunniassa, Jesuksen Kristuksen kautta.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 18 : 12
12 MitÀ te luulette? jos jollakin ihmisellÀ olis sata lammasta, ja yksi heistÀ eksyis: eikö hÀn jÀttÀisi yhdeksÀnkymmentÀ ja yhdeksÀn, ja menis vuorelle, ja etsis eksynyttÀ?
Johanneksen ilmestys 14 : 12
12 TÀssÀ on pyhÀin kÀrsivÀllisyys. TÀssÀ ne ovat, jotka Jumalan kÀskyt ja Jesuksen uskon pitÀvÀt.
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 1 : 26
26 Ja Jumala sanoi: tehkÀÀmme ihminen meidÀn kuvaksemme, meidÀn muotomme jÀlkeen: ja he vallitkaan kalat meressÀ, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 10 : 29 – 31
29 Eikö kaksi varpusta yhteen ropoon myydÀ? ja yksi heistÀ ei putoo maan pÀÀlle ilman teidÀn IsÀttÀnne;
30 Niin ovat myös kaikki teidÀn pÀÀnne hiukset luetut.
31 ĂlkÀÀt siis peljĂ€tkö: te olette paremmat, kuin monta varpusta.
Psalmien kirja 34 : 17 – 20
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitÀ kaikista heidÀn tuskistansa.
18 Herra on juuri lÀsnÀ niitÀ, joilla on murheellinen sydÀn, ja auttaa niitÀ, joilla on surkia mieli.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hÀnen niistÀ kaikista pÀÀstÀÀ.
20 HÀn kÀtkee kaikki hÀnen luunsa, ettei yhtÀkÀÀn niistÀ murreta.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 6 : 19 – 20
19 Vai ettekö te tiedÀ, ettÀ teidÀn ruumiinne on PyhÀn Hengen templi, joka teissÀ on, jonka te Jumalalta saitte, ja ettepÀ te ole teidÀn omanne?
20 SillÀ te olette kalliisti ostetut; kunnioittakaat siis Jumalaa teidÀn ruumiissanne ja teidÀn hengessÀnne, jotka Jumalan ovat.
Hesekielin kirja 48 : 1 – 35
1 NÀmÀt ovat sukukuntain nimet: pohjoisesta Hetlonin tien vierestÀ, siihenasti kuin tullaan Hamatiin, HatsarEnoniin, Damaskun rajaan pohjaan pÀin, Hamatin sivulle; sen pitÀÀ Danin pitÀmÀn osaksensa, itÀÀn ja lÀnteen pÀin.
2 Likin Danin rajaa pitÀÀ Asserin osa oleman, idÀn puolesta lÀnteen.
3 Likin Asseria pitÀÀ Naphtalin osa oleman, idÀn puolesta lÀnteen.
4 Likin Naphtalin rajaa pitÀÀ Manassen osa oleman, idÀn puolesta lÀnteen,
5 Likin Manassen rajaa pitÀÀ Ephraim osansa saaman, idÀn puolesta lÀnteen.
6 Likin Ephraimin rajaa pitÀÀ Rubenin osa oleman, idÀn puolesta lÀnteen.
7 Likin Rubenin rajaa pitÀÀ Juudan osan oleman, idÀn puolesta lÀnteen.
8 Mutta likin Juudan rajaa pitÀÀ teidÀn eroittaman yhden osan idÀstÀ niin lÀnteen, joka on viisikolmattakymmentÀ tuhatta riukua pitkÀ ja leveÀ, niinkuin muu osa on idÀstÀ niin lÀnteen: siinÀ pitÀÀ pyhÀn oleman.
9 Ja siitÀ pitÀÀ teidÀn eroittaman uhriksi Herralle osan, viisikolmattakymmentÀ tuhatta riukua pitkÀn ja kymmenentuhatta riukua leveÀn.
10 Ja sen pyhÀn osan pitÀÀ pappein oleman, viisikolmattakymmentÀ tuhatta riukua pitkÀ, pohjoiseen ja etelÀÀn pÀin, ja kymmenentuhatta leveÀ, itÀÀn ja lÀnteen pÀin. Ja Herran pyhÀn pitÀÀ siinÀ keskellÀ oleman.
