Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na
Apostolien teot 2 : 17
17 Ja pitÀÀ tapahtuman viimeisinÀ pÀivinÀ (sanoo Jumala), ettÀ minÀ tahdon vuodattaa minun HengestÀni kaiken lihan pÀÀlle: ja teidÀn poikanne ja tyttÀrenne pitÀÀ ennustaman, ja teidÀn nuorukaisenne pitÀÀ nÀkyjÀ nÀkemÀn, ja teidÀn vanhimpanne pitÀÀ unia uneksuman.
Aamoksen kirja 3 : 7
7 SillÀ ei Herra, Herra tee mitÀÀn, ellei hÀn ilmoita salauttansa palvelioillensa prophetaille.
Joelin kirja 2 : 28
28 Ja sitte pitÀÀ tapahtuman, ettÀ minÀ tahdon vuodattaa minun Henkeni kaiken lihan pÀÀlle; ja teidÀn poikanne ja tyttÀrenne pitÀÀ ennustaman, teidÀn vanhimpanne pitÀÀ unia uneksuman, ja teidÀn nuorukaisenne pitÀÀ nÀkyjÀ nÀkemÀn.
EnsimmÀinen Johanneksen kirje 4 : 1
1 Te rakkaimmat! ÀlkÀÀt jokaista henkeÀ uskoko, vaan koetelkaat henget, josko he Jumalasta ovat; sillÀ monta vÀÀrÀÀ prophetaa ovat tulleet maailmaan.
Kirje heprealaisille 10 : 35
35 ĂlkÀÀt siis heittĂ€kö pois teidĂ€n uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 1 : 18 – 25
18 Jesuksen Kristuksen syntymys oli nÀin: koska Maria hÀnen ÀitinsÀ oli Josephiin kihlattu, ennen kuin he yhteen tulivat, löyttiin hÀn raskaaksi PyhÀstÀ HengestÀ.
19 Mutta ettÀ Joseph hÀnen miehensÀ oli hurskas ja ei tahtonut hÀntÀ huutoon saattaa, ajatteli hÀn salaisesti hyljÀtÀ hÀnen.
20 Kuin hÀn nÀitÀ ajatteli, katso, niin Herran enkeli ilmestyi hÀnelle unessa ja sanoi: Joseph, Davidin poika! ÀlÀ pelkÀÀ ottaakses Mariaa puolisoas tykös; sillÀ se, mikÀ hÀnessÀ on siinnyt, on PyhÀstÀ HengestÀ.
21 Ja hÀnen pitÀÀ synnyttÀmÀn Pojan, jonka nimen sinun pitÀÀ kutsuman Jesus; sillÀ hÀn on vapahtava kansansa heidÀn synneistÀnsÀ.
22 Mutta tÀmÀ on kaikki tapahtunut, ettÀ tÀytettÀisiin, mitÀ Herralta on sanottu prophetan kautta, joka sanoo:
23 Katso, neitseen pitÀÀ raskaaksi tuleman ja synnyttÀmÀn Pojan, ja hÀnen nimensÀ pitÀÀ kutsuttaman Emmanuel; se on niin paljo sanottu: Jumala meidÀn kanssamme.
24 Kuin Joseph unesta herÀsi, niin hÀn teki kuin Herran enkeli hÀnen kÀski, ja otti puolisonsa tykönsÀ,
25 Ja ei tuntenut hÀntÀ, siihenasti kuin hÀn poikansa esikoisensa synnytti, ja kutsui hÀnen nimensÀ Jesus.
Danielin kirja 1 : 17
17 Vaan nÀille neljÀlle nuorukaiselle antoi Jumala taidon ja ymmÀrryksen kaikkinaisissa kirjoituksissa ja viisaudessa; ja Danielille antoi hÀn ymmÀrryksen kaikkinaisissa nÀyissÀ ja unissa.
Apostolien teot 2 : 1 – 47
1 Ja kuin viideskymmenes pÀivÀ tÀytettiin, olivat he kaikki yksimielisesti koossa.
2 Ja humaus tapahtui Àkisti taivaasta, niinkuin suuri tuulispÀÀ olis tullut, ja tÀytti koko huoneen, kussa he olivat istumassa.
3 Ja heille nÀkyivÀt viileskellyt kielet, niinkuin tuliset, ja istuivat kunkin heidÀn pÀÀllensÀ.
4 Ja he tÀytettiin kaikki PyhÀllÀ HengellÀ ja rupesivat puhumaan muilla kielillÀ, senjÀlkeen kuin Henki antoi heidÀn puhua.
5 Niin Jerusalemissa asui Juudalaisia, Jumalaa pelkÀÀvÀisiÀ miehiÀ, kaikkinaisesta kansasta, joka taivaan alla on.
6 Ja kuin tÀmÀ ÀÀni tapahtui, niin kokoontui suuri kansan paljous, ja hÀmmÀstyivÀt; sillÀ kukin kuuli niiden puhuvan omalla kielellÀnsÀ.
7 Ja he tyhmistyivÀt kaikki ja ihmettelivÀt, sanoen keskenÀnsÀ: katso, eikö nÀmÀt kaikki, jotka puhuvat, ole Galilealaiset?
8 Ja kuinka me kukin kuulemme heidÀn puhuvan meidÀn omalla kielellÀmme, jossa me syntyneet olemme?
9 Partilaiset ja MedilÀiset ja Elamilaiset, ja jotka asumme Mesopotamiassa ja Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Asiassa,
10 Phrygiassa ja Pamphiliassa, EgyptissÀ ja Libian maan rajoilla, liki KyreniÀ, ja muukalaiset Roomista, Juudalaiset ja uudet Juudalaiset.
11 Kretalaiset ja Arabialaiset, me kuulemme heidÀn puhuvan meidÀn kielillÀmme Jumalan suuria tekoja.
12 Niin he kaikki tyhmistyivÀt ja epÀilivÀt, sanoen toinen toisellensa: mitÀs luulet tÀmÀn olevan?
13 Vaan muut nauroivat heitÀ ja sanoivat: he ovat tÀynnÀnsÀ makiaa viinaa.
14 Niin Pietari seisoi yhdentoistakymmenen kanssa, korotti ÀÀnensÀ ja puhui heille: te Juudan miehet ja kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! tÀmÀ olkoon teille tiettÀvÀ, ja ottakaat minun sanani teidÀn korviinne.
15 SillÀ ei nÀmÀt juovuksissa ole, niinkuin te luulette; sillÀ nyt on kolmas hetki pÀivÀstÀ.
16 Vaan tÀmÀ on se, mikÀ ennen sanottu on Joelin prophetan kautta:
17 Ja pitÀÀ tapahtuman viimeisinÀ pÀivinÀ (sanoo Jumala), ettÀ minÀ tahdon vuodattaa minun HengestÀni kaiken lihan pÀÀlle: ja teidÀn poikanne ja tyttÀrenne pitÀÀ ennustaman, ja teidÀn nuorukaisenne pitÀÀ nÀkyjÀ nÀkemÀn, ja teidÀn vanhimpanne pitÀÀ unia uneksuman.
18 Ja myös minun palveliaini pÀÀlle ja minun piikaini pÀÀlle niinÀ pÀivinÀ vuodatan minÀ minun HengestÀni, ja heidÀn pitÀÀ ennustaman.
