being selfish

Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na being selfish

Kirje filippilÀisille 2 : 3
3 ÄlkÀÀt tehkö mitÀÀn riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessĂ€ pitĂ€in toinen toisensa parempana kuin itsensĂ€.

Jaakobin kirje 3 : 14 – 16
14 Mutta jos teillÀ on katkera kiivaus ja riita sydÀmessÀnne, niin ÀlkÀÀt kerskatko ja ÀlkÀÀt valehdelko totuutta vastaan;
15 SillÀ ei se ole viisaus, joka ylhÀÀltÀ tullut on, vaan maallinen, inhimillinen ja perkeleellinen.
16 SillÀ kussa kiivaus ja riita on, siellÀ on myös sekaseuraisuus ja kaikki paha meno.

Toinen kirje Timoteukselle 3 : 1 – 5
1 Mutta sen sinun pitÀÀ tietÀmÀn, ettÀ viimeisinÀ pÀivinÀ vaaralliset ajat lÀhenevÀt;
2 SillÀ ne ihmiset, jotka itsiÀnsÀ rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiÀt, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittÀmÀttömÀt, jumalattomat,
3 Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet,
4 PettÀjÀt, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat,
5 Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltÀvÀt pois. Karta siis senkaltaisia.

Kirje filippilĂ€isille 2 : 3 – 4
3 ÄlkÀÀt tehkö mitÀÀn riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessĂ€ pitĂ€in toinen toisensa parempana kuin itsensĂ€.
4 Ja ÀlkÀÀn jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta.

Toinen kirje korinttilaisille 9 : 7
7 Kukin sydÀmensÀ ehdon jÀlkeen, ei ylönmielin eli vaatein; sillÀ iloista antajaa Jumala rakastaa.

Jaakobin kirje 2 : 14 – 17
14 MitÀ se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hÀnellÀnsÀ uskon olevan, ja ei hÀnellÀ kuitenkaan ole töitÀ? Taitaako usko hÀnen autuaaksi saattaa?
15 Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapÀivÀistÀ ravintoa,
16 Jos joku teistÀ heille sanois: menkÀÀt rauhassa, lÀmmittÀkÀÀt ja ravitkaat teitÀnne; ja ette kuitenkaan anna heille mitÀÀn ruumiin tarvetta: mitÀ se heitÀ auttais?
17 NÀin myös usko, jos ei hÀnellÀ töitÀ ole, on kuollut itsessÀnsÀ.

Kirje efesolaisille 4 : 29 – 32
29 Älköön yksikÀÀn rietas puhe teidĂ€n suustanne lĂ€htekö, vaan mitĂ€ sovelias on parannuksen tarpeeksi, ettĂ€ se kelvollinen kuulla olis.
30 Ja ÀlkÀÀt Jumalan PyhÀÀ HenkeÀ murheelliseksi saattako, jossa te lunastuksen pÀivÀÀn asti kiinnitetyt olette.
31 Kaikki haikeus, ja nÀrkÀstys, ja viha, ja huuto, ja sadatus olkoon kaukana teistÀ kaiken pahuuden kanssa.
32 Mutta olkaat keskenÀnne ystÀvÀlliset ja laupiaat, ja anteeksi antakaat toinen toisellenne niinkuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 15 : 13
13 Ei ole kellÀÀn sitÀ suurempaa rakkautta, kuin ettÀ joku panis henkensÀ ystÀvÀinsÀ edestÀ.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 16 : 13
13 Ei yksikÀÀn palvelia taida kahta herraa palvella; sillÀ taikka hÀn yhtÀ vihaa ja toista rakastaa, eli yhdessÀ hÀn kiinni riippuu ja toisen katsoo ylön. Ette taida palvella Jumalaa ja mammonaa.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 5 : 16
16 NÀin valistakoon teidÀn valkeutenne ihmisten edessÀ, ettÀ he nÀkisivÀt teidÀn hyvÀt työnne, ja kunnioittaisivat teidÀn IsÀÀnne, joka on taivaissa.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 20 : 28
28 Niinkuin ei Ihmisen Poika tullut, ettÀ hÀntÀ piti palveltaman, mutta ettÀ hÀn palvelis, ja antais henkensÀ lunastukseksi monen edestÀ.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 13 : 1 – 13
1 Jos minÀ ihmisten ja enkelein kielillÀ puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minÀ olisin kuin helisevÀ vaski tai kilisevÀ kulkuinen.
2 Ja jos minÀ propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietÀisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin ettÀ minÀ vuoret siirtÀisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minÀ mitÀÀn olisi.
3 Ja jos minÀ kaiken tavarani kuluttaisin köyhÀin ravinnoksi, ja jos minÀ antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitÀÀn hyödyllinen.
4 Rakkaus on kÀrsivÀllinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hÀn paisu:
5 Ei hÀn kÀytÀ itsiÀnsÀ sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hÀn vihaan syty, ei hÀn pahaa ajattele,
6 Ei hÀn vÀÀryydestÀ iloitse, mutta hÀn iloitsee totuudesta:
7 Kaikki hÀn peittÀÀ, kaikki hÀn uskoo, kaikki hÀn toivoo, kaikki hÀn kÀrsii.
8 Ei rakkaus koskaan vÀsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9 SillÀ me ymmÀrrÀmme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
10 Mutta kuin tÀydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.
11 Kuin minÀ olin lapsi, niin minÀ puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minÀ mieheksi tulin, niin minÀ hylkÀsin lapselliset.
12 SillÀ nyt me nÀemme niinkuin peilistÀ tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minÀ tunnen puolittain, vaan silloin minÀ tunnen niiinkuin minÀ tuttu olen.
13 Mutta nyt pysyvÀt usko, toivo, rakkaus, nÀmÀt kolme; vaan rakkaus on suurin niistÀ.

EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 10 : 31
31 Jos te nyt syötte eli juotte, eli mitÀ te teette, niin tehkÀÀt kaikki Jumalan kunniaksi.

Psalmien kirja 119 : 36
36 Kallista minun sydÀmeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.

Sananlaskujen kirja 18 : 1
1 Eripurainen etsii mitÀ hÀnelle kelpaa, ja sekoittaa itsensÀ kaikkiin asioihin.

Psalmien kirja 1 : 1 – 6
1 Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikÀ seiso syntisten tiellÀ, eikÀ istu kussa pilkkaajat istuvat;
2 Vaan rakastaa Herran lakia, ja ajattelee hÀnen lakiansa pÀivÀt ja yöt.
3 HÀn on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönÀ, joka hedelmÀnsÀ antaa ajallansa, ja hÀnen lehtensÀ ei varise, ja kaikki menestyy, mitÀ hÀn tekee.
4 Mutta jumalattomat ei ole niin, vaan niinkuin akana, jonka tuuli hajoittelee.
5 SentÀhden ei jumalattomat kestÀ tuomiota, eikÀ syntiset vanhurskasten seuraa.
6 SillÀ Herra tietÀÀ vanhurskasten tien; mutta jumalattomain tie hukkuu.

EnsimmĂ€inen kirje korinttilaisille 6 : 19 – 20
19 Vai ettekö te tiedÀ, ettÀ teidÀn ruumiinne on PyhÀn Hengen templi, joka teissÀ on, jonka te Jumalalta saitte, ja ettepÀ te ole teidÀn omanne?
20 SillÀ te olette kalliisti ostetut; kunnioittakaat siis Jumalaa teidÀn ruumiissanne ja teidÀn hengessÀnne, jotka Jumalan ovat.

EnsimmÀinen kirje korinttilaisille 13 : 5
5 Ei hÀn kÀytÀ itsiÀnsÀ sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hÀn vihaan syty, ei hÀn pahaa ajattele,

Kirje roomalaisille 15 : 1 – 2
1 Mutta meidÀn, jotka vÀkevÀt olemme, tulee heikkoin voimattomuutta kÀrsiÀ, eikÀ itsellemme kelvata.
2 Niin jokainen meistÀ kelvatkoon lÀhimmÀisellensÀ siinÀ, mikÀ hyvÀ on, parannukseksi.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *