Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Toinen kirje Timoteukselle 4 : 1 – 5
1 Niin minÀ siis todistan Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen edessÀ, joka on tuleva tuomitsemaan elÀviÀ ja kuolleita, hÀnen ilmestyksessÀnsÀ ja valtakunnassansa:
2 Saarnaa sanaa, pidÀ pÀÀlle sekÀ hyvÀllÀ ettÀ sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellÀ ja opetuksella;
3 SillÀ aika tulee, jona ei he voi terveellistÀ oppia kÀrsiÀ, vaan omain himoinsa jÀlkeen kokoovat itsellensÀ opettajat, ettÀ heidÀn korvansa syyhyvÀt,
4 Ja kÀÀntÀvÀt korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat.
5 Mutta valvo sinÀ kaikissa, kÀrsi ja kestÀ vaivoissa, tee evankeliumin saarnaajan työ ja toimita virkas tÀydellisesti.
Apostolien teot 20 : 28
28 Niin ottakaat siis itsestÀnne vaari ja kaikesta laumasta, johon PyhÀ Henki on teidÀt piispoiksi pannut, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hÀn omalla verellÀnsÀ ansainnut on.
Kirje roomalaisille 15 : 13
13 Mutta toivon Jumala tÀyttÀköön teitÀ kaikella riemulla ja rauhalla uskossa, ettÀ teillÀ PyhÀn Hengen voiman kautta yltÀkyllÀinen toivo olis.
Toinen kirje Timoteukselle 4 : 2
2 Saarnaa sanaa, pidÀ pÀÀlle sekÀ hyvÀllÀ ettÀ sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellÀ ja opetuksella;
Kirje filippilÀisille 4 : 13
13 MinÀ voin kaikki sen kautta, joka minun vÀkevÀksi tekee, Kristuksen.
EnsimmÀinen Pietarin kirje 4 : 11
11 Jos joku puhuu, hÀn puhukaan niinkuin Jumalan sanoja: jos jollakin on joku virka, hÀn tehkÀÀn niinkuin siitÀ voimasta, jonka Jumala antaa, ettÀ Jumala kaikissa Jesuksen Kristuksen kautta kunnioitettaisiin, jolla on kunnia ja valta ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!
Kirje efesolaisille 4 : 11 – 12
11 Ja hÀn on pannut muutamat apostoleiksi, muutamat prophetaiksi, muutamat evankelistaiksi, muutamat paimeniksi ja opettajiksi.
12 PyhÀin tÀydellisyyteen, palveluksen työhön ja Kristuksen ruumiin rakennukseen,
Kirje roomalaisille 13 : 1 – 14
1 Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen; sillÀ ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne sÀÀdetyt ovat.
2 SentÀhden jokainen, joka itsensÀ esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan sÀÀtyÀ vastaan; mutta ne, jotka vastaan ovat, saavat tuomion pÀÀllensÀ.
3 SillÀ ne, jotka vallan pÀÀllÀ ovat, ei ole hyvintekiöille, vaan pahoille pelvoksi. Ellet tahdo esivaltaa peljÀtÀ, niin tee hyvÀÀ, ja sinÀ saat hÀneltÀ kiitoksen.
4 SillÀ hÀn on Jumalan palvelia sinun hyvÀkses. Vaan jos sinÀ pahaa teet, niin pelkÀÀ; sillÀ ei hÀn miekkaa hukkaan kanna; sillÀ hÀn on Jumalan palvelia ja kostaja sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee.
5 SentÀhden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tÀhden, vaan myös omantunnon tÀhden.
6 SillÀ sentÀhden te myös veron maksatte; sillÀ he ovat Jumalan palveliat, joiden senkaltaisista tulee lukua pitÀÀ.
7 Niin antakaat siis kaikille, mitÀ te velvolliset olette: sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee.
8 ĂlkÀÀt kellenkÀÀn velvolliset olko, vaan ainoastaan ettĂ€ te toinen toistanne rakastatte; sillĂ€ joka toista rakastaa, se on tĂ€yttĂ€nyt lain.
9 SillÀ se: ei sinun pidÀ huorin tekemÀn; ei sinun pidÀ tappaman; ei sinun pidÀ varastaman; ei sinun pidÀ vÀÀrÀÀ todistusta sanoman; ei sinun pidÀ himoitseman, ja mitÀ muuta kÀskyÀ on, se tÀhÀn sanaan suljetaan: sinun pitÀÀ rakastaman lÀhimmÀistÀs niinkuin itsiÀs.
10 Ei rakkaus tee lÀhimmÀiselle mitÀÀn pahaa; sentÀhden on rakkaus lain tÀyttÀmys.
11 Ja ettÀ me sen tiedÀmme, nimittÀin ajan, ettÀ nyt on aika unesta nousta; sillÀ meidÀn autuutemme on nyt lÀhempÀnÀ kuin silloin, kuin me uskoimme.
12 Yö on kulunut ja pÀivÀ on tullut; sentÀhden hyljÀtkÀÀmme pimeyden työt ja pukekaamme meitÀmme valkeuden sota-aseilla.
13 Vaeltakaamme soveliaasti, niinkuin pÀivÀllÀ: ei ylönsyömisessÀ, eikÀ juopumisessa, ei kammioissa, eikÀ haureudessa, ei riidassa ja kateudessa,
14 Vaan pukekaat pÀÀllenne Herra Jesus Kristus ja ÀlkÀÀt holhoko ruumistannen haureuteen.
Kirje heprealaisille 13 : 17
17 Olkaat teidÀn opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heitÀ; sillÀ he valvovat teidÀn sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistÀ tekemÀn pitÀÀ; ettÀ he sen ilolla tekisivÀt ja ei huokauksella; sillÀ ei se ole teille hyödyllinen.
Joosuan kirja 21 : 45
45 Ja ei puuttunut mitÀÀn kaikesta siitÀ hyvyydestÀ, mitÀ Herra oli puhunut Israelin huoneelle, vaan kaikki tapahtui.
Toinen kirje Timoteukselle 4 : 1 – 2
1 Niin minÀ siis todistan Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen edessÀ, joka on tuleva tuomitsemaan elÀviÀ ja kuolleita, hÀnen ilmestyksessÀnsÀ ja valtakunnassansa:
2 Saarnaa sanaa, pidÀ pÀÀlle sekÀ hyvÀllÀ ettÀ sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellÀ ja opetuksella;
Evankeliumi Johanneksen mukaan 1 : 1 – 51
1 Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönÀ, ja Jumala oli se Sana.
2 TÀmÀ oli alussa Jumalan tykönÀ.
3 Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitÀ ei ole mitÀÀn tehty, joka tehty on.
4 HÀnessÀ oli elÀmÀ, ja elÀmÀ oli ihmisten valkeus,
5 Ja valkeus paistaa pimeydessÀ, jota ei pimeys kÀsittÀnyt.
6 Yksi mies oli lÀhetetty Jumalalta, jonka nimi oli Johannes:
7 Se tuli valkeudesta todistamaan, ettÀ kaikki uskoisivat hÀnen kauttansa.
8 Ei hÀn ollut valkeus, mutta hÀn oli lÀhetetty valkeudesta todistamaan.
9 Se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat;
10 Se oli maailmassa, ja maailma oli hÀnen kauttansa tehty, ja ei maailma hÀntÀ tuntenut.
11 HÀn tuli omillensa, ja ei hÀnen omansa hÀntÀ ottaneet vastaan,
12 Mutta niille, jotka hÀnen ottivat vastaan, antoi hÀn voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hÀnen nimensÀ pÀÀlle,
13 Jotka ei verestÀ eikÀ lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat.
14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidÀn seassamme, (ja me nÀimme hÀnen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian IsÀstÀ,) tÀynnÀ armoa ja totuutta.
15 Johannes todisti hÀnestÀ, ja huusi, sanoen: tÀmÀ oli se, josta minÀ sanoin: minun jÀlkeeni on tuleva, joka minun edellÀni on ollut; sillÀ hÀn oli ennen kuin minÀ.
16 Ja me olemme kaikki hÀnen tÀydellisyydestÀnsÀ saaneet ja armon armosta.
17 SillÀ laki on Moseksen kautta annettu: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut.
18 Ei ole kenkÀÀn koskaan Jumalaa nÀhnyt: ainokainen Poika, joka on IsÀn helmassa, hÀn ilmoitti meille.
19 Ja tÀmÀ on Johenneksen todistus, kuin Juudalaiset lÀhettivÀt Jerusalemista papit ja LevilÀiset kysymÀÀn hÀneltÀ: kukas olet?
20 Ja hÀn todisti ja ei kieltÀnyt, ja hÀn todisti, sanoen: en minÀ ole Kristus.
21 Ja he kysyivÀt hÀneltÀ: kukas siis? oletkos Elias? HÀn sanoi: en. Oletkos propheta? HÀn vastasi: en.
22 Niin he sanoivat hÀnelle: kukas olet? ettÀ me antaisimme niille vastauksen, jotka meidÀt lÀhettivÀt: mitÀs sanot itsestÀs?
23 HÀn sanoi: minÀ olen huutava ÀÀni korvessa: valmistakaat Herran tietÀ, niinkuin Jesaias propheta sanoi.
24 Ja jotka lÀhetetyt olivat, olivat Pharisealaisista.
25 Ja he kysyivÀt hÀneltÀ ja sanoivat hÀnelle: miksi siis sinÀ kastat, jos et ole Kristus, etkÀ Elias, etkÀ propheta?
26 Johannes vastasi heitÀ ja sanoi: minÀ kastan vedellÀ; mutta teidÀn keskellÀnne seisoo, jota ette tunne:
27 HÀn on se, joka minun jÀlkeeni tulee, joka minun edellÀni on ollut, jonka kengÀn rihmoja en minÀ ole kelvollinen pÀÀstÀmÀÀn.
28 NÀmÀt tapahtuivat Betabarassa, sillÀ puolella Jordania, kussa Johannes kasti.
29 Toisena pÀivÀnÀ nÀki Johannes Jesuksen tykönsÀ tulevan, ja sanoi: katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!
30 TÀmÀ on se, josta minÀ sanoin: minun jÀlkeeni tulee mies, joka minun edellÀni on ollut; sillÀ hÀn oli ennen kuin minÀ.
31 Ja en minÀ hÀntÀ tuntenut; mutta ettÀ hÀn ilmestyisi Israelissa, sentÀhden tulin minÀ vedellÀ kastamaan.
32 Ja Johannes todisti, sanoen: minÀ nÀin Hengen taivaasta tulevan alas niinkuin kyyhkyisen ja seisahtavan hÀnen pÀÀllensÀ.
33 Ja en minÀ hÀntÀ tuntenut; mutta joka minun lÀhetti vedellÀ kastamaan, se sanoi minulle: jonka pÀÀlle sinÀ nÀet Hengen tulevan alas ja seisahtavan hÀnen pÀÀllesÀ, hÀn on se, joka kastaa PyhÀllÀ HengellÀ.
34 Ja minÀ nÀin sen ja todistin hÀnen olevan Jumalan Pojan.
35 Toisena pÀivÀnÀ seisoi Johannes taas ja kaksi hÀnen opetuslapsistansa,
36 Ja kuin hÀn nÀki Jesuksen kÀyvÀn, sanoi hÀn: katso, Jumalan Karitsa!
37 Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hÀnen puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
38 Mutta Jesus kÀÀnsi itsensÀ ja nÀki ne seuraavan, ja sanoi heille: 39. MitÀ te etsitte? Niin he sanoivat hÀnelle: Rabbi (se on niin paljo sanottu: opettaja) kussas asut?
39 HÀn sanoi heille: tulkaat ja katsokaat; ja he tulivat ja nÀkivÀt, kussa hÀn asui, ja olivat sen pÀivÀn hÀnen tykönÀnsÀ, ja se oli lÀhes kymmenes hetki.
40 Andreas, Simon Pietarin veli, oli yksi niistÀ kahdesta, jotka sen Johannekselta kuulleet olivat ja hÀntÀ seurasivat.
41 TÀmÀ löysi ensin veljensÀ Simonin, ja sanoi hÀnelle: me löysimme Messiaan; se on niin paljo kuin: voideltu.
42 Ja hÀn toi hÀnen Jesuksen tykö. Mutta kuin Jesus katsoi hÀnen pÀÀllensÀ, sanoi hÀn: sinÀ olet Simon Jonan poika, ja sinÀ pitÀÀ kutsuttaman Kephas; se on niin paljo kuin: kallio.
43 Toisena pÀivÀnÀ tahtoi Jesus mennÀ Galileaan, ja löysi Philippuksen ja sanoi hÀnelle: seuraa minua!
44 Mutta Philippus oli Betsaidasta, Andreaksen ja Pietarin kaupungista.
45 Philippus löysi Natanaelin ja sanoi hÀnelle: me olemme löytÀneet sen, josta Moses kirjoitti laissa ja prophetat, Jesuksen, Josephin pojan Natsaretista.
46 Ja Natanael sanoi hÀnelle: tulleeko Natsaretista jotain hyvÀÀ? Philippus sanoi hÀnelle: tule ja katso.
47 Jesus nÀki Natanaelin tykönsÀ tulevan, ja sanoi hÀnestÀ: katso, totisesti oikia Israelilainen, jossa ei petosta ole.
48 Natanael sanoi hÀnelle: mistÀs minut tunnet? Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: ennen kuin Philippus kutsui sinua fikunapuun alla ollessas, nÀin minÀ sinun.
49 Vastasi Natanael ja sanoi hÀnelle: Rabbi, sinÀ olet Jumalan Poika, sinÀ olet Israelin kuningas.
50 Jesus vastasi ja sanoi hÀnelle: sinÀ uskot, ettÀ minÀ sanoin sinulle: minÀ nÀin sinut fikunapuun alla. SinÀ saat vielÀ suurempia nÀhdÀ.
51 Ja sanoi hÀnelle: totisesti, totisesti sanon minÀ teille: tÀstedes pitÀÀ teidÀn nÀkemÀn taivaan avoinna, ja Jumalan enkelit astuvan ylös ja tulevan alas Ihmisen Pojan pÀÀlle.
EnsimmĂ€inen kirje tessalonikalaisille 5 : 12 – 13
12 Mutta me rukoilemme teitÀ, rakkaat veljet, ettÀ te ne tuntisitte, jotka teidÀn seassanne työtÀ tekevÀt, ja teidÀn esimiehenne ovat Herrassa, ja teitÀ neuvovat.
13 PitÀkÀÀt heitÀ sitÀ rakkaampana heidÀn tekonsa tÀhden. Olkaat rauhalliset keskenÀnne.
Kirje roomalaisille 1 : 16
16 SillÀ en minÀ hÀpee Kristuksen evankeliumia; sillÀ se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös GrekilÀiselle.
Apostolien teot 16 : 5
5 Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja heidÀn lukunsa eneni joka pÀivÀ.
Apostolien teot 6 : 7
7 Ja Jumalan sana kasvoi ja opetuslasten luku tuli sangen suureksi Jerusalemissa; ja suuri joukko pappeja oli myös uskolle kuuliainen.
Jesajan kirja 52 : 7
7 O kuinka suloiset ovat evankeliumin saarnaajain jalat vuorilla, jotka rauhaa julistavat, jotka hyvÀÀ saarnaavat, autuuden ilmoittavat, jotka Zionille sanovat: sinun Jumalas on kuningas.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 10 : 1 – 42
1 Totisesti, totisesti sanon minÀ teille: joka ei ovesta mene sisÀlle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryövÀri.
2 Mutta joka oven kautta sisÀlle menee, se on lammasten paimen:
3 Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hÀnen ÀÀnensÀ. Ja omia lampaitansa kutsuu hÀn nimeltÀnsÀ, ja vie heidÀt ulos.
4 Ja kuin hÀn omat lampaansa pÀÀstÀÀ ulos, kÀy hÀn heidÀn edellÀnsÀ, ja lampaat seuraavat hÀntÀ, sillÀ he tuntevat hÀnen ÀÀnensÀ.
5 Mutta ei he muukalaita seuraa, vaan pakenevat hÀntÀ; sillÀ ei he tunne muukalaisten ÀÀntÀ.
6 TÀmÀn tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niitÀ ymmÀrtÀneet, mitÀ hÀn heille sanoi.
7 Niin Jesus sanoi taas heille: totisesti, totisesti sanon minÀ teille: minÀ olen lammasten ovi.
8 Kaikki, jotka minun edellÀni ovat tulleet, ovat varkaat ja ryövÀrit: vaan ei lampaat kuulleet heitÀ.
9 MinÀ olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisÀlle, se tulee autuaaksi, ja menee sisÀlle ja ulos, ja löytÀÀ laitumen.
10 Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minÀ tulin, ettÀ heillÀ pitÀÀ elÀmÀ oleman ja yltÀkyllÀ oleman.
11 MinÀ olen hyvÀ paimen: hyvÀ paimen antaa henkensÀ lammasten edestÀ.
12 Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eikÀ lampaat ole hÀnen omansa: kuin hÀn nÀkee suden tulevan, niin hÀn jÀttÀÀ lampaat ja pakenee; ja susi raatelee ja haaskaa lampaat.
13 Mutta palkollinen pakenee, sillÀ hÀn on palkollinen, eikÀ tottele lampaista.
14 MinÀ olen hyvÀ paimen, joka tunnen omani, ja minÀ tunnetaan myös omiltani,
15 Niinkuin IsÀ minun tuntee, ja minÀ tunnen IsÀn: ja panen henkeni lammasten edestÀ.
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tÀstÀ lammashuoneesta: ne pitÀÀ minun myös tÀnne saattaman: ja he saavat kuulla minun ÀÀneni; ja pitÀÀ oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.
17 SentÀhden IsÀ minua rakastaa, sillÀ minÀ panen henkeni, ettÀ minÀ sen jÀlleen otan.
18 Ei ota kenkÀÀn sitÀ minulta, vaan minÀ panen sen itsestÀni. Minulla on valta sitÀ panna, ja minulla on valta sitÀ taas ottaa. Sen kÀskyn minÀ sain IsÀltÀni.
19 Niin tuli taas riita Juudalaisten keskellÀ nÀiden puhetten tÀhden.
20 Ja moni heistÀ sanoi: hÀnellÀ on perkele, ja hÀn on mieletöin: mitÀ te hÀntÀ kuultelette?
21 Mutta muut sanoivat: ei ne ole riivatun puheet: taitaako perkele sokian silmÀt avata?
22 Ja Jerusalemissa oli kirkkomessu, ja talvi oli,
23 Ja Jesus kÀveli templissÀ Salomon esihuoneessa.
24 Niin Juudalaiset piirittivÀt hÀnen ja sanoivat hÀnelle: kuinka kauvan sinÀ meitÀ pidÀt ylös? Jos olet Kristus, niin sano meille selkiÀsti.
25 Jesus vastasi heitÀ: minÀ olen sen teille sanonut, ja ette usko: ne työt, jotka minÀ teen IsÀni nimeen, todistavat minusta.
26 Mutta ette usko: sillÀ ette ole minun lampaistani, miinkuin minÀ teille sanoin.
27 Minun lampaani kuulevat minun ÀÀneni, ja minÀ tunnen heidÀt, ja he seuraavat minua:
28 Ja minÀ annan heille ijankaikkisen elÀmÀn, ja ei heidÀn pidÀ hukkuman ijankaikkisesti, eikÀ pidÀ yhdenkÀÀn repÀisemÀn heitÀ minun kÀdestÀni.
29 Minun isÀni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia: ja ei kenkÀÀn taida heitÀ revÀistÀ minun IsÀni kÀdestÀ.
30 MinÀ ja IsÀ olemme yhtÀ.
31 Niin Juudalaiset poimivat taas kiviÀ hÀntÀ kivittÀÀksensÀ.
32 Jesus vastasi heitÀ: minÀ osoitin teille IsÀltÀni monta hyvÀÀ työtÀ: minkÀ työn tÀhden niistÀ te siis minun kivitÀtte?
33 Juudalaiset vastasivat hÀntÀ, sanoen: emme sinua hyvÀn työn tÀhden kivitÀ, vaan pilkan tÀhden, ja ettÀ sinÀ, joka ihminen olet, teet itses Jumalaksi.
34 Jesus vastasi heitÀ: eiko teidÀn laissanne ole kirjoitettu: minÀ sanon, te olette jumalat?
35 Jos hÀn ne kutsui jumaliksi, joille Jumalan sana tapahtui, ja ei kirjoitus taideta rikottaa:
36 Ja te sanotte hÀnelle, jonka IsÀ on pyhittÀnyt ja lÀhettÀnyt maailmaan: sinÀ pilkkaat Jumalaa, ettÀ minÀ sanoin: minÀ olen Jumalan Poika.
37 Ellen minÀ tee minun IsÀni töitÀ, niin ÀlkÀÀt minua uskoko.
38 Mutta jos minÀ niitÀ teen, ja jos ette minua usko, niin uskokaat ne työt, ettÀ te tuntisitte ja uskoisitte IsÀn olevan minussa ja minun hÀnessÀ.
39 Niin he etsivÀt taas hÀntÀ kiinni ottaaksensa, mutta hÀn lÀksi heidÀn kÀsistÀnsÀ,
40 Ja meni jÀlleen toiselle puolelle Jordania, siihen paikkaan, jossa Johannes ensin kasti, ja viipyi siinÀ.
41 Ja monta tuli hÀnen tykönsÀ, ja sanoivat: ei Johannes yhtÀkÀÀn ihmettÀ tehnyt; mutta kaikki mitÀ Johannes tÀstÀ sanoi, ne ovat todet.
42 Ja monta uskoi sillÀ hÀnen pÀÀllensÀ.
Toinen kirje Timoteukselle 3 : 15
15 Ja ettÀs jo lapsuudesta olet PyhÀn Raamatun taitanut, joka sinun taitaa autuuteen neuvoa, sen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jesuksessa.
Leave a Reply