mista-raamattu-sanoo – Kaikki Raamatun jakeet aiheesta

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na

Psalmien kirja 139 : 13 – 16
13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinÀ peitit minun Àitini kohdussa.
14 MinÀ kiitÀn sinua sen edestÀ, ettÀ minÀ niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllÀ tietÀÀ.
15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minÀ siinÀ salaisesti tehty olin, kuin minÀ maan sisÀllÀ niin taitavasti koottu olin.
16 Sinun silmÀs nÀkivÀt minun, kuin en vielÀ valmistettu ollut, ja kaikki pÀivÀt sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielÀ oleman piti, joista ei yksikÀÀn silloin vielÀ tullut ollut.

Psalmien kirja 100 : 3
3 TietÀkÀÀt, ettÀ Herra on Jumala: hÀnpÀ meidÀn teki, ja emme itse meitÀmme, kansaksensa ja laitumensa lampaiksi.

EnsimmÀinen Mooseksen kirja 2 : 7
7 Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hÀnen sieraimiinsa elÀvÀn hengen: ja tuli ihminen niin elÀvÀksi sieluksi.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 1 : 1 – 51
1 Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönÀ, ja Jumala oli se Sana.
2 TÀmÀ oli alussa Jumalan tykönÀ.
3 Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitÀ ei ole mitÀÀn tehty, joka tehty on.
4 HÀnessÀ oli elÀmÀ, ja elÀmÀ oli ihmisten valkeus,
5 Ja valkeus paistaa pimeydessÀ, jota ei pimeys kÀsittÀnyt.
6 Yksi mies oli lÀhetetty Jumalalta, jonka nimi oli Johannes:
7 Se tuli valkeudesta todistamaan, ettÀ kaikki uskoisivat hÀnen kauttansa.
8 Ei hÀn ollut valkeus, mutta hÀn oli lÀhetetty valkeudesta todistamaan.
9 Se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat;
10 Se oli maailmassa, ja maailma oli hÀnen kauttansa tehty, ja ei maailma hÀntÀ tuntenut.
11 HÀn tuli omillensa, ja ei hÀnen omansa hÀntÀ ottaneet vastaan,
12 Mutta niille, jotka hÀnen ottivat vastaan, antoi hÀn voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hÀnen nimensÀ pÀÀlle,
13 Jotka ei verestÀ eikÀ lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat.
14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidÀn seassamme, (ja me nÀimme hÀnen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian IsÀstÀ,) tÀynnÀ armoa ja totuutta.
15 Johannes todisti hÀnestÀ, ja huusi, sanoen: tÀmÀ oli se, josta minÀ sanoin: minun jÀlkeeni on tuleva, joka minun edellÀni on ollut; sillÀ hÀn oli ennen kuin minÀ.
16 Ja me olemme kaikki hÀnen tÀydellisyydestÀnsÀ saaneet ja armon armosta.
17 SillÀ laki on Moseksen kautta annettu: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut.
18 Ei ole kenkÀÀn koskaan Jumalaa nÀhnyt: ainokainen Poika, joka on IsÀn helmassa, hÀn ilmoitti meille.
19 Ja tÀmÀ on Johenneksen todistus, kuin Juudalaiset lÀhettivÀt Jerusalemista papit ja LevilÀiset kysymÀÀn hÀneltÀ: kukas olet?
20 Ja hÀn todisti ja ei kieltÀnyt, ja hÀn todisti, sanoen: en minÀ ole Kristus.
21 Ja he kysyivÀt hÀneltÀ: kukas siis? oletkos Elias? HÀn sanoi: en. Oletkos propheta? HÀn vastasi: en.
22 Niin he sanoivat hÀnelle: kukas olet? ettÀ me antaisimme niille vastauksen, jotka meidÀt lÀhettivÀt: mitÀs sanot itsestÀs?
23 HÀn sanoi: minÀ olen huutava ÀÀni korvessa: valmistakaat Herran tietÀ, niinkuin Jesaias propheta sanoi.
24 Ja jotka lÀhetetyt olivat, olivat Pharisealaisista.
25 Ja he kysyivÀt hÀneltÀ ja sanoivat hÀnelle: miksi siis sinÀ kastat, jos et ole Kristus, etkÀ Elias, etkÀ propheta?
26 Johannes vastasi heitÀ ja sanoi: minÀ kastan vedellÀ; mutta teidÀn keskellÀnne seisoo, jota ette tunne:
27 HÀn on se, joka minun jÀlkeeni tulee, joka minun edellÀni on ollut, jonka kengÀn rihmoja en minÀ ole kelvollinen pÀÀstÀmÀÀn.
28 NÀmÀt tapahtuivat Betabarassa, sillÀ puolella Jordania, kussa Johannes kasti.
29 Toisena pÀivÀnÀ nÀki Johannes Jesuksen tykönsÀ tulevan, ja sanoi: katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!
30 TÀmÀ on se, josta minÀ sanoin: minun jÀlkeeni tulee mies, joka minun edellÀni on ollut; sillÀ hÀn oli ennen kuin minÀ.
31 Ja en minÀ hÀntÀ tuntenut; mutta ettÀ hÀn ilmestyisi Israelissa, sentÀhden tulin minÀ vedellÀ kastamaan.
32 Ja Johannes todisti, sanoen: minÀ nÀin Hengen taivaasta tulevan alas niinkuin kyyhkyisen ja seisahtavan hÀnen pÀÀllensÀ.
33 Ja en minÀ hÀntÀ tuntenut; mutta joka minun lÀhetti vedellÀ kastamaan, se sanoi minulle: jonka pÀÀlle sinÀ nÀet Hengen tulevan alas ja seisahtavan hÀnen pÀÀllesÀ, hÀn on se, joka kastaa PyhÀllÀ HengellÀ.
34 Ja minÀ nÀin sen ja todistin hÀnen olevan Jumalan Pojan.
35 Toisena pÀivÀnÀ seisoi Johannes taas ja kaksi hÀnen opetuslapsistansa,
36 Ja kuin hÀn nÀki Jesuksen kÀyvÀn, sanoi hÀn: katso, Jumalan Karitsa!
37 Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hÀnen puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
38 Mutta Jesus kÀÀnsi itsensÀ ja nÀki ne seuraavan, ja sanoi heille: 39. MitÀ te etsitte? Niin he sanoivat hÀnelle: Rabbi (se on niin paljo sanottu: opettaja) kussas asut?
39 HÀn sanoi heille: tulkaat ja katsokaat; ja he tulivat ja nÀkivÀt, kussa hÀn asui, ja olivat sen pÀivÀn hÀnen tykönÀnsÀ, ja se oli lÀhes kymmenes hetki.
40 Andreas, Simon Pietarin veli, oli yksi niistÀ kahdesta, jotka sen Johannekselta kuulleet olivat ja hÀntÀ seurasivat.
41 TÀmÀ löysi ensin veljensÀ Simonin, ja sanoi hÀnelle: me löysimme Messiaan; se on niin paljo kuin: voideltu.
42 Ja hÀn toi hÀnen Jesuksen tykö. Mutta kuin Jesus katsoi hÀnen pÀÀllensÀ, sanoi hÀn: sinÀ olet Simon Jonan poika, ja sinÀ pitÀÀ kutsuttaman Kephas; se on niin paljo kuin: kallio.
43 Toisena pÀivÀnÀ tahtoi Jesus mennÀ Galileaan, ja löysi Philippuksen ja sanoi hÀnelle: seuraa minua!
44 Mutta Philippus oli Betsaidasta, Andreaksen ja Pietarin kaupungista.
45 Philippus löysi Natanaelin ja sanoi hÀnelle: me olemme löytÀneet sen, josta Moses kirjoitti laissa ja prophetat, Jesuksen, Josephin pojan Natsaretista.
46 Ja Natanael sanoi hÀnelle: tulleeko Natsaretista jotain hyvÀÀ? Philippus sanoi hÀnelle: tule ja katso.
47 Jesus nÀki Natanaelin tykönsÀ tulevan, ja sanoi hÀnestÀ: katso, totisesti oikia Israelilainen, jossa ei petosta ole.
48 Natanael sanoi hÀnelle: mistÀs minut tunnet? Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: ennen kuin Philippus kutsui sinua fikunapuun alla ollessas, nÀin minÀ sinun.
49 Vastasi Natanael ja sanoi hÀnelle: Rabbi, sinÀ olet Jumalan Poika, sinÀ olet Israelin kuningas.
50 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: sinÀ uskot, ettÀ minÀ sanoin sinulle: minÀ nÀin sinut fikunapuun alla. SinÀ saat vielÀ suurempia nÀhdÀ.
51 Ja sanoi hÀnelle: totisesti, totisesti sanon minÀ teille: tÀstedes pitÀÀ teidÀn nÀkemÀn taivaan avoinna, ja Jumalan enkelit astuvan ylös ja tulevan alas Ihmisen Pojan pÀÀlle.

EnsimmÀinen Mooseksen kirja 1 : 26
26 Ja Jumala sanoi: tehkÀÀmme ihminen meidÀn kuvaksemme, meidÀn muotomme jÀlkeen: ja he vallitkaan kalat meressÀ, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.

Psalmien kirja 139 : 13 – 15
13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinÀ peitit minun Àitini kohdussa.
14 MinÀ kiitÀn sinua sen edestÀ, ettÀ minÀ niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllÀ tietÀÀ.
15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minÀ siinÀ salaisesti tehty olin, kuin minÀ maan sisÀllÀ niin taitavasti koottu olin.

Kirje efesolaisille 2 : 10
10 SillÀ me olemme hÀnen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidÀt on jo ennen vaeltamaan valmistanut.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *