Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Evankeliumi Johanneksen mukaan 6 : 50 – 71
50 TÀmÀ on se leipÀ, joka taivaasta tuli alas, ja joka siitÀ syö, ei hÀnen pidÀ kuoleman.
51 MinÀ olen elÀvÀ leipÀ, joka taivaasta tuli alas: se joka tÀstÀ leivÀstÀ syö, hÀn elÀÀ ijankaikkisesti. Ja se leipÀ, jonka minÀ annan, on minun lihani, jonka minun pitÀÀ antaman maailman elÀmÀn edestÀ.
52 Niin Juudalaiset riitelivÀt keskenÀnsÀ, sanoen: kuinka tÀmÀ taitaa antaa lihansa meille syödÀ?
53 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minÀ teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hÀnen vertansa, niin ei ole elÀmÀ teissÀ.
54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hÀnellÀ on ijankaikkinen elÀmÀ, ja minÀ olen herÀttÀvÀ hÀnen viimeisenÀ pÀivÀnÀ.
55 sillÀ minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hÀn on minussa ja minÀ hÀnessÀ.
57 Niinkuin elÀvÀ IsÀ minun lÀhetti ja minÀ elÀn IsÀni tÀhden, niin myös se, joka minua syö, hÀn elÀÀ minun tÀhteni.
58 TÀmÀ on se leipÀ, joka taivaasta tuli alas: ei niinkuin teidÀn isÀnne söivÀt mannaa ja kuolivat: Joka tÀtÀ leipÀÀ syö, hÀn saa elÀÀ ijankaikkisesti.
59 NÀitÀ sanoi hÀn synagogassa, opettaissansa Kapernaumissa.
60 Niin monta hÀnen opetuslapsistansa, kuin he tÀnÀn kuulivat, sanoivat: tÀmÀ on kova puhe: kuka voi sitÀ kuulla?
61 Mutta kuin Jesus tiesi itsestÀnsÀ, ettÀ hÀnen opetuslapsensa siitÀ napisivat, sanoi hÀn heille: pahoittaako tÀmÀ teitÀ?
62 MitÀ sitte, jos te nÀette Ihmisen Pojan sinne menevÀn ylös, kussa hÀn ennen oli?
63 Henki on se, joka elÀvÀksi tekee, ei liha mitÀÀn auta: ne sanat, jotka minÀ teille puhun, ovat henki ja elÀmÀ.
64 Mutta muutamat teistÀ ovat, jotka ei usko. SillÀ Jesus tiesi alusta, kutka ovat, jotka ei uskoneet, ja kuka hÀnen oli pettÀvÀ.
65 Ja hÀn sanoi: sentÀhden sanoin minÀ teille: ei taida kenkÀÀn tulla minun tyköni, ellei se ole annettu hÀnelle minun IsÀltÀni.
66 SiitÀ ajasta luopuivat monta hÀnen opetuslastansa hÀnestÀ ja menivÀt pois, eikÀ hÀnen kanssansa enempi vaeltaneet.
67 Niin Jesus sanoi niille kahdelletoistakymmenelle: ettekö te myös tahdo mennÀ pois?
68 Simon Pietari vastasi hÀntÀ: Herra, kenenkÀs tykö me menemme? sinulla on ijankaikkisen elÀmÀn sanat,
69 Ja me uskomme ja olemme ymmÀrtÀneet, ettÀ sinÀ olet Kristus, elÀvÀn Jumalan Poika?
70 Jesus vastasi heitÀ: enkö minÀ ole teitÀ kahtatoistakymmentÀ valinnut? ja yksi teistÀ on perkele.
71 Mutta sen hÀn sanoi Juudaasta, Simonin pojasta Iskariotista; sillÀ hÀn oli hÀnen pettÀvÀ, ja oli yksi niistÀ kahdestatoistakymmenestÀ.
Johanneksen ilmestys 22 : 12
12 Ja katso, minÀ tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antamaan kullekin niinkuin hÀnen työnsÀ on.
EnsimmÀinen kirje tessalonikalaisille 5 : 2
2 SillÀ te itse visusti tiedÀtte, ettÀ Herran pÀivÀ on tuleva niinkuin varas yöllÀ.
EnsimmÀinen kirje tessalonikalaisille 4 : 16
16 SillÀ itse Herra astuu alas taivaasta, suurella huudolla, ja ylimmÀisen enkelin ÀÀnellÀ ja Jumalan basunalla, ja kuolleet Kristuksessa ensin nousevat ylös.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 24 : 42 – 51
42 Valvokaat siis; sillÀ ette tiedÀ, millÀ hetkellÀ teidÀn Herranne on tuleva.
43 Mutta se tietÀkÀÀt: jos perheenisÀntÀ tietÀis, millÀ hetkellÀ varas on tuleva, kaiketi hÀn valvois, eikÀ sallisi kaivaa huonettansa.
44 SentÀhden olkaat te myös valmiit; sillÀ millÀ hetkellÀ ette luulekaan, tulee Ihmisen Poika.
45 Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelia, jonka Herra pani perheensÀ pÀÀlle, antamaan heille ruokaa ajallansa?
46 Autuas on se palvelia, jonka Herra löytÀÀ niin tehneeksi, kuin hÀn tulee.
47 Totisesti sanon minÀ teille: hÀn panee hÀnen kaiken hyvyytensÀ pÀÀlle.
48 Mutta jos paha palvelia sanoo sydÀmessÀnsÀ: minun Herrani viipyy tulemasta;
49 Ja rupee pieksÀmÀÀn leipÀveljiÀnsÀ, niin myös syömÀÀn ja juomaan juomarien kanssa:
50 Niin sen palvelian Herra tulee sinÀ pÀivÀnÀ, jona ei hÀn luulekaan, ja sillÀ hetkellÀ, jolla ei hÀn tiedÀ.
51 Ja hÀn eroittaa hÀnen, ja antaa hÀnelle osan ulkokullattuin kanssa: siellÀ pitÀÀ oleman itku ja hammasten kiristys.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 24 : 36
36 Vaan siitÀ pÀivÀstÀ ja hetkestÀ ei tiedÀ kenkÀÀn, ei taivaan enkelitkÀÀn, vaan minun IsÀni yksinÀnsÀ.
Kirje heprealaisille 10 : 24 – 27
24 Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, ettÀ me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistÀ töistÀ,
25 Ei antain ylön yhteistÀ seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitÀnne keskenÀnne, ja sitÀ enemmin kuin te nÀette sen pÀivÀn lÀhestyvÀn.
26 SillÀ jos me ehdollamme sitte syntiÀ teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillÀ ole enÀÀn yhtÀÀn uhria syntein edestÀ,
27 Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövÀ on.
Johanneksen ilmestys 22 : 20
20 Se, joka nÀitÀ todistaa, sanoo: jaa, minÀ tulen pian: amen! Niin tule, Herra Jesus!
Kirje roomalaisille 2 : 6 – 8
6 Joka antaa itsekullekin hÀnen töittensÀ jÀlkeen,
7 Niille, jotka pyytÀvÀt ylistystÀ, kunniaa ja katoomatointa menoa kÀrsivÀisyydellÀ hyvissÀ töissÀ, ijankaikkisen elÀmÀn;
8 Mutta niille, jotka riitaiset ovat, eikÀ kuule totuutta, vaan kuulevat vÀÀryyttÀ, on tuleva nÀrkÀstys ja viha.
EnsimmĂ€inen kirje tessalonikalaisille 4 : 16 – 17
16 SillÀ itse Herra astuu alas taivaasta, suurella huudolla, ja ylimmÀisen enkelin ÀÀnellÀ ja Jumalan basunalla, ja kuolleet Kristuksessa ensin nousevat ylös.
17 Sitte me, jotka elÀmme ja jÀlkeen jÀÀmme, temmataan ynnÀ heidÀn kanssansa pilvihin, Herraa vastaan tuulihin, ja niin me aina Herran kanssa olemme.
Kirje heprealaisille 9 : 28
28 Niin on myös Kristus kerran uhrattu monen syntejÀ ottamaan pois; mutta toisella haavalla on hÀn ilman syntiÀ ilmestyvÀ niille, jotka hÀntÀ odottavat autuudeksi.
Toinen Pietarin kirje 3 : 10
10 Mutta Herran pÀivÀ on tuleva niinkuin varas yöllÀ, ja silloin taivaat suurella pauhinalla menevÀt pois, mutta elementit pitÀÀ palavuudesta sulaman, ja maa, ja rakennukset, jotka hÀnessÀ ovat, pitÀÀ palaman ylös.
Leave a Reply