Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Evankeliumi Matteuksen mukaan 18 : 6
6 Mutta joka pahentaa yhden nÀistÀ pienimmistÀ, jotka uskovat minun pÀÀlleni, parempi hÀnen olis, ettÀ myllyn kivi ripustettaisiin hÀnen kaulaansa, ja hÀn upotettaisiin meren syvyyteen.
EnsimmĂ€inen Pietarin kirje 2 : 1 – 25
1 Niin pankaat pois nyt kaikki pahuus ja kaikki petos, ja ulkokullaisuus ja kateus, ja kaikki panetus,
2 Ja halaitkaat sitÀ terveellistÀ sanan rieskaa, niinkuin Àsken-syntyneet lapsukaiset, ettÀ te sen kautta kasvaisitte.
3 Jos te muutoin maistaneet olette, ettÀ Herra on suloinen,
4 Jonka tykö te myös tulleet olette niinkuin elÀvÀn kiven tykö, joka kyllÀ ihmisiltÀ hyljÀtty on, mutta Jumalalta valittu, kallis.
5 Ja myös te, niinkuin elÀvÀt kivet, rakentakaat teitÀnne hengelliseksi huoneeksi ja pyhÀksi pappeudeksi uhraamaan hengellisiÀ uhreja, jotka Jumalalle Jesuksen Kristuksen kautta otolliset ovat.
6 SentÀhden on myös Raamatussa: katso, minÀ panen Zioniin valitun kalliin kulmakiven: joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei hÀn suinkaan tule hÀpiÀÀn.
7 Teille siis, jotka nyt uskotte, on hÀn kallis; mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljÀnneet ovat, kulmakiveksi tullut, ja loukkauskiveksi, ja pahennuksen kallioksi,
8 NimittÀin niille, jotka itsensÀ sanaan loukkaavat, ja ei sitÀ usko, johonka he myös asetetut olivat.
9 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhÀ kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitÀ pimeydestÀ ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
10 Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette.
11 Rakkaat veljet! minÀ neuvon teitÀ, niinkuin outoja ja muukalaisia: vÀlttÀkÀÀt lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan,
12 Ja pitÀkÀÀt hyvÀ meno pakanain seassa, ettÀ ne, jotka teitÀ panettelevat niinkuin pahointekijöitÀ, nÀkisivÀt teidÀn hyvistÀ töistÀnne ja kiittÀisivÀt Jumalaa etsikon pÀivÀnÀ.
13 SentÀhden olkaat alamaiset kaikelle inhimilliselle sÀÀdylle Herran tÀhden, olisko se kuninkaalle, niinkuin ylimmÀiselle,
14 Taikka pÀÀmiehille, niinkuin niille, jotka hÀneltÀ lÀhetetyt ovat pahointekiöille rangaistukseksi ja hurskaille kiitokseksi.
15 SillÀ se on Jumalan tahto, ettÀ te hyvÀllÀ työllÀ tukitsette hulluin ja tyhmÀin ihmisten suun,
16 Niinkuin vapaat, ja ei niin, ettÀ se vapaus olis niinkuin pahuuden peite, vaan niinkuin Jumalan palveliat.
17 Olkaat kunnialliset jokaista kohtaan, rakastakaat veljiÀ, peljÀtkÀÀt Jumalaa, kunnioittakaat kuningasta.
18 Te palveliat! olkaat alamaiset kaikella pelvolla teidÀn isÀnnillenne, ei ainoastaan hyville ja siveille, vaan myös tuimille.
19 SillÀ se on armo, jos joku omantuntonsa tÀhden Jumalan tykö vaivaa kÀrsii, ja syyttömÀsti kÀrsii.
20 SillÀ mikÀ kiitos se on, jos te pahain tekoinne tÀhden piestÀÀn, ja te kÀrsitte? Mutta kuin te hyvin teette ja kuitenkin vaivataan, ja te sen kÀrsitte, niin se on armo Jumalan edessÀ.
21 SillÀ sitÀ varten olette te kutsutut, ettÀ Kristus myös kÀrsi meidÀn edestÀmme ja jÀtti meille esikuvan, ettÀ teidÀn pitÀÀ hÀnen askeleitansa noudattaman,
22 Joka ei yhtÀÀn syntiÀ tehnyt eikÀ yhtÀÀn petosta ole hÀnen suustansa löydetty,
23 Joka ei kironnut, kuin hÀntÀ kirottiin, ei uhannut, kuin hÀn kÀrsi; mutta antoi hÀnelle koston, joka oikein tuomitsee;
24 Joka meidÀn syntimme itse uhrasi omassa ruumiissansa puun pÀÀllÀ, ettÀ me synneistÀ pois kuolleet elÀisimme vanhurskaudelle; jonka haavain kautta te olette terveiksi tulleet.
25 SillÀ te olitte niinkuin eksyvÀiset lampaat, vaan nyt te olette palanneet teidÀn sieluinne paimenen ja piispan tykö.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 19 : 14
14 Mutta Jesus sanoi: sallikaat lasten olla, ja ÀlkÀÀt kieltÀkö heitÀ tulemasta minun tyköni: sillÀ senkaltaisten on taivaan valtakunta.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 18 : 1 – 7
1 SillÀ hetkellÀ tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2 Ja Jesus kutsui tykönsÀ lapsen, ja asetti sen heidÀn keskellensÀ,
3 Ja sanoi: totisesti minÀ sanon teille: ellette kÀÀnny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisÀlle taivaan valtakuntaan.
4 SentÀhden joka itsensÀ alentaa niinkuin tÀmÀ lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5 Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hÀn holhoo minun.
6 Mutta joka pahentaa yhden nÀistÀ pienimmistÀ, jotka uskovat minun pÀÀlleni, parempi hÀnen olis, ettÀ myllyn kivi ripustettaisiin hÀnen kaulaansa, ja hÀn upotettaisiin meren syvyyteen.
7 Voi maailmaa pahennusten tÀhden, sillÀ pahennukset kumminkin tulevat! Voi kuitenkin sitÀ ihmistÀ, jonka kautta pahennus tulee!
Toinen kirje korinttilaisille 4 : 1 – 18
1 SentÀhden, ettÀ meillÀ senkaltainen virka on, sen jÀlkeen kuin armo meidÀn kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
2 Vaan vÀltÀmme salaiset hÀpiÀt ja emme vaella kavaluudella, emmekÀ petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitÀmme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessÀ osoitamme.
3 Jos nyt meidÀn evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan,
4 Joissa tÀmÀn maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pitÀisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva.
5 SillÀ emme itse meistÀmme saarnaa, vaan Kristuksesta Jesuksesta, ettÀ hÀn on Herra; mutta me olemme teidÀn palvelianne Jesuksen tÀhden.
6 EttÀ Jumala, joka kÀski valkeuden pimeydestÀ paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidÀn sydÀmissÀmme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa.
7 Mutta meillÀ on tÀmÀ tavara savisissa astioissa, ettÀ se ylönpalttinen voima pitÀÀ oleman Jumalalta ja ei meistÀ.
8 MeillÀ on joka paikassa ahdistus, mutta emme sitÀ sure: meillÀ on pakko, mutta emme epÀile.
9 Me kÀrsimme vainoa, mutta ei meitÀ anneta ylön; me painetaan alas, mutta emme huku.
10 Me viemme ympÀri aina Herran Jesuksen kuoleman meidÀn ruumiissamme, ettÀ Herran Jesuksen elÀmÀkin meidÀn ruumiissamme ilmoitettaisiin.
11 SillÀ me, jotka elÀmme, annetaan ylön aina kuolemaan Jesuksen tÀhden, ettÀ Jesuksen elÀmÀkin meidÀn kuolevaisessa lihassamme ilmoitettaisiin.
12 SentÀhden on kuolema meissÀ voimallinen, mutta teissÀ elÀmÀ.
13 Mutta ettÀ meillÀ on yksi uskon henki, niinkuin kirjoitettu on: minÀ uskoin, sentÀhden minÀ puhuin; niin me myös uskomme, ja sentÀhden me myös puhumme,
14 Ja tiedÀmme sen, ettÀ joka Herran Jesuksen herÀtti, hÀn meidÀtkin Jesuksen kautta herÀttÀÀ ja asettaa meitÀ teidÀn kanssanne.
15 SillÀ kaikki teidÀn tÀhtenne tapahtuu, ettÀ se ylönpalttinen armo monen kiitoksen kautta runsaasti Jumalan ylistykseksi tulis.
16 SentÀhden emme vÀsy; sillÀ vaikka meidÀn ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisÀllinen kuitenkin pÀivÀ pÀivÀltÀ uudistetaan;
17 SillÀ meidÀn vaivamme, joka ajallinen ja keviÀ on, saattaa meille ijankaikkisen ja mÀÀrÀttömÀn kunnian:
18 Jotka emme nÀkyvÀisiÀ katso, vaan nÀkymÀttömiÀ; sillÀ nÀkyvÀiset ovat ajalliset, mutta nÀkymÀttömÀt ijankaikkiset.
Leave a Reply