mista-raamattu-sanoo – Kaikki Raamatun jakeet aiheesta

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na

Johanneksen ilmestys 16 : 16
16 Ja hÀn on koonnut heitÀ siihen siaan, jota kutsutaan Hebreaksi Armageddon.

Jesajan kirja 13 : 9
9 SillÀ katso, Herran pÀivÀ tulee kauhiasti vihaisna ja julmana, hÀvittÀmÀÀn maata, ja siitÀ teloittamaan syntisiÀ,

Johanneksen ilmestys 11 : 15
15 Ja seitsemÀs enkeli soitti basunalla, ja suuret ÀÀnet kuuluivat taivaassa, sanoen: maailman valtakunnat ovat meidÀn Herrallemme ja hÀnen Kristuksellensa tulleet, ja hÀn on hallitseva ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 24 : 21
21 SillÀ silloin pitÀÀ suuren vaivan oleman, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tÀhÀn asti, ei myös tule.

Johanneksen ilmestys 19 : 19 – 21
19 Ja minÀ nÀin pedon, ja maan kuninkaat, ja heidÀn sotavÀkensÀ koottuna sotimaan sen kanssa, joka oriin pÀÀllÀ istui, ja myös hÀnen sotavÀkensÀ kanssa.
20 Ja peto otettiin kiinni, ja hÀnen kanssansa vÀÀrÀ propheta, joka ihmeitÀ hÀnen edessÀnsÀ teki, joilla hÀn niitÀ vietteli, jotka pedon merkin ottivat, ja jotka hÀnen kuvaansa kumarsivat: nÀmÀ kaksi ovat elÀvÀltÀ tuliseen jÀrveen heitetyt, joka tulikivestÀ paloi.
21 Ja muut tapettiin miekalla, joka sen suusta kÀvi ulos, joka oriin pÀÀllÀ istui; ja kaikki linnut ravittiin heidÀn lihastansa.

Johanneksen ilmestys 19 : 11 – 21
11 Ja minÀ nÀin taivaan avatuksi, ja katso, valkia orhi, ja se, joka sen pÀÀllÀ istui, kutsuttiin uskolliseksi ja totiseksi, ja vanhurskaudella hÀn tuomitsee ja sotii.
12 Ja hÀnen silmÀnsÀ ovat niinkuin tulen liekki, ja hÀnen pÀÀssÀnsÀ on monta kruunua, ja hÀnellÀ oli kirjoitettu nimi, jota ei kenkÀÀn tietÀnyt, vaan hÀn itse.
13 Ja hÀn oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi.
14 Ja sotajoukko, joka taivaassa on, seurasi hÀntÀ valkeilla hevosilla, vaatetetut valkialla puhtaalla kalliilla liinalla.
15 Ja hÀnen suustansa kÀvi ulos terÀvÀ miekka, jolla hÀnen pitÀÀ pakanoita lyömÀn, joita hÀn on hallitseva rautaisella vitsalla. Ja hÀn on sotkuva kaikkivaltiaan Jumalan nÀrkÀstyksen ja vihan viinakuurnan.
16 Ja hÀnellÀ on vaatteessansa ja reidessÀnsÀ nimi kirjoitettu: kuningasten Kuningas ja herrain Herra.
17 Ja minÀ nÀin enkelin seisovan auringossa, joka huusi suurella ÀÀnellÀ ja sanoi kaikille linnuille, jotka taivaan alla lentÀvÀt: tulkaat ja kokoontukaat suuren Jumalan ehtoolliselle.
18 SyömÀÀn kuningasten lihaa ja pÀÀmiesten lihaa, ja vÀkevÀin lihaa, ja orhitten lihaa, ja niillÀ ajavaisten, ja kaikkein vapaitten ja orjain, sekÀ pienten ettÀ suurten.
19 Ja minÀ nÀin pedon, ja maan kuninkaat, ja heidÀn sotavÀkensÀ koottuna sotimaan sen kanssa, joka oriin pÀÀllÀ istui, ja myös hÀnen sotavÀkensÀ kanssa.
20 Ja peto otettiin kiinni, ja hÀnen kanssansa vÀÀrÀ propheta, joka ihmeitÀ hÀnen edessÀnsÀ teki, joilla hÀn niitÀ vietteli, jotka pedon merkin ottivat, ja jotka hÀnen kuvaansa kumarsivat: nÀmÀ kaksi ovat elÀvÀltÀ tuliseen jÀrveen heitetyt, joka tulikivestÀ paloi.
21 Ja muut tapettiin miekalla, joka sen suusta kÀvi ulos, joka oriin pÀÀllÀ istui; ja kaikki linnut ravittiin heidÀn lihastansa.

Johanneksen ilmestys 12 : 9
9 Ja suuri lohikÀrme, vanha mato, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, heitettiin ulos, joka koko maan piirin viettelee, hÀn heitettiin maan pÀÀlle, ja hÀnen enkelinsÀ myös hÀnen kanssansa heitettiin sinne.

Johanneksen ilmestys 16 : 14
14 SillÀ he ovat perkeleiden henget, jotka ihmeitÀ tekevÀt ja menevÀt maan ja koko maanpiirin kuningasten tykö, kokoomaan heitÀ sotaan suurena kaikkivaltiaan Jumalan pÀivÀnÀ.

Johanneksen ilmestys 14 : 14 – 20
14 Ja minÀ nÀin, ja katso, valkia pilvi, ja pilven pÀÀllÀ istui Ihmisen Pojan muotoinen, jonka pÀÀssÀ oli kultainen kruunu ja terÀvÀ sirppi hÀnen kÀdessÀnsÀ.
15 Ja toinen enkeli lÀksi templistÀ, huutaen suurella ÀÀnellÀ pilven pÀÀllÀ istuvaiselle: sivalla sirpillÀs ja leikkaa; sillÀ sinulle tuli hetki leikatakses, ja elo on maan pÀÀllÀ kuivaksi tullut.
16 Ja se, joka pilven pÀÀllÀ istui, sivalsi sirpillÀnsÀ maan pÀÀltÀ, ja maa tuli leikatuksi.
17 Ja toinen enkeli lÀksi templistÀ, joka taivaassa on, jolla myös terÀvÀ sirppi oli.
18 Ja toinen enkeli lÀksi alttarista, jolla oli valta tulen pÀÀlle, ja huusi suurella ÀÀnellÀ sille, jolla terÀvÀ sirppi oli, ja sanoi: sivalla terÀvÀllÀ sirpillÀs, ja leikkaa ne viina-oksan versot maan pÀÀltÀ; sillÀ hÀnen viinamarjansa ovat kypsyneet.
19 Ja enkeli sivalsi terÀvÀllÀ sirpillÀnsÀ maan pÀÀllÀ, ja niitti maan viinamÀen, ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan.
20 Ja kuurna sotkuttiin ulkona kaupungista, ja veri kuurnasta kuohui ulos hamaan orhitten suitsiin asti, tuhannen ja kuusisataa vakomittaa.

Kirje Titukselle 1 : 2
2 Ijankaikkisen elÀmÀn toivoon, jonka Jumala, joka ei valehdella taida, ennen ijankaikkisia aikoja luvannut on,

Jesajan kirja 13 : 6
6 Valittakaat, ettÀ Herran pÀivÀn on juuri lÀsnÀ; hÀn tulee niinkuin hÀvitys Kaikkivaltiaalta.

Sakarjan kirja 14 : 1 – 21
1 Katso, pÀivÀ tulee Herralle, jona sinun saaliis sinussa jaetaan.
2 SillÀ minÀ olen kokoova kaikkinaiset pakanat sotaan Jerusalemia vastaan, ja kaupunki voitetaan, huoneet ryöstetÀÀn ja vaimot raiskataan. Puoli osaa kaupunkia viedÀÀn vangiksi, ja jÀÀneitÀ kansasta ei ajeta ulos kaupungista.
3 Mutta Herra on lÀhtevÀ sotimaan pakanoita vastaan, niinkuin hÀn on tottunut sodan ajalla sotimaan.
4 Silloin hĂ€nen jalkansa pitÀÀ ÖljymĂ€ellĂ€ seisoman, joka on lĂ€snĂ€ Jerusalemia itÀÀn pĂ€in; ja ÖljymĂ€en pitÀÀ halkeeman kekeltĂ€ itÀÀn ja lĂ€nteen, sangen leviĂ€ltĂ€ toinen toisestansa; toinen osa mĂ€keĂ€ pitÀÀ erkaneman pohjoiseen pĂ€in ja toinen etelÀÀn pĂ€in.
5 Ja teidÀn pitÀÀ pakeneman sitÀ laaksoa, joka on nÀiden vuorten vaiheella, sillÀ se laakso mÀkien vaiheella pitÀÀ ulottuman Atsaliin asti; ja pitÀÀ paettaman niinuin muinen paettiin maanjÀristyksen tÀhden, Ussian Juudan kuninkaan aikana. Silloin Herra minun Jumalani on tuleva, ja kaikki pyhÀt hÀnen kanssansa.
6 Ja siihen aikaan pitÀÀ tapahtuman, ettei valkeus pidÀ oleman kallis eikÀ sumuinen.
7 Ja yksi pÀivÀ on oleva, joka Herralle tuttu on, ei pÀivÀ eikÀ yö; vaan pitÀÀ tapahtuman, ettÀ ehtoona pitÀÀ valkeus oleman.
8 Silloin pitÀÀ Jerusalemista elÀvÀt vedet vuotaman, puoli osa itÀistÀ merta pÀin, ja toinen puoli hamaan ÀÀrimÀiseen mereen; ja sen pitÀÀ sekÀ kesÀllÀ ettÀ talvella tapahtuman.
9 Ja Herra on kaiken maan Kuningas oleva; siihen aikaan on ainoastaan yksi Herra oleva, ja hÀnen nimensÀ yksi.
10 Ja koko maakunnassa pitÀÀ kÀytÀmÀn ympÀri niinkuin tasaisella kedolla, Gibeasta niin Rimmoniin asti, lounaan puolella Jerusalemia; sillÀ se korotetaan ja asutaan hÀnen siassansa, Benjaminin portista hamaan ensimÀisen portin paikkaan, hamaan Kulmaporttiin, ja Hananeelin tornista niin kuninkaan viinakuurniin asti.
11 Ja hÀnessÀ pitÀÀ asuttaman, eikÀ enÀÀn pidÀ yhtÀÀn kirousta oleman, sillÀ Jerusalemin pitÀÀ turvallisesti asuman.
12 Ja tÀmÀ on rangaistus oleva, jolla Herra kaikkia kansoja on rankaiseva, jotka ovat sotineet Jerusalemia vastaan: heidÀn lihansa pitÀÀ raukeaman jaloillansa seisoissansa, ja heidÀn silmÀnsÀ pitÀÀ lÀvissÀnsÀ vaipuman, ja heidÀn kielensÀ suussansa raukeaman.
13 Siihen aikaan on Herra suuren metelin heidÀn sekaansa nostava, ettÀ jokainen pitÀÀ kumppaninsa kÀteen rupeeman, ja paneman kÀtensÀ kumppaninsa kÀden pÀÀlle.
14 SillÀ Juuda on myös Jerusalemissa sotiva; ja sen ympÀrille kootaan kaikkein pakanain tavarat, kultaa, hopiaa ja sangen paljo vaatteita.
15 Ja niin on tÀmÀ rangaistus tapahtuva hevosille, muuleille, kameleille, aaseille ja kaikkinaisille elÀimille, jotka heidÀn leirissÀnsÀ ovat, niinkuin tÀmÀ rangaistus on.
16 Ja kaikki jÀÀneet kaikkein pakanain seassa, jotka lÀksivÀt Jerusalemia vastaan, menevÀt joka vuosi kumartamaan Kuningasta, Herraa Zebaotia, ja lehtimajan juhlaa pitÀmÀÀn.
17 Ja on tapahtuva, ettÀ joka maan sukukunnista ei mene ylös Jerusalemiin tÀtÀ Kuningasta, Herraa Zebaotia, kumartamaan, ei pidÀ heille sadetta tuleman.
18 Ja ellei EgyptilÀisten sukukunta menisi ylös ja tulisi, niin ei heidÀnkÀÀn pÀÀllensÀ pidÀ sataman; tÀmÀ on se rangaistus, jolla Herra on pakanat rankaiseva, jotka ei tule lehtimajan juhlaa pitÀmÀÀn.
19 SillÀ se on EgyptilÀisten synti ja kaikkein pakanain synti, jotka ei tule lehtimajan juhlaa pitÀmÀÀn.
20 Siihen aikaan pitÀÀ hevosten kelloin pÀÀlle (kirjoitettu) oleman: Herran pyhyys; ja kattilat Herran huoneessa pitÀÀ oleman niinkuin maljat alttarin edessÀ.
21 SillÀ kaikki kattilat Jerusalemissa ja Juudassa pitÀÀ Herralle Zebaotille pyhitetyt oleman; ettÀ kaikkein, jotka uhrata tahtovat, pitÀÀ tuleman ja ne ottaman ja niissÀ keittÀmÀn. Ja ei yksikÀÀn Kanaanealainen pidÀ enÀÀ Herran Zebaotin huoneessa oleman siihen aikaan.

Johanneksen ilmestys 19 : 16
16 Ja hÀnellÀ on vaatteessansa ja reidessÀnsÀ nimi kirjoitettu: kuningasten Kuningas ja herrain Herra.

Joelin kirja 3 : 12 – 14
12 Nouskaat pakanat ja menkÀÀt ylös Josaphatin laaksoon; sillÀ minÀ tahdon siellÀ istua, ja tuomita kaikki pakanat ympÀristöltÀ.
13 Sivaltakaat viikahteella, sillÀ elo on kypsÀ; tulkaat ja astukaat alas; sillÀ kuurnat ovat tÀydet, ja kuurna-astiat kuohuvat; sillÀ heidÀn pahuutensa on suuri.
14 Paljo kansaa pitÀÀ oleman ympÀrillÀ joka paikassa Tuomiolaaksossa; sillÀ Herran pÀivÀ on lÀsnÀ Tuomiolaaksossa.

Johanneksen ilmestys 16 : 13 – 16
13 Ja minÀ nÀin lohikÀrmeen suusta ja pedon suusta ja vÀÀrÀn prophetan suusta lÀhtevÀn kolme rietasta henkeÀ, sammakkoin muotoista;
14 SillÀ he ovat perkeleiden henget, jotka ihmeitÀ tekevÀt ja menevÀt maan ja koko maanpiirin kuningasten tykö, kokoomaan heitÀ sotaan suurena kaikkivaltiaan Jumalan pÀivÀnÀ.
15 Katso, minÀ tulen niinkuin varas: autuas on se, joka valvoo ja kÀtkee vaatteensa, ettei hÀn alasti kÀvisi, ettei hÀnen hÀpiÀÀnsÀ nÀhtÀisi.
16 Ja hÀn on koonnut heitÀ siihen siaan, jota kutsutaan Hebreaksi Armageddon.

