Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 7 : 1 – 40
1 Mutta niistÀ, joita te minulle kirjoititte, hyvÀ on miehelle, ettei hÀn vaimoon ryhdy.
2 Mutta huoruuden tÀhden pitÀköön kukin oman vaimonsa, ja jokainen pitÀköön oman miehensÀ.
3 Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös vaimo miehelle.
4 Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellÀ: ei myös miehellÀ ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla.
5 ĂlkÀÀt toinen toistanne vĂ€ltkö, jollei se ole molempain suosiosta hetkeksi, ettĂ€ teillĂ€ jouto olis paastota ja rukoilla: ja tulkaat jĂ€lleen yhteen, ettei saatana teitĂ€ kiusaisi teidĂ€n himonne hillimĂ€ttömyyden puolesta.
6 Mutta sen sanon minÀ teille suomisen ja ei kÀskyn jÀlkeen.
7 SillÀ minÀ tahtoisin, ettÀ kaikki ihmiset niin olisivat kuin minÀkin olen; mutta jokaisella on oma lahja Jumalalta, yhdellÀ niin ja toisella nÀin.
8 Vaan minÀ sanon naimattomille ja leskille: se on heille hyvÀ, jos he ovat niinkuin minÀkin.
9 Vaan ellei he voi itsiÀnsÀ pidÀttÀÀ, niin naikaan; sillÀ parempi on naida kuin palaa.
10 Mutta naineelle kÀsken, en minÀ, vaan Herra, ettei vaimon pidÀ miehestÀnsÀ eriÀmÀn.
11 Mutta jos hÀn eriÀÀ, niin olkoon naimatta taikka sopikaan miehensÀ kanssa, ja Àlköön mies hyljÀtkö vaimoansa.
12 Vaan muille sanon minÀ ja ei Herra: jos jollakin veljellÀ on uskotoin vaimo, ja se mielistyy hÀnen kanssansa asumaan, Àlköön sitÀ itsestÀnsÀ eroittako.
13 Ja jos jollakin vaimolla on uskotoin mies, ja hÀn tahtoo sen kanssa asua, Àlköön hÀntÀ itsestÀnsÀ eroittako.
14 SillÀ uskotoin mies on vaimonsa kautta pyhitetty, ja uskotoin vaimo on pyhitetty miehensÀ kautta: Muutoin olisivat teidÀn lapsenne saastaiset, vaan nyt ne ovat pyhitetyt.
15 Mutta jos uskotoin itsensÀ eroittaa, niin olkoot eroitetut. EipÀ veli taikka sisar ole sidottu orjuuteen senmuotoisissa menoissa; mutta rauhassa on Jumala meitÀ kutsunut.
16 SillÀ kuinkas tiedÀt, vaimo, jos sinÀ miehes taidat autuaaksi saattaa? Eli sinÀ mies, kuinkas tiedÀt, jos sinÀ taidat vaimos autuaaksi saattaa?
17 Kuitenkin niinkuin Jumala kullekin on jakanut: jokainen niin vaeltakaan, kuin Herra on hÀnen kutsunut: ja niin minÀkin kaikissa seurakunnissa sÀÀdÀn.
18 Jos joku ympÀrileikattu on kutsuttu, ÀlkÀÀn se esinahkaa pyytÀkö: jos joku on esinahasta kutsuttu, ÀlkÀÀn se antako itsiÀnsÀ ympÀrileikata.
19 YmpÀrileikkaus ei ole mitÀÀn, eikÀ esinahka mitÀÀn ole, vaan Jumalan kÀskyin pitÀmys.
20 Jokainen pysyköön siinÀ kutsumisessa, johonka hÀn kutsuttu on.
21 Jos sinÀ olet orjaksi kutsuttu, ÀlÀ sitÀ murehdi: kuitenkin jos sinÀ taidat vapaaksi tulla, miin nautitse sitÀ paremmin.
22 SillÀ joka orjaksi on Herrassa kutsuttu, se on Herran vapaa: niin myös joka vapaaksi on kutsuttu, hÀn on Kristuksen orja.
23 Te olette kalliisti ostetut! ÀlkÀÀt ihmisten orjat olko!
24 Itsekukin, rakkaat veljet, jossa hÀn kutsuttu on, olkaan siinÀ Jumalan tykönÀ.
25 Mutta neitseistÀ ei ole minulla Herran kÀskyÀ; kuitenkin sanon minÀ minun neuvoni niinkuin laupiuden saanut Herralta uskollisena ollakseni.
26 MinÀ luulen siis sen hyvÀksi, nykyisen tuskan tÀhden, ettÀ ihmisen on niin hyvÀ olla.
27 Jos sinÀ olet vaimoon sidottu, ÀlÀ pyydÀ eroa; jos sinÀ olet vaimotoin, niin ÀlÀ pyydÀ vaimoa.
28 Mutta jos sinÀ myös olet nainut, et sinÀ syntiÀ tehnyt, ja jos neitsy huoli, ei hÀnkÀÀn syntiÀ tehnyt. Kuitenkin senkaltaiset saavat vaivan ruumiisensa. Mutta minÀ sÀÀstÀisin mielellÀni teitÀ.
29 Mutta sen minÀ sanon, rakkaat veljet, aika on lyhetty. MitÀ enempi? Joilla vaimot ovat, olkaan niinkuin ei heillÀ olisikaan,
30 Ja jotka itkevÀt, niinkuin ei he itkisikÀÀn: ja jotka iloitsevat, niinkuin ei iloitsisikaan: ja jotka ostavat, niinkuin ei nautitsisikaan;
31 Ja jotka tÀtÀ maailmaa viljelevÀt, ettei he sitÀ vÀÀrin kÀyttÀisi; sillÀ tÀmÀn maailman meno on menevÀ.
32 Mutta minÀ tahtoisin, ettÀ te ilman murhetta olisitte: naimatoin tottelee niitÀ, jotka Herran ovat, kuinka hÀnen pitÀÀ Herralle kelpaaman.
33 Mutta joka nai, hÀn suree maailmallisista, kuinka hÀn emÀnnÀllensÀ kelpais.
34 NÀmÀt ovat eroitetut, vaimo ja neitsy, joka ei naitu ole, se murehtii niitÀ, jotka Herran ovat, ettÀ hÀn pyhÀ olis sekÀ ruumiilla ettÀ hengellÀ; mutta se, joka naitu on, murehtii maailmallisista, kuinka hÀnen pitÀÀ miehellensÀ kelpaaman.
35 Mutta senkaltaista sanon minÀ teidÀn tarpeeksenne: ei, ettÀ minÀ paulan teidÀn pÀÀllenne heittÀisin, vaan ettÀ te soveliaasti ja hyvin Herrassa riippuisitte, ilman eroittamatta.
36 Mutta jos joku luulee, ettei se sovi hÀnen neitseellensÀ, sittekuin hÀn jo naitavissa on, eikÀ saa toisin olla, niin tehkÀÀn, mitÀ hÀn tahtoo, ei hÀn syntiÀ tee; sallikaan hÀnen huolla.
37 Mutta joka seisoo vahvana sydÀmessÀnsÀ ja ei ole vaadittu, vaan hÀnellÀ on oma ehtonsa ja pÀÀttÀÀ sen sydÀmessÀnsÀ, ettÀ hÀn tahtoo neitseensÀ pitÀÀ, se tekee hyvin.
38 SentÀhden joka naittaa, se tekee hyvin; mutta joka ei naita, hÀn tekee paremmin.
39 Vaimo on sidottu lakiin, niinkauvan kuin hÀnen miehensÀ elÀÀ; vaan kuin hÀnen miehensÀ kuollut on, niin hÀn on vapaa toiselle huolemaan, kelle hÀn tahtoo; ainoasti ettÀ se Herrassa tapahtuu.
40 Vaan hÀn on autuaampi, minun luullakseni, jos hÀn sillÀnsÀ pysyy; sillÀ minÀ luulen, ettÀ minullakin on Jumalan Henki.
Kirje heprealaisille 13 : 4
4 AviokÀsky pitÀÀ kunniallisesti kaikkein seassa pidettÀmÀn ja aviovuode saastatoinna; mutta huorintekiÀt ja salavuoteiset Jumala tuomitsee.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 6 : 18
18 VÀlttÀkÀÀt huoruutta. Kaikki synnit, joita ihminen tekee, ovat ulkona ruumiista; vaan joka huorin tekee, tekee syntiÀ omassa ruumiissansa.
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 2 : 24
24 SentÀhden pitÀÀ miehen luopuman isÀstÀnsÀ ja ÀidistÀnsÀ, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.
Kirje roomalaisille 1 : 26 – 27
26 SentÀhden on Jumala heidÀt antanut ylön hÀpiÀllisiin himoihin, ettÀ myös heidÀn vaimonsa ovat muuttaneet luonnollisen tavan luontoa vastaan,
27 Niin myös miehet ovat antaneet ylön vaimon luonnollisen pitÀmisen, toinen toisensa puoleen himoissansa palaneet, miehet miesten kanssa riettauden tehneet ja saaneet, niinkuin pitikin, eksymisensÀ palkan itsessÀnsÀ.
EnsimmĂ€inen Johanneksen kirje 4 : 7 – 8
7 Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillÀ rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, ei hÀn tunne Jumalaa; sillÀ Jumala on rakkaus.
EnsimmĂ€inen Pietarin kirje 3 : 7 – 12
7 Te, miehet, myös asukaat heidÀn kanssansa taidolla ja antakaat vaimolliselle niinkuin heikommalle astialle hÀnen kunniansa, niinkuin myös elÀmÀn armon kanssaperillisille, ettei teidÀn rukouksenne estetyiksi tulisi.
8 Mutta viimein olkaat kaikki yksimieliset, ynnÀ kÀrsivÀiset, pitÀin veljellistÀ rakkautta keskenÀnne, laupiaat, ystÀvÀlliset,
9 Ei kostain pahaa pahalla, eikÀ kirouksella kirousta, vaan paremmin siunatkaat, tietÀen, ettÀ te olette kutsutut siunausta perimÀÀn.
10 SillÀ joka elÀÀ tahtoo ja hyviÀ pÀiviÀ nÀhdÀ, hÀn hillitkÀÀn kielensÀ pahuudesta ja huulensa vilppiÀ puhumasta,
11 HÀn vÀlttÀkÀÀn pahaa ja tehkÀÀn hyvÀÀ, etsikÀÀn rauhaa ja noudattamaan sitÀ.
12 SillÀ Herran silmÀt ovat vanhurskasten pÀÀlle ja hÀnen korvansa heidÀn rukouksissansa; mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitÀ vastaan.
EnsimmĂ€inen kirje tessalonikalaisille 4 : 3 – 5
3 SillÀ se on Jumalan tahto, teidÀn pyhyytenne, ettÀ te huoruutta vÀltÀtte,
4 EttÀ jokainen tietÀis pitÀÀ astiansa pyhyydessÀ ja kunniassa,
5 Ei himoin halauksissa niinkuin pakanat, jotka ei Jumalasta mitÀÀn tiedÀ,
Kirje galatalaisille 5 : 13
13 SillÀ te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne.
EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 7 : 2
2 Mutta huoruuden tÀhden pitÀköön kukin oman vaimonsa, ja jokainen pitÀköön oman miehensÀ.
Kirje kolossalaisille 3 : 5
5 Niin kuolettakaat sentÀhden teidÀn jÀsenenne, jotka maan pÀÀllÀ ovat, huoruus, saastaisuus, hÀpiÀllinen himo, rietas halaus ja ahneus, joka on epÀjumalan palvelus,
Malakian kirja 2 : 15
15 SillÀ eikö hÀn heitÀ yhdeksi tehnyt, vaikka hÀnellÀ olis ollut muita henkiÀ? Mutta mitÀ se yksi tekee? HÀn etsii Jumalan siementÀ. SentÀhden karttakaat teidÀn henkeÀnne, ja Àlköön kenkÀÀn katsoko ylön nuoruutensa vaimoa.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 28
28 Mutta minÀ sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon pÀÀlle himoitaksensa hÀntÀ, hÀn teki jo huorin hÀnen kanssansa sydÀmessÀnsÀ.
Kirje kolossalaisille 3 : 19
19 Miehet, rakastakaat vaimojanne, ja ÀlkÀÀt olko tylyt heitÀ vastaan.
EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 13 : 1 – 13
1 Jos minÀ ihmisten ja enkelein kielillÀ puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minÀ olisin kuin helisevÀ vaski tai kilisevÀ kulkuinen.
2 Ja jos minÀ propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietÀisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin ettÀ minÀ vuoret siirtÀisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minÀ mitÀÀn olisi.
3 Ja jos minÀ kaiken tavarani kuluttaisin köyhÀin ravinnoksi, ja jos minÀ antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitÀÀn hyödyllinen.
4 Rakkaus on kÀrsivÀllinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hÀn paisu:
5 Ei hÀn kÀytÀ itsiÀnsÀ sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hÀn vihaan syty, ei hÀn pahaa ajattele,
6 Ei hÀn vÀÀryydestÀ iloitse, mutta hÀn iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hÀn peittÀÀ, kaikki hÀn uskoo, kaikki hÀn toivoo, kaikki hÀn kÀrsii.
8 Ei rakkaus koskaan vÀsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9 SillÀ me ymmÀrrÀmme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
10 Mutta kuin tÀydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11 Kuin minÀ olin lapsi, niin minÀ puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minÀ mieheksi tulin, niin minÀ hylkÀsin lapselliset.
12 SillÀ nyt me nÀemme niinkuin peilistÀ tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minÀ tunnen puolittain, vaan silloin minÀ tunnen niiinkuin minÀ tuttu olen.
13 Mutta nyt pysyvÀt usko, toivo, rakkaus, nÀmÀt kolme; vaan rakkaus on suurin niistÀ.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 3 : 1
1 Niin olkaan vaimot myös miehillensÀ alamaiset, ettÀ nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista ilman sanaa voitetuksi tulisivat,
EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 2 : 18 – 25
18 Ja Herra Jumala sanoi: ei ole hyvÀ ihmisen yksinÀnsÀ olla, minÀ teen hÀnelle avun, joka hÀnen tykönÀnsÀ oleman pitÀÀ.
19 Koska Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset elÀimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hÀn ne Adamin eteen, ettÀ hÀn nÀkis, kuinka hÀn ne nimittÀis: sillÀ niinkuin Adam kaikkinaiset elÀimet nimitti, niin ne kutsutaan.
20 Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja elÀimille maan pÀÀllÀ heidÀn nimensÀ. Mutta Adamille ei löytty apua, joka hÀnen tykönÀnsÀ olisi.
21 Ja Herra jumala pani raskaan unen Adamiin, ja kuin hÀn nukkui, otti hÀn yhden hÀnen kylkiluistansa, ja tÀytti sen paikan lihalla.
22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitÀ kylkiluusta, jonka hÀn Adamista otti, ja toi sen hÀnen eteensÀ.
23 Niin sanoi Adam: tÀmÀ on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pitÀÀ kutsuttaman miehiseksi, sillÀ hÀn on otettu miehestÀ.
24 SentÀhden pitÀÀ miehen luopuman isÀstÀnsÀ ja ÀidistÀnsÀ, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.
25 Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja hÀnen emÀntÀnsÀ, ja ei hÀvenneet.
Kirje kolossalaisille 3 : 1
1 Jos te siis Kristuksen kanssa olette nousseet ylös, niin etsikÀÀt niitÀ, jotka ylhÀÀllÀ ovat, kussa Kristus istuu Jumalan oikialla kÀdellÀ.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 1 : 9
9 Jos me tunnustamme meidÀn syntimme, niin hÀn on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitÀ kaikesta vÀÀryydestÀ,
EnsimmĂ€inen Mooseksen kirja 1 : 26 – 31
26 Ja Jumala sanoi: tehkÀÀmme ihminen meidÀn kuvaksemme, meidÀn muotomme jÀlkeen: ja he vallitkaan kalat meressÀ, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.
27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hÀn sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hÀn heitÀ.
28 Ja Jumala siunasi heitÀ, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisÀÀntykÀÀt ja tÀyttÀkÀÀt maata, ja tehkÀÀt se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressÀ, ja taivaan linnut, ja kaikki elÀimet, jotka maalla liikkuvat.
29 Ja Jumala sanoi: katso, minÀ annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan pÀÀllÀ, ja kaikkinaiset hedelmÀlliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi
30 Ja kaikille elÀimille maan pÀÀllÀ, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan pÀÀllÀ, joissa elÀvÀ henki on, kaikkinaiset viheriÀiset ruohot syötÀvÀksi. Ja tapahtui niin.
31 Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hÀn tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvÀt. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes pÀivÀ.
Leave a Reply