Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Johanneksen ilmestys 13 : 16 – 18
16 Ja se saattaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhÀt, vapaat ja palveliat, ottamaan merkin oikiaan kÀteensÀ taikka otsiinsa;
17 Ja ettei kenkÀÀn taitanut ostaa eikÀ myydÀ, jolla ei se merkki ollut, taikka pedon nimi, eli hÀnen nimensÀ luku.
18 TÀssÀ on viisaus. Jolla on ymmÀrrys, laskekaan pedon luvun; sillÀ se on ihmisen luku, ja hÀnen lukunsa on kuusisataa kuusikymmentÀ ja kuusi.
Johanneksen ilmestys 13 : 1 – 18
1 (H12:18) Ja minÀ seisoin meren sannalla. (H13:1) Ja minÀ nÀin pedon merestÀ astuvan ylös, jolla oli seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea, ja hÀnen sarvissansa kymmenen kruunua, ja hÀnen pÀissÀnsÀ pilkan nimi.
2 Ja peto, jonka minÀ nÀin, oli pardin muotoinen, ja hÀnen jalkansa olivat niinkuin karhun kÀpÀlÀt, ja hÀnen suunsa oli niinkuin jalopeurain suu; ja lohikÀrme antoi sille voimansa, ja istuimensa, ja suuren vallan.
3 Ja minÀ nÀin yhden hÀnen pÀistÀnsÀ niinkuin se olis kuoliaaksi haavoitettu ollut, ja hÀnen kuolemahaavansa parani, ja koko maan piiri ihmetteli sitÀ petoa,
4 Ja kumarsivat lohikÀrmettÀ, joka pedolle voiman antoi. Ja he kumarsivat petoa ja sanoivat: kuka on tÀmÀn pedon kaltainen? kuka voi sotia hÀntÀ vastaan?
5 Ja hÀnelle annettiin suu puhua suuria asioita ja pilkkoja, ja hÀnelle annettiin valta pitÀÀ sotaa kaksiviidettÀ kuukautta.
6 Ja hÀn avasi suunsa pilkkoja puhumaan Jumalaa vastaan, pilkkaamaan hÀnen nimeÀnsÀ, ja hÀnen majaansa, ja niitÀ, jotka taivaassa asuvat.
7 Ja hÀnen sallittiin sotia pyhÀin kanssa ja voittaa heitÀ. Ja hÀnelle annettiin valta kaikkein sukukuntain pÀÀlle, ja kansain, ja kielten, ja pakanain.
8 Ja kaikki, jotka maassa asuvat, kumarsivat hÀntÀ, joiden nimet ei ole kirjoitetut Karitsan elÀmÀn kirjassa, joka maailman alusta tapettu on.
9 Jos jollakin korva on, se kuulkaan.
10 Joka vankiuteen vie, se vankiuteen menee, joka miekalla tappaa, se miekalla tapetaan. TÀssÀ on pyhÀin kÀrsivÀllisyys ja usko.
11 Ja minÀ nÀin toisen pedon maasta astuvan ylös, ja hÀnellÀ oli kaksi sarvea niinkuin lampaalla, ja hÀn puhui niinkuin lohikÀrme.
12 Ja se tekee kaiken entisen pedon voiman, sen nÀhden, ja saattaa maan ja sen asuvaiset ensimÀistÀ petoa kumartamaan, jonka kuolemahaava parantunut oli.
13 Ja tekee suuria ihmeitÀ, niin ettÀ hÀn saattaa tulenkin putoomaan taivaasta alas maan pÀÀlle, ihmisten edestÀ;
14 Ja viettelee maan asuvia niillÀ ihmeillÀ, joita hÀnen oli annettu pedon edessÀ tehdÀ, sanoen maan asuville, ettÀ he tekisivÀt pedon kuvan, jolla miekan haava on, ja joka virkosi.
15 Ja sallittiin hÀnelle antaa hengen pedon kuvalle, ettÀ pedon kuva myös puhuis, ja tekis, ettÀ jokainen, joka ei pedon kuvaa kumarra, pitÀÀ tapettaman.
16 Ja se saattaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhÀt, vapaat ja palveliat, ottamaan merkin oikiaan kÀteensÀ taikka otsiinsa;
17 Ja ettei kenkÀÀn taitanut ostaa eikÀ myydÀ, jolla ei se merkki ollut, taikka pedon nimi, eli hÀnen nimensÀ luku.
18 TÀssÀ on viisaus. Jolla on ymmÀrrys, laskekaan pedon luvun; sillÀ se on ihmisen luku, ja hÀnen lukunsa on kuusisataa kuusikymmentÀ ja kuusi.
Johanneksen ilmestys 14 : 9
9 Ja kolmas enkeli seurasi niitÀ, sanoen suurella ÀÀnellÀ: jos joku petoa ja hÀnen kuvaansa kumartaa, ja ottaa sen merkin otsaansa taikka kÀteensÀ,
Johanneksen ilmestys 14 : 9 – 11
9 Ja kolmas enkeli seurasi niitÀ, sanoen suurella ÀÀnellÀ: jos joku petoa ja hÀnen kuvaansa kumartaa, ja ottaa sen merkin otsaansa taikka kÀteensÀ,
10 Sen pitÀÀ myös Jumalan vihan viinaa juoman, selkiÀÀ viinaa, joka hÀnen vihansa maljaan kaadettu on; ja hÀntÀ pitÀÀ tulella ja tulikivellÀ pyhÀin enkeleitten edessÀ ja Karitsan edessÀ vaivattaman.
11 Ja heidÀn vaivansa savu astuu ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja ei heillÀ ole lepoa pÀivÀllÀ eikÀ yöllÀ, jotka petoa ja hÀnen kuvaansa kumartavat, ja jos joku on hÀnen nimensÀ merkin ottanut.
Johanneksen ilmestys 20 : 4
4 Ja minÀ nÀin istuimet, ja he istuivat niiden pÀÀllÀ, ja heille annettiin tuomio; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tÀhden mestatut olivat, ja jotka ei petoa kumartaneet eikÀ hÀnen kuvaansa, ja ei ottaneet hÀnen merkkiÀnsÀ otsiinsa taikka kÀsiinsÀ; ja he elivÀt ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
Johanneksen ilmestys 13 : 16
16 Ja se saattaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhÀt, vapaat ja palveliat, ottamaan merkin oikiaan kÀteensÀ taikka otsiinsa;
Johanneksen ilmestys 19 : 20
20 Ja peto otettiin kiinni, ja hÀnen kanssansa vÀÀrÀ propheta, joka ihmeitÀ hÀnen edessÀnsÀ teki, joilla hÀn niitÀ vietteli, jotka pedon merkin ottivat, ja jotka hÀnen kuvaansa kumarsivat: nÀmÀ kaksi ovat elÀvÀltÀ tuliseen jÀrveen heitetyt, joka tulikivestÀ paloi.
Johanneksen ilmestys 12 : 17
17 Ja lohikÀrme vihastui vaimon pÀÀlle, ja meni sotimaan muiden kanssa hÀnen siemenestÀnsÀ, jotka Jumalan kÀskyt kÀtkevÀt ja Jesuksen Kristuksen todistuksen pitÀvÀt.
Johanneksen ilmestys 13 : 18
18 TÀssÀ on viisaus. Jolla on ymmÀrrys, laskekaan pedon luvun; sillÀ se on ihmisen luku, ja hÀnen lukunsa on kuusisataa kuusikymmentÀ ja kuusi.
Johanneksen ilmestys 13 : 8
8 Ja kaikki, jotka maassa asuvat, kumarsivat hÀntÀ, joiden nimet ei ole kirjoitetut Karitsan elÀmÀn kirjassa, joka maailman alusta tapettu on.
EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 4 : 1 – 21
1 Te rakkaimmat! ÀlkÀÀt jokaista henkeÀ uskoko, vaan koetelkaat henget, josko he Jumalasta ovat; sillÀ monta vÀÀrÀÀ prophetaa ovat tulleet maailmaan.
2 SillÀ te tuntekaat Jumalan Henki, ettÀ jokainen henki, joka tunnustaa Jesuksen Kristuksen lihaan tulleen, se on Jumalasta,
3 Ja jokainen henki, joka ei tunnusta Jesusta Kristusta lihaan tulleeksi, ei se ole Jumalasta: ja se on antikristuksen henki, josta te kuulitte, ettÀ hÀn on tuleva, ja on jo parhaallansa maailmassa.
4 Lapsukaiseni, te olette Jumalasta ja olette heidÀt voittaneet; sillÀ se, joka teissÀ on, hÀn on suurempi kuin se, joka maailmassa on.
5 He ovat maailmasta, sentÀhden he puhuvat maailmasta ja maailma kuulee heitÀ.
6 Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hÀn kuulee meitÀ; joka ei Jumalasta ole, ei hÀn kuule meitÀ. SiitÀ me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7 Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillÀ rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, ei hÀn tunne Jumalaa; sillÀ Jumala on rakkaus.
9 Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidÀn kohtaamme, ettÀ Jumala lÀhetti ainoan Poikansa maailmaan, ettÀ me hÀnen kauttansa elÀisimme.
10 SiinÀ on rakkaus, ei ettÀ me rakastimme Jumalaa, vaan ettÀ hÀn rakasti meitÀ ja lÀhetti Poikansa sovinnoksi meidÀn synteimme edestÀ.
11 Te rakkahimmat, jos Jumala meitÀ niin rakasti, niin meidÀn pitÀÀ myös toinen toistamme rakastaman.
12 Ei ole yksikÀÀn Jumalaa koskaan nÀhnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissÀ, ja hÀnen rakkautensa on tÀydellinen meissÀ.
13 SiitÀ me tunnemme, ettÀ me pysymme hÀnessÀ ja hÀn meissÀ, ja ettÀ hÀn antoi meille HengestÀnsÀ.
14 Ja me nÀimme ja todistamme, ettÀ IsÀ on lÀhettÀnyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
15 Jokainen, joka tunnustaa Jesuksen Jumalan Pojaksi, hÀnessÀ pysyy Jumala ja hÀn Jumalassa.
16 Ja me tunsimme ja uskoimme sen rakkauden, jolla Jumala meitÀ rakastaa. Jumala on rakkaus, ja joka rakkaudessa pysyy, hÀn pysyy Jumalassa ja Jumala hÀnessÀ.
17 SiinÀ tÀytetÀÀn rakkaus meissÀ, ettÀ meillÀ olis turva tuomiopÀivÀnÀ; sillÀ niinkuin hÀn on, niin olemme me myös tÀssÀ maailmassa.
18 Ei pelko ole rakkaudessa, vaan tÀydellinen rakkaus ajaa pois pelvon, sillÀ pelvolla on vaiva; mutta joka pelkÀÀ, ei hÀn ole tÀydellinen rakkaudessa.
19 Me rakastamme hÀntÀ; sillÀ hÀn rakasti meitÀ ensin.
20 Jos joku sanoo: minÀ rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeÀnsÀ, se on valehtelia; sillÀ joka ei rakasta veljeÀnsÀ, jonka hÀn nÀkee, kuinka hÀn taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hÀn nÀe?
21 Ja tÀmÀ kÀsky on meillÀ hÀneltÀ: joka Jumalaa rakastaa, hÀnen pitÀÀ myös veljeÀnsÀ rakastaman.
Johanneksen ilmestys 14 : 11
11 Ja heidÀn vaivansa savu astuu ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja ei heillÀ ole lepoa pÀivÀllÀ eikÀ yöllÀ, jotka petoa ja hÀnen kuvaansa kumartavat, ja jos joku on hÀnen nimensÀ merkin ottanut.
Johanneksen ilmestys 13 : 7
7 Ja hÀnen sallittiin sotia pyhÀin kanssa ja voittaa heitÀ. Ja hÀnelle annettiin valta kaikkein sukukuntain pÀÀlle, ja kansain, ja kielten, ja pakanain.
Johanneksen ilmestys 13 : 17
17 Ja ettei kenkÀÀn taitanut ostaa eikÀ myydÀ, jolla ei se merkki ollut, taikka pedon nimi, eli hÀnen nimensÀ luku.
Danielin kirja 7 : 1 – 28
1 EnsimÀisenÀ Belsatsarin, Babelin kuninkaan vuotena nÀki Daniel unen ja nÀyn vuoteessansa; ja hÀn kirjoitti sen unen, ja kÀsitti sen nÀin:
2 Daniel puhui ja sanoi: MinÀ nÀin nÀyn yöllÀ, ja katso, neljÀ tuulta taivaan alla pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellÀ.
3 Ja neljÀ suurta petoa nousi merestÀ, aina toinen toisen muotoinen kuin toinen.
4 EnsimÀinen niinkuin jalopeura, jolla olivat kotkan siivet. Ja minÀ katsoin siihen asti, ettÀ siivet temmattiin pois hÀneltÀ ja hÀn otettiin ylös maasta, ja seisoi jaloillansa niinkuin ihminen, ja hÀnelle annettiin ihmisen sydÀn.
5 Ja katso, toinen peto oli karhun muotoinen ja seisoi yhdellÀ puolella, ja oli hÀnen suussansa hammastensa seassa kolme kylkiluuta. Ja hÀnelle sanottiin: Nouse ja syö paljon lihaa.
6 TÀmÀn jÀlkeen minÀ nÀin, ja katso, toinen peto oli pardin muotoinen. HÀnellÀ oli neljÀ linnun siipeÀ hÀnen selÀssÀnsÀ, ja sillÀ pedolla oli neljÀ pÀÀtÀ, ja hÀnelle annettiin valta.
7 SenjÀlkeen minÀ nÀin tÀssÀ nÀyssÀ yöllÀ, ja katso, neljÀs peto oli kauhia ja hirmuinen ja sangen vÀkevÀ, ja hÀnellÀ olivat suuret rautaiset hampaat. Söi ympÀriltÀnsÀ ja murensi ja liian hÀn tallasi jaloillansa. Se oli myös paljon toisin kuin ne muut pedot, jotka hÀnen edellÀnsÀ olivat, ja hÀnellÀ oli kymmenen sarvea.
8 MinÀ katselin tarkasti sarvia, ja katso, niiden seassa puhkesi toinen vÀhÀ sarvi, jonka edestÀ kolme niistÀ ensimÀisistÀ sarvista revÀistiin pois. Ja katso, sillÀ sarvella olivat silmÀt niinkuin ihmisen silmÀt ja suu, joka pahui suuria asioita.
9 NÀmÀt minÀ nÀin, siihenasti, ettÀ istuimet pantiin. Ja istui vanha-ikÀinen, jonka vaatteet olivat lumivalkiat, ja hÀnen pÀÀnsÀ hiukset niinkuin puhdas villa, hÀnen istuimensa oli niinkuin tulen liekki, ja hÀnen rattaansa niinkuin polttava tuli.
10 Tulinen virta juoksi ja kÀvi ulos hÀnen kasvoinsa edestÀ. Tuhannen kertaa tuhannen palveli hÀntÀ ja sata kertaa tuhannen tuhatta seisoi hÀnen edessÀnsÀ. Tuomio pidettiin, ja kirjat avattiin.
11 MinÀ katsoin niiden suurten puhetten ÀÀnen tÀhden, joita se sarvi puhui; minÀ katselin, siihen asti, ettÀ peto tapettu oli, ja hÀnen ruumiinsa hukkui, ja tuleen palamaan heitettiin.
12 Ja muiden petoin valta myös loppui; sillÀ heillÀ oli mÀÀrÀtty aika ja hetki, kuinka kauvan kukin oleman piti.
13 MinÀ nÀin tÀssÀ nÀyssÀ yöllÀ, ja katso; yksi tuli taivaan pilvissÀ niinkuin ihmisen poika, ja hÀn tuli hamaan vanha-ikÀisen tykö, ja vietiin hÀnen eteensÀ.
14 Ja hÀn antoi hÀnelle voiman, kunnian ja valtakunnan, ettÀ hÀntÀ kaikki kansat, sukukunnat ja kielet palveleman pitÀÀ. HÀnen valtansa on ijankaikkinen valta, joka ei huku, ja hÀnen valtakunnallansa ei ole loppua.
15 MinÀ Daniel hÀmmÀstyin sitÀ minun hengessÀni, ja ne minun nÀkyni peljÀttivÀt minua.
16 Ja minÀ menin yhden tykö niistÀ, jotka siinÀ seisoivat, ja rukoilin hÀntÀ, ettÀ hÀn minulle nÀistÀ kaikista tiedon antais. Ja hÀn puhui minun kanssani, ja ilmoitti minulle niiden sanain selityksen.
17 NÀmÀt neljÀ suurta petoa ovat neljÀ kuningasta, jotka nousevat maasta.
18 Vaan sen Korkeimman pyhÀt pitÀÀ valtakunnan omistaman ja pitÀÀ siinÀ asuman ijankaikkisesti ja ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
19 Sitte minÀ olisin mielellÀni tahtonut tietÀÀ totista tietoa neljÀnnestÀ pedosta, joka paljo toisin oli kuin kaikki ne muut; sangen hirmuinen, jolla rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet olivat; joka ympÀriltÀnsÀ söi ja murensi ja liian jaloillansa tallasi;
20 Ja niistÀ kymmenestÀ sarvesta hÀnen pÀÀssÀnsÀ ja siitÀ toisesta, joka putkahti ulos; jonka edestÀ putosivat pois kolme; ja siitÀ sarvesta, jolla silmÀt olivat ja suu, joka suuria asioita puhui ja suurempi oli kuin ne, jotka hÀnen tykönÀnsÀ olivat.
21 Ja minÀ nÀin sen sarven sotivan pyhiÀ vastaan ja voittavan heidÀt.
22 Siihen asti, ettÀ vanha-ikÀinen tuli, ja tuomio annettiin sen Korkeimman pyhille, ja aika joutui, ettÀ pyhÀt valtakunnan omistivat.
23 HÀn sanoi nÀin: NeljÀs peto on neljÀs valtakunta maailmassa, joka on erinÀinen kaikista valtakunnista. Se syö kaiken maan, tallaa ja turmelee sen.
24 Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka siitÀ valtakunnasta nousevat. Ja niiden jÀlkeen tulee toinen, joka erinÀinen on entisistÀ, ja nöyryyttÀÀ kolme kuningasta.
25 HÀn puhuu Korkeinta vastaan ja hÀvittÀÀ Korkeimman pyhÀt ja rohkenee ajat ja lain muuttaa. Mutta he annetaan hÀnen kÀsiinsÀ yhdeksi hetkeksi ja monikahdoiksi ajoiksi ja puoleksi ajaksi.
26 Sen jÀlkeen pidetÀÀn tuomio, ja hÀnen valtansa otetaan pois, ettÀ hÀn perÀti hukutetaan ja kadotetaan.
27 Vaan valtakunta, valta ja voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhÀlle kansalle, jonka valtakunta on ijankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat pitÀÀ hÀntÀ palveleman ja kuuleman.
28 TÀmÀ oli sen puheen loppu. Vaan minÀ Daniel olin sangen murheellinen minun ajatuksissani ja minun muotoni muuttui. Kuitenkin minÀ kÀtkin puheet sydÀmessÀni.
Johanneksen ilmestys 12 : 9
9 Ja suuri lohikÀrme, vanha mato, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, heitettiin ulos, joka koko maan piirin viettelee, hÀn heitettiin maan pÀÀlle, ja hÀnen enkelinsÀ myös hÀnen kanssansa heitettiin sinne.
Johanneksen ilmestys 13 : 4
4 Ja kumarsivat lohikÀrmettÀ, joka pedolle voiman antoi. Ja he kumarsivat petoa ja sanoivat: kuka on tÀmÀn pedon kaltainen? kuka voi sotia hÀntÀ vastaan?
Evankeliumi Johanneksen mukaan 6 : 66
66 SiitÀ ajasta luopuivat monta hÀnen opetuslastansa hÀnestÀ ja menivÀt pois, eikÀ hÀnen kanssansa enempi vaeltaneet.
Johanneksen ilmestys 12 : 1 – 2
1 Ja suuri ihme ilmestyi taivaassa: vaimo oli puetettu auringolla, ja kuu hÀnen jalkainsa alla, ja hÀnen pÀÀssÀnsÀ kruunu kahdestatoistakymmenestÀ tÀhdestÀ.
2 Ja hÀn oli raskas, ja huusi synnyttÀissÀnsÀ, ja hÀnellÀ oli suuri vaiva synnyttÀÀ.
Leave a Reply