Oqo na veitiki ni volatabu e tukuni kina na weather in the last days
Evankeliumi Matteuksen mukaan 24 : 39
39 Ja ei tietÀneet ennen kuin vedenpaisumus tuli, ja otti pois kaikki: niin pitÀÀ myös Ihmisen Pojan tulemus oleman.
Toinen kirje Timoteukselle 3 : 1
1 Mutta sen sinun pitÀÀ tietÀmÀn, ettÀ viimeisinÀ pÀivinÀ vaaralliset ajat lÀhenevÀt;
Toinen kirje Timoteukselle 3 : 2
2 SillÀ ne ihmiset, jotka itsiÀnsÀ rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiÀt, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittÀmÀttömÀt, jumalattomat,
Toinen Pietarin kirje 3 : 3 – 10
3 Ja tietÀkÀÀt se ensin, ettÀ viimeisinÀ pÀivinÀ tulevat pilkkaajat, jotka oman himonsa jÀlkeen vaeltavat,
4 Ja sanovat: kussa on lupaus hÀnen tulemisestansa? SillÀ siitÀ pÀivÀstÀ, kuin isÀt ovat nukkuneet, pysyvÀt kaikki niinkuin ne luonnon alusta olleet ovat.
5 Mutta tietÀen ei he tahdo tietÀÀ, ettÀ taivaat muinen olivat, ja maa vedestÀ, joka vedessÀ Jumalan sanan kautta seisoo.
6 Kuitenkin siihen aikaan se maailma niiden kautta vedenpaisumisella hukkui.
7 Niin myös ne taivaat ja maa, jotka nyt ovat, hÀnen sanansa kautta sÀÀstetÀÀn tulen varaksi tuomiopÀivÀÀn asti, jona jumalattomat ihmiset kadotetaan.
8 Mutta tÀtÀ yhtÀ ei pidÀ teiltÀ salattaman, minun rakkaani: yksi pÀivÀ on Herran edessÀ niinkuin tuhannen ajastaikaa, ja tuhannen ajastaikaa niinkuin yksi pÀivÀ.
9 Ei Herra viivytÀ lupaustansa, (niinkuin muutamat sen viipyvÀn luulevat,) vaan hÀn on meidÀn kanssamme kÀrsivÀinen, ja ei tahdo, ettÀ jonkun pitÀis hukkuman, vaan ettÀ jokainen itsensÀ parannukseen kÀÀntÀis.
10 Mutta Herran pÀivÀ on tuleva niinkuin varas yöllÀ, ja silloin taivaat suurella pauhinalla menevÀt pois, mutta elementit pitÀÀ palavuudesta sulaman, ja maa, ja rakennukset, jotka hÀnessÀ ovat, pitÀÀ palaman ylös.
Sakarjan kirja 14 : 8
8 Silloin pitÀÀ Jerusalemista elÀvÀt vedet vuotaman, puoli osa itÀistÀ merta pÀin, ja toinen puoli hamaan ÀÀrimÀiseen mereen; ja sen pitÀÀ sekÀ kesÀllÀ ettÀ talvella tapahtuman.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 24 : 21
21 SillÀ silloin pitÀÀ suuren vaivan oleman, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tÀhÀn asti, ei myös tule.
Sakarjan kirja 14 : 12
12 Ja tÀmÀ on rangaistus oleva, jolla Herra kaikkia kansoja on rankaiseva, jotka ovat sotineet Jerusalemia vastaan: heidÀn lihansa pitÀÀ raukeaman jaloillansa seisoissansa, ja heidÀn silmÀnsÀ pitÀÀ lÀvissÀnsÀ vaipuman, ja heidÀn kielensÀ suussansa raukeaman.
Kirje roomalaisille 1 : 27
27 Niin myös miehet ovat antaneet ylön vaimon luonnollisen pitÀmisen, toinen toisensa puoleen himoissansa palaneet, miehet miesten kanssa riettauden tehneet ja saaneet, niinkuin pitikin, eksymisensÀ palkan itsessÀnsÀ.
EnsimmÀinen kirje tessalonikalaisille 4 : 17
17 Sitte me, jotka elÀmme ja jÀlkeen jÀÀmme, temmataan ynnÀ heidÀn kanssansa pilvihin, Herraa vastaan tuulihin, ja niin me aina Herran kanssa olemme.
Danielin kirja 12 : 10
10 Monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pitÀvÀt jumalattoman menon ja jumalattomat ei nÀitÀ tottele, mutta ymmÀrtÀvÀiset ottavat nÀistÀ vaarin.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 21 : 31
31 Niin myös te, kuin te nÀette nÀmÀt tapahtuvan, tietÀkÀÀt, ettÀ Jumalan valtakunta on lÀsnÀ.
Kirje galatalaisille 5 : 21
21 Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minÀ teille edellÀ sanon, niinkuin minÀ ennenkin sanonut olen, ettÀ ne, jotka senkaltaisia tekevÀt, ei pidÀ Jumalan valtakuntaa perimÀn.
Toinen kirje Timoteukselle 3 : 4
4 PettÀjÀt, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat,
Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 : 16
16 SillÀ niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettÀ hÀn antoi ainoan Poikansa, ettÀ jokainen, joka uskoo hÀnen pÀÀllensÀ, ei pidÀ hukkuman, mutta ijankaikkisen elÀmÀn saaman.
Toinen Pietarin kirje 3 : 10
10 Mutta Herran pÀivÀ on tuleva niinkuin varas yöllÀ, ja silloin taivaat suurella pauhinalla menevÀt pois, mutta elementit pitÀÀ palavuudesta sulaman, ja maa, ja rakennukset, jotka hÀnessÀ ovat, pitÀÀ palaman ylös.
Johanneksen ilmestys 20 : 7 – 10
7 Ja kuin tuhannen vuotta kuluneet ovat, niin saatana pÀÀstetÀÀn vankiudestansa.
8 Ja hÀn menee ulos pakanoita viettelemÀÀn, jotka neljÀllÀ maankulmalla ovat, Gog ja Magog, ettÀ hÀn heitÀ sotaan kokoais, joidenka luku on niinkuin meren santa.
9 Ja he astuivat maan avaruuden pÀÀlle, ja piirittivÀt pyhÀin leirin ja rakkaan kaupungin. Ja tuli lankesi Jumalalta taivaasta ja söi heidÀt.
10 Ja perkele, joka heitÀ vietteli, heitettiin tuliseen ja tulikiviseen jÀrveen, jossa sekÀ peto ettÀ vÀÀrÀ propheta oli; ja ne pitÀÀ vaivattaman pÀivÀÀ ja yötÀ ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 17 : 28
28 Niin myös tapahtui Lotin pÀivinÀ: he söivÀt, joivat, ostivat, myivÀt, istuttivat, rakensivat.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 24 : 38
38 SillÀ niinkuin he niinÀ pÀivinÀ vedenpaisumisen edellÀ olivat, söivÀt ja joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen pÀivÀÀn asti, jona Noa arkkiin sisÀlle meni,
Evankeliumi Markuksen mukaan 13 : 1 – 37
1 Ja kuin hÀn meni ulos templistÀ, sanoi yksi hÀnen opetuslapsistansa: Mestari! katso, minkÀkaltaiset kivet ja minkÀkaltaiset rakennukset ovat nÀmÀt.
2 Ja Jesus vastaten sanoi hÀnelle: nÀetkös nÀmÀ suuret rakennukset? Ei nÀistÀ jÀtetÀ kiveÀ kiven pÀÀlle, jota ei maahan jaoteta.
3 Ja kuin hĂ€n istui ĂljymĂ€ellĂ€, templin kohdalla, kysyivĂ€t hĂ€neltĂ€ erinĂ€nsĂ€ Pietari ja Jakob, ja Johannes ja Andreas:
4 Sano meille, koska nÀmÀ tapahtuvat? Ja mikÀ merkki on, koska nÀmÀt kaikki pÀÀtetÀÀn?
5 Niin Jesus, vastaten heitÀ, rupesi sanomaan: katsokaat, ettei joku teitÀ petÀ.
6 SillÀ monta tulevat minun nimeeni, sanoen: minÀ olen, ja pettÀvÀt monta.
7 Mutta kuin te kuulette sotia ja sotain sanomia, niin ÀlkÀÀt hÀmmÀstykö; sillÀ ne pitÀÀ tapahtuman; vaan ei vielÀ loppu ole.
8 SillÀ kansa pitÀÀ nouseman kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja maanjÀristykset pitÀÀ oleman jokaisessa paikassa, ja tulee nÀlkÀ ja metelit.
9 NÀmÀt ovat murhetten alut. Mutta kavahtakaat itse teitÀnne; sillÀ he antavat ylön teidÀt raastupiin ja synagogiin. Ja te pieksetÀÀn ja johdatetaan pÀÀmiesten ja kuningasten eteen minun tÀhteni, heille todistukseksi.
10 Ja ennen pitÀÀ saarnattaman evankeliumi kaikessa kansassa.
11 Kuin he niin teitÀ vievÀt ja antavat ylön, niin ÀlkÀÀt edellÀ murehtiko, mitÀ teidÀn puhuman pitÀÀ, ÀlkÀÀt myös ennen ajatelko: vaan mitÀ teille sillÀ hetkellÀ annetaan, se puhukaat; sillÀ ette te ole, jotka puhutte, vaan PyhÀ Henki.
12 Niin on veli antava ylön veljensÀ kuolemaan, ja isÀ pojan; ja lapset nousevat vanhempia vastaan, ja antavat tappaa heitÀ.
13 Ja tulette vihattavaksi kaikilta minun nimeni tÀhden; vaan joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi.
14 Mutta kuin te saatte nÀhdÀ hÀvityksen kauhistuksen, josta Daniel prophetan kautta sanottu on, seisovan kussa ei pitÀisi: (joka sen lukee, hÀn ymmÀrtÀköön;) silloin, jotka Juudeassa ovat, ne paetkaan vuorille.
15 Ja joka katon pÀÀllÀ on, Àlköön astuko alas huoneeseen, ja Àlköön menkö sisÀlle jotakin ottamaan huoneestansa.
16 Ja joka pellolla on, Àlköön palatko takaisin ottamaan vaatettansa.
17 Voi raskaita vaimoja ja imettÀvÀisiÀ niinÀ pÀivinÀ!
18 Mutta rukoilkaat, ettei pakonne tapahtuisi talvella.
19 SillÀ niinÀ aikoina pitÀÀ oleman senkaltainen vaiva, jonka kaltaista ei ole ollut luomisen alusta, kuin Jumala luonut on, niin tÀhÀn asti, eikÀ tuleman pidÀ.
20 Ja ellei Herra olisi lyhentÀnyt niitÀ pÀiviÀ, niin ei yksikÀÀn liha tulisi autuaaksi; mutta valittujen tÀhden, jotka hÀn on valinnut, lyhensi hÀn ne pÀivÀt.
21 Ja silloin, jos joku sanoo teille: katso, tÀssÀ on Kristus, taikka: katso, siellÀ; niin ÀlkÀÀt uskoko.
22 SillÀ vÀÀrÀt Kristukset ja vÀÀrÀt prophetat nousevat, ja merkkejÀ ja ihmeitÀ tekevÀt, pettÀÀksensÀ, jos mahdollinen olis, valituitakin.
23 Mutta te kavahtakaat: katso, minÀ olen teille kaikki ennen sanonut.
24 Mutta niinÀ pÀivinÀ, sen vaivan jÀlkeen, pitÀÀ auringon pimenemÀn ja kuu ei anna valoansa.
25 Ja taivaan tÀhdet pitÀÀ putooman, ja taivasten voimat pitÀÀ liikutettaman.
26 Ja silloin heidÀn pitÀÀ nÀkemÀn Ihmisen Pojan tulevan pilvissÀ suurella voimalla ja kunnialla.
27 Ja silloin hÀn lÀhettÀÀ enkelinsÀ, ja kokoo valittunsa neljÀstÀ tuulesta, hamasta maan ÀÀrestÀ niin taivaan ÀÀreen asti.
28 Mutta fikunapuusta oppikaat vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeavat, niin te tiedÀtte, ettÀ suvi on lÀsnÀ.
29 Niin myös te, kuin te nÀmÀt nÀette tapahtuvan, niin tietÀkÀÀt, ettÀ se on lÀsnÀ oven edessÀ.
30 Totisesti sanon minÀ teille: ei suinkaan tÀmÀn sukukunnan pidÀ hukkuman ennen kuin kaikki nÀmÀt tapahtuvat.
31 Taivas ja maa pitÀÀ hukkuman; mutta minun sanani ei pidÀ suinkaan hukkuman.
32 Mutta siitÀ pÀivÀstÀ ja hetkestÀ ei tiedÀ kenkÀÀn, ei enkelitkÀÀn, jotka ovat taivaassa, ei Poikakaan, vaan IsÀ.
33 Kavahtakaat, valvokaat ja rukoilkaat, sillÀ ette tiedÀ, koska se aika tulee.
34 Niinkuin ihminen, joka muille maille vaelsi, jÀtti huoneensa ja antoi palveliainsa haltuun, ja kullekin hÀnen askareensa, ja kÀski ovenvartiain valvoa;
35 Niin valvokaat siis: (sillÀ ette tiedÀ, koska huoneen Herra tuleva on, ehtoona, taikka puoliyönÀ, eli kukon laulaissa, eli aamulla:)
36 Ettei hÀn Àkisti tullessansa löytÀisi teitÀ makaamasta.
37 Mutta mitÀ minÀ teille sanoin, sen minÀ kaikille sanon: valvokaat!
Leave a Reply