19 Ja minÀ annan tunnustÀhtiÀ ylhÀÀllÀ taivaassa ja merkkejÀ alhaalla maan pÀÀllÀ, veren ja tulen ja savun ja suitsun.
20 Auringon pitÀÀ muuttuman pimeydeksi ja kuun vereksi, ennenkuin se suuri ja julkinen Herran pÀivÀ on tuleva.
21 Ja pitÀÀ tapahtuman, ettÀ jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeÀ, se tulee autuaaksi.
22 :22. Te Israelin miehet! kuulkaat nÀitÀ sanoja: Jesuksen Natsarelaisen, sen miehen, joka teidÀn tykönÀnne on Jumalalta vahvistettu voimallisten tekoin, ihmetten ja merkkein kanssa, jotka Jumala hÀnen kauttansa teidÀn keskellÀnne teki, niinkuin te itsekin tiedÀtte,
23 Sen, joka Jumalan aivotun neuvon ja sÀÀnnön jÀlkeen oli annettu ulos, te otitte ja vÀÀrÀin miesten kÀtten kautta ristiinnaulitsitte ja surmasitte,
24 Jonka Jumala herÀtti ylös ja pÀÀsti kuoleman kivuista, ettÀ se oli mahdotoin, ettÀ hÀn piti siltÀ pidettÀmÀn.
25 SillÀ David sanoo hÀnestÀ: minÀ olen aina Herran minun kasvoini eteen pannut, sillÀ hÀn on minun oikialla puolellani, etten minÀ horjahtaisi.
26 SentÀhden iloitsi minun sydÀmeni, ja minun kieleni riemuitsi, ja minun lihani on myös lepÀÀvÀ toivossa.
27 SillÀ et sinÀ anna ylön minun sieluani helvetissÀ, etkÀ salli sinun pyhÀs nÀkevÀn turmelusta.
28 SinÀ olet minulle tiettÀvÀksi tehnyt elÀmÀn tiet, sinÀ tÀytÀt minun ilolla sinun kasvois edessÀ.
29 Te miehet, rakkaat veljet, olkoon lupa rohkiasti teille puhua patriarkasta Davidista! hÀn on sekÀ kuollut ettÀ haudattu ja hÀnen hautansa on meidÀn tykönÀmme hamaan tÀhÀn pÀivÀÀn asti:
30 EttÀ hÀn siis oli propheta ja tiesi Jumalan hÀnelle valalla vannoneen, ettÀ hÀn oli hÀnen kupeensa hedelmÀstÀ lihan jÀlkeen herÀttÀvÀ Kristuksen hÀnen istuimellansa istumaan,
31 NÀki hÀn ennen ja puhui Kristuksen ylösnousemisesta, ettei hÀnen sieluansa annettu ylön helvetissÀ, eikÀ hÀnen lihansa nÀhnyt turmelusta.
32 TÀmÀn Jesuksen on Jumala herÀttÀnyt, jonka todistajat me kaikki olemme.
33 HÀn on siis Jumalan oikialle kÀdelle korotettu ja on IsÀltÀ saanut lupauksen PyhÀstÀ HengestÀ: hÀn on tÀmÀn vuodattanut, kuin te nyt nÀette ja kuulette.
34 SillÀ ei David ole taivaasen astunut, vaan hÀn sanoo: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kÀdelleni,
35 Siihenasti kuin minÀ panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
36 Niin pitÀÀ siis totisesti kaiken Israelin huoneen tietÀmÀn, ettÀ Jumala on tÀmÀn Jesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, Herraksi ja Kristukseksi tehnyt.
37 Mutta kuin he nÀmÀt kuulivat, kÀvi se lÀpi heidÀn sydÀmensÀ, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: te miehet, rakkaat veljet! mitÀ meidÀn pitÀÀ tekemÀn?
38 Vaan Pietari sanoi heille: tehkÀÀt parannus, ja antakaan jokainen itsensÀ kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte PyhÀn Hengen lahjan.
39 SillÀ teille ja teidÀn lapsillenne on tÀmÀ lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikÀnÀ Herra meidÀn Jumalamme kutsuu.
40 Ja monilla muillakin sanoilla todisti hÀn, ja neuvoi heitÀ, sanoen: antakaat teitÀnne autettaa tÀstÀ pahanilkisestÀ suvusta.
41 Jotka siis mielellÀnsÀ hÀnen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinÀ pÀivÀnÀ lisÀÀntyi lÀhes kolmetuhatta sielua.
42 Ja he pysyivÀt alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivÀn murtamisessa ja rukouksissa.
43 Mutta jokaiselle sielulle tuli pelko; ja tehtiin apostolien kautta monta ihmettÀ ja merkkiÀ.
44 Mutta kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessÀ ja pitivÀt kaikki yhteisenÀ.
45 Ja he myivÀt hyvyytensÀ ja tavaransa, ja jakoivat ne kaikille, sen jÀlkeen kuin kukin tarvitsi.
46 Ja he pysyivÀt joka pÀivÀ yksimielisesti templissÀ, ja mursivat huoneessa leipÀÀ, ja ottivat ruokaa riemulla ja sydÀmen yksinkertaisuudella,
47 Ja kiittÀin Jumalaa olivat kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisÀsi joka pÀivÀ autuaaksi tulevaisia seurakunnalle.
Jaakobin kirje 1 : 5
5 Mutta jos joltain teistÀ viisautta puuttuis, hÀn anokaan sitÀ Jumalalta, joka hÀnelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hÀnelle annetaan.
Psalmien kirja 102 : 1 – 28
1 Raadollisen rukous, kuin hÀn murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 ĂlĂ€ kasvojas minulta peitĂ€ hĂ€dĂ€ssĂ€: kallista korvas minun puoleeni; koska minĂ€ sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 SillÀ minun pÀivÀni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekÀle.
4 Minun sydÀmeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinÀ, niin ettÀ minÀ myös unohdan leipÀni syödÀ.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 MinÀ olen niinkuin ruovonpÀristÀjÀ korvessa: minÀ olen niinkuin hyypiÀ hÀvitetyissÀ kaupungeissa.
7 MinÀ valvon, ja olen niinkuin yksinÀinen lintu katon pÀÀllÀ.
8 Joka pÀivÀ hÀpÀisevÀt viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevÀt, vannovat minun kauttani.
9 SillÀ minÀ syön tuhkaa niinkuin leipÀÀ, ja sekoitan juomani itkulla,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tÀhden, ettÀs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Minun pÀivÀni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minÀ kuivetun niinkuin ruoho.
12 Mutta sinÀ, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillÀ aika on hÀntÀ armahtaa, ja aika on tullut.
14 SillÀ sinun palvelias halajavat sitÀ rakentaa, ja nÀkisivÀt mielellÀnsÀ, ettÀ hÀnen kivensÀ ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 EttÀ pakanat Herran nimeÀ pelkÀisivÀt, ja kaikki kuninkaat maan pÀÀllÀ sinun kunniaas.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hÀn nÀhdÀÀn kunniassansa.
17 HÀn kÀÀntÀÀ itsensÀ hyljÀttyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidÀn rukoustansa ylön.
18 Se pitÀÀ kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitÀÀ kiittÀmÀn Herraa.
19 SillÀ hÀn katselee pyhÀstÀ korkeudestansa: Herra nÀkee taivaasta maan pÀÀlle,
20 EttÀ hÀn kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 EttÀ he saarnaavat Herran nimeÀ Zionissa, ja hÀnen kiitostansa Jerusalemissa,
22 Koska kansat ynnÀ kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 HÀn nöyryyttÀÀ tiellÀ minun voimani: hÀn lyhentÀÀ minun pÀivÀni.
24 MinÀ sanoin: minun Jumalani, ÀlÀ minua ota pois keski-ijÀssÀni: sinun ajastaikas pysyvÀt suvusta sukuun.
25 SinÀ olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kÀsialas.
26 Ne katoovat, mutta sinÀ pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinÀ heitÀ muuttelet.
27 Mutta sinÀ pysyt niinkuin sinÀ olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Sinun palveliais lapset pysyvÀt ja heidÀn sikiÀnsÀ sinun edessÀs menestyvÀt.
EnsimmÀinen Mooseksen kirja 37 : 5
5 Niin Joseph nÀki unen, ja ilmoitti sen veljillensÀ, josta he rupesivat hÀntÀ enemmin vihaamaan.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 24 : 23
23 Ja kuin ei löytÀneet hÀnen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, ettÀ he enkeleinkin nÀyn nÀhneet olivat, jotka sanoivat hÀnen elÀvÀn.
Leave a Reply