11 Se pitÀÀ papeille pyhitetty oleman Zadokin lapsista, jotka minun sÀÀtyni pitÀneet ovat, ja ei ole Israelin lasten kanssa luopuneet, niinkuin LevilÀiset luopuivat.
12 Ja sentÀhden pitÀÀ heillÀ oleman oma osa eroitetusta maasta, se kaikkein pyhin, joka on LevilÀisten rajan tykönÀ.
13 Mutta LevilÀisillÀ pitÀÀ myös osa oleman, viisikolmattakymmenentuhatta leveÀ, pappein rajan tykönÀ; sillÀ kaikki pituus pitÀÀ oleman viisikolmattakymmentÀ tuhatta riukua ja leveys kymmenentuhatta riukua.
14 Ja ei pidÀ siitÀ mitÀÀn muutÀmÀn pois eikÀ vaihetettaman, ei myös maan uutisesta pidÀ mitÀÀn tuleman pois; sillÀ se on pyhitetty Herralle.
15 Mutta ne viisituhatta riukua, jotka jÀÀvÀt leveydelle, viidestÀkolmattakymmenestÀ tuhannesta riukumitasta pituudelle, pitÀÀ oleman kaupungille yhteiseksi asuinsijaksi ja esikaupungiksi; ja sen keskellÀ pitÀÀ kaupungin oleman.
16 Ja tÀmÀn pitÀÀ oleman hÀnen mittansa: neljÀtuhatta ja viisisataa riukua pohjoiseen ja lounaaseen pÀin, niin myös itÀÀn ja lÀnteen pÀin neljÀtuhatta ja viisisataa.
17 Mutta esikaupunkia varten pitÀÀ oleman kaksisataa ja viisikymmentÀ riukua, pohjaan ja lounaan pÀin, niin myös itÀÀn ja lÀnteen kaksisataa ja viisikymmentÀ riukua.
18 Mutta mitÀ jÀÀ pituudesta pyhÀn ylennysuhrin osan kohdalle, kymmenentuhatta riukua itÀÀn pÀin ja kymmenentuhatta riukua lÀnteen pÀin, juuri pyhÀn ylennysuhrin osan kohdalla, sen sisÀlletulo pitÀÀ oleman kaupungin palvelioille elatukseksi.
19 Ja jotka kaupungissa palvelevat, ne pitÀÀ oleman kaikista Israelin sukukunnista.
20 Ja kaikista nÀistÀ eroitetuista osista, joka on molemmilta puolilta pituudelle ja leveydelle viisikolmattakymmentÀ tuhatta riukua, pitÀÀ teidÀn eroittaman neljÀnnen osan; sen pitÀÀ kaupungin oman oleman.
21 Mutta mitÀ vielÀ jÀÀ molemmille puolille siitÀ eroitetusta pyhÀstÀ osasta ja kaupungin osasta, viisikolmattakymmentÀ tuhatta riukua sekÀ itÀÀn ettÀ lÀnteen, se pitÀÀ pÀÀmiehen oma oleman; mutta pyhÀ maa, jossa pyhÀ huone on, pitÀÀ siitÀ eroitettu oleman.
22 Mutta mitÀ on LevilÀisten osan ja kaupungin osan vÀlillÀ, joka keskellÀ on, mitÀ jÀÀ Juudan ja Benjaminin rajan vÀlille, se pitÀÀ pÀÀmiehen oma oleman.
23 Sitte pitÀÀ muut sukukunnat oleman: Benjaminin osa idÀn puolesta lÀnteen.
24 Mutta Benjaminin rajan tykönÀ pitÀÀ Simeonin osa oleman idÀn puolesta lÀnteen.
25 Simeoinin rajan vieressÀ pitÀÀ Isaskarin osan oleman, idÀn puolesta lÀnteen.
26 Isaskarin rajalla pitÀÀ Zebulonin osan oleman, idÀn puolesta lÀnteen.
27 Zebulonin rajalla pitÀÀ Gadin osan oleman, idÀstÀ lÀnteen.
28 Mutta likin Gadia on lounaan raja, Temanin, Tamarista niin Kadeksen riitaveteen saakka, niin ojaan asti, joka isoon mereen juoksee.
29 NÀin pitÀÀ maa jaettu oleman Israelin lasten sukukuntain perinnöksi; ja sen pitÀÀ oleman heidÀn osansa, sanoo Herra, Herra.
30 Ja nÀin leveltÀ pitÀÀ kaupungin oleman; neljÀtuhatta ja viisisataa riukua pohjoista pÀin.
31 Ja kaupungin portit pitÀÀ Israelin sukukuntain nimeltÀ nimitetyt oleman: kolme porttia pohjoista pÀin: ensimÀinen Rubenin, toinen Juudan, kolmas Levin.
32 Niin myös itÀÀn pÀin neljÀtuhatta ja viisisataa riukua, ja kolme porttia: ensimÀinen Josephin, toinen Benjaminin, kolmas Danin.
33 EtelÀÀn pÀin myös neljÀtuhatta ja viisisataa riukua, ja kolme porttia: ensimÀinen Simeonin, toinen Isaskarin, kolmas Zebulonin.
34 Niin myös lÀnteen pÀin neljÀtuhatta ja viisisataa riukua, ja kolme porttia: ensimmÀinen portti Gadin, toinen Asserin, kolmas Naphtalin.
35 NÀin pitÀÀ tÀmÀ kaikki ympÀri oleman, kahdeksantoistakymmentÀ tuhatta riukua: ja niin pitÀÀ kaupunki tÀstÀ pÀivÀstÀ kutsuttaman: tÀssÀ on Herra.
Sananlaskujen kirja 31 : 6 – 7
6 Antakaat vÀkeviÀ juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 EttÀ he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enÀÀ johdattaisi mieleensÀ viheliÀisyyttÀnsÀ.
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 1 : 27
27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hÀn sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hÀn heitÀ.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 16 : 19 – 31
19 Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsensÀ purpuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka pÀivÀ ilossa herkullisesti.
20 Oli myös kerjÀÀjÀ, nimeltÀ Latsarus, joka makasi hÀnen ovensa edessÀ tÀynnÀnsÀ paisumia,
21 Ja pyysi ravittaa niistÀ muruista, jotka rikkaan pöydÀltÀ putosivat; mutta koirat myös tulivat ja nuolivat hÀnen paisumansa.
22 Niin tapahtui, ettÀ kerjÀÀjÀ kuoli ja vietiin enkeleiltÀ Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin.
23 Ja kuin hÀn helvetissÀ vaivassa oli, nosti hÀn silmÀnsÀ ja nÀki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hÀnen helmassansa.
24 Ja hÀn huusi, sanoen: isÀ Abraham, armahda minun pÀÀlleni ja lÀhetÀ Latsarus kastamaan sormensa pÀÀ veteen, ettÀ hÀn jÀÀhdyttÀis minun kieleni; sillÀ minÀ kovin vaivataan tÀssÀ liekissÀ.
25 Niin sanoi Abraham: poikani, muista, ettÀ sinÀ sait sinun hyvÀÀs elÀmÀssÀ, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hÀn lohdutetaan, ja sinÀ vaivataan.
26 Ja paitsi kaikkia nÀitÀ on meidÀn ja teidÀn vÀlillÀ suuri juopa kiinnitetty, ettÀ ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikÀ sieltÀ tÀnnekÀÀn tulla.
27 Niin hÀn sanoi: minÀ rukoilen siis sinua, isÀ, ettÀs lÀhetÀt hÀnen minun isÀni kotoon;
28 SillÀ minulla on viisi veljeÀ, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tÀhÀn vaivan siaan.
29 Sanoi hÀnelle Abraham: heillÀ on Moses ja prophetat; kuulkoot niitÀ.
30 Mutta hÀn sanoi: ei, isÀ Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heidÀn tykönsÀ, niin he parannuksen tekisivÀt.
31 HÀn sanoi hÀnelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.
Leave a Reply