Johanneksen ilmestys 12 : 1 – 17
1 Ja suuri ihme ilmestyi taivaassa: vaimo oli puetettu auringolla, ja kuu hÀnen jalkainsa alla, ja hÀnen pÀÀssÀnsÀ kruunu kahdestatoistakymmenestÀ tÀhdestÀ.
2 Ja hÀn oli raskas, ja huusi synnyttÀissÀnsÀ, ja hÀnellÀ oli suuri vaiva synnyttÀÀ.
3 Ja toinen ihme nÀkyi taivaassa, katso: suuri ruskia lohikÀrme, jolla oli seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea, ja hÀnen pÀissÀnsÀ seitsemÀn kruunua.
4 Ja hÀnen pyrstönsÀ veti kolmannen osan taivaan tÀhdistÀ, ja heitti ne maan pÀÀlle. Ja lohikÀrme seisoi vaimon edessÀ, joka oli synnyttÀmÀllÀnsÀ, ettÀ kuin hÀn olis synnyttÀnyt, se olisi syönyt hÀnen lapsensa.
5 Ja hÀn synnytti poikalapsen, joka oli kaikki pakanat hallitseva rautaisella vitsalla. Ja hÀnen poikansa temmattiin Jumalan tykö ja hÀnen istuimensa tykö.
6 Ja vaimo pakeni korpeen, kussa hÀnelle oli sia Jumalalta valmistettu, siinÀ ruokittaa tuhannen kaksisataa ja kuusikymmentÀ pÀivÀÀ.
7 Ja (suuri) sota tapahtui taivaassa: Mikael ja hÀnen enkelinsÀ sotivat lohikÀrmeen kanssa, ja lohikÀrme soti ja hÀnen enkelinsÀ.
8 Ja ei he voittaneet, eikÀ heidÀn siaansa enÀÀ löydetty taivaassa.
9 Ja suuri lohikÀrme, vanha mato, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, heitettiin ulos, joka koko maan piirin viettelee, hÀn heitettiin maan pÀÀlle, ja hÀnen enkelinsÀ myös hÀnen kanssansa heitettiin sinne.
10 Ja minÀ kuulin suuren ÀÀnen taivaassa sanovan: nyt on autuus, ja voima, ja valtakunta, ja vÀki meidÀn Jumalamme, ja valta hÀnen Kristuksensa: ettÀ meidÀn veljiemme pÀÀllekantaja on heitetty ulos, joka heidÀn pÀÀllensÀ yötÀ ja pÀivÀÀ Jumalan edessÀ kantoi.
11 Ja he ovat hÀnen voittaneet Karitsan veren kautta, ja heidÀn todistuksensa sanan kautta; ja ei he henkeÀnsÀ kuolemaan asti rakastaneet.
12 SentÀhden te, taivaat, iloitkaat, ja jotka niissÀ asutte. Voi maan ja meren asuvia! sillÀ perkele astuu alas teidÀn tykönne, pitÀin suurta vihaa, tietÀen itsellÀnsÀ vÀhÀn aikaa olevan.
13 Ja kuin lohikÀrme nÀki itsensÀ maahan heitetyksi, vainosi hÀn vaimoa, joka pojan synnytti.
14 Ja vaimolle annettiin kaksi suuren kotkan siipeÀ, ettÀ hÀn olis korpeen siaansa lentÀnyt, kussa hÀn elÀtetÀÀn ajan, ja kaksi aikaa, ja puolen aikaa, kÀrmeen kasvoin edestÀ.
15 Ja kÀrme puuskasi vaimon jÀlkeen suustansa vettÀ niinkuin kosken, upottaaksensa hÀntÀ.
16 Mutta maa autti vaimoa, ja maa avasi suunsa, ja sÀrpi veden, jonka lohikÀrme suustansa puuskannut oli.
17 Ja lohikÀrme vihastui vaimon pÀÀlle, ja meni sotimaan muiden kanssa hÀnen siemenestÀnsÀ, jotka Jumalan kÀskyt kÀtkevÀt ja Jesuksen Kristuksen todistuksen pitÀvÀt.

Johanneksen ilmestys 19 : 1 – 21
1 Ja sitte kuulin minÀ suuren ÀÀnen, niinkuin paljolta kansalta taivaassa, sanovan: halleluja! autuus ja ylistys, kunnia ja voima olkoon Herralle meidÀn Jumalalle!
2 SillÀ hÀnen tuomionsa ovat totiset ja vanhurskaat: ettÀ hÀn on suuren porton tuominnut, joka huoruudellansa maan turmeli, ja on palveliainsa veren sen kÀdestÀ kostanut.
3 Ja taas he sanoivat: halleluja! Ja sen savu kÀy ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
4 Ja neljÀkolmattakymmentÀ vanhinta ja neljÀ elÀintÀ maahan lankesivat ja rukoilivat Jumalaa, istuimella istuvaista, ja sanoivat: amen! halleluja!
5 Ja ÀÀni kuului istuimelta, sanoen: kiittÀkÀÀt meidÀn Jumalaamme kaikki hÀnen palveliansa ja jotka hÀntÀ pelkÀÀtte, sekÀ pienet ettÀ suuret.
6 Ja minÀ kuulin niinkuin paljon kansan ÀÀnen, ja niinkuin suuren veden ÀÀnen, ja niinkuin suurten pitkÀisten ÀÀnen, jotka sanoivat: halleluja! sillÀ Herra kaikkivaltias Jumala on valtakunnan omistanut.
7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hÀnelle, sillÀ Karitsan hÀÀt ovat tulleet, ja sen emÀntÀ valmisti itsensÀ.
8 Ja hÀnen annettiin pukea itsensÀ puhtaalla ja kiiltÀvÀllÀ kalliilla liinalla, joka kallis liina on pyhÀin vanhurskaus.
9 Ja hÀn sanoi minulle: kirjoita: autuaat ovat ne, jotka ovat Karitsan hÀihin ehtoolliselle kutsutut. Ja hÀn sanoi minulle: nÀmÀt Jumalan sanat ovat totiset.
10 Ja minÀ lankesin hÀnen jalkainsa eteen hÀntÀ rukoilemaan. Mutta hÀn sanoi minulle: katso, ettes sitÀ tee; minÀ olen sinun ja sinun veljeis kanssapalvelia ja niiden, joilla Jesuksen todistus on: kumarra ja rukoile Jumalaa, sillÀ Jesuksen todistus on prophetain henki.
11 Ja minÀ nÀin taivaan avatuksi, ja katso, valkia orhi, ja se, joka sen pÀÀllÀ istui, kutsuttiin uskolliseksi ja totiseksi, ja vanhurskaudella hÀn tuomitsee ja sotii.
12 Ja hÀnen silmÀnsÀ ovat niinkuin tulen liekki, ja hÀnen pÀÀssÀnsÀ on monta kruunua, ja hÀnellÀ oli kirjoitettu nimi, jota ei kenkÀÀn tietÀnyt, vaan hÀn itse.
13 Ja hÀn oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi.
14 Ja sotajoukko, joka taivaassa on, seurasi hÀntÀ valkeilla hevosilla, vaatetetut valkialla puhtaalla kalliilla liinalla.
15 Ja hÀnen suustansa kÀvi ulos terÀvÀ miekka, jolla hÀnen pitÀÀ pakanoita lyömÀn, joita hÀn on hallitseva rautaisella vitsalla. Ja hÀn on sotkuva kaikkivaltiaan Jumalan nÀrkÀstyksen ja vihan viinakuurnan.
16 Ja hÀnellÀ on vaatteessansa ja reidessÀnsÀ nimi kirjoitettu: kuningasten Kuningas ja herrain Herra.
17 Ja minÀ nÀin enkelin seisovan auringossa, joka huusi suurella ÀÀnellÀ ja sanoi kaikille linnuille, jotka taivaan alla lentÀvÀt: tulkaat ja kokoontukaat suuren Jumalan ehtoolliselle.
18 SyömÀÀn kuningasten lihaa ja pÀÀmiesten lihaa, ja vÀkevÀin lihaa, ja orhitten lihaa, ja niillÀ ajavaisten, ja kaikkein vapaitten ja orjain, sekÀ pienten ettÀ suurten.
19 Ja minÀ nÀin pedon, ja maan kuninkaat, ja heidÀn sotavÀkensÀ koottuna sotimaan sen kanssa, joka oriin pÀÀllÀ istui, ja myös hÀnen sotavÀkensÀ kanssa.
20 Ja peto otettiin kiinni, ja hÀnen kanssansa vÀÀrÀ propheta, joka ihmeitÀ hÀnen edessÀnsÀ teki, joilla hÀn niitÀ vietteli, jotka pedon merkin ottivat, ja jotka hÀnen kuvaansa kumarsivat: nÀmÀ kaksi ovat elÀvÀltÀ tuliseen jÀrveen heitetyt, joka tulikivestÀ paloi.
21 Ja muut tapettiin miekalla, joka sen suusta kÀvi ulos, joka oriin pÀÀllÀ istui; ja kaikki linnut ravittiin heidÀn lihastansa.

Johanneksen ilmestys 17 : 1 – 18
1 Ja tuli yksi seitsemÀstÀ enkelistÀ, joilla seitsemÀn maljaa oli, ja puhui minun kanssani ja sanoi minulle: tule, minÀ osoitan sinulle sen suuren porton tuomion, joka paljoin vetten pÀÀllÀ istuu,
2 Jonka kanssa maan kuninkaat huorin tehneet ovat, ja ne, jotka maan pÀÀllÀ asuvat, ovat hÀnen huoruutensa viinasta juopuneet.
3 Ja hÀn vei minun hengessÀ korpeen. Ja minÀ nÀin vaimon istuvan verenkarvaisen pedon pÀÀllÀ, tÀynnÀnsÀ pilkkanimiÀ, jolla oli seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea.
4 Ja vaimo oli vaatetettu purpuralla ja verenkarvaisella, ja oli kullalla kullattu, ja kalliilla kivillÀ ja pÀÀrlyillÀ, ja piti kÀdessÀnsÀ kultaisen maljan, tÀynnÀ kauhistuksia ja hÀnen huoruutensa riettautta.
5 Ja hÀnen otsassansa oli nimi kirjoitettu: salaus: suuri Babylon, huoruuden ja maan kauhistuksen Àiti.
6 Ja minÀ nÀin vaimon juopuneena pyhÀin ja Jesuksen todistajain verestÀ; ja minÀ ihmettelin suuresti, kuin minÀ sen nÀin.
7 Ja enkeli sanoi minulle, miksis ihmettelet? MinÀ sanon sinulle vaimon salaisuuden ja pedon salaisuuden, joka hÀntÀ kantaa, ja jolla on seitsemÀn pÀÀtÀ ja kymmenen sarvea.
8 Peto, jonkas nÀit, on ollut ja ei ole, ja se on syvyydestÀ tuleva ylös ja on kadotukseen menevÀ: ja ne, jotka maan pÀÀllÀ asuvat, (joidenka nimet ei ole elÀmÀn kirjassa maailman alusta kirjoitetut,) ihmettelevÀt, kuin he nÀkevÀt pedon, joka oli ja ei ole, vaikka hÀn kuitenkin on.
9 Ja tÀssÀ on mieli, jolla viisaus on. Ne seitsemÀn pÀÀtÀ ovat seitsemÀn vuorta, joidenka pÀÀllÀ vaimo istuu.
10 Ja ovat seitsemÀn kuningasta: viisi ovat langenneet, ja yksi on, ja toinen ei ole vielÀ tullut, ja kuin hÀn tulee, niin hÀnen pitÀÀ vÀhÀn aikaa pysymÀn.
11 Ja peto, joka oli ja ei ole, on itse kahdeksas, ja on niistÀ seitsemÀstÀ, ja menee kadotukseen.
12 Ja ne kymmenen sarvea, jotkas nÀit, ovat kymmenen kuningasta, jotka ei vielÀ valtakuntaa saaneet ole, mutta niinkuin kuninkaat saavat voiman yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.
13 NÀillÀ on yksi neuvo, ja he antavat pedolle voimansa ja valtansa.
14 NĂ€mĂ€t sotivat Karitsan kanssa, ja Karitsa on heidĂ€t voittava; sillĂ€ hĂ€n on herrain’ Herra, ja kuningasten Kuningas: ja ne, jotka hĂ€nen kanssansa ovat, kutsutut ja valitut ja uskolliset.
15 Ja hÀn sanoi minulle: vedet, jotkas nÀit, kussa portto istuu, ovat kansat ja joukot, ja pakanat ja kielet.
16 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinÀ pedossa nÀit, ne pitÀÀ porttoa vihaaman, ja pitÀÀ hÀnen hÀvittÀmÀn ja alastomaksi tekevÀn, ja heidÀn pitÀÀ syömÀn hÀnen lihansa, ja sen tulella polttavat.
17 SillÀ Jumala on antanut heidÀn sydÀmeensÀ, ettÀ he hÀnen suosionsa jÀlkeen tekevÀt, ja ettÀ he sen yhdestÀ tahdosta tekevÀt, ja antavat valtakuntansa pedolle, siihenasti kuin Jumalan sanat tÀytetyksi tulevat.
18 Ja vaimo, jonka sinÀ nÀit, on suuri kaupunki, jolla on valta maan kuningasten ylitse.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *