Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Toinen kirje Timoteukselle 3 : 1 – 7
1 Mutta sen sinun pitÀÀ tietÀmÀn, ettÀ viimeisinÀ pÀivinÀ vaaralliset ajat lÀhenevÀt;
2 SillÀ ne ihmiset, jotka itsiÀnsÀ rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiÀt, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittÀmÀttömÀt, jumalattomat,
3 Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet,
4 PettÀjÀt, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat,
5 Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltÀvÀt pois. Karta siis senkaltaisia.
6 SillÀ ne ovat niitÀ, jotka huoneesta huoneeseen juoksevat ja vaimovÀen vangiksi vievÀt, jotka synneillÀ rasitetut ovat ja moninaisten himoin kanssa kÀyvÀt,
7 Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset.
EnsimmĂ€inen Pietarin kirje 5 : 5 – 6
5 Niin myös te nuoret, olkaat vanhoille alamaiset ja olkaat kaikki toinen toisellenne alamaiset, ja pitÀkÀÀt teitÀnne kiintiÀsti nöyryyteen; sillÀ Jumala on ylpeitÀ vastaan, mutta nöyrille hÀn antaa armon.
6 NöyryyttÀkÀÀt siis teitÀnne Jumalan vÀkevÀn kÀden alle, ettÀ hÀn teitÀ ajallansa korottais.
Sananlaskujen kirja 18 : 12
12 Kuin joku lankee, niin hÀnen sydÀmensÀ ensisti tulee ylpiÀksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitÀÀ hÀnen nöyrÀn oleman..
Kirje filippilĂ€isille 2 : 1 – 30
1 Jos siis joku neuvo on teidÀn tykönÀnne Kristuksessa, jos joku rakkauden lohdutus, jos joku hengen osallisuus, jos joku sydÀmellinen rakkaus ja laupius,
2 Niin tÀyttÀkÀÀt minun iloni, ettÀ teillÀ olis yksi mieli, yhtÀlÀinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtÀpitÀvÀiset.
3 ĂlkÀÀt tehkö mitÀÀn riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessĂ€ pitĂ€in toinen toisensa parempana kuin itsensĂ€.
4 Ja ÀlkÀÀn jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta.
5 Kullakin olkoon se ajatus, joka Kristuksella Jesuksella oli,
6 Joka, vaikka hÀn oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla,
7 Vaan alensi itsensÀ, otti orjan muodon pÀÀllensÀ ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi,
8 Ja löydettiin menoissa niinkuin ihminen, nöyryytti itsensÀ ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, ja ristin kuolemaan asti.
9 SentÀhden on Jumala hÀnen myös korottanut ja antanut hÀnelle nimen, joka kaikkia nimiÀ suurin on:
10 EttÀ Jesuksen nimeen pitÀÀ kaikki polvet heitÀnsÀ kumartaman, jotka taivaassa ja maan pÀÀllÀ ja maan alla ovat,
11 Ja kaikki kielet pitÀÀ tunnustaman, ettÀ Jesus Kristus on Herra, IsÀn Jumalan kunniaksi.
12 SentÀhden, minun rakkaani, niinkuin te aina olette kuuliaiset olleet, (ei ainoastansa minun lÀsnÀollessani, mutta nyt paljoa enemmin minun poissa-ollessani), laittakaat pelvolla ja vapistuksella, ettÀ te autuaaksi tulisitte.
13 SillÀ Jumala vaikuttaa teissÀ sekÀ tahdon ettÀ toimituksen, hyvÀn suosionsa jÀlkeen.
14 TehkÀÀt kaikki napisematta ja kamppailematta.
15 EttÀ te olisitte laittamattomat ja yksivakaiset, nuhteettomat Jumalan lapset pahanilkisen ja nurjan sukukunnan keskellÀ, joiden seassa te paistakaat niinkuin kynttilÀt maailmassa,
16 EttÀ te elÀmÀn sanassa pysytte, minulle Kristuksen pÀivÀnÀ kerskaamiseksi, etten minÀ hukkaan juossut olisi eli turhaan työtÀ tehnyt.
17 Ja jos minÀ uhrattaisiin teidÀn uhrin ja uskon palveluksenne tÀhden, niin minÀ iloitsen ja riemuitsen kaikkein teidÀn kanssanne.
18 SentÀhden tekin minun kanssani iloitkaat ja riemuitkaat.
19 Mutta minÀ toivon Herrassa Jesuksessa, ettÀ minÀ pian Timoteuksen teidÀn tykönne lÀhetÀn, ettÀ minÀkin ihastuisin, kuin minÀ tietÀÀ saan, kuinka teidÀn tilanne on.
20 SillÀ ei minulla ole ketÀÀn, jolla yksi mieli minun kanssani on ja joka niin visusti murheen teistÀ pitÀÀ.
21 SillÀ he etsivÀt kaikki omaansa ja ei niitÀ mitkÀ Jesuksen Kristuksen ovat.
22 Mutta te tiedÀtte hÀnen koettelemuksensa; sillÀ niinkuin lapsi isÀnsÀ kanssa on, niin on hÀn minun kanssani evankeliumissa palvellut.
23 TÀmÀn siis minÀ toivon lÀhettÀvÀni, kuin minÀ olen asiani toimittanut.
24 Mutta minÀ uskallan Herran pÀÀlle, ettÀ minÀ itsekin olen pian tuleva.
25 Vaan minÀ olen nÀhnyt tarpeelliseksi teidÀn tykönne lÀhettÀÀ veljeÀ Epaphroditusta, joka minun virkaveljeni ja sotakumppanini ja teidÀn myös apostolinne on, joka minua myös tarpeessani autti;
26 SillÀ hÀn ikÀvöitsi kaikkia teitÀ, ja oli kovin suruissansa, ettÀ te hÀnen sairaaksi kuulleet olitte.
27 Ja tosin hÀn oli jo kuoleman kielissÀ; mutta Jumala armahti hÀnen pÀÀllensÀ, ja ei ainoastaan hÀnen, vaan myös minun pÀÀlleni, etten minÀ murhetta murheen pÀÀlle olisi saanut.
28 SentÀhden olen minÀ hÀnen sitÀ pikemmin lÀhettÀnyt, ettÀ te taas hÀnen saisitte nÀhdÀ ja iloitsisitte, ja minulla myös vÀhempi murhetta olis.
29 Niin ottakaat hÀntÀ Herrassa vastaan kaikella ilolla ja pitÀkÀÀt senkaltaiset kunniassa;
30 SillÀ Kristuksen työn tÀhden oli hÀn niin kuolemaa lÀhestynyt, ettei hÀn hengestÀnsÀ totellut, ettÀ hÀn olis minua teidÀn puolestanne palvellut.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7 : 1 – 5
1 ĂlkÀÀt tuomitko, ettei teitĂ€ tuomittaisi.
2 SillÀ millÀ tuomiolla te tuomitsette, pitÀÀ teitÀ tuomittaman, ja sillÀ mitalla, jolla te mittaatte, pitÀÀ teille jÀlleen mitattaman.
3 Miksis siis nÀet raiskan, joka on veljes silmÀssÀ, ja et ÀkkÀÀ malkaa omassa silmÀssÀs?
4 Taikka, kuinka sinÀ sanot veljelles: pidÀs, minÀ otan raiskan silmÀstÀs; ja katso, malka on omassa silmÀssÀs?
5 SinÀ ulkokullattu, heitÀ ensin malka ulos sinun silmÀstÀs, ja katso sitte, kuinka saisit raiskan ulos veljes silmÀstÀ.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7 : 16
16 HeidÀn hedelmistÀnsÀ te tunnette heidÀt: hakeeko joku viinamarjoja orjantappuroista, taikka fikunia ohdakkeista?
Evankeliumi Matteuksen mukaan 18 : 15 – 17
15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele hÀntÀ kahden kesken yksinÀnsÀ. Jos hÀn sinua kuulee, niin sinÀ olet veljes voittanut.
16 Mutta jos ei hÀn sinua kuule, niin ota vielÀ yksi eli kaksi kanssas, ettÀ kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17 Mutta ellei hÀn niitÀ tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hÀn seurakuntaa tottele, niin pidÀ hÀntÀ pakanana ja Publikanina.
Psalmien kirja 36 : 1 – 3
1 Davidin, Herran palvelian Psalmi, edellÀveisaajalle. (H36:2) Se on sydÀmestÀni sanottu jumalattomain menosta: ei he ensinkÀÀn Jumalaa pelkÀÀ.
2 SillÀ hÀn suosittelee itsiÀnsÀ silmÀinsÀ edessÀ, niinkauvan kuin hÀn löytÀÀ pahuutensa, saattaaksensa vihaa matkaan.
3 HÀnen suunsa sanat ovat vÀÀryys ja petos; ei hÀn tahdo enempÀÀ ymmÀrtÀÀ, ettÀ hÀn jotakin hyvÀÀ tekis,
Kirje Titukselle 1 : 16
16 He sanovat tuntevansa Jumalan, mutta töillÀnsÀ he sen kieltÀvÀt, ja ovat kauhiat ja kovakorvaiset ja kaikkiin hyviin töihin kelvottomat.
Sananlaskujen kirja 4 : 16
16 SillÀ ei he makaa, jollei he ole pahoin tehneet, eikÀ lepÀÀ, jollei he ole vahinkoa tehneet.
EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 2 : 1 – 29
1 Minun lapsukaiseni! nÀitÀ minÀ teille kirjoitan, ettette syntiÀ tekisi. Ja jos joku syntiÀ tekee, niin meillÀ on edesvastaaja IsÀn tykönÀ, Jesus Kristus, joka vanhurskas on,
2 Ja hÀn on sovinto meidÀn synteimme edestÀ, ei ainoastaan meidÀn, vaan myös kaiken maailman edestÀ.
3 Ja siitÀ me ymmÀrrÀmme, ettÀ me hÀnen tunnemme, jos me hÀnen kÀskynsÀ pidÀmme.
4 Joka sanoo: minÀ tunnen hÀnen, ja ei pidÀ hÀnen kÀskyjÀnsÀ, hÀn on valehtelia, ja ei hÀnessÀ ole totuus.
5 Mutta joka hÀnen sanansa pitÀÀ, totisesti on Jumalan rakkaus hÀnessÀ tÀydellinen. SiitÀ me tiedÀmme, ettÀ me hÀnessÀ olemme.
6 Joka sanoo itsensÀ hÀnessÀ pysyvÀn, hÀnen pitÀÀ niin vaeltaman kuin hÀnkin vaelsi.
7 Rakkaat veljet, en minÀ uutta kÀskyÀ teille kirjoita, vaan vanhan kÀskyn, joka teillÀ alusta oli. Vanha kÀsky on se sana, jonka te alusta kuulitte.
8 MinÀ kirjoitan teille taas uuden kÀskyn, se mikÀ hÀnessÀ totinen on, ja teissÀ myös; sillÀ pimeys on mennyt pois ja totinen valkeus nyt paistaa.
9 Joka sanoo valkeudessa olevansa ja vihaa veljeÀnsÀ, hÀn on vielÀ pimeydessÀ.
10 Joka veljeÀnsÀ rakastaa, se pysyy valkeudessa ja ei hÀnessÀ ole pahennusta.
11 Mutta joka veljeÀnsÀ vihaa, hÀn on pimeydessÀ ja vaeltaa pimeydessÀ, eikÀ tiedÀ, kuhunka hÀn menee; sillÀ pimeydet ovat hÀnen silmÀnsÀ soaisseet.
12 Rakkaat poikaseni, minÀ kirjoitan teille, ettÀ teille synnit anteeksi annetaan hÀnen nimensÀ tÀhden.
13 MinÀ kirjoitan teille, isÀt; sillÀ te tunsitte hÀnen, joka alusta on. MinÀ kirjoitan teille nuorukaiset, sillÀ te voititte pahan. MinÀ kirjoitan teille, lapsukaiseni; sillÀ te tunsitte IsÀn.
14 MinÀ kirjoitin teille, isÀt; sillÀ te tunsitte sen, joka alusta on. MinÀ kirjoitin teille, nuorukaiset; sillÀ te olette vÀkevÀt, ja Jumalan sana pysyy teissÀ, ja te olette pahan voittaneet.
15 ĂlkÀÀt maailmaa rakastako eli mitÀÀn mitĂ€ maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hĂ€nessĂ€ ole IsĂ€n rakkaus.
16 SillÀ kaikki, mitÀ maailmassa on, lihan himo, silmÀin pyyntö ja elÀmÀn koreus, ei se ole IsÀstÀ, vaan se on maailmasta.
17 Ja maailma katoo ja hÀnen himonsa; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti.
18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niinkuin te olette kuulleet, ettÀ antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; sillÀ me tunnemme, ettÀ viimeinen aika on.
19 He ovat meistÀ lÀhteneet, mutta ei he olleet meistÀ; sillÀ jos he meistÀ olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidÀn kanssamme pysyneet: mutta ettÀ ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistÀ.
20 Ja teillÀ on voide hÀneltÀ, joka pyhÀ on, ja te tiedÀtte kaikki.
21 En minÀ teille kirjoittanut niinkuin totuuden tietÀmÀttömille, vaan niinkuin sen tietÀville, ja ettei yksikÀÀn valhe ole totuudesta.
22 Kuka on valehtelia, vaan se joka kieltÀÀ Jesuksen olevan Kristuksen? Se on antikristus, joka kieltÀÀ IsÀn ja Pojan.
23 Jokainen joka kieltÀÀ Pojan, ei hÀnellÀ IsÀÀkÀÀn ole.
24 MitÀ te siis alusta kuulitte, se teissÀ pysykÀÀn: jos se teissÀ pysyy, minkÀ te alusta kuulitte, niin te myös Pojassa ja IsÀssÀ pysytte.
25 Ja tÀmÀ on se lupaus, jonka hÀn meille luvannut on, sen ijankaikkisen elÀmÀn.
26 NÀmÀt minÀ teille niistÀ kirjoitin, jotka teitÀ viettelevÀt.
27 Ja se voide, jonka te hÀneltÀ saaneet olette, pysyy teissÀ, ja ette tarvitse, ettÀ joku teitÀ opettaa; vaan niinkuin se voide teitÀ kaikista opettaa, niin on se tosi ja ei valhe, ja niinkuin se teitÀ opetti, niin myös te hÀnessÀ pysykÀÀt,
28 Ja nyt, lapsukaiseni, pysykÀÀt hÀnessÀ: ettÀ kuin hÀn ilmestyy, meillÀ olis turva, ettemme hÀnen edessÀnsÀ hÀpiÀÀn tulisi hÀnen tulemisessansa.
29 Jos te tiedÀtte, ettÀ hÀn vanhurskas on, niin tietÀkÀÀt myös, ettÀ jokainen, joka vanhurskautta tekee, se on syntynyt hÀnestÀ.
Kirje efesolaisille 6 : 4
4 Ja te isÀt, ÀlkÀÀt yllyttÀkö lapsianne vihaan, vaan kasvattakaat heitÀ kurituksessa ja Herran nuhteessa.
Jaakobin kirje 1 : 1 – 27
1 Jakob, Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palvelia, kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle, jotka hajalla ovat, toivottaa terveyttÀ!
2 Minun rakkaat veljeni, pitÀkÀÀt se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin lankeatte,
3 TietÀen, ettÀ teidÀn uskonne koettelemus vaikuttaa kÀrsivÀllisyyden.
4 Mutta olkoon kÀrsivÀllisyydellÀ tÀydellinen työ, ettÀ te tÀydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missÀÀn puuttuvaiset.
5 Mutta jos joltain teistÀ viisautta puuttuis, hÀn anokaan sitÀ Jumalalta, joka hÀnelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hÀnelle annetaan.
6 Mutta anokaan uskossa epÀilemÀttÀ; sillÀ joka epÀilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan,
7 ĂlkÀÀn se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa.
8 EpÀilevÀinen mies horjuu kaikissa teissÀnsÀ.
9 Mutta veli, joka nöyrÀ on, kehukaan korotuksestansa;
10 Ja taas, joka rikas on, (se kehukaan) alentamisestansa; sillÀ niinkuin ruohon kukoistus pitÀÀ hÀnen katooman pois.
11 SillÀ aurinko nousi helteen kanssa ja kuivasi ruohon, ja sen kukkanen varisi, ja hÀnen kauneutensa katosi; niin myös rikkaan pitÀÀ teissÀnsÀ lakastuman.
12 Autuas on se mies, joka kiusauksen kÀrsii; sillÀ koska hÀn koeteltu on, niin hÀnen pitÀÀ elÀmÀn kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka hÀntÀ rakastavat.
13 ĂlkÀÀn kenkÀÀn sanoko, kuin hĂ€ntĂ€ kiusataan, ettĂ€ hĂ€n Jumalalta kiusataan; sillĂ€ ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hĂ€n ketÀÀn kiusaa,
14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hÀn omalta himoltansa vietellÀÀn ja houkutellaan.
15 Sitte kuin himo on siittÀnyt, niin hÀn synnyttÀÀ synnin; mutta kuin synti tÀytetty on, niin se synnyttÀÀ kuoleman.
16 ĂlkÀÀt eksykö, minun rakkaat veljeni!
17 Kaikkinainen hyvÀ anto ja kaikkinainen tÀydellinen lahja tulee ylhÀÀltÀ valkeuden IsÀltÀ, jonka tykönÀ ei ole muutosta eikÀ valkeuden ja pimeyden vaihetusta.
18 HÀn on meidÀt synnyttÀnyt tahtonsa jÀlkeen totuuden sanalla, ettÀ me uutiset hÀnen luontokappaleistansa olisimme.
19 SentÀhden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;
20 SillÀ miehen viha ei tee Jumalan edessÀ sitÀ, mikÀ oikein on.
21 SentÀhden pankaat pois kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus, ja ottakaat sana siveydellÀ vastaan, joka teissÀ istutettu on ja voi teidÀn sielunne autuaaksi saattaa.
22 Mutta olkaat myös sanantekiÀt ja ei ainoastaan kuuliat, pettÀin teitÀnne.
23 SillÀ jos joku on sanan kuulia ja ei tekiÀ, hÀn on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissÀ kurkistelee,
24 Ja sittekuin hÀn itsensÀ kurkistellut on, niin hÀn menee pois ja unohtaa kohta, millinen hÀn oli.
25 Mutta joka katsoo vapauden tÀydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiÀ, se tulee hÀnen teossansa autuaaksi.
26 Mutta jos joku teistÀ nÀkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltÀnsÀ, vaan viettelee sydÀmensÀ, sen jumalanpalvelus on turha.
27 Se on IsÀlle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiÀ heidÀn murheessansa, ja itsensÀ saatatoinna maailmassa pitÀÀ.
Sananlaskujen kirja 16 : 18
18 Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiÀksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellÀ.
Jeremiah 17 : 9
9 SydÀn on hÀijy ja pahanilkinen kappale ylitse kaikkein; kuka taitaa sitÀ tutkia?
Leave a